Buddhalainen Lempeyden ja myötätunnon jumalatar Quan Jin
Tärkein joogafilosofian opetuksista ja perusta muille on ahimsa eli väkivallattomuus. Joogan perusteoksessa Patanjalin joogasutrissa kuvataan joogan kahdeksanosainen polku. Siinä asanat tulevat vasta kolmantena osana eettisten ja moraalisääntöjen jälkeen. Väkivallattomuus taas on ensimmäinen eettinen sääntö ja perusta muille.
Ahimsa on paljon kattavampi kuin vain pyrkimys välttää väkivaltaa. Useimmat joogit ovat kasvissyöjiä, sillä toisen elävän olennon lihan syöminen on väkivaltainen teko (ja lisäksi nykyään myös tuotantoeläinten kasvatus perustuu elävien olentojen kärsimykseen ja alistamiseen). Selkeän tappamisen ja väkivallan välttämisen lisäksi ahimsa velvoittaa luopumaan kaikesta väkivallasta myös tekojen, ajatusten ja tunteiden tasolla.
Måns Broo kirjoittaa kirjassaan Patanjalin Yoga-sutra - joogan filosofia ahimsasta näin:
"Joogan väkivallattomuutta vastaan väitetään toisinaan, ettei kukaan voi olla täysin väkivallaton. Myös kasvissyöjä joutuu elääkseen tappamaan eläviä olentoja. Joogan harjoittaja tietää tämän ja... ... hän minimoi kaiken väkivaltansa: hän syö kasviksia ja hedelmiä, joiden hermosto ja kivuntunto eläimiin verrattuna on olematon, hän välttää loukkaavia tekoja ja sanoja sekä elää mahdollisimman ekologisesti. Luopumalla väkivallasta hän luopuu itsekkyydestään."
Oman näkemykseni mukaan ahimsa ulottuu elämän joka alueelle ja jokaiseen hetkeen. On olemassa kaksi perustunnetta: pelko ja rakkaus, ja se mihin kiinnittämme huomiomme, lisääntyy. Niinpä väkivalta mm. negatiivisten ajatusten muodossa lähtee pelosta, ja se myös lisää pelkoa. Kun huomaa ajattelevansa jostakin asiasta tai ihmisestä negatiivisesti, on hyvä kysyä, mitä oikeasti pelkää ja haluaako lisätä tilanteeseen pelkoa vai rakkautta.
Mielestäni ahimsa ei kuitenkaan ole ankara moraaliohje pidättäytyä väkivallasta kaikissa muodoissaan ja kaikissa tilanteissa - päinvastoin se on lempeä ohjenuora, jonka varaan hyvä elämä rakentuu. Kaikkein tärkeintä on olla lempeä itseä kohtaan ja pidättäytyä väkivallasta ja haittaa tekevistä asioista itseään kohtaan. Niinpä esim. asanaharjoitusten aluksi on hyvä kuulostella oloaan ja kehoaan ja sitä, kaipaako oma keho-mieli-kokonaisuus tässä hetkessä voimakasta vai lempeää harjoitusta. On tärkeää hyväksyä, että päivät ja harjoitukset ovat erilaisia, ja keho ja mieli reagoi harjoituksiin hyvinkin eri tavoin. Siksi kehoa ei pitäisi koskaan pakottaa väkivalloin ylittämään rajojaan liiallisen venytyksen tai liikaa voimaa vaativien asanoiden muodossa. Ahimsa on sitä, että löytää kussakin hetkessä sopivan tasapainon työskentelyn ja levon välillä ja sallii kehon olla sellainen kuin se on - rajoituksineen päivineen. Mielestäni väkivallattomuus omaa kehoa kohtaan on myös sitä, että tarjoaa sille riittävästi lepoa sekä ravitsevaa, monipuolista ja maukasta eettisesti tuotettua ruokaa, joka sopii juuri omalle kehon ja mielen muodostamalle kokonaisuudelle.
Fyysisen ulottuvuuden lisäksi ahimsa on mielestäni kokonaisvaltainen suhtautuminen elämään: miten ajattelen muista, miten puhun, miten kättäydyn toisia kohtaan. Mutta kaikkein tärkeintä on se, miten suhtaudun itseeni. Miten kohtelen itseäni ja millaisia ajatuksia ja tunteita minulla on itseäni kohtaan? Mielestäni väkivallattomuus itseä kohtaan on kaikkein haasteellisinta, mutta se on samalla tärkeintä. Miten voin luoda aidosti väkivallattoman suhteen toiseen ihmiseen, jos samalla kohtelen itseäni kaltoin?
