Liiku itsesi iloiseksi - mutta choose your battles

Moikka!

Kaikkihan me tiedämme vanhan viisauden "terve sielu terveessä ruumiissa". Ollessani sairaimmillani sain havaita, miten yhtälö toimii toisinkin päin - kun keho on sairas, sielukin sairastuu. Kilpirauhasen vajaatoiminta on hoitamattomana tai väärin hoidettuna karmea sairaus, joka runtelee niin kehon kuin mielen. Ja vastaavasti, kun kilpirauhasen hoito on oikealla mallilla ja keho alkaa tervehtyä, mielikin tervehtyy ja elinvoima lisääntyy.

Ennen sairastumista harrastin aktiivisesti tanssia, joogaa ja uintia. Asuin Töölössä ja pyöräilin tai kävelin kaikkialle (myös töihin Malmille tai Espoon Olariin sekä tätini luokse Vantaan Myyrmäkeen). Mutta sairastumisen jälkeen liikunta jäi. En vain pystynyt siihen enää. Muistan erään kerran, kun olin lähtenyt pyörällä töihin. Matkaa töihin ei enää olllut kuin 6 km suuntaansa, mutta paluumatkalla tunsin voiman häviävän koko kropasta. Lihakset eivät kerta kaikkiaan enää totelleet käskyjä eikä niissä ollut voimaa poljinten pyörittämiseen. Muistan yhä sen kauhun ja epätoivon sekaisen tunteen, kun lyyhistyin tien poskeen. En yleensä itke julkisesti. Mutta siellä tien pientareella itkin lohduttomasti. En päässyt eteen- enkä taaksepäin. Pelkäsin, että en enää koskaan pääse kotiin. No, aikani itkettyä ja kerättyä voimia sain jotenkin kerättyä voimia niin, että pystyin taluttamaan pyörän kotiin.

Tuosta tapahtumasta jäi niin kova pelko ja trauma, että en pyöräillyt vuosiin. Itse asiassa en liikkunut vuosiin. Tein vain pieniä kävelyitä ja lyhyitä joogaharjoituksia hyvin epäsäännöllisesti. Jos kilpparivajaus aiheuttaa paljon muutakin kärsimystä (huimausta, palelemista, mittaamatonta väsymystä, kaikkien nivelien särkyä), oli tuo liikkumattomuus kuitenkin pahinta. Tunsin, miten energia jähmettyi kehossani ja mielessäni. Koko elämäni jähmettyi ja minusta tuli muumioitunut fossiili. Samalla elämästä katosi ilo ja innostus, pyrkimys eteenpäin. Olin hengissä, mutta en elänyt. Olin nainen, jolle ei koskaan tapahdu mitään.

Oman kokemukseni perusteella voin nyt sanoa: älä jätä liikuntaa pois elämästäsi! Olipa olosi kuinka huono tahansa, pidä kiinni jonkinlaisesta liikunnasta. Voi hyvinkin olla, että et jaksa entisiä liikuntaharrastuksiasi, joita sinulla oli ennen sairastumista. Mutta etsi keinoja, joilla voit liikkua nyt ja jotka tuottavat sinulle iloa. Ui, vesijuokse, kävele, käy sauvakävelyllä, pyöräile, tanssi, käy punttiksella, hölkkää. Ihan mitä vain, mutta älä jähmety. Älä lopeta liikkumista. Liikunnan on tutkimuksissa todettu lisäävän iloa. Tähän voi riittää jo 10 minuuttia liikuntaa, jossa hengästyy. Kannattaa siis tehdä vaikka lyhytkin liikuntasuoritus joka päivä. 10 minuuttia jokainen jaksaa - ja tehon ja lajin saa valita itse.

Yksi pahimmista virheistäni sairastumisessa oli tosiaan se, että lopetin liikkumisen. Kuntoni romahti, painoa tuli 25 kiloa enkä enää tuntenut kroppaani. Pahinta oli kuitenkin se, että en tuntenut enää itseäni. Ja kun sitten päätin vihdoin alkaa liikkua tavoitteellisesti ja kohottaa kuntoani, kuntoni oli niin huono, että  järkytyin. Jouduin nöyrtymään ja aloittamaan kuntoprojektin pitkästi pakkasen puolelta.

Ihan aluksi menin fustraan saadakseni korjattua virheasennot ja tutustuakseni taas kehooni. Sen jälkeen olen osallistunut Elisa Mattilan Hyvinvointistarttiin ja Tomi Kokon Lean In Five Weeks Challengeen. Molemmat noista intensiivisistä kehonpainolla tehtävistä korkeainterveallisista treeneistä olivat minulle liian rankkoja. Yritin tsempata treenejä veren maku suussa ja pyörtymisen partaalla - kunnes lisämunuaiseni romahtivat uudestaan. Niinpä jouduinjälleen nielemäään ylpeyteni ja ottamaan takapakkia. Päätin, että periksi en anna, mutta etenen omaa tahtiani.

Mutta sinnikäällä työllä ja pienillä kehitysaskeleilla on vihdoin tultu tähän: aloitan Tomin valmennuksen uudestaan 3.8.2015. Vieläkään en ole siinä kunnossa, että voisin tehdä treenejä täysimittaisesti tai osallistua yhteistreeneihin (porukassa lähden helposti kilpailemaan ja kirittämään unohtaen itseni kuuntelemisen). Mutta olen paljon paremmassa kunnossa kuin edellisen valmennuksen aikaan viime marraskuussa, ja nyt lisämunaiseni kestävät treenin. :) Eilisen testitreeni sujui kaksi kertaa nopeammin kuin vastaava treeni viime marraskuussa! Marraskuussa tein Burner 200 -treenin huohottaen niin, että silmissä meinasi sumentua 20 minuutissa. Eilen tein sen 9:25 minuutissa. Edelleen huohottaen, mutta myös pitäen pieniä hengityksen tasaamistaukoja kierrosten välissä. Kehitys on siis ollut huikeaa! Kannattaakin edetä omaan tahtiinsa ja kuulostella oloaan. Tavoitteita kohti voi edetä myös riittävän rauhallisesti, itselle sopivaan tahtiin.

Olen edellä jo kertonut kamppailusta mieleni ja kilpailuviettini kanssa. Tässä tulee sitten se varsinainen taistelu. Säännöllinen ja tavoitteellinen treeni vaatii itsekuria ja tahdonvoimaa. Vaikka treenin lopuksi on yleensä tosi hyvä olo, treenin aloittaminen ei aina ole kivaa. Itse asiassa aloittaminen ei yleensä koskaan ole kivaa. Oma tahdonvoimani on kuitenkin vahvimillaan aamulla. Niinpä teen treenin yleensä heti herättyäni. Esimerkiksi keväällä kävin hölkkäämässä ennen lähtöä töihin. Heräsin klo 06.00. Olin laittanut juoksukamat valmiiksi keittiön tuolille. Kun sitten kömmin keittiöön ottamaan aamun kilpparilääkkeen, puin juoksukamat saman tien päälle ja lähdin ulos. Ei sen enempää miettimistä. Ei arpomista sen suhteen lähdenkö vai enkö vai teenkö treenin kenties myöhemmin. Hoidin sen heti alta pois, jotta päivään vapautui energiaa eikä takaraivossa ollut koko ajan piinaava ajatus tekemättömästä treenistä.

Oman kokemukseni mukaan harjoittelusta kannattaa tehdä mahdollisimman helppoa ja sen aloittamisesta automaattista niin, ettei siihen tarvitse käyttää tahdonvoimaa - muuten treeni jää helposti väliin. Keväällä kävin siis noin 25 minuutin pituisella lenkillä heti herättyäni. Sen jälkeen palasin kotiin, venyttelin, kävin suihkussa ja söin aamupalan. Sitten olin valmis töihin, ja koko päivä sujui aivan eri tavalla kuin jos olisin vain raahautunut normaalisti bussille. Olin lenkillä saanut aimoannoksen happea, hengitellyt sisään heräävän luonnon kauneutta ja pitänyt huolta itsestäni - ja tämän kaiken myötä syntyneen endorfiiniryöpsyn oikein tunsi!

Toinen hyväksi havaitsemani tapa helpottaa treenin aloittamista liittyy urheiluliiveihin. Jostain syystä itselläni treenivaatteiden vaihtamisen pullonkaula on ollut normirintaliivien riisuminen ja urheiluliivien pukeminen. Hirmu vaivalloista! Hassua, tiedän. Mutta minulle tämä on ollut iso kynnys. Jos en ole ehtinyt tehdä treeniä aamulla (on ollut tavallista aikaisempi aamu), olen kuitenkin pukenut jo valmiiksi työvaatteiden alle urheiluliivit. Kun sitten olen tullut kotiin, olen vaihtanut saman tien muut urheiluvaatteet ja tehnyt treenin pois alta.

Tässä muutamia minun hyväksi kokemiani vinkkejä. Sinun kokemuksesi, pullonkaulasi ja vinkkisi voivat olla toisenlaisia. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän muiden kokemuksia. Jättäkää siis kommentteja! Miten treenisi ovat muuttuneet sairastuttuasi? Mikä on sinun suurin haasteesi treeneissä? Millaisia vinkkejä sinulla on treenien automatisoimiseen ja liikunnan ilon löytämiseen?

