Happy Wheel

Happy Wheel

perjantai 30. syyskuuta 2011

Virtaa aivoille (opiskelijan lounas)

Tänään on vuorossa portfoliotehtävien laatimista ja kirjoittamista kotosalla. Niinpä tarvitaan buustia aivoille. Perinteinen lounas alkaa yleensä väsyttää, etenkin jos se sisältää paljon hiilihydraatteja. Tämä oli nopea ja helppo pirtelö, saa sopivasti virtaa, vihreyttä ja buustia. Jossain vaiheessa käyn vielä happihyppelyllä ulkona, niin johan taas jaksaa.

Opiskelijan buustauspirtelö:


  • 2 rkl auringonkukansiemeniä
  • 1 rkl chiasiemeniä (CocoVi)
  • 1 rkl hunajaa
  • 1 rkl kookosöljyä liotettuna lämpimään veteen
  • 1 rkl viherjauhetta
  • 1 rkl puhdistujauhetta
  • 1 tl Baobab
  • 2 tl Ashwagandha (CocoVi)
  • 2 tl Spiruliina (CocoVi)
  • reilusti Rakkauspakkausta (Puhdistamo)
  • noin 100 g jäisiä mustaherukoita
  • Valio Appelsiinimehua
Sur rur taas aineet nopeasti sekaisin Magic Bulletilla, ja lounaspirtelö on valmis.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Väsymys

Huomasin ajaneeni itseni jälleen väsymyspisteeseen. Ensimmäinen kuukausi toimintaterapiaopintoja on ollut todella mielenkiintoinen. Samalla myös yllättävän raskas. Mietin jo kauhulla eikö musta olekaan opiskelijaksi, kun niin väsähdän. Koulupäivät ovat 7 tuntia, siihen päälle tulee vielä matkat noin 50 min suuntaansa. Kouluun menee siis noin 9 tuntia päivittäin. Lisäksi on tietysti vielä kirjallisia tehtäviä sekä mm. pajunoksien etsintää pajutöitä varten. Opiskelun lisäksi olen mukana Jenni Kauppilan todella ihanalla ja mielenkiintoisella Elä, opi, rakasta -kurssilla, jota voin suositella lämpimästi kaikille. Kurssin tarkoituksena on oppia rakastamaan itseään aidosti sekä elää avoimena elämälle. Jennillä alkaa piakkoin uusi kurssi sekä oma kurssinsa miehille. Kannattaa ehdottomasti mennä mukaan! Kurssilla on aivan ihana tunnelma, olen tehnyt valtavasti hyviä ja tärkeitä oivalluksia, ja ryhmän tuki on huikeaa. =D

No niin. Kouluun menee yllättävän paljon aikaa. Lisäksi Rakkauskurssiin kuuluu päivittäinen teksti ja tehtävät. Toki tehtävät voisi tehdä kevyemmin ja nopeamminkin, mutta ne ovat imaisseet mut niin mukaansa, että olen lukenut ja kirjoitellut myöhään yöhön. Tai no puolille öin ja vähän sen jälkeen, ylös on kuitenkin noustava kuudelta tai viimeistään klo 6.30. Yöunet ovat jääneet säännöllisesti 6-7 tuntiin, hälyyttävän usein jopa alle. 

Ei ihme, että mua väsyttää! Joillekin 6-7 tuntia on ihan riittävästi ja normaalia. Mutta mä tarvitsen 8-9 tuntia unta. Yritin taas hypätä Super-Liisaksi ennen aikojaan, kun Joseph McClendon III kertoi nukkuvansa 5 tuntia yössä ja voivansa hyvin. Ok, ehkä pääsen tuohon tavoitteeseen joskus, mutta en voi hypätä siihen kerralla. Tajusin myös, että toipumiseni lisämunuaisten uupumuksesta on vielä kesken. Voin jo huomattavasti paremmin kuin keväällä, mutta en ole vielä terve. Enkä voi terveeksi tullakaan, jos en salli itselleni riittävästi lepoa. Lisämunuaisen uupumuksesta kärsivillehän suositellaan 9 h yöunia + vielä päikkäreitä siihen päälle. Haloo, Liisa! 

Yksi suuri aikasyöppöni on netti ja Facebook. Onhan se kivaa vaihtaa kuulumisia kavereiden kanssa, mutta onko se oikeasti tarpeellista? Monta tuntia päivittäin? Jos seuraus on se, että olen niin väsyksissä, että en saa tehtyä koulutehtäviä tai jaksa tavata kavereita ja läheisiä livenä saati pitää kotiani siistinä niin, että tännekin voisi kenties joku tulla?

Päätin aloittaa vieroittumisen Facebookista. Hei, olen Liisa. Olen riippuvainen netistä ja FB:stä. Mutta netti ei määrää mua, minä määrään netinkäytöstäni. Ja nyt alkaa ryhtiliike. Tästä eteenpäin olen netissä vain max. 30 min/ päivä. Jos on kovat vieroitusoireet, voin sit olla viikonloppuna netissä pitempään. Nyt keskityn omaksumaan säännöllisen rytmin, liikkumaan päivittäin, nukkumaan riittävästi ja RENTOUTUMAAN. Sillä tällä stressaamisella kaikesta mahdollisesta ajan pian itseni jälleen burnoutiiin. Korostan vielä, lähinnä itselleni: avainsanoja ovat a) SÄÄNNÖLLINEN RYTMI, b) RIITTÄVÄ LEPO, c) RENTOUTUMINEN. 

Näillä mennään. 

Pallerot

Herkkua eri aisteille
Mietin tässä mitä tekisin pähkinä/mantelirouheelle, jota jää jäljelle mantelimaidosta. Niinpä päädyin tekemään tämmöisiä palleroita. Koostumus on ehkä vähän turhan pehmeä. Ehkä auttaisi, jos pallerot laittaisi hetkeksi jääkaappiin tai jopa pakastimeen, niin kookosöljy palaisi kiinteään muotoon. Joka tapauksessa maku näissä oli kohdallaan! Nams!