Uskon Patanjalin asettaneen ahimsan ensimmäiseksi eettiseksi säännöksi, koska se on niin haasteellinen ja moniuloitteinen, että siinä riittää opeteltavaa koko elämän ajaksi - ja useammaksikin.
Kuva täältä: http://www.flickr.com/photos/goddesslight/2548329941/
Ahimsa on tosiaan laajuudessaan ja moniuloitteisuudessaan tosi haasteellinen. Mutta itse asiassa myös tosi palkitseva. Mitä paremmin opin elämään väkivallattomasti itseäni ja toisia kohtaan, sitä paremmaksi elämäni muuttuu. Esim. kun olen ryhtynyt raakailemaan tai ainakin luomuilemaan ja tunnistamaan paremmin kehoni tarpeita, elämänlaatuni on parantunut aivan huikeasti! Mitä mielettömiä herkkuja onkaan tarjolla - ja laatu on eksponentiaalisesti parempi kuin ennen. Nyt vaan sekä keho että mieli laulaa! Väkivallattomuus tuo siis elämään myös huippulaatua!
VastaaPoistaOlen oppinut, että David Wolfen ja Viidakkomies Olli Postin opettamat Lisääminen, Korvaaminen ja Laadun parantaminen ovat suorassa linjassa Ahimsan kanssa. Yritin pakottaa itseni luopumaan kahvista, kun huomasin sen vaikuttavan kehoni hajuun. Mutta ongelma oli siinä, että sekä kehoni että mieleni ovat vielä riippuvaisia kahvista. Pakottamalla itseni luopumaan kahvista tahdonvoimalla tein itselleni väkivaltaa, sillä himoitsin kahvia jatkuvasti.
VastaaPoistaNykyään sallin itselleni taas kahvin - mutta laatu on parantunut joka osasessa. Käytän vettä, jonka olen ensin suodattanut Brita-kannulla, tasapainottanut pH-tipoilla ja antanut sitten seisoa kivikannussa saamassa kivien hoitavaa energiaa (vesikiviä saa ostaa Harmoniahuoneelta). Kahvi on Arvid Nordqvistin reilun kaupan tummapaahtoista ja superaromaattista Classic-kahvia, ja keitän sen suht miedolla lämmöllä mutteriespressopannulla. Osan kahviporoista korvaan nykyään pakurijauheella, ja lisää makua antamaan ja kahvin hapokkuutta tasapainottamaan lisään kardemummaa sekä lakritsijuurta. Loppusilaukseksi kuppiin lusikallinen luomuhunajaa ja loraus luomumaitoa. Kahvinautintoni on täydellinen, kun nautin kahvini vielä kauniista ruusukupista.:)
Voihan olla, että jonain päivänä pakuritee syrjäyttää kahvin kokonaan. Mutta tällä hetkellä superkahvini tuo mulle niin superisti laatua ja nautintoa elämään, että tekisin itselleni väkivaltaa KIELTÄMÄLLÄ sen itseltäni. :)
Olen huomannut, että vaikeinta väkivallattomuus on itseä kohtaan. En ikinä käskisi ystäviä sellaisiin tilanteisiin, mihin olen itseni pakottanut. Esim. olen roikkunut pitkään (siis T-O-D-E-L-L-A pitkään) ei-tyydyttävissä ihmissuhteissa. Ja vasta nyt, 6 vuoden jälkeen päätin tehdä elämänmuutoksen, vaikka tajusin jo ekana vuonna valmistumisen jälkeen, että laaja-alaisen erityisopettajan homma tavallisessa koulussa ei ole mua varten. Mutta hittolainen, kun olin sitä varten opiskellut vuosia yliopistossa ja vääntänyt gradunkin tuskalla, niin pitihän se homma saada toimimaan vaikka väkisin vääntämällä. En suostunut muuttamaan muuta kuin työpaikkaa. En, vaikka kroppa sairastui ja mieli uupui - useampaankin otteeseen.
VastaaPoistaMutta onneksi ei ole koskaan liian myöhäistä saada onnellinen elämä ja oppia tekemään muutoksia kuunnellen itseään. Nyt siis olen uuden edessä. Ja tämän on mahdollistanut monta asiaa. Yksi suuri tekijä on säännöllinen meditaatio, toinen puhdas ja suurelta osin raakaruoka + superruoat. Puhdas ruoka ja superfoodit tosiaan auttaa ihmistä tulemaan siksi, mikä hän todellisuudessa on. :) Niin, ja suuri merkitys on myös sillä, että opetan joogaa. Joudun ja saan jatkuvasti miettiä joogan sisältöjä ja opetuksia. Ja ahimsa on kaikessa joogaharjoituksessa taustalla. ♥