Kun on tarpeeksi hyvä syy...

Tervehdys!

Pitkän kirjoitustauon jälkeen minulla on taas sanottavaa. Ja innostavaa sanottavaa onkin! Voin paremmin kuin vielä kertaakaan kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastumisen jälkeen.  Vuosia olin niin huonossa kunnossa ja väsynyt, että en oikeastaan elänyt vaan olin ainoastaan olemassa. Mutta nyt todellakin elän! Elän joka solullani. Teen asioita, joita rakastan. Monen vuoden sitkeän työn tuloksena olen saanut terveyteni niin hyväksi, että voin vihdoin kuntoilla tavoitteellisesti. Syy? Start with why. Minulle syy ovat norsut.

Olen siis rakastunut. En mieheen, vaikka ihana mieskin on toki tervetullut elämääni (niin, nyt jopa jaksaisin taas olla parisuhteessa). Olen rakastunut unelmaani.
Olen päättänyt, että tämän vuoden lokakuussa toteutan monivuotisen haaveeni ja lähden vapaaehtoistyöntekijäksi Elephant Nature Parkiin. Puisto sijaitsee Pohjois-Thaimaassa Chiang Main lähettyvillä. Rahat aion saada kasaan ohjaamalla naurujoogaa. Siispä iloa ja hyvinvointia ihmisille ja eläimille. :D 

Miksi Thaimaa ja norsut? Norsu on voimaeläimeni. Älykäs, oppivainen, huolehtivainen uljas eläin, joka on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Ja työnorsuiksi vangittujen norsujen kohtelu on puistattavaa. Mielenkiintoinen yksityiskohta: työnorsut ovat useinmiten naaraita. Siispä naisten alistaminen ja naisiin kohdistuva väkivalta ulottuu myös norsuihin. Mutta Sangduen Chailertin eli Lekin perustama puisto on eräänlainen turvakoti huonosti kohdelluille norsuille, ja siellä on kaikenlaisista vaivoista kärsiviä norsuja. On äiti, joka on masentunut, kun sen poikanen on  otettu siltä pois ja viety työskentelemään sirkukseen (missä poikanen pian kuoli jäätyään vaille emonsa hoivaa ja rakkautta). On norsuja, jotka ovat olleet liian vanhoja tai sairaita raskaaseen fyysiseen työhön, minkä vuoksi niitä on piesty päivittäin. On norsu, jonka silmät on puhkaistu keihäällä, kun se oli pellolla syömässä nälkäänsä, kun sen omistajalla ei ollut varaa ruokkia sitä. Ja joka tapauksessa jokainen työnorsu on käynyt läpi raa'an koulutuksen, jossa sen mieli on murrettu ja se on oppinut tottelemaan ihmistä pelosta välttääkseen hirveän kivun. Tähän Elephant Nature Park haluaa tehdä muutoksen kouluttamalla mahouteja eli norsunajajia siitä, miten norsuja on mahdollista kouluttaa positiivisesti palkitsemalla perinteisten raakojen menetelmien sijaan. Ja kolmanneksi puistossa tehdään äärimmäisen arvokasta työtä sen puolesta, että aasiannorsu säilyy luonnossa eikä kuole sukupuuttoon.

Miksi sitten norsut? Onhan Suomessakin paljon parannettavaa tuotantoeläimien kohtelussa. Se on aivan totta. Mutta minulla on tapana musertua eläinten kärsimyksen edessä. Etenkin, jos en tiedä, miten voin auttaa niitä. Silloin jään vain voimattomana itkemään. Masennun ja näen painajaisia päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia. En tiedä vielä tarpeeksi eläinsuojelutyöstä voidakseni auttaa täällä Suomessa. Mutta Elephant Nature Parkissa voin tutustua siihen, miten eläinsuojelutyötä voi tehdä niin, että kaikki voittavat: ihmiset, eläimet, ympäristö, alkuperäiskansojen kulttuuriperintö. Ja vaikka norsujen tarinat ovat hirveitä ja vammat yhä näkyvissä, puistossa on saatu aikaan valtavasti hyvää. Se luo optimismia ja toivoa, että asioihin on mahdollista vaikuttaa. Sitä toivoa tarvitsen. 

Toisaalta syy lähteä norsujen luokse on puhtaasti tunteellinen. Olen lapsesta lähtien rakastanut norsuja. Esimerkiksi alle kouluikäisenä olin isäni kanssa sirkusnäytöksessä. Isäni lähti ostamaan meille syötävää juuri siihen aikaan, kun esiintymisvuorossa oli eläimiä. Olen rakastanut syntymästäni lähtien kaikkia eläimiä. Niinpä isäni ei edes yrittänyt ottaa minua mukaansa ruokakojulle vaan tiesi voivansa jättää minut paikalleni katsomaan haltioituneena eläimiä... Tai näin oli siihen asti, kunnes kehään tuli norsu. Tirehtööri kysyi, haluaisiko joku tulla ratsastamaan norsulla, ja minä kirmasin lavalle sen minkä pienistä jaloistani pääsin. Muistan, kuinka minut nostettiin valtavan norsun selkään. Tunsin sen selässä oloni turvalliseksi ja suurta kunnioitusta ja rakkautta tuota uljasta eläintä kohtaan. Siinä vaiheessa olimme jo aika lailla yhtä. Olin painanut pienen kehoni norsun selkää vasten ja hengitimme samaan tahtiin. Olin hetken yhtä norsun kanssa. Tuo hetki on painunut ikuisesti mieleeni. Mutta voin vain kuvitella isäni järkytyksen, kun ruokakojulta palatessaan penkkimme ammottivat tyhjinä, ja sitten hän näkee minut lavalla makaamassa norsun selässä. :)

No, tunneyhteys norsuihin on siis vahva. Ja kun olen Aasian-reissuillani nähnyt työnorsuja, joilla on päässään ja korvissaan verisiä haavoja ja joiden ohjastajat hakkaavat niitä norsukoukuilla, suruni on ollut pohjatonta. Norsut ovat nykyajan orjia, jotka kahlehditaankin samaan tapaan kuin  menneinä aikoina afrikkalaisorjat. Ja kohtelu on aivan yhtä julmaa. Jos ei vielä julmempaa. (Huom! Myös sirkusnorsut ovat työnorsuja, joiden kohtelu ei ole yhtään parempaa. Valitettavasti myös se norsu, jonka lapsena kohtasin, on käynyt läpi raa'an koulutuksen ja fyysisen työn raskauden.)

No mutta. Olen tehnyt päätökseni. Lähden lokakuussa katsomaan näitä norsuja, jotka ovat vapautuneet orjuudesta sekä sitä, millaisia norsut ovat, kun ne saavat elää semi-vapaina. Ennen kaikkea ne ovat vapaita stressistä, kun niiden ei tarvitse pelätä jatkuvaa fyysistä kipua ja nälkää. Tämän vuoksi lähden Elephant Nature Parkiin. 

Ja se muutos. No, olin tosiaan vuosia niin sairas kilpirauhasen vajaatoiminnan ja lisämunuaisten uupumuksen seurauksena, että en voinut harrastaa muuta liikuntaa kuin rauhallista kävelyä, pyöräilyä ja joogaa. Mutta nyt voin! En ole koskaan ollut mikään juoksija, mutta nyt olen alkanut käydä kolme kertaa viikossa lenkillä. Hölkkään vain pieniä pätkiä, mutta päivä päivältä matka pitenee ja 2,5 km lenkki sujuu yhä nopeammin. Kun syyni kuntoilla oli toive pudottaa painoa, en koskaan jaksanut innostua. Nyt painon pudottaminen on sivuseikka. Käyn lenkillä, jotta sitten lokakuussa jaksan työskennellä pellolla ja luoda norsunlantaa. Jokainen lenkki ja jokainen askel vie minua lähemmäs unelmaani, lähemmäs norsuja. Niinpä nykyään ponkaisen aamuisin ylös jo klo 6 ja lähden saman tien lenkille. Se on aivan paras tapa herätä uuteen päivään, kun saa hengitellä yhdessä heräävän luonnon ja nousevan auringon kanssa kullanhohtoisessa maastossa. Olen äärettömän kiitollinen kauniista maisemista ja raittiista ilmasta. Ja niin koko päivästä tulee onnistunut. Alla onkin Brendon Burchardin mainio video innostavien tavoitteiden asettamista.

Siispä: Start with why. And create some D.U.M.B. goals.

Fustra-treenit #8 ja #9 - tästä matka vasta alkaa

Hei!

Jos joku ihmettelee, miksi en ole kirjoittanut pariin viikkoon mitään fustrasta, ei syytä huoleen. En ole luovuttanut, en ole lopettanut fustra-harjoittelua enkä edes kirjoittamista. Harjoittelussa on kuitenkin ollut parin viikon tauko, sillä valmentajani oli kipeänä. Mutta nyt taas mennään!