Pallerot:
mantelimaidosta ylijäänyttä manteli/pähkinärouhetta
noin 1,5 rkl kookosöljyä
noin 1 rkl hunajaa
kourallinen hetken lionneita rusinoita
2 rkl auringonkukansiemeniä
1 rkl kaakaonibsejä
reilusti Rakkauspakkausta
1 reilun kaupan banaani
hieman suolaa
1 tl soijalesitiinirakeita
1-2 rkl mustaviinimarjajauhetta
1 tl kanelia
0,5 tl kardemummaa
1 rkl kookoshiutaleita + reilusti pyörittelyyn


Sekoitin kuivat aineet keskenään. Sitten sulattelin kookosöljyn vesihauteessa. Ajoin banaanin, rusinat ja hunajan tasaiseksi makeutusmössöksi Magic Bulletilla. Sitten vain kaikki aineet sekaisin kulhossa ja pyörittely käsin palleroiksi. Lopuksi pyörittely kookoshiutaleissa, jotta pysyvät paremmin kasassa.

Resepti kaipaa vielä hieman tuunaamista, jotta koostumuksesta tulisi kiinteämpi. Mutta toimii tälläisenäänkin. Omaan makuuni kardemummaa voisi olla enemmänkin. Mutta mä olenkin kardemummahullu, tykkään voimakkaan itämaisista tuoksuista ja mauista. Seuraavalla kerralla sitten lisää kardemummaa. =D

maanantai 26. syyskuuta 2011

Paras pirtelö ikinä!

No niin. Miksi tehdä asioista vaikeita? Useinkaan en ole jaksanut värkätä pirtelöä, kun olen kuvitellut, että sinne pitää tunkea yhdellä kertaa koko maailman superfoodit ja megayrtit. Ei tarvitse. Yksinkertainen on kaunista. Surautin maailman yksinkertaisimman pirtelön, joka on samalla täyteläinen, tasapainoinen ja ravitseva. Supereitakin on ihan riittävästi.

Maailman nopein ja paras pirtelö:

  • mantelimaitoa
  • 1 ylikypsä reilun kaupan banaani
  • reilusti Rakkauspakkausta (Puhdistamo)
  • noin ruokalusikallinen raakakaakaonibsejä
  • vajaa 1 rkl hunajaa
  • 1 tl spiruliinaa
Sur sur, ja a vot. Alta aikayksikön on valmiina superherkullinen pirtelö, josta saa tosi paljon potkua. Ei raakailun tartte olla vaikeaa. Se voi olla myös helppoa ja nopeaa, kun sen oikein oivaltaa.

Karvakorvat

Esittelen tässä kissani. Ruskearaidallinen on Viiru, 1/4 norjalainen metsäkissa. Harmaa-valkoinen on ADHD-kissa Trapsu, Virosta tullut villikissan pentu.

Pojilla on ollut nyt hyvin raskasta. Pihalla omenasadon kimpussa on käynyt niin rusakoita, oravia, sammakoita kuin lintujakin. Kissat ovat kovasti vahtineet pihaa ja leuat ovat väpättäneet ikkunan takana. En siis päästä niitä ulos muuta kuin valjaissa, ja yritän katsoa, ettei siellä olisi samaan aikaan muita eläimiä. Nimittäin Trapsu on mestarisaalistaja, se on valjaissa ollessaankin saanut pihalta paljon saalista. Nyt sitten ovat joutuneet vahtimaan pihaansa ikkunan takaa. Hyvin uuvuttavaa pienille kissoille!
Huolenpitoa. Raskaan urakan jälkeen on tärkeää pestä kaveri.

Uupuneet pihavahdit


Mantelimaito (pienillä muutoksilla eteenpäin)

Raw Vanilla Almond Milk
Kuva täältä


Olen tehnyt raakaruokataipaleellani ja pyrkiessäni kohti terveellisempää ruokavaliota useita virheitä. Tai no ei sinänsä virheitä, vaan olen yrittänyt tehdä liian isoja muutoksia liian nopeasti. Ei toiminut. Olen aina näiden kokeiluiden jälkeen palannut entistä huonompiin tapoihin tai ainakin vanhalle tutulle tasolle. Nyt hyväksyn, että on parempi tehdä pieni muutos, joka tuntuu hyvältä ja jota on helppo noudattaa kuin yrittää muuttaa ruokavaliota kerralla. Raakaruoka- ja fitnessvalmentaja Yuri Elkaim suositteleekin, että raakaruokavalioon siirtymisen voi aloittaa lisäämällä päivittäiseen ruokavalioon yhden tuoreen hedelmän tai vihanneksia. Ei ole liian vaikeaa! =D

Olen jo jonkin aikaa miettinyt maidon jättämistä pois ruokavaliostani. Luomumaitokin on käsiteltyä, Bisaan taas en aina ehdi. Ja perusmaidossa on monia eettisiä ongelmia, lisäksi homogenisointi ja pastörointi tekee siitä elimistölle vaikeasti käsiteltävää. Monet tutkijat esittävätkin, että lehmänmaito ei kuulu aikuisen ihmisen luonnolliseen ruokavalioon, laktoosi-intoleranssi on aivan normaalia. En tiedä, mutta päätinpä kokeilla. Juustosta en ole vielä valmis täysin luopumaan, mutta voin siirtyä esim. vuohenjuustoon ja lampaanjuustoon. Mieluiten pastöroimattomasta maidosta valmistettuun aina kun mahdollista. 

Yksi oleellinen ja tärkeä muutos ruokavalioni terveellistämisessä olisi kahvista luopuminen. Mutta kun rakastan tuunattua pakurikahviani! Olen siitä täysin riippuvainen. Ja tiedän, että juuri sen takia siitä kannattaisikin luopua. Mutta kun en vaan halua. Niinpä jään odottelemaan hetkeä, jolloin se jää luonnostaan pois, kun ei vaan enää maistu. Näin lopetin 22-vuotiaana tupakanpolton kuin seinään, ei vaan tehnyt enää mieli. Kun mitta on tullut täyteen ja on saanut tarpeekseen, vieroittuminen käy kuin itsestään. Jos sen sijaan yritän nyt PAKOTTAA itseni luopumaan kahvista, ajattelen vain ja ainoastaan kahvia ja minulla on koko ajan sellainen olo, että minulta puuttuu jotain / kaipaan jotain. Kamalaa energianhukkaa!

Sen verran olen nyt valmis rukkaamaan ruokavaliotani, että a) pyrin lisäämään hedelmien syöntiä ja b) korvaan maidon manteli/seesam/cashewmaidolla, c) pyrin nauttimaan useammin smoothien. Tässä mantelimaidon ohje (jälleen muokattu, alkuperäinen ohje Yuri Elkaimilta).

