Happy Wheel
torstai 15. heinäkuuta 2010
Avun pyytämisen ihanuus ja vaikeus
Elämä opettaa, ja on hienoa huomata olleensa väärässä. Avunpyytäminen on ollut mulle aina todella vaikeaa. Olen kuvitellut, että kaikesta pitää selvätä yksin, vain heikot pyytävät apua ja auttamisesta on toiselle kovasti vaivaa. Toki auttamisesta onkin vaivaa, ja siitä voi jäädä huono maku, jos se on aina yksipuolista. Mutta kun tulee autetuksi, haluaa myös antaa vastavuoroisesti toiselle jotain, eikä se silloin olekaan enää riistoa ja toisen vaivaamista. Onneksi olen saanut näitä myönteisiä kokemuksia tämän kesän aikana. Esimerkiksi kesän alussa sisko tuli poikaystävänsä kanssa koko päiväksi auttamaan mua pihatöihin. Purettiin lumen rikkomaa valokatetta, hankittiin uusia kasveja ja korkattiin grillikausi. Vaikka en ole korvannut heidän vaivannäköään muuten kuin ruokapalkalla, uskon, että meillä kaikilla oli mukava päivä. Ja kun tilaisuus tulee, autan mielellään vuorostoni siskoa.
Toinen hyvä esimerkki auttamisesta on naapuripariskunta. Olen pähkäillyt skootterini kanssa: käynnistäminen ei vain onnistu. Kyseessä on vaihteeton malli, joten ei auta mäkikäynnistyskään. Vihdoin uskaltauduin kertomaan pulmastani naapurin rouvalle. Kävimme eilen hänen autollaan ostamassa mulle akkulaturin, ja mä puolestani ostin hänen kissoilleen puruluita. Naapurin kissat kun pureksivat kaikki piuhat. Mullakin oli sama ongelma omien täystuhojeni kanssa (esim. Trapsu puri entisestä tietokoneesta työpäivän aikana piuhat poikki, jes). Löysin ratkaisun, kun keksin antaa kissoille purtavaksi pienten koirien puruluita. No, mun kissoihin keino tepsi, mutta olisi ollut kai liian helppoa, jos sama konsti olisi toiminut naapurissakin. ;)
Ja sit takaisin skootteriongelmaan. Akun lataamisesta huolimatta kone ei edelleenkää käynnisty. Ei sitten millään. No, selvisikin sitten, että naapurin miehellä on autonasentajakoulutus, vaikka hän on nykyään ihan muissa hommissa. Hän lupasi huoltaa ja korjata skootterini ensi viikolla palattuaan mökiltä. Jes! Ihan huippua! Mä taas voin hieroa naapurit intialaisilla jokikivillä. Siis hyvä kiertoon ja kaikilla parempi mieli! :D
Ja mitä tästä opin? Miksi olen koko kesän tuskaillut skootterin kanssa uskaltamatta pyytää apua, kun se kerran oli noin lähellä? Ken pyytää, se saa ja kolkuttavalle avataan, vai miten se nyt meni.
Pyydetään ja annetaan apua! Annetaan hyvän kiertää, niin maailma pelastuu! :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vastavuoroisuus ja hyvän kierrättäminen on ollut aikoinaan itselleni itsestäänselvyys. Näinhän tämän maailman pitäisi toimia. Ikävä tuoda soraäni tähän ideaalin, mutta omalla kohdallani on kuitenkin käynyt niin, etten vaan enää jaksa uskoa vastavuoroisuuteen. Johtuen ehkäpä siitä, että olen itse jäänyt usein yksin pahoissakin paikoissa, mahdollisista avun pyynnöistäkin huolimatta. Kokemuksen syvällä rintaääni varoittaa siis myöskään antamasta itsestään liikaa. Enkä toisaalta enää juuri pyytele apujakaan. Olen ajautunut ajatukseen siitä, että omillaan täällä on pärjättävä ja jos apua tarvitsee sitä on ostettava. Surullista sinänsä, muttei vaan pysty uskomaan vastavuoroisuuteen toteutuvana lähtökohtana. Lähetän kuitenkin vilpittömän toivon kipinän, että idea vastavuoroisuudesta saisi kohdallasi siivet selkäänsä ja se hyvä lähtisi rullaamaan =) t. (liian) monessa liemessä keitetty kyyninen akka... -Terhi.
VastaaPoistaNo voihan avusta maksaakin. Ja toisaalta voi maksaa ihan hyvillä mielin, kun toinen tekee asian paremmin tai hoitaa sellaisen asian, mitä itse ei osaa. Ja voihan olla niinkin, että omat palvelukset eivät ole sellaisia, mistä toinen osapuoli on kiinnostunut. Uskon myös, että kun saa apua, arvostus tulee ilmaist jotenkin. Usein riittää pelkkä kiitos ja toisen huomioiminen. Valitettavasti olen itsekin tavannut niitä, jotka pitävät toisten apua itsestäänselvyytenä ja ovat aina vaatimassa lisää hädin tuskin kiitosta sanoen.
VastaaPoistaKaikesta huolimatta haluan vielä uskoa aitoon vastavuoroisuuteen ja hyvän kierrättämiseen. Ja kuten sanottua, ei minusta avun ostaminen ole mitenkään paha juttu. Rahakin on energiaa, jonka voi antaa kiertää. :)
Niin, ja kiitos sulle kommentista. Hyvä, että toit toisen näkökulman ja olit rehellinen. Eihän kaikkea tarvitse mukisematta niellä! :D Ei se vielä tee susta kyynistä.