Eilen oli treeni nro #9. Aloitimme sen kehonkoostumusmittauksella. Se paljasti sekä hyviä, että huonoja uutisia. Kuten tiesinkin, paino ei ole tippunut kuin alle kilon. Tarkemmin sanottuna 800g. Se on toki hieman masentavaa. Toisaalta kilpparivajakin laihdutus ei suju yhtä helposti kuin sellaisen ihmisen, jonka aineenvaihdunta toimii normaalisti. Lisäksi tähän väliin on mahtunut pääsiäinen, vappu ja läksiäisjuhlani nykyisestä työpaikasta sekä yksi shamppanjailta ystävien kanssa, kun juhlimme ystäväni Kristiinan uutta työpaikkaa. Sitä paitsi huomasin mielenkiintoisen piirteen itsessäni: ruokapäivän pitäminen ei sovi minulle. Kalorilaskuri on todella hyvä ohjelma ja vieläpä edullinen. Mutta omalla kohdallani kalorit saavat liian suuren merkityksen. Jos olen liikkunut, ajattelen, että saan syödä niin ja niin paljon yli normin. Jos taas vaikkapa lounaan kaloripitoisuus yllättää, ahdistun ja koko loppupäivä on pilalla. Kun loppupäiväksi on käytettävissä vain pari sataa kaloria, ahdistun. Sen sijaan, että söisin normaalisti pieniä aterioita, ajattelen että aivan sama. Vedän sitten jäätelöä ja suklaata, kun tämä päivä on kuitenkin pilalla. Niinpä olen päättänyt luopua ruokapäiväkirjasta ja opettelen syömään nälkäni mukaan. Siinä tosin riittää haastetta ja opeteltavaa, sillä syön edelleen jättiannoksia ja toisinaan ateriavälit venyvät liian pitkiksi. Kuitenkin kuukauden aikana olen oppinut syömään säännöllisesti ja lisännyt proteiinin saantia huomattavasti.

No, onneksi kehonkoostumusmittaus paljasti positiivistakin: keskivartalosta on lähtenyt rasvaa, ja tilalle on tullut lihasta. Käsivarsien lihastilanne on pysynyt ennallaan, mutta sieltäkin on lähtenyt rasvaa. Sen sijaan jalkojen tilanne hämmästyttää: sinne on tullut lisää rasvaa! Tätä outoa ilmiötä ei osannut valmentajakaan selittää. Seurailemme tilannetta. Kokonaisterveyden kannalta positiivista on kuitenkin se, että kehon nestepitoisuus on kohonnut prosentilla! Jee! Yksi prosentti kiritty, enää viisi jäljellä! Nestepitoisuuden pitäisi siis olla ainakin 50%, mulla se oli alkumittauksessa 44%. Kun nestettä on enemmän, kaikki kiertää paremmin enkä ole pelkästään ruttuinen rusina. :)

No niin. Se mittauksista. Omat tuntemukset ovat kyllä varovaisen positiivisia. Kehoon on tullut voimaa. Jaksan kannatella itseäni hyvässä ryhdissä. Itse asiassa mieluummin istun ja seison ryhdikkäässä asennossa lapamatomaisen velttoilun sijaan. Polvi kipuilee silloin tällöin hieman, mutta ei ole enää kertaakaan tarvinnut levittää kipusalvaa. Notkoselkä on parantunut siinä määrin, että enää alaselkä ei tule työpäivän aikana kipeäksi. Mahtavaa! Kehonhahmotus ja voimat ovat kohentuneet niin, että nykyään pystyn tekemään  äänettömiä Running Man -hyppyjä kymmenen kappaletta. Ja siis äänettömiä, ei hirveitä tömähdysrysähdyksiä. Laitan tähän alle videolinkin, missä liike näkyy.



Summa summarum: ensimmäisen kuukauden aikana on otettu pieniä kehitysaskelia, ja vähän on tullut takapakkiakin. Mutta tästä se matka vasta alkaa. Pelkkä fustra ei riitä laihduttamaan, ei edes nostamaan kuntoa merkittävästi. Kaksi kertaa viikossa on kuitenkin aika pieni määrä. Niinpä olen ottanut rinnalle työmatkapyöräilyn. Matkani on 6 km suuntaansa. Sinänsä lyhyt matka, mutta se sisältää kolme yllättävän suurta mäkeä eli käy ihan treenistä. Ai niin. Ihan hukkaan kuukauden treeni ei ole mennyt: myös jalkoihin on tullut voimaa. Työmatkan mäet ovat tosiaan sen verran pitkiä ja jyrkkiä (viimeisin mäki 450 metriä tiukkaa nousua kierteellä), että viime keväänä mulla kului 3 VIIKKOA, kunnes jaksoin polkea mäet ylös. Nyt meni 3 päivää. Matka on vasta aluillaan, mutta tästä on hyvä jatkaa. :D

Fustra treenit #6 ja #7 - punainen lanka löytyy

Jesh! Viime viikon kriisi oli tuiki tarpeellinen. Tajusin, että fustrassa (ja liikunnassa tai laihduttamisessa ylipäätään) on kyse niin paljon muustakin kuin hikoilusta ja kehon muokkaamisesta tiiviimpään pakettiin. Kyse on ennen kaikkea henkisestä prosessista. En ole koskaan treenannut kovin tavoitteellisesti vaan kaikki on ollut säännöllisen epäsäännöllistä. Olen tehnyt treeniä silloin kuin on huvittanut ja hyppinyt lajista toiseen. Multa ovat aina puuttuneet niin selkeät tavoitteet kuin pitkäjänteisyyskin. Olen yleensä jättänyt homman kesken viimeistään siinä vaiheessa, kun ei ole enää huvittanut tai eteen on tullut ensimmäinen takaisku. Nytpä siis opettelen pitkäjänteisyyttä ja tavoitteellisuutta - sekä sitkeyttä jatkaa haasteiden jälkeen.

Viime viikonlopun kriisin aikana juttelin siskoni ja parhaan ystäväni kanssa. He saivat mut ymmärtämään, että juuri siksi olen palkannut personal trainerin, että oppisin pois omista totutuista tavoistani. Niinpä päätin kääntyä valmentajani puoleen ja pyytää apua. Heikkouden näyttäminen ja avun pyytäminen  - siinäpä kaksi isoa haastettani. Kumpaakaan en ole tehnyt mielelläni. Mutta nyt tajusin, että oma tietämykseni ei riitä, tarvitsen valmentajan ammattitaitoa. Niin ruokavalion tarkistamisessa kuin liikkeiden tekniikassa. En ole koskaan ollut liikunnallisesti kovin lahjakas, eivätkä perinteiset sanalliset ohjeet ole avanneet mulle liikkeitä millään tavalla. Tarvitsen kielikuvia ja liikkeen liittämistä johonkin tuttuun.

Johannan kanssa kävimme ensiksi läpi ruokavaliota ja laihtumista. Kaksi viikoittaista fustra-treeniä eivät ole riittävästi, jotta energiaa kuluisi ja rasva muuttuisi lihakseksi. Liikuntaa tarvitaan reilusti lisää. Niinpä tällä viikolla olen käynyt maanantaina ja tiistaina kävelemässä 4,5 km lenkin reipaaseen tahtiin. Pääsiäisen jälkeen aloitan varovasti työmatkapyöräilyn. Varovasti siksi, että matkalla on isoja mäkiä, ja mun täytyy kuunnella kehoani sen suhteen, miten se selviytyy uudesta rasituksesta. Joudun kuulostelemaan kehoni tuntemuksia todella tarkasti, jotta en rasita lisämunuaisiani. Aikaisemmin olen aina painanut verenmaku suussa enkä ole välittänyt kehoni viesteistä. Mutta kehon viestien ohittaminen juuri sai minut sairastumaan. Niinpä siis opettelen treenaamaan niin, että samalla kuuntelen kehoani. Pidän itsestäni huolta ja luon hyvinvointia. Vauhti ja kehittyminen voivat olla hitaampia, mutta tulokset ovat pysyviä.

Ja sitten se varsinainen treeni. Jee! Läpimurto! Vihdoin tajusin, mistä sammakkokyykyssä ja lantion nostossa on kyse ja miten ne on tarkoitus suorittaa. Kysyin Johannalta, onko sammakkokyykky periaatteessa niin kuin tanssin grand plie. Ja niinhän se on - paitsi että kannat eivät saa irrota maasta! Jesh, kyllä selkeni! Ja lantion nostossa jalkaterää saa vapaasti puskea palikkaa vasten. Mikä helpotus! Olin jostain syystä käsittänyt niin, että jalkaterän pitää olla rentona palikkaa vasten. Siten en saanut nostossa mitään tukea tai vastapainoa ja ihmettelin, että miten ihmeessä se on edes mahdollista suorittaa. Vaan nyt, kun tekniikka selkeni, liikkeen punainen lanka löytyi. Raskashan se on edelleen, mutta nyt sentään saan pakaran mukaan työskentelyyn eikä liike tapahdu pelkästään etureisillä. Voi tätä riemun tunnetta! :D

Tein myös pukuhuoneesta riemullisen löydön: suihkujen lisäksi käytössä on sauna. Oi nautintoa, kun treenin jälkeen väsymyksestä tutisevin lihaksin saa kammeta itsensä saunan lempeään löylyyn! Hikoillen huolet lähtee! Sitä paitsi saunan lämmössä on hyvä venytellä lihakset. Treenin ja saunan jälkeen onkin totaalisen kuitti olo. Väsynyt mutta onnellinen nainen. Bussimatkan aikana voimat kuitenkin elpyvät. Loppupäivän ajan on taas energinen ja onnellinen olo. Huikeaa huomata, miten paljon energiaa hyvä treeni antaa. Fustra on parasta, mitä olen antanut itselleni pitkään aikaan. :D

Fustra treenit #4 ja #5 - luovuttaminen on lähellä

Tavallaan en haluaisi kirjoittaa tätä juttua. Haluaisin vain hymyillä ja sanoa, että kaikki on hyvin. Mutta se ei olisi totuudenmukaista. Eräs syy painonnousun taustalla on juuri taipumukseni tukahduttaa ja sivuuttaa vaikeat tunteet ja ajatukset. Yleensä selviytymiskeinoni vaikeiden tunteiden kanssa on ollut seuraava: keitän kahvia, pelaan jotain tietsikkapeliä ja ahmin siinä samalla suklaata. Ahmin levyllisen sitä sen kummemmin maistelematta kunnes hämmästyksekseni huomaan: "Oho, mites se levy jo loppui? Söinkö muka tosiaan sen jo kokonaan?". Tai sitten syön jättiannoksen leipää tai jotain muuta. Jälleen sen kummemmin keskittymättä ja ajattelematta. Kirjaimellisesti "stuffing it down". Tänään olisi ollut täydellinen stuff it down -päivä, mutta päätin toimia toisin.