Mantelimaito:

  • 1 kahvikupillinen erilaisia pähkinöitä ja manteleita (mulla oli cashew, manteli ja parapähkinä)
  • 4 kahvikupillista suodatettua/ lähdevettä
  • ripaus merisuolaa
  • hieman hunajaa
  • hieman kardemummaa
  • 1 rkl kookosöljyä







Liota mantelit ja pähkinät yön yli vedessä. Huuhtele. Lisää tehosekoittimeen yhdessä veden kanssa, aja mahdollisimman sileäksi valkoiseksi nesteeksi. Kaada seos tiheän siivilän läpi kannuun tai käytä mantelimaitopussia (harsokankainen hedelmäpussikin käy tähän mainiosti). Puristele massasta neste pois. Voit käyttää jäljellejäävän pähkinämassan esim. välipalapatukoihin. Huuhtele tehosekoittimen kannu ja kaada maito siihen. Lisää merisuola, hunaja ja haluamasi mausteet. Pyöräytä ainekset tehosekoittimessa sekaisin.


Maito on ihan kohtalaisen makuista sellaisenaankin, mutta sopinee parhaiten pirtelöihin tai kaakaon pohjaksi. Kokeilin sen lisäämistä kahvimaidoksi. Aika paljon sai lorauttaa, eikä kahvin väri kummoisesti muuttunut. About juotavaa kahvia silti. Mutta voi olla, että tämä jouduttaa vieroittautumistani kahvista. ;)


Uskoisin, että ihan superhyvä ja ravitseva välipala tulisi tuosta mantelimaidosta sekoitettuna banaanin ja raakakaakaon kanssa. Nami! Taidankin ottaa sellaisen evääksi tämän illan Elä, Opi, Rakasta -kurssille. 






Ihanan energistä ja syksyisen raikasta päivää! Raw Almond Power!

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Joogan pimeä puoli

En ole kirjoittanut juurikaan kesäisestä Balin pranashamajoogaopettajakoulutuksesta. Syy on se, että kokemus oli todella tuskallinen niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta ennen kaikkea hengellisesti. En oikein ymmärtänyt, mitä tapahtui, kunnes jonkin aikaa sitten törmäsin käsitteeseen "spiritual abuse" eli hengellinen väkivalta. Juuri siitä koulutuksessa oli kyse. Dashama oli riisunut joogasta pois hengellisyyden, joogafilosofian ja ayurvedan. Hän jopa suoraan kielsi minua puhumasta näistä minulle rakkaista ja läheisistä aiheista tai olisin joutunut keskeyttämään koulutuksen. 


Joogaoppien tilalle Dashama oli tuonut fitness-ihanteen, pyrkimyksen saavuttaa täydellinen kroppa sekä kilpailun. Minun nähdäkseni hän toi mukanaan myös negatiivisuuden ja itsekeskeisyyden. Niinpä kadotin kuukauden aikana rakkauteni joogaa kohtaan. Tosin sittemmin olen ymmärtänyt, että kyseessä ei ollut jooga vaan jenkkiläinen fat camp fitnessperinteen mukaan, mukana oli vain jooga-asanoita muistuttavia liikkeitä. Kun joogasta riisutaan pois sen henkisyys ja pitkä joogafilosofia sekä pyrkimys lempeyteen ja palveluun, ei se ole enää joogaa. On surullista, miten hienosta asiasta tulee jotain todella tuskallista, kun sitä käytetään väärin. Tästä on erinomaisia esimerkkejä mm. Satu Rommin kirjoittamassa kirjassa Kahvia ja guruja. En olisi halunnut uskoa tarinoita todeksi. Mutta todellakin, myös joogalla on sen pimeä puoli. Kun harjoitellaan vain asanoita ilman henkisyyttä ja palvelua, jooga vain vahvistaa ihmisen egoa. Jooga vahvistaa ihmistä niin hyvässä kuin pahassa. Joogalla vahvistettu "pumppiego" on helvetti maan päällä. Tämä näkyi mm. siinä, miten alentuvasti, töykeästi ja epäkunnioittavasti Dashama suhtautui paikallisiin, jotka olivat hänen mukaansa "tietämättömiä eivätkä ymmärrä terveellistä ruokavaliota". Se näkyi myös siinä, miten halveksuvasti Dashama suhtautui minuun venäytettyäni nilkastani nivelsiteet. Kertaakaan hän ei kysynyt minulta miten voin, vaan hän suhtautui minuun jäätävän kylmästi. Hänen mukaansa oli osoitus heikkoudestani ja sieluni valinta, että satutin nilkkani, jotta minun ei tarvitsisi olla mukana harjoituksissa. Kuitenkin Dashama ilmoitti minulle, että mikäli pitäisin lääkärin määrämän viikon sairasloman, jälleen koulutukseni hylättäisiin. Niinpä siis jouduin pakottamaan itseni mukaan harjoituksiin jo parin päivän jälkeen, könkäten paikalle kyynärsauvan varassa, nilkka paketissa ja kovista kivuista kärsien.

Mitä sitten tapahtui? Meitä oli pieni porukka, vain 10 osallistujaa, joista kahdeksan suoritti joogaopettajakoulutuksen. Porukka oli todella kovatasoista: mukana oli mm. kamppailulaji hap kidon opettaja, entinen Euroopan mestari enduro-ajaja jne. Lisäksi mukana oli Reebokilla työskentelevä nainen, joka valmistautui 3 viikkoa koulutuksen jälkeen pidettäviin häihinsä ja halusi pudottaa mahdollisimman paljon painoa näyttääkseen hyvältä häissään. Näin sitten meillä oli päivittäin kolme intensiivistä ja haastavaa kahden tunnin pituista fyysistä harjoitusta. Ja kahdella tunnilla tarkoitan 120 minuuttia, en 90 minuuttia. Fyysiset harjoitukset lainasivat osittain joogaperinteestä, mutta muistuttivat enemmän aerobickiä tai fitnessiä. Dashaman mottona harjoituksen alussa ja sen aikana oli "shred it!". Pääpaino oli siis kiinteytymisessä sekä käsitasapainoasennoissa. Dashama on itse fyysisesti erittäin kovassa kunnossa ja etevä useilla eri osa-alueilla: hän on pieni, notkea, ketterä ja todella vahva. Hän esittelikin mielellään erilaisia haastavia käsitasapainoasentoja, joihin vain muutamat meistä kykenivät,  ja hän halusi tulla aina kuvatuksi näissä asennoissa. Nämä kuvaussessiot vaan menivät menivät överiksi: Dashamaa piti kuvata eri asennoissa niin joogasalilla kuin rannalla, retkillä jne ja aina hehkuttaa "ooh, you're amazing!"

Myös ruokavaliomme oli hyvin kontrolloitu. Tosin jälleen fitness-hengessä, ei joogan eettisten ohjeiden mukaan. Söimme mm. päivittäin kalaa/kanaa/lihaa. Eettisyydestä tai ekologisuudesta ei ollut tietoakaan, sillä söimme usein mm. tonnikalaa. Kotona en syö liikakalastuksen vuoksi uhanalaisvaaran alla olevaa tonnikalaa lainkaan, mutta on myönnettävä, että nälissäni minäkin söin osani tonnikalasta. Oleellinen osa ruokavaliota oli kuitenkin pyrkimys minimoida hiilihydraatin saanti, niinpä mm. aamupuuron syöntiä katsottiin kovasti alta kulmain (vain minä ja toinen eurooppalainen syyllistyimme tähän). Munakkaat valmistettiin meille pelkästään valkuaisista. Aamupala koostui siis hedelmistä, kookosvedestä ja valkuaismunakkaista, minulla myös puurosta. Lounaaksi nautimme viherpirtelön. Toisinaan pirtelöt olivat todella herkullisia (oma suosikkini oli raakakaakao - kookosvesi - spiruliina), toisinaan aivan hirveitä. Jopa niin hirveitä, että huutavasta nälästä huolimatta useimmat jättivät sen juomatta. Ideana oli siis rajoittaa kalorinsaantia ja toisaalta nauttia lounaaksi kevyt ja nopeasti sulava välipala, jotta voisimme jatkaa fyysistä harjoitusta. Illallisella meillä oli herkullista salaattia, sekä vaihtelevassa määrin grillattua kanaa, lihaa ja kalaa. Nämä annokset tosin olivat hyvin pieniä ja kiersivät pöydässä. Tässä vaiheessa  jokaisella oli niin huutava nälkä, että yritimme taistella itsellemme mahdollisimman suuren proteiinipalan. Ja jos sattui myöhästymään illalliselta hiemankaan, sai kaapia vain jämiä salaattiastioiden pohjalta. Tätä ruoan pihtaamista en ymmärtänyt lainkaan. Olimme kuitenkin maksaneet koulutuksesta ja ylläpidosta 5000 dollaria. Luulisi, että sillä hinnalla saisi edes vatsansa täyteen.

Voinko suositella Dashaman pranashamajoogaa? Valitettavasti en. Tai tarkennan. Jos haluat saavuttaa hyvän kunnon, pudottaa painoa ja oppia raakaruokailusta,  Dashaman kurssit ovat hyvä vaihtoehto. Mutta joogaa ne eivät ole. Jos olet kiinnostunut joogasta henkisenä harjoituksena ja joogasta alkuperäisessä kahdeksanosaisessa muodossaan (eettiset ja moraaliohjeet, asanat, pranayama eli hengitysharjoitukset, meditaatio, keskittyminen, joogafilosofia ja itsetutkiskelu), Dashaman kurssit ovat kaukana siitä. Suosittelen sen sijaan esimerkiksi kanadalaisen Stephen Thomasin tai taiwanilaisen Rachel Tsain kursseja. Parasta tietysti on saada heidät yhdessä, niin kuin onnekseni sain Thaimaan hatha vinyasa flow -joogaopettajakoulutuksessa. Itse asiassa Stephen järjestää lyhytkurssin Balilla helmikuussa 2012. Sitä voin suositella täydestä sydämestäni! <3 

Siinä missä Dashaman kurssi oli yksi tuskallisimmista ja helvetillisimmistä kuukausista elämässäni, Stephenin ja Rachelin kurssi oli yksi kauneimmista, eheyttävimmistä ja avartavimmista. Ei heidänkään kurssi mitään löysäilyä ollut, harjoitukset olivat haasteellisia. Mutta aina oli mukana lempeys, kannustus ja oman itsen kuuntelu. Thaimaan kurssin tunnelma oli kevyt ja innostunut - lisäksi tuimme ja autoimme toisiamme. Ryhmästämme muodostui todellinen Kula, henkinen yhteisö. Ja kuten joogaperinteeseen kuuluu, asanat olivat tärkeä osa harjoitusta, mutta eivät ainoa. Aloitimme jokaisen aamun pranayamalla ja meditaatiolla, mistä jatkoimme asanaharjoitukseen ja luentoihin. Saatoimme tehdä aamuisin myös kriyoja eli erilaisia puhdistumisharjoituksia kuten vaikka nenän aukaisu tai vatsan suolavesihuuhtelu. Usein myös resitoimme mantroja tai lauloimme bhajaneita eli pyhiä lauluja. Opettelimme myös ääntämään sanskritinkielisiä mantroja oikein ja tutustuimme mantrojen merkitykseen ja filosofiaan niiden takana. Iltapäivän asanalaboratoriossa opettelimme pareittain asanoiden turvallista ja anatomisesti oikeaoppista linjausta ja sovelsimme luennoilla oppimiamme asentoja käytäntöön. Päiväohjelmamme oli siis seuraava: aamun meditaatio +  pranayama + asanaharjoitus, aamupalabuffet, aamupäiväluento (esim. joogafilosofiaa, sanskritia, ayurvedaa, joogan historiaa, opettajan taitoja ja etiikkaa), lounasbuffet, iltapäiväluento, asanalaboratorio, toisinaan vielä kolmas harjoitus, illallisbuffet. Ruoka oli aivan erinomaista, terveellistä mutta ei tiukkapipoista. Eikä siitä tarvinnut koskaan tapella, kaikille riitti osansa. Illat päätimme yhteiseen meditaatioon tai leffailtaan - ja sen jälkeen vuorossa oli 12 tunnin hiljaisuus. Stephen oli myös suositellut meitä jättämään tietokoneet ja mahdollisesti jopa kännykät kotiin voidaksemme antautua täysin hiljentymiseen ja oppimiseen. Näin tein Dashaman koulutuksessakin - ja olin ainoa. Jopa Dashama oli jatkuvasti kiinni tietokoneessaan. Hän näpytteli konettaan jopa aamupalamme aikana.  