Oikeastaan tämän päivän onnettomuus alkoi jo eilen. Mun oli määrä palauttaa tänään eräs essee. Tein kuitenkin pitkän päivän töissä ja selvittelin naapurin kanssa erästä asiaa. Erityisherkkänä ihmisenä aina väsähdän välienselvittelyistä. Niinpä vihdoin kotiin päästyäni olin niin väsynyt, että pelkkä ajatus esseen kirjoittamisesta ja kirjojen lukemisesta tuntui ylivoimaiselta. Vaikka tiedän, että mun ei pitäisi juoda kahvia klo 14 jälkeen, kuitenkin keitin kahvia. Ei auttanut. Niinpä päätin ottaa nokoset. Niistäkään ei tullut mitään, vaan olin valveen ja unen välitilassa. Ja samassa tilassa olin sitten yön, nukuin koiran unta. Nukuin syvemmin vain hetken aamuyöstä.

Alla oli siis huonosti nukuttu yö ja herääminen myöhässä. Aamulla tuli kiire. Lopulliset katastrofin ainekset selvisivät vaa'alla. Paino ei ole tippunut kuin vajaat puoli kiloa. Siis puoli kiloa! Voi hemmetin hemmetti! Valmennuksen alussa laskeskeltiin, että sopiva laihtumistahti olisi noin 800 g viikossa, jotta 40-vuotissynttäreihin tultaessa paino alkaisi numerolla 7. Mutta nyt olen laihtunut kahdessa viikossa 500 g. En kestä. Maksan itseni kipeäksi fustra-valmennuksesta ja olen taloudellisesti todella tiukilla seuraavat puoli vuotta. Mulla ei ole varaa järjestää edes juhlia nelikymppisille. Lisäksi esimies päätti, että en saa osallistua todella mielenkiintoiseen problem based learning -koulutukseen muuta kuin palkattomana ja joudun vieläpä maksamaan takaisin palkan helmi- ja maaliskuun koulutuspäiviltä. Tuntuu, että taloudellisesti seinät kaatuvat päälle. Ja minkä vuoksi? Tästä kaikesta on tullut tulosta vain puolen kilon verran. Ei hyvä ollenkaan. Nimittäin suurin syy lähteä fustraan oli se, että en ole omin voimin onnistunut pudottamaan painoa. Mutta ei se tunnu tippuvan valmennuksellakaan. Missä vika?

Toimitin valmentajalle Kalorilaskurin kautta pitämäni ruokapäiväkirjasivut 1.4. alkaen. Hänen mielestään ne näyttivät oikein hyviltä: olen oppinut syömään 3 h välein ja ruokavalintani ovat järkeviä. No ihan hyvä, mutta jotain täytyy selvästi muuttaa. Mutta mitä? Vähentää rasvaa? Tiputtaa kaloreita? Lisätä liikuntaa? Mitä? Luojan tähden, mitä mun pitää tehdä, että paino tippuu?

Tänään treeneissä turhautuminen purkautui sitten itkuksi. Lantionnosto ei edelleenkään suju yhtään paremmin. Peppu ei nouse kuin muutaman sentin ja siitäkin työstä suurimman osan tekevät etureidet. En vain saa kohdistettua liikettä pakaraan. En sitten millään. Ja voimat loppuvat aivan totaalisesti. Liike on jotain todella hirveää. Kun valmentaja sanoi, että on vielä neljä nostoa jäljellä, se tuntui suunnilleen maailmanlopulta. Miten helvetissä niitä voi olla niin monta jäljellä? Ei tule onnistumaan. Silloin valmentaja napautti minulle tiukasti: "HILJAA! Menee, menee. Nyt nostat!" Se vain oli minulle viimeinen niitti. Ei valmentaja varsinaisesti huutanut, mutta siltä se tuntui. Turhautuminen, pettymys ja hämennys oman voimattomuuden edessä purkautuivat itkuksi. Ei se vain mennyt niin.

No, treeni meni huonosti eikä kehittymistä ole havaittavissa. Toisaalta nyt näen selvästi, miten suuri merkitys on kunnollisella unella. Kahvi illalla on mulle tosi myrkkyä. Lisäksi olin eilen unohtanut ottaa töihin eväät mukaan, joten ruokailun rytmityksetkin menivät pieleen. Ja se näemmä kostautuu mulla heti energiassa ja olossa. Kotiin päästyäni olisin voinut syödä hevosen, mutta mikään ruokamäärä ei tyydyttänyt himoa.

Tänään olen kyllä välipalat muistanut hoitaa kunnolla. Mutta pettymys ja turhautuminen olivat sellaisia mörköjä, jotka olisin mieluusti tukahduttanut ruoalla. Lisäksi töissä selvisi, että joku tai jotkut työkaverit ovat laittaneet liikkeelle juoruja, joita jouduin sitten selvittelemään esimiehen kanssa. Työkavereiden juoruilu selän takana satuttaa kyllä kovasti. Toisaalta onni on se, että en ole nykyisessä työpaikassa enää kuin 1,5 kuukautta.

Summa summarum. Olen noudattanut valmentajan ohjeita tarkasti ja jopa pitänyt ruokapäiväkirjaa. Olen syönyt ohjeiden mukaisesti 6 pientä ateriaa päivässä. Mutta silti paino ei putoa. Eikä treeni suju yhtään paremmin. Olen kriisissä: kannattaako tätä jatkaa ja laittaa itsensä liemeen taloudellisesti? Toistaiseksi ainoa hyöty on se, että polvi ei ole kipeä. Fustran aloittamisen jälkeen en ole joutunut käyttämään kipusalvaa kertaakaan. Jotainhan se on sekin, vaikka ei aivan sitä, mitä olin odottanut. Ja toisaalta, vaikka tänään oli monia erilaisia ikäviä tunteita, en sortunut ostamaan kaupasta suklaata. En, vaikka mieli teki. En tunkenut tunteita alas kurkusta. Tiedostin ne, mutta vielä on matkaa siihen, että opin aidosti kohtaamaan ja käsittelemään ne. Ja käsittelemään nopeasti pois mielestä. Tänään ne ovat olleet seurani koko päivän. No, tänään voimat eivät riittäneet tunteiden käsittelemiseen ja työstämiseen. Mutta ehkäpä jo seuraavalla kerralla.

Vinkkejä unettomille

Kärsitkö univaikeuksista? Itse kärsin niistä 24 vuotta, ja noiden pimeiden vuosien aikana olen testannut lukemattomia eri asioita. Vihdoin olen saanut paletin omalta osaltani kuntoon. Näillä ohjeilla olen nyt nukkunut kolmen viikon ajan erinomaisesti. Kokeile, mitkä näistä toimivat sinulle. Tai oletko löytänyt jotain muuta toimivaa? Laita ihmeessä kommenttia jutun alle! 

Mieti, mikä stressaa sinua. Kirjoita asiat päiväkirjaan, pois mielestäsi. Jos pyörittelet asioita vain mielessäsi, mantelitumakkeesi ja alemmat aivoalueesi työstävät ahdistuksen tunnetta. Mutta kun kirjoitat asiat paperille ja kielellistät ne, joudut käyttämään ylempiä aivorakenteita kuten aivokuorta. Näin saat asioihin uutta näkökulmaa. Tämän jälkeen muuta se, mikä on muutettavissa. Omalla kohdallani tämä on tarkoittanut työpaikan vaihtamista ja omien rajojen asettamista. Opettelen myös käsittelemään hankalilta tuntuvat asiat ihmisten kanssa mahdollisimman nopeasti, etteivät ne jää vaivaamaan. Tässä on tosin vielä aika paljon parannettavaa. 

Mindfulness: opettele hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat ja olemaan läsnä hetkessä. Luo yhteys mielen ja kehon välille kehomeditaation avulla. Usein tehostan tätä vielä laittamalla selän alle piikkimaton, mistä seuraa todella syvä rentous.