Tiedostan hyvin, että tämä on katkera ja negatiivinen tilitys. Mutta sallin sen toistaiseksi itselleni. Yritin pitää kauan tunteeni ja ajatukseni salassa, osittain jopa itseltäni. Ajattelin, että joogan harrastajana olen negatiivisuuden yläpuolella. Vaan kun en ole! Kun yritin tukahduttaa tunteeni ja kätkeä ne jopa itseltäni, ne veivät hurjasti energiaa. Ja syyllistyin samaan vilpillisyyteen kuin Dashama. Dashama haluaa antaa itsestään kuvan ilon ja valon lähettiläänä, vaikka hän on täynnä käsittelemättömiä traumoja (hänen lapsuutensa ja nuoruutensa on ollut hyvin traumaattinen huumeita käyttävien vanhempien lapsena, joka on sijoitettu eri sijaiskoteihin), negatiivisuutta ja kovuutta. Minä taas olen yrittänyt esittää henkisempää ja ylevämpää kuin olenkaan. Bullshit! En ole sen ylevämpi tai henkisempi kuin olen. Mutta en myöskään pääse eteenpäin, jos kiellän negatiiviset tunteeni ja varjoni. Kun myönnän, että minäkin tunnen vihaa, kaunaa ja katkerutta, voin toivon mukaan vapauttaa nuo tunteet. Niin, ja miksi mun pitäisi olla jotain muuta kuin olen? Eikö sekin ole vilpillisyyttä ja lähtöisin egosta? Myös henkisyyttä voi suorittaa...

perjantai 23. syyskuuta 2011

Sieniretki


Sieniretken huipentuma: sienipiirakka itsepoimituista suppilovahveroista!

Ihan mieletöntä! Meillä oli eilen tosi hauska koulupäivä, tehtiin luokan kanssa sieniretki Paloheinään. Aloitettiin päivä tekemällä porukalla eväät. Just kun olimme lähdössä koululta, alkoi sataa aivan kaatamalla - eikä mulla tietenkään ollut sadepukua. Sellainen täytyy kyllä hankkia ensitilassa. No, onneksi ei ollut kylmä, ja kumpparit pitivät jalat kuivina. Aluksi kyllä mietin, onko mitään järkeä lähteä metsään kaatosateessa. Harkitsin jopa jättäytyväni pois retkeltä. Vaan onneksi lähdin mukaan! Nimittäin meillä oli metsässä tosi hauskaa. Kurssikaverini Tea bongasi suppilovahveroita ihan mielettömällä vainulla, ja hänen innostuksensa tarttui minuunkin. Onneksi "sieniryhmä" oli tehnyt meille myös kuvalliset ohjeet tunnistamisen helpottamiseksi, ja Mirna vielä kertoi meille eri sienistä ja tunnistusvinkeistä. Aluksi en edes nähnyt pieniä sieniä ja vain seurasin vain Teaa kuin hai laivaa. Mutta voi sitä riemua, kun silmä alkoi löytää suppiksia! Jee! Keräsin niitä noin puoli litraa ja olin yhtä hymyä. Ei haitannut sekään, että olin märkä alusvaatteita myöten. Ja miten voi leipä, kahvi ja jugurtti maistua ihmeen hyvältä metsässä rämpimisen jälkeen. Ihan luksusta. Kaiken lisäksi meidän "eväsryhmällä" oli vielä ässä hihassa, eli saimme jälkiruoaksi pullaa. Ehkä parasta pullaa ikinä! Ja kyllä tämä toimintaterapian opiskelu on parasta ikinä! Mieletöntä, että koulupäivän voi viettää retkeilemällä luokan kanssa sienimetsässä. Mutta sehän on ihmisen toimintaa, jopa sangen mielekästä sellaista. =D


Tykötarpeita eväiden tekoon


Ryhmä eväidentekopuuhissa


Kahvia pitää aina olla! 


Ja ei muuta kuin lisää eväitä. Tehokkaat kurssikaverit tekivät eväät valmiiksi myös myöhästyneille.


Kotiin päästyäni olin sitten kieltämättä aika kylmissäni. Ilta meni kahvia ja teetä lipittäessä, kuumassa suihkussa lotratessa ja vällyjen alla. Vasta myöhään illalla tarkenin kömpiä ylös vällyistä. Niinpä vain paistoin suppilovahverot sipulin kanssa.


Kotona sienisaaliin kanssa. Minisuppiksia ja superduperjättiyksilöitä!


Koko keräyspussin sisältö menossa pesulle. Mukana taita olla muutama karvarouskukin. 


Sienisaalis ennen pannulle menoa. Muutama havunneulanen näyttää olevan vielä matkassa. 


Sienisaalis muhimassa pannulla sipulin ja kurkuman kera. Tuoksu oli huumaava!


Tänään tein sitten sienipiirakan. Ja minkälaisen! Aivan huippuhyvän. Sienestäjän on helppo hymyillä! =D Alkuperäinen ohje on Kauneus & Terveys -lehdestä, mutta tuunasin sen omanlaisekseni.


Liisan sienipiirakka:
1/2 litraa suppilovahveroita
4 salottisipulia hienoksi silputtuna
luomuvoita paistamiseen
kurkumaa
merisuolaa
valkopippuria
mustapippuria
valkosipulirouhetta


Pohja:
1 dl talkkunajauhoa (hieman vajaa)
1 dl spelttijauhoa (hieman vajaa)
1 dl luomukaurahiutaleita
1 tl merisuolaa (hups, kun lorahti!)
1 tl leivinjauhetta
75g luomuvoita
3 rkl vettä


  • Nypi kuivat aineet ja voi murumaiseksi seokseksi.
  • Lisää vesi ja sekoita taikina palloksi.
  • Taikinasta tulee paksu pohja pieneen piirakkavuokaan, itse levitin sen ohueksi suureen ympyrävuokaan.
  • Esipaista 200 asteessa noin 10 min.


Täyte:
2 dl luomuruokakermaa
2 munaa
hieman piimää jatkeeksi
noin 100 g juustoraastetta
(täytteeseen en enää laittanut suolaa, kun pohjaan sitä lorahti reilusti)

Levitä paistetut sienet esipaistetun pohjan päälle. Itse leikkasin mukaan vielä yhden luomutomaatin ohuina siivuina, kun sieniä ei ollut riittävästi. Kaada täyte sienien ja tomaatin päälle, ripottele pinnalle juustoraaste.

Paista 200 asteessa vajaat 20 min, anna muhia ja tekeytyä jälkilämmössä.

Nauti. =D


Paras iltapala ever. Sienestäjän on helppo hymyillä! =D

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Rakkauden haava


Kävimme Elä, opi, rakasta -ryhmän kanssa viime viikolla Pekka Himasen upealla luennolla. Himanen puhui loistavasti ja mukaansatempaavasti rakkauden haavasta ja sen eheyttämisestä. Meissä jokaisessa on rakkauden haava, sillä ennemmin tai myöhemmin joudumme luopumaan alkuperäisestä symbioottisesta suhteesta äitiimme. Yleensä lapsi on elämänsä kaksi ensimmäistä vuotta täydellisesti äitinsä rakkauden ja huomion kohteena. Vähitellen tuo symbioosi ja kaikennielevä suhde kuitenkin hajoaa esim. sen seurauksena, että perheeseen syntyy uusi lapsi. Tai sitten lapsi vain kasvaa ja alkaa huomata, että hän ei olekaan äitinsä rakkauden ainoa kohde, vaan hän joutuu jakamaan äidin isän ja muiden ihmisten kanssa. Lapsi kokee tämän hylkäämiseksi, mistä syntyy rakkauden haava. Tästä seuraavia normaaleja ja luonnollisia tunteita ovat suru, viha, häpeä ja kauna. Lapsi on vihainen vanhemmilleen, mutta häpeää itseään. Hän tulkitsee tilanteen niin, että hänessä on jotain vikaa, kun hän ei enää riitäkään äidille. Jos vanhemmat hyväksyvät lapsen tunteet, antavat niille tilaa ja auttavat lasta ymmärtämään niitä, tämä kehitysvaihe menee ohi. Jos taas jostain syystä lapsen tunteille ei ole perheessä tilaa tai hän ei saa tunteilleen sanoja, tunteet koteloituvat ja kääntyvät sisäänpäin häntä itseään kohtaan. Näin esimerkiksi syvästä surusta ja kaipauksesta tulee tunnusomaisia piirteitä hänen luonteelleen.

Himasen luennolla oli valtavasti muutakin hyvää asiaa, mutta tuo rakkauden haava puhutteli mua. Olen toisaalta syvästi kaivannut, toisaalta pelännyt läheisiä ihmissuhteita. Olen kaivannut mutta pelännyt kiintymystä. Toisaalta olen pelännyt, että muhun takerrutaan, toisaalta olen takertunut kumppaniini kuin pieni lapsi äitiinsä. Ehkä sen vuoksi Chaplinin poika on aina tuntunut musta todella riipaisevalta. Tämä kohtaus saa mut edelleen kyyneliin.



Himasen luennon jälkeen ymmärsin, mistä on kysymys. Oma rakkauden haavani on ollut kovin syvä ja traumaattinen. Äitini nimittäin rakastui toiseen mieheen juuri ollessani kaksivuotias. Erinäisistä syistä johtuen hän ei kuitenkaan uskaltanut tehdä lopullista ratkaisua kuin vasta 10 vuotta myöhemmin. Sen sijaan vanhempani kipuilivat ja riitelivät suhteessaan, ja lasten tunteille ei jäänyt juurikaan tilaa. Niinpä siis tuolloisella lapsen käsityskyvyllä loin uskomuksen, että rakkaus on tuskallista, sen menettää aina ja että syy on minussa itsessäni. Ja niin olen sitten sekä etsinyt että kuollakseni pelännyt symbioottisia ja tarvitsevia suhteita.

Onneksi nyt on toisin! Olen aikuinen ja voin pitää itsestäni huolen. En vain ole koskaan tajunnut, että voin eheyttää rakkauden haavan. Himanen kuitenkin antoi siihen kolme keinoa:


1) Tekojen tie
  • Uskalla heittäytyä ja tee asioita, jotka pelottavat sinua.
  • Omalla kohdallani tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lähestyn mielenkiintoiselta vaikuttavaa miestä siitäkin huolimatta, että voin tulla torjutuksi. Jos en lähesty, tulen 100 % varmuudella torjutuksi. Jos taas lähestyn, saatan yllättyä iloisesti. 

2) Palauta itsesi elämän avainkohtiin
  • Kirjoita itsellesi havaintoja itsestäsi: mitä olet omaksunut sisääsi elämäsi avainkohdista ja minkä olet antanut tulla itseäsi määrittäväksi totuudeksi?
  • Koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia onnellinen lapsuus: kyseenalaista nuo aiemmin tekemäsi tulkinnat ja "totuudet" nyt aikuisen viisaudella
  • Kasaa myös oman elämäsi soundtrack 
  • (Oma lisäys: elämäni soundtrack oli niin surullinen ja masentava, että olen lähtenyt tietoisesti muuttamaan sitä. Keräilen nyt innostavia, voimannuttavia ja hyväntuulisia biisejä. Tänne saa myös mielellään laittaa vinkkejä vahvoista biiseistä! =D )

3) Kirjoita ylös sisäistä dialogiasi
  • Tunnista, kuka on äänessä: onko se pieni lapsi, uhmakas murrosikäinen, äiti, isä, opettaja vai joku muu?
  • Poista köyhdyttävät äänet sisältäsi, älä anna niille valtaa
  • Jos ääni alkaa "aina sä.... (mokaat/ nolaat itsesi/ järjestät itsesi vaikeuksiin/ myöhästyt)" -tyyppisellä moitesaarnalla, tiedät, ettei kyseessä ole aito minäsi vaan joku sisäistetty ääni. Kenen ääni se on? Kun tiedostat sen, voit jättää äänen omaan arvoonsa ja olla välittämättä siitä.

Olennaista rakkauden haavan eheyttämisessä on sisäistää hyvän äidin rakkaus omaksi sisäiseksi ominaisuudeksi. Lisäksi voi miettiä, mitä hyvää elämän menetyksistä on seurannut. Palkintona on se, että enää toinen ihminen ei voi määritellä onnettomuuttani tai onnellisuuttani vaan määrään itse omasta elämästäni. Minäni voi syntyä uudelleen, avautua ja voin luoda oman aidon identiteettini. Totuus on se, että minua rakastetaan siten kuin itse rakastan itseäni. Kun olen tehnyt sisäisen työn rakkauden haavani eheyttämiseksi ja teen itsestäni arvokkaan itselleni, myös muut kohtelevat minua arvostaen. Silloin olen valmis olemaan kaikkea sitä, mitä voin ja haluan olla, kohoamaan täyteen potentiaaliini. Silloin saan kauan kaipaamani perhosen tai keijun siivet ja nousen kevyesti ilmaan. =)