Syö ravinteikasta ruokaa (mielellään luomua, jos mahdollista). Huolehdi siitä, että kehosi saa runsaasti ravinteita. Voit myös ottaa monivitamiinitabletin. Itse suosin Two-Per-Day -kapseleita, joita saa Natura Zonesta. Jotta ravintoaineet myös imeytyvät elimistöön, kannattaa ruoansulatusta tukea nauttimalla ruokailun yhteydessä suolahappotabletti tai ruoansulatusentsyymejä. Lisäksi kannattaa huolehtia maitohappobakteerien saannista.

Syökää klorellaa! Syökää klorellaa! Myrkkyjen poistumista kehosta voi tehostaa nauttimalla klorellaa. Itse en pidä sen mausta, joten nautin klorellan tablettimuodossa. Jos taas pidät klorellasta, voit lisätä sitä pelkään veteen tai vaikka pirtelön joukkoon.

Huolehdi omega-3:n ja omega-6:n oikeasta suhteesta. Itselläni tämä oli aivan pyllyllään. (Selvisi verikokeesta). Olen saanut omegojen välisen suhteen kuntoon nauttimalla syyskuusta lähtien Zinzinon Balance Oilia, mutta muitakin hyviä vaihtoehtoja varmasti on.

Harjoita lihaskuntoa. Kaisa Jaakkolan mukaan lihaskuntoharjoitus polttaa elimistöstä ylimääräistä stressihormoni kortisolia ja toisaalta edistää kasvuhormonin muodostumista. Tee niin raskasta treeniä kuin jaksat. Jos sinulla on lisämunuaispulmia, aerobinen harjoitus voi rasittaa niitä entisestään, mutta lyhyt lihaskuntotreeni sopii silloinkin. Tehokas lihaskuntoharjoitus on ollut itselleni aivan ratkaisevan tärkeässä asemassa. Aloitettuani fustran 3 viikkoa sitten olen nukkunut erinomaisesti, heräilemättä. Eli tehokas lihaskuntotreeni oli itselläni se puuttuva palanen. Mutta ei kannata treenata illalla vaan aamulla tai viimeistään iltapäivällä.    

Selvitä ruokayliherkkyydet. Tee Food Detective - testi tai jokin muu testi, millä saat yliherkkyydet selville. 

                                                                                                                    Syö 3 h välein pieni ateria, jotta verensokeri pysyy tasaisena ja huolehdi myös riittävän proteiinin saamisesta. Tässä toinen niksi, jolla on ollut itselleni huikea vaikutus. Aikaisemmin söin  päivän mittaan 3 jättiateriaa. Verensokerini heilahteli armottomasti: välillä se romahti ja ampaisi sitten taas pilviin. Hirveä rasitus elimistölle!                       

Lopeta kahvinjuonti viimeistään klo 14. Rakastan kahvia, niin en ole siitä luopunut edes lisämunuaisten vuoksi. Mutta juon vain luomukahvia ja nykyään bulletproof-versiona.

                                     

                                                                                                                    Juo iltapäivisin ja iltaisin reishiteetä, joka rauhoittaa hermostoa. Helpointa on käyttää Four Sigma Foodsin valmiita annospussukoita, jotka vain sekoitetaan kuuman veden joukkoon. 

                                                     

Ota aamupäivällä B-vitamiinia, joka myöskin hoitaa hermostoa. B-vitamiini piristää, joten sitä ei kannata ottaa illalla. Ota ruokailun yhteydessä suolahappoa tai ruoansulatusentsyymiä, joka auttaa ruoansulatusta.

Jos käytät Hydrocortisonia, jaa vuorokausiannos useampaan osaan. Itse otan viimeisen annoksen noin klo 13-14, sillä muuten Hydrocortison tekee musta iltapörriäisen eikä nukahtamisesta tule mitään. Tosin nykyään annokseni on vain 5 mg/vrk eli 2,5 mg aamulla ja 2,5 mg iltapäivällä. Huima pudotus, kun vielä puolitoista vuotta sitten annokseni oli 30 mg/vrk eikä sekään tahtonut riittää.

Missä asennossa nukut? Yritä välttää nukkumista vatsallasi tai vasemmalla kyljelläsi. Silloin nimittäin nukut sisäelintesi päällä. Vatsa- ja kylkiasento olivat omat tyypillisimmät asentoni. Kun olen opetellut tietoisesti nukkumaan oikealla kyljelläni, eron olossa huomaa kyllä aamulla.     

Ota illalla 400 mg magnesiumsitraattia. Se rentouttaa ja edistää unen tulemista. Voit ottaa lisäksi melatoniinia tai valeriaanaa.   

                             

                                                                                           

Pyri menemään nukkumaan sekä heräämään aina samaan aikaan, myös viikonloppuisin. Näin sinulle syntyy sisäinen kello, joka helpottaa nukahtamista.          

                                                                                                                          Himmennä valot paria tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa ja huolehdi unihygieniasta.  On tärkeää himmentää valot ja sammuttaa tietokoneen näyttö, jotta melatoniinintuotanto käynnistyy.  Yritä sammuttaa myös tablettitietokone ja kännykkä. (Tässä on itselläni vielä tekemistä.) Suosittelen poistamaan makuuhuoneesta kaikki sähkölaitteet lamppua lukuunottamatta. Lataa vempeleet muualla. Sammuta myös langattoman netin modeemi yöksi, koska sen elektromagneettinen säteily voi häiritä unta etenkin, jos olet herkkä sähkölle. Tuuleta makuuhuone ja huolehdi siitä, että siellä on kunnollinen pimennys.

Bulletproof

This time Baby I'll beeee bullleeetproooof!



Tässäpä kerrassaan loistava aamucocktail: bulletproof-kahvia ja La Roux'n Bulletproof-biisi. Jösses, mennään vaikka kuuhun! En ole koskaan käyttänyt huumeita, mutta koukutun biiseihin. Voisin kuvitella, että niistä saamani high on lähellä huumeidenkäyttäjien kicksejä. Tuntuu kuin iskisi heroiinia suoraan suoneen. Viime vuonna oli MGMT:n Kids, kesälllä One Directionin One Way Or Another, jonkin aikaa sitten One Republicin Stop and Stare - ja nyt La Roux'n Bulletproof. :)

Ja sitten se kahvin osuus. Kahvirintamalla on nyt hottistakuumaa ns. Bulletproof-kahvi, missä maito korvataan voilla ja mct-öljyllä (katso alkuperäinen Bulletproof-video täältä). Äkkiseltään kuulostaa erikoiselta, mutta kun ainekset laittaa tehokkaaseen tehosekoittimeen, syntyy aivan latten näköistä kahvia, jossa on kaunis vaahtokin päällä. Lisäksi voi ja öljy auttavat aivoja toimimaan paremmin ja  pitävät yllä kylläisyyden tunnetta. Ne myös auttavat kahvin mineraaleja imeytymään kehoon tehokkaammin. Tämän vuoksi kannattaakin käyttää ainoastaan luomukahvia tai reilun kaupan kahvia, jotta ei imeytä kehoonsa torjunta-aineita ja myrkkyjä.

Toinen huomion arvoinen seikka: MCT-öljyn raaka-aine on palmuöljy. Siis se sama, mitä käytetään monissa shampoissa ja joista on nyt suuria kampanjoita. Palmuöljy kun tulee Indonesian sademetsistä, ja palmuviljelmien tieltä tapetaan villieläimet häikäilemättömästi. Myös uhanalaiset orangit ja tiikerit. Siksi kannattaa ottaa asioista selvää ja hankkia ainoastaan sellaista MCT-öljyä, jonka tuottajalla on eettisen tuottajan sertifikaatti. Kaupassa voi kysyä myyjältä, miten kyseisen MCT-öljyn tuotannossa on varmistettu eettiset ja ekologiset periaatteet.

No niin. Palopuheen jälkeen asiaan. Unohdin ottaa kuvia, mutta laitan niitä myöhemmin. Olen fiksannut omaa Bulletproof-kahviani niin, että tässä on minimaalisesti rasvaa mutta paljon hyvää tekeviä ainesosia. Siispä, saanko esitellä:

Liisan Bulletproof-kahvi

Pakurijauhetta (CocoVi)
Kardemummaa (ayurvedan oppien mukaan vähentää kahvin happamuutta)
Luomuespressoa
Vettä

Keitetään kahviksi Chemex-kahvilaitteella tai muulla vapaavalintaisella keinolla.