Fairy

Kuva täältä

Uusia projekteja ja oivalluksia

Autumn

Pahoittelen, että blogissa on ollut viime aikoina kovin hiljaista. Syynä on se, että aloitin toimintaterapian opinnot. Opiskelu on tuntunut tosi mielenkiintoiselta, jopa hauskaltakin (tästä erityiskiitos ihanalle ryhmällemme!), mutta opiskelun raskaus ja intensiivisyys on tullut yllätyksenä. En ole oikeastaan koskaan opiskellut näin tiiviisti. Yläasteella päivät olivat lyhyempiä. Lukiossa mulla puolestaan oli oma elämä ihan muualla, kävin vaan piipahtamassa koulussa satunnaisesti. Yliopistossa opiskellessani keskityin niin ikään huolellisesti opintojen ulkopuoliseen ohjelmaan. Eikä meillä kovin paljoa kontaktiopetusta ollutkaan. Lähinnä yliopisto-opinnot koostuivat itseopiskelusta kuten esseiden vääntämisestä ja tenteistä. Nyt onkin sitten ollut opettelua tässä luokkamuotoisessa opiskelussa, jossa on läsnäolovelvollisuus. Kun koulupäivät ovat 8-tuntisia, päälle tulee 50 min matka suuntaansa + koulutehtävät, ei ylimääräistä aikaa juuri ole jäänyt. Mun täytyy selkeästi opetella organisoimaan aikani paremmin ja selkeästi!

Toinen aikaavievä projekti on ollut Jenni Kauppilan todella ihana ja oivalluksia herättävä Elä, opi, rakasta -kurssi. Kokoonnumme upealla naisporukalla kerran viikossa nauttimaan teetä kynttilänvalossa ja keskustelemaan elämän tärkeistä asioista. Ihan huikeaa, miten opimme toisiltamme ja tuemme toisiamme. Naisenergia on kaunista ja vahvaa! Tähänkin kurssiin liittyy päivittäinen teksti + kirjoitustehtävä - ja toisinaan mulla on mennyt kirjoitustehtäviin yllättävänkin paljon aikaa, kun olen innostunut tutkailemaan mieleni syövereitä. Mielenkiintoisia asioita sieltä on löytynytkin, mm. kätkettyä ja tukahdutettua vihaa. Mulla on ollut sellainen kummallinen käsitys, että enhän mä voi olla vihainen, kun olen jogini ja valinnut henkisen polun. Hups, mitä puppua! Olen kuitenkin ihminen, ja mulla on samat yleisinhimilliset tunteet kuin muillakin. En ole Buddha enkä Kuan Jin, vaikka ne esikuvia ovatkin. Olen ihminen, ja ihmisyyteen kuuluvat kaikenlaiset tunteet - myös ne matalavärähteiset. Sitä paitsi, kun hyväksyn ne ja sallin itseni kokea ne, ne voivat jatkaa menojaan eivätkä jää pinnan alle muhimaan aikapommiksi. Se vaiettu ja hiljalleen tikittävä aikapommi se vasta vaarallinen ja tuhoisa onkin!

Niin, näiden uusien juttujen vastapainoksi pyrin pitämään itsestäni huolta. Käyn kävelemässä, lepään, tanssin, kuuntelen musiikkia ja leikin kissojeni kanssa. Voisin myös lisätä tähän kohtaan enemmän asioita. On tärkeää muistaa oikeasti elää elämää, ei vain suorittaa sitä. Mulla kun on paha tapa alkaa suorittaa kaikkea. Suoritan koulua, suoritan kurssia, suoritan itsetutkiskelua. Usein unohdan ELÄÄ. Siis elää täydesti: nauttia syksyn väreistä, nukkua pitkään, käydä leffassa, tavata ystävää ihanassa kahvilassa, voimaantua taidenäyttelyssä, nauraa ilman syytä. Ehkä voisin ottaa kolmanneksi projektiksi nauttimisen ja täysillä elämisen. Teen siitä projektin siksi, että sitoutuisin siihen. Muuten nimittäin helposti sivuutan ajanpuutteeseen tai väsymykseen vedoten omat tarpeeni. Tässä kohtaa viesti itselleni itseltäni: What have you done for me lately? Siispä. Teen ainakin viikoittain jotain hauskaa, palkitsevaa ja eheyttävää. Ja varaan säännöllisesti aikaa liikkumiselle. Tästä en nyt luovu. Aikaisemmin olen tehnyt sen virheen, että olen väsymyksen myötä nipistänyt liikunnasta - ja olen ajautunut uupumukseen. Nyt teen sitten vaikka kouluhommat huonommin tai kevyemmällä otteella, mutta pidän huolta omasta hyvinvoinnistani. Mitä hyötyä on hyvistä arvosanoista, jos olen sisältä ihan romu?

Kuva täältä

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Hyvän mielen biisejä ja tansseja

Kaikki henkiset opettajat opettavat, että on suuri merkitys terveydelle, hyvinvoinnille ja kyvylle manifestoida haluamiaan asioita sillä, että virittyy onnellisuuden, kiitollisuuden ja rakkauden tilaan. Näin voi tehdä mm. meditoimalla, joogaamalla ja hiljentymällä. Joseph McClendon III:n Next Step -seminaarissa opin uuden, tehokkaan tavan: tanssiminen aamulla heti ylösnousun jälkeen tanssimaan ja fiilistelemään energiaa kohottavien biisien tahtiin. Alla muutamia omia suosikeitani, joilla päivän saa viritettyä korkeisiin energioihin hauskasti ja tehokkaasti.

Mitkä biisit kohottavat teidän energioita?







lauantai 10. syyskuuta 2011

Jokapäiväinen maitomme

Raakamaito on ollut nyt kovasti esillä, ja sen suosio on kasvanut huimasti. Raakamaito tarkoittaa siis pastöroimatonta maitoa, joka haetaan yleensä suoraan tilalta omaan astiaan. Esim. Vantaan Bisa Gårdissa maito maksaa 1 € / litra. Pastöroimattomassa ja käsittelemättömässä maidossa ovat tallella maidon rasva ja entsyymit, jotka auttavat sen pilkkomisessa maitoa nauttineen ihmisen tai eläimen ruoansulatuskanavassa. Itse olen huomannut, että saan raakamaidosta joskus pieniä ilmavaivoja, mutta ne ovat täysin kivuttomia.