Blendtecin kannuun:

Four Sigma Foodsin sieniuutetta, tänään meni Maitakea
Noin 3 g luomuvoita (siis alle teelusikallinen)
Noin 5 g Foodinin MCT-öljyä, siis teelusikallinen

Sitten vain hurlum hei, tehosekoitin laulamaan noin 10 sekunnin ajaksi ja voilá, Bulletproof-kahvi on valmista nautittavaksi. :D

Fustra #3 Treeni

Kyllä voikin olla turhauttavaa! Lihakset, minne ne ovat kadonneet? Ei ole voimaa sitten yhtään. Masentaa, kun ajattelen, miten vahva ja hyvässä kunnossa olin ennen sairastumista. No, siitä on nyt seitsemän vuotta. Ja tuona aikana en kovin kummoista liikuntaa ole harrastanut. Eli tässä näkee hyvin sen, että lihaskunto ei pysy hyvänä ilmaiseksi. Kävin opiskeluaikana muutaman kerran huvikseni rasvaprosentin mittauksessa: painoin 58-60 kg,  rasvaprosentti oli 20-22% ja vastaavasti lihasmassaa oli huomattavan paljon. Olin mallin mitoissa, mutta painoin reilusti enemmän kuin mitä ulospäin olisi ikinä uskonut - lihas painaa. Niinpä sitten olin tuudittautunut siihen uskoon, että mulla on luonnostaan paljon lihasta ja voimaa ja tilanne pysyy sellaisena laittamatta tikkua ristiin. No, näinhän ei asia ole. Tosiasia on se, että ennen sairastumista kilpirauhasen vajaatoimintaan kuljin kaikkialle pyörällä tai jalan, tanssin, uin, kävin punttiksella, harrastin astangajoogaa, kuljin päivittäin portaat neljänteen kerrokseen moneen kertaan (käytin hissiä lähinnä vain roudatessani kissanhiekkaa)...Toisin sanoen käytin kroppaani aktiivisesti. Nyt on tilanne vallan toinen. Lähinnä työpäivän jälkeen levytän vaakatasossa. 

No, nyt siis on näin. Tiedostan, että kehosta täytyy pitää huolta. Lihaksia täytyy käyttää, jotta ne ovat käytettävissä. Edelleen inhoan sitä lantionnostoliikettä enkä tajua, miten liike pitäisi oikeasti tehdä. Peppu jää roikkumaan johonkin puolitankoon. No, eihän se kankku nouse, kun lihaksia ei ole mutta painoa taas on lähes tuplasti aiempaan verrattuna. Toisaalta tuo liike on ollut aina mun inhokki nro #1. Peppu ei sanottavasti noussut edes 30 kiloa kevyempänä ja vahvempana. Samoin sammakkokyykyssä liike on naurettavan pieni. Mutta isompaa en voi tehdä, kun muuten alkaa tuntua polvessa enkä saa pidettyä selän notkoa poissa. Hiivatin notkoselkä! Joudun tekemään aivan julmetusti hommia mokomissa mitättömissä liikkeeissä! Ja sitten on ne jalkojen rotaatiot. Voi hyvänen aika! Happi meinaa loppua ja olen aivan finaalissa - ja liikelaajuus on murto-osa aiemmasta. Mutta toisaalta: nyt teen sen OIKEIN ja niin, että selkä pysyy koko ajan lattiassa. Aiemmin olen saanut jalat kevyesti lattiaan, mutta selkä on ollut kaarella kuin mikäkin jousipyssy. Ja sitten: voi luoja, mitkä allit mulle on kehittynyt käsivarsiin. Melkoiset heltat. Mummollani oli vastaavat ja päätin, että mulle ei koskaan sellaisia tule. No mutta onpa vaan tullut. Ja mummo sentään oli 80-vuotias, mä en vielä edes neljääkymmentä. Hyvä Liisa, nice going. Ja käsivarret kun on aina olleet mun vahvin kohta, ylpeyden aihe. Eipä ole enää paljon ylvästeltävää näissä alleissa!

No mutta nyt toppia. On aika keskeyttää negatiivinen puhe ja itsensä soimaaminen. Pelot ja turhaumat saivat nyt äänensä kuuluville, mutta enempää pontta niille ei kannata antaa. Tilanne on nyt siis tämä. Nyt on näin. Tästä voi ponnistaa vain ylöspäin. Ja luojan kiitos heräsin tilanteeseen nyt enkä esim. vasta 10 vuoden päästä. Tilanne on vielä korjattavissa. Takaisin en voi mennä tai saada kakskymmpisen kroppaa. Toisaalta en sitä haluaisikaan, enkä kaksikymppisen mieltä epävarmuuksineen. Taakse en siis voi mennä. Mutta kuka ties, ehkäpä tulevaisuudessa tilanne on toisenlainen. Ehkä jopa parempi kuin kaksikymppisenä: osaan oikeasti käyttää kehoani, teen liikkeet turvallisesti, pystyn tekemään pitkiäkin vaelluksia selän kipeytymättä kun notko on saatu pois... Osaan aidosti arvostaa kehoani, kun tiedän, miten paljon se joutuu työskentelemään. Ja voin olla kiitollinen siitä, että olen saanut takaisin vahvan ja kestävän kehoni. Keho pitää minusta huolta, kun minä pidän siitä huolta. Enää en sitä hylkää. 

Fustra #2 Treeni

No niin! Asiaa! Nyt siis päästiin asiaan eli varsinaisesti treenaamaan. Ensiksi sain ruokaohjelman. Olin jo etukäteen kertonut valmentajalleni, että lääkärin ohjeiden mukaan en voi rajoittaa radikaalisti hiilihydraatteja vaan minun tulee saada niitä 100-115 g/ vrk. Epäilin mahtaako näillä ehdoilla onnistua inhimillinen mutta silti laihduttava ruokavalio. Kyllä onnistuu! Tavoitteena on syödä päivittäin 1700 Kcal (ei siis mitään kitukuuria) jaettuna kuudelle aterialle ja jokaisella aterialla proteiinia. Ei mitään maatamullistavaa, mutta ensimmäistä kertaa ymmärsin, MIKSI pitää syödä tasaisin väliajoin. Ensinnäkin verensokeri pysyy tasaisena. Toisekseen aineenvaihduntaa voi valmentajani mukaan verrata nuotioon. Kun syö noin kolmen tunnin välein, ruoansulatuksen liekki pysyy tasaisena. Jos ruokailuvälit venyvät kovin pitkiksi (mulla helposti 5-6 h, usein enemmänkin), liekki on jo kituhiilloksella eikä se jaksa polttaa uusia polttopuita kunnolla. Wau. Johan selkisi! Joogaperinteessäkin puhutaan agnista eli ruoansulatuksen tulesta. Nyt siis vaan pitämään agnia yllä ja ruoansulatusta tasaisena.

Täytyy myöntää, että tuntuu aika hassulta puputtaa jotain parin tunnin välein. Olen tottunut syömään kolme kertaa päivässä - ja silloin mättöannoksia. Syön aamupalan noin klo 6, lounaan klo 11-12. Sitten töistä palatessani noin klo 17 onkin kiljuva nälkä ja lapan sapuskaa kaksin käsin sitä edes sen kummemmin maistamatta. No, se oli ennen. Nyt on uudet tuulet. Tai pikemminkin liekit. Vanhat keinot eivät selvästikään tepsi. Ne on päivittevä toimiviksi. Päätin, että panostan tähän ohjelmaan ja teen parhaani oppiakseni noudattamaan sitä.

Sovimme Johannan kanssa, että ensimmäisen viikon tehtävä on opetella syömään 5-6 kertaa päivässä. Toistaiseksi sisältö tai kalorimäärä on toisarvoista. Päätin kuitenkin alkaa pitää kirjaa syömisistä Kalorilaskurin avulla. Ainakin nyt alkuun, kunnes opin hahmottamaan kalori- ja proteiinimääriä sekä annoskokoja. Kuten sanottu, syön mättöannoksia. Mun täytyy opetella syömään kohtuullisia annoksia mutta usein. Tässä onkin työsarkaa! Mutta pienillä askelilla eteenpäin. Pieni muutos päivittäisissä tavoissa toteuttuna tunnollisesti saa aikaan suuria edistysaskelia!

Ruoka-asiat sikseen. Olen tehnyt oivalluksen kehon puolella. Vihdoin uskallan tunnustaa ääneen, että lukivaikeuden lisäksi mulla on hahmotushäiriö. Tai siis lukivaikeus ilmenee myös vaikeutena hahmottaa omaa kehoa. Esimerkiksi pystyn kyllä sujuvasti nimeämään anatomisesta piirroksesta lihakset. Mutta kun ne pitäisi löytää omasta kropasta, etenkin selkäpuolelta, meneekin sormi suuhun. Tiedän, mikä pakara on ja missä se sijaitsee. Mutta kun pitäisi aktivoida oikea/vasen pakara ja saada lantio ylös, olen aivan sekaisin. Teen suurimman osan työstä etureisillä. En myöskään hahmota, milloin selkä on neutraalissa asennossa. Kissan/ lehmänasennon ääriasennot on mulle helppoja, koska olen luonnostaan notkea ja selkärankani on liikkuva. Mutta kun pitäisi löytää selän neutraaliasento, se on mulle täysin arpapeliä. Samaten mun on vaikea hahmottaa, milloin lapaluut ovat yhdessä tai erillään. Saatan pyöristää selkää, kun pitäisi vetää lankuksi. Ja polven tukilihaksista mulla ei ole hajuakaan.

Ehdotin valmentajalleni, että voisimme ottaa kehonhahmottamisen yhdeksi isoksi teemaksi. Esimerkiksi lantionnostoliikkeessä hän voisi kopauttaa mua kankkuun niin tiedän, mitä lihasta on tarkoitus käyttää. Samaten hän voisi vetää mun lapaluut oikeaan asentoon. Katsotaan, mitä Johanna tuuma erikoisesta ideastani.

Ai niin. Tänään koin melkoisen läpimurron. En ole tehnyt joogan nostoja, koska ne ovat mulle täyttä hepreaa. Ei pelkästään siksi, että lihakset ovat heikot vaan myös siksi, että en vain tajua, miten liike on tarkoitus tehdä. Lähtien siitä, että en ole saanut kämmeniä lattiaan. Sormenpäiden varassa on vähän ikävä ponnistaa. Tänään sitten päätin huvin vuoksi kokeilla onko eroa, jos painan lapaluita aktiivisesti alaspäin. No jösses! Kyllä muuten on! Ensimmäistä kertaa elämässäni kämmenet koskettavat lattiaan, kun istun lattialla. Huikeeta! En edelleenkään ymmärrä, miten tästä on mahdollista ponnistaa käsivarsien varaan niin, että lapaluut pysyvät yhä alhaalla. Mutta nyt tiedän sentään sen, että kämmenet on mahdollista saada lattiaan. Kädet eivät siis ole liian lyhyet tai minä muilta anatomisilta ominaisuuksiltani sopimaton nostoihin. Nyt vain treeniä, treeniä, treeniä. Ehkäpä nostot vielä jonainan kauniina päivänä avautuvat mulle. :)

Fustra #1 Treeni

No niin. Päätin sitten ottaa 20 kerran Fustra-paketin, vaikka jonkin aikaa asiaa piti sulatella. Kun päätös oli tehty, oli vain hyvä ja rauhallinen olo: näin on hyvä, menipä syteen tai saveen.  Päätin, että nyt jos koskaan on aika panostaa itseeni ja terveyteeni. Täytän kesällä 40 vuotta, joten minulla on hyvinkin todennäköisesti vielä saman verran elämää jäljellä kuin mitä sitä on takana. Mutta näin en voi jatkaa. Kilpparivajauksen myötä olen lihonut 25 kiloa ja liikunta on jäänyt tosi vähäiseksi. Kaiken lisäksi notkoselän vuoksi selkää kolottaa usein. Ja ylipaino on alkanut kuluttaa niveliä. Olen joutunut luopumaan joogasta, koska varpaat tulevat kipeäksi. Tanssista taas olen luopunut, koska oikea polvi on kipeytynyt. Mutta haloo! Haluan tanssia ja nauttia elämästä. Olen luonnostaan liikkuvainen, joskaan en nyt ole liikkunut vuosiin. Fyysinen passivisuus on saanut myös mieleni jähmettymään. Selvästikin tarvitsen liikettä voidakseni hyvin. To keep the juices flowing. Mutta kipeytyvien nivelien ja lihasten vuoksi liikuntaa on ollut vaikea aloittaa. Samaten olen yrittänyt pudottaa painoa ties millä konstein ilman sanottavaa menestystä. Selvästikin ne opit ja metodit, joita käytin nuorempana, eivät enää toimi. On aika päivittää ne. Niin sitten päätin ottaa itselleni etukäteislahjaksi lähestyviä nelikymppisiä ajatellen Fustra-valmennuspaketin. Ja maaliskuun kampanjaetuna sain kaksi kertaa ekstraa eli yhteensä 22 kertaa.

Tein toisenkin päätöksen: kirjoitan avoimesti prosessistani ja olen brutaalisen rehellinen. Vain siten näen, mihin suuntaan olen menossa ja kehittymiseni. Ja projektin julkisuus antaa potkua jatkaa. Vaikka alkutilanne hävettää, tästä on lähdettävä liikkeelle. Mindfulnessin oppien mukaan: nyt on näin. 

Valmennus alkoi siten, että ensimmäisellä kerralla tehtiin kehonkoostumusmittaus. Sitä varten piti olla kaksi tuntia syömättä ja juomatta, ei saanut juoda edes vettä. Kyllä teki muuten tiukkaa! Ei niinkään syömättömyys vaan se, että ei saanut juoda. Juon todella paljon vettä, varmaan 2-3 litraa päivässä. Mutta silti on koko ajan jano. Ja pulma on se, että vesi pirulainen tulee vain läpi eikä imeydy kroppaan vaan saan juosta alvariinsa pissalla.

Tässä kehonkoostumusmittauksen tulokset numeroina 27.3.2014:

Pituus: 168 cm
Paino: 87,8 kg
Painoindeksi: 31,1 (merkittävä ylipaino)
Kehon rasvaprosentti: 38,7 (normaalia korkeampi)
Kehon rasvan massa: 34,0 kg
Perusaineenvaihdunta: 1640 Kcal
Kehon kokonaisnestemassa: 39 kg
Kehon nesteprosentti: 44,0 (normaalia matalampi => olisi hyvä olla ainakin 50%)
Viskeraalisen rasvan arvo: 8 (matala riski => normaaliarvo 0-13 eli hyvä tilanne)
Oikea käsi - rasva%: 42,7
Oikea käsi - lihasmassa: 2,5 kg
Vasen käsi - rasva%: 43,0
Vasen käsi - lihasmassa: 2,6 kg
Vartalo - rasva%: 36,5
Vartalo - lihasmassa: 28,4 kg
Vasen jalka - rasva%: 40,7
Vasen jalka - lihasmassa: 8,7 kg
Oikea jalka - rasva%: 40,9
Oikea jalka - lihasmassa: 8,8 kg

Tulos on synkkä, mutta ei mitenkään yllättävä. Toisaalta on todella helpottavaa, että viskeraalista rasvaa eli sisäelinten ympärillä olevaa haitallista rasvaa ei ole normaalia enempää. Lisäksi kehon puolierot vasemman ja oikean välillä ovat pienet. Siinäpä ne hyvät uutiset sitten olivatkin. Korjattavaa löytyykin sitten yllin  kyllin. Painoa on rutkasti liikaa ja rasvaprosenttikin on sangen korkea. Rasvaa on kertynyt etenkin käsivarsiin ja jalkoihin. Sen olen kyllä itse huomannut jo silmämääräisesti, mutta mielenkiintoista, että kone analysoi saman tuloksen. Mielenkiintoista ja oikeastaan huolestuttavaa on tuo alhainen nesteprosentti. Vesi ei todellakaan imeydy. Saahan sitä kitata, mutta ei kun ei imeydy, niin eipä se paljoa auta. Mikä siis neuvoksi?

Kun kehonkoostumus oli valmis ja läpipuitu, siirryimme vielä hetkeksi varsinaisesti fustrailemaan. Valmentajani Johanna Joentausta on aivan huikea. Hän seuraa kehoni asentoa (polvi, jalkaterät, lantio, lapaluut, hartiat, vatsan ja selän työskentely) todella tarkasti. Meillä on todella hauskaa ja nauramme treenin aikana paljon. Kemiamme tuntuvat loksahtavan hyvin yhteen - enkä kyllä olisikaan ollut valmis maksamaan 1490€, jos valmentaja olisi tuntunut yhtään epämiellyttävältä. Mutta Johanna ei tunnu! Hän piiskaa minua jaksamaan, kun itse olisin jo valmis lopettamaan. Silti hän tekee sen todella kannustavasti. Ja hän valitsee juuri sellaisia liikkeitä, joilla voidaan pureutua ongelmakohtiini eli avaamaan jännittyneitä lonkankoukistajia ja vahvistamaan alaselän lihaksia sekä puristamaan selkärangan notko pois vatsalihaksilla. Voi hyvä luoja, että saa tehdä töitä, mutta se kannattaa!

Riemukseni kävely crossarilla sujui jo huomattavasti paremmin kuin kokeilutunnilla. Steppasin noin 10 minuuttia (aivan tarkkaa aikaa ei ole tiedossa, sillä jossain vaiheessa laite nollasi itsensä ja aloitimme ajastuksen uusiksi), mutta jälkeenpäin jalat eivät olleet sellaista spagettia kuin tutustumistunnin jälkeen. Niin, ja tänään olen kävellyt aivan normaalisti, vaikka kokeilutunnin jälkeen kävelin pari päivää kuin ankka, kun reidet olivat niin jumissa. Selkeästi alan oppia kävelemään, vaikka Johanna joutuukin huomauttamaan lantion ja jalkaterien asennosta. Näillä näkymin siis opin kävelemään 40-vuotispäivääni mennessä, waude. ;) Steppaamisen jälkeen teimme dynaamista hartiavenytystä kepillä, kylkivenytystä, pystypunnerrusta seinää vasten, leveää sammakkokyykkyä. Miten voikin olla niin vaikea puristaa selkä kiinni seinään? Hermo meinasi mennä, kun tunsin oikealle puolelle jäävän aukon, vaikka puristin lihakset äärimmilleni - ja vasen puoli pysyi kiinni seinässä ilman sen kummempaa puristamista. No, tästä voi tilanne mennä vain paremmaksi ja lihakset kehittyä. Teimme myös rotaatiota eli jalkojen laskemista puolelta toiselle selinmakuuasennossa. Tätäkin liikettä olen tehnyt vuosia, vaan en tällä intensiteetillä. Kun keskittyy pitämään selän koko ajan tiukasti kiinni lattiassa ja tekemään liikkeen pelkästään vatsalihaksilla jalat hieman etuviistossa, liikkeeseen tulee aivan uutta haastetta. Mutta viimeisessä liikkeessä eli pulloverissa ne selkä- ja vatsalihakset vasta koville joutuivatkin, tziizuz! En ole aikaisemmin tajunnut, että itse asiassa pullover on selkä- ja vatsalihasliike eikä niinkään hartialihasliike. Mutta fustran opeilla toteutettuna näin on!