Ns. normaalia pastöroitua ja homogenisoitua maitoa tai maitotuotteita en voi käyttää ollenkaan, sillä niistä olen jo yli 10 vuoden ajan saanut todella tuskallisia vatsavaivoja. Jopa siinä määrin tuskallisia, että syötyäni eräässä vieraspaikassa tavalliseen maitoon tehdyn pullan en voinut seuraavana yönä tuskaltani nukkua. Siis jopa suhteellisen pienet määrät normimaitoa aiheuttavat minulle suuria tuskia. Eräs syy tuskiin voi olla myös se, että tuotantoeläimet elävät tuskallisen elämän. Kahlehdittuina, utareet jättikokoisiksi jalostettuina, apaattisina, rehulla ruokittuna, tuotantokoneeksi alistettuna. Kuinka paljon tuosta tuskasta ja kärsimyksestä siirtyy lehmän tuottamaan maitoon ja siten meihin? The subtle energy of your food becomes your mind.  Järkytyin todella nähtyäni seuraavan pienen pätkän amerikkalaisesta dokumentista. Siinä vastasyntynyt vasikka viedään heti pois emolehmän luota, ja niin vasikka kuin emolehmä huutavat ahdistuneina. Eräskin vasikka kuoli stressaantuneena. Perinteinen maidontuotantohan on siis sadistista ja pitkälle viety emonriistokoe! En todellakaan halua antaa sille tukeani.


Luomumaidon hyvä puoli on se, että karja ruokitaan luomurehulla ja heinällä, jotka sisältävät vähemmän myrkkyjä. Lisäksi ne pääsevät ulkoilemaan. Tärkeä parannus on se, että vasikat saavat olla emon seurassa 3-kuukautisiksi asti. Vähänhän sekin on, mutta huikea edistys normikäytäntöön verrattuna. Lisäksi luomumaitoa ei homogenisoida, joten maidon rasva on luonnollisessa muodossa ja auttaa sen pilkkomisessa. Luomumaidon haittana on sen hinta 1,60€/ litra.

Itse haen mieluiten maitoni Bisan tilalta. Se on siis raakamaitoa, joka viilennetään tilalla nopeasti, ja kuljetetaan omassa astiassa kotiin. En ole kysynyt vielä, miten vasikoista ja emoista huolehditaan Bisassa, sillä näin tuon karmaisevan dokkarin vasta eilen. Kuitenkin tiedän, että Bisassa käytetään lapinlehmiä sijaisemoina. Minkä ikäisinä vasikat sitten erotetaan emostaan tämän sijaisemon hoiviin, se pitää vielä selvittää.

Suurin huolenaihe pastöroimattomaan maitoon liittyen on listeriatartunnan vaara. Listeria-bakteeri aiheuttaa listerioosi-nimisen sairauden, johon yleiskunnoltaan heikko ihminen voi menehtyä. Lisäksi odottaville äideille listeria voi aiheuttaa keskenmenon. Googlettamalla selvisi, että Suomessa on vuosittain noin 20-50 listeriatapausta, ja tartunnan voi saada huonosti pestyistä kasviksista, kypsentämättömästä tai huonosti kypsennetystä lihasta sekä  pastöroimattomista maitotuotteista. Kyselin Facebookin raakamaitosivustolla kuinka suuri riski raakamaidosta on saada listeriatartunta. Taina Harjumaaskola, funktionaalista lääketiedettä edustava lääkäri, kertoi selvitelleensä asiaa erästä artikkeliaan varten. Hän oli saanut Evirasta ja THL:sta tiedon, että Suomessa ei ole todennettu yhtään tilamaitoperäistä listeriatartuntaa.

Itse näkisin niin, että mikäli maitoa haluaa käyttää, tilamaito on eettisin ja turvallisin vaihtoehto. Toisaalta cashew-, manteli- ja seesammaito ovat mainioita vaihtoehtoja.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Rokkaava minttukaakao

Tuli niin helppo ja onnistunut kokeilu, että se suorastaan yllätti mut. Pakko jakaa se eteenpäin. 


Maailman paras minttukaakao:


  • 1 rkl hunajaa
  • 1 rkl Bioteekin Puhdistusjauhetta
  • 1 rkl Bioteekin Elinvoimajauhetta
  • 2 rkl Rakkauspakkausta (Puhdistamo)
  • noin 10 chlorella-tablettia
  • loraus luomumaitoa
  • suodatettua vettä


Nopea surautus herkkujuomaksi Magic Bulletilla ja a vot, johan on taas energiaa ja soluilla kehossa hyvä olla. Aivan parasta! Tämä juoma rokkaa! =)


Edit: Tämä juoma toimii vain kylmänä. Lämmin vesi sai jauheet turpoamaan ikäväksi puuromaiseksi mössöksi. Sitä paitsi, eihän siinä mitään järkeä olekaan tappaa hyviä ravintoaineita ja entsyymejä kuumuudella. =)

perjantai 2. syyskuuta 2011

Raakapatukat

Huomenna ja sunnuntaina osallistun Uskalla Innostua -tiimin järjestämään huippuseminaariin Next Step with Joseph McGlendon III. Ainoa pulma on, mitä ruokaa ottaa mukaan, kun päivät ovat muistaakseni noin 12 tuntia... Niinpä päätin kokeilla raakapatukoiden valmistamista. Liotin taateleita, viikunoita, cashewpähkinöitä ja manteleita muutaman tunnin, jotta ne olisivat helpommin sulavia ja myös pilkkoutuisivat tehosekoittimessa helpommin. Muotoilin massasta tuhteja pötkylöitä uunipellille, ja laitoin pellin uuniin alle 50 asteeseen, luukku auki. Yöksi siirsin patukat kuivumaan saunaan, missä on aina noin 40 asteen peruslämpö. Huomisaamuna selviää, miten kuivatus onnistui. Ainakin patukkamassa oli todella herkullista. Ei tarvittu edes erillistä makeutusta, sillä makeus tuli banaanista, viikunoista ja taateleista. Näillä patukoilla pitäisi energian riittää! Rok rok! Olen valmis superviikonloppuun! =)

Raakapatukat:

  • 3 kuivattua taatelia
  • 2 kuivattua viikunaa
  • pieni kourallinen manteleita
  • pieni kourallinen cashewpähkinöitä
  • pieni kourallinen rusinoita
  • 1-2 rkl raakakaakaorouhetta
  • 1 reilun kaupan banaani
  • 3 rkl Puhdistamon Rakkauspakkausta
  • 1-2 tl kookosöljyä (Tropicai)
  • 1-2 rkl auringonkukansiemeniä
  • kanelia
  • kardemummaa 
Edit: kuivattamisprosessi jäi kesken, joten patukat eivät oikein pysyneet kasassa. Mutta maku oli taivaallinen! Tarjosin iltapäivän kuluessa paloja kavereillekin, ja oli ihan luksusta. Jaettu ilo, paras ilo. Ja olipa myös luksusta koko Next Step -seminaari. Ihan mielettömät energiat ja energiat. Asiasta tulossa juttua.... Stay tuned! =)