Aivan tunnin lopuksi teimme venytyksiä, joissa valmentajani auttoi minua toimien vastapainona. Oli ihanaa saada venyttää takareidet, pohkeet ja pakarat toisen avustamana. Jee! Toki noita lihaksia on tullut venyteltyä paljon joogan myötäkin, mutta nyt en ole pitkään aikaan juurikaan venytellyt. Kerroin Johannalle, että suurin haasteeni on kireät lonkankoukistajat.Tähän Johanna suunnittelee minulle venytyksiä, joita voin tehdä itsekin kotioloissa. Voi nimittäin hyvinkin olla niin, että alaselkä- ja polvikivut johtuvat kireistä lonkankoukistajista, ja kinesteettisen ketjun kautta kuormitus välittyy eteenpäin seuraaviin niveliin.

Summa summarum: olen tehnyt oikean päätöksen - fustra on ihanaa! Tunnin jälkeen olin täynnä energiaa ja elämää, vaikka alla oli 8 h työpäivä. Hyvillä mielin jätin vaihtobussin väliin ja kävelin loput pari kilometriä kotiin laskevassa auringossa. Huikeaa! Kotona puuhastelin jonkin aikaa, kunnes koin ihmeen. Olen nukkunut viimeiset 25 vuotta huonosti, ja iltaisin nukahtaminen on ollut vaikeaa. Vaan eipä ollut Fustra-treenin jälkeen! Sammuin kuin saunalyhty ja olin valmista kauraa jo klo 20.30. Wau! Uskomatonta! Heräsin yön aikana kerran, mutta nukahdin uudestaan ja nukuin aamukuuteen. Pitkien yöunten jälkeen olinkin tänä aamuna niin täynnä energiaa, että ennen töihin lähtöä jumppasin, luutusin lattiat, ulkoilutin kissat kahteen kertaan, pesin pyykkiä, siivosin kylpyhuoneen kaapin ja viikkasin vuorellisen pyykkiä. Mikä voittajaolo! Tältäkö ihmisistä yleensä tuntuu?

Ps. Laitanpa tähän muistiin alkutilanteen lihasten osalta. Nämä ovat siis omien tuntemusteni pohjalta, ei analysoituja tai mitattuja.

Heikkoja:
- triceps eli olkavarren ojentajat
- hartiat eli deltoids ja trapeziuksen yläosa
- kyljet eli kaipa serratus anterior
- selkä kauttaaltaan
- pakarat
- takareidet
- polven tukilihakset, mitä ikinä ovatkaan nimeltään
- jalkaterän lihakset

Kireitä:
- poskilihakset (koska puren öisin hampaita vimmatusti yhteen)
- päänahka
- niska ja hartian yläosa
- alaselkä
- kyljet
- lonkankoukistajat ja psoas-lihas
- akillesjänteet

Hei hei, mitä kuuluu? Kilpparikuulumisia

Moni on kysynyt, mitä mulle nykyään kuuluu. Voin vastata aidosti: "Kiitos, hyvää!" Voin paremmin kuin vuosiin. Siksi en ole enää juuri kirjoittanut kilpirauhasen vajaatoiminnasta, koska en juurikaan ajattele sitä. Ja sellaisena haluan tilanteen pitääkin. Se, mihin kiinnität huomiosi, vahvistuu. En halua keskittyä sairauteen ja siihen, mikä on huonosti - vaan terveyteen ja kaikkeen siihen ihanaan ja hienoon, mitä maailmasta löytyy. Vihdoin jaksan tehdä asioita, joita rakastan ja jotka tuovat valtavasti iloa. Siitä olen äärettömän kiitollinen. Ehkä tarvitsin sairauden, jotta osaisin arvostaa sitä, mitä minulla on. Ja mullahan on vaikka mitä - ja joka päivä löydän uusia hauskoja, huvittavia, kauniita ja innostavia asioita. :) Fyysisellä tasolla on ollut ihanaa huomata, että hiukset eivät enää katkeile tai putoile päästä vaan ovat alkaneet vahvistua - moni uusi tuttavuuskin on kehunut vahvoja hiuksiani. Olen siis selvästi terveyden polulla. 

Mutta vastatakseni kysymykseen laitan tähän nyt jotain siitä, millainen lääkitykseni on tällä hetkellä ja miten muuten elän:

• En ole käynyt kilpirauhaspaneelissa tai lisämunuaisten stressitestissä vuosiin. Enkä koe niitä enää tarpeelliseksi. Lääkitys näyttää toimivan, ja Hydrocortisonia olen vähentänyt huomattavasti. Tein annoksen pienentämisen todella varovasti ja hitaasti kehon tuntemuksia kuunnellen vähentäen annosta 2,5 mg/ kk eli tabletin neljäsosan kuukaudessa. Vauhti oli äärettömän hidas, mutta se kannatti - ei ole tullut takapakkeja. Tässä annoksessa olen ollut nyt monta kuukautta. Välillä olen yrittänyt tiputtaa Hydrocortisonin 5 mg:aan, mutta siitä seuraa parin päivän viiveellä närästystä, päänsärkyä ja kilpparin liikatoiminnan oireita. Selvästikin Hydrocortison auttaa Thyroidia imeytymään verenkierrosta kudoksiin niin, että lääke ei jää pyörimään vain vereen ja nostattele sieltä sykettä ja verenpainetta. 7,5 mg/ vrk on siis tällä hetkellä se määrä Hydrocortisonia, millä paletti pysyy tasapainossa. 
• Toistaiseksi lääkitykseni kilpirauhasen vajaatoimintaan on Erfa Thyroid 60 mg X 2/ vrk eli yksi tabletti aamulla ja toinen iltapäivällä noin klo 14 aikaan (illalla otettuna piristää niin, että nukkumaanmeno viivästyy monella tunnilla).
• Lisämunuaisia tuen yhä Hydrocortisonilla. Mutta kuten aiemmin mainitsin, annokseni on vain 7,5 mg/ vrk: aamulla 5 mg eli puolikas tabletti ja iltapäivällä 2,5 mg eli neljäsosa tabletti. Leikkelen tabletteja annoksiksi leikkurilla jo etukäteen,  jotta niitä ei tarvitse yrittää leikellä esimerkiksi työpaikalla. 
• Aamuisin nautin heti herättyäni mukillisen eli reilut 2 dl Boris-maitohappobakteerijuomaa (tällä on ollut todella huomattava vaikutus yleisvireyteen ja vatsan toimintaan).
• Muiden lisäravinteiden kanssa olen hövelimpi: otan niitä, jos muistan. 
• ZinZino Balance Oil, 15 mg. Tämä tasoittaa omega-3:n ja omega-6:n suhdetta.
• Two-Per-Day -monivitamiinikapseli, jotka sisältävät kaiken muun hyvän lisäksi jodia, 2 kpl
• B-vitamiinia
• Kuparia (tämä on yllätyksekseni selvästi tukenut raudan imeytymistä, homeopaatti oli oikeassa!)
• D-vitamiinia suihkeena tai kapselina, vaikka tämän suhteen olen aivan toivottaman huono. Muistan ottaa D-vitskua max. pari kertaa kuukaudessa.
• Magnesiumia kuureittain, auttaa nukahtamaan illalla otettuna. Juuri nyt on kyllä tietenkin loppu.
• Four Sigma Foodsin sieniuutteet: aamulla Cordyceps tai Lion's Mane ja iltapäivästä iltaan Reishi. Reishi on aivan huikeaa! Rentouttaa ja rauhoittaa ja auttaa nukahtamaan. My best friend! Cordyceps taas antaa virtaa ja Lion's Mane edistää aivojen toimintaa. 
• Muutaman kerran viikossa makoilen piikkimatolla ja teen Mindfulness-harjoituksia
• Tunnen päivittäin kiitollisuutta kaikesta hyvästä, mitä elämässä on.
• Katselen päivittäin huvittavia YouTube-pätkien ja nauran ääneen.
• Puhdistan kodin ilman Rainbow-laitteella parin viikon välein tai kerran kuukaudessa. 
• Ilon ja Valon Markkinoilta hankkimani Aroma Sense -suihkupää, joka suodattaa vedestä kloorin ja raskasmetallit ja lisää siihen C-vitamiinia sekä raikasta sitruksen tuoksua - aivan huikea löytö!
• Kemikaalikuorman välttäminen ja mahdollisimman luonnonmukainen kauneudenhoito. 
• Perinteiset shampoot hylkäsin jo vuosia sitten. Sen jälkeen olen testannut vinon pinon luonnonkosmetiikkaa. Nyt olen löytänyt täydelliset tuotteet luonnonkiharille hiuksilleni: Argan-öljypohjaiset luomushampoo, hoitoaine ja hiusöljy. Pesen hiukset joka toinen kerta shampoolla, joka toinen kerta pelkällä hoitoaineella. Hamppuinen afro on hävinnyt ja tilalla on vahvat, kiiltävät ja kauniisti kihartuvat (tai toisinaan vain taipuisat) hiukset. Mahtavaa!
• Vältän parhaani mukaan vehnää ja luen tuoteselosteet tarkasti. 
• Vältän maitoa ainakin nestemäisessä muodossa, juustoa vielä syön. Samoin jäätelöä. 
• Olen ryhtynyt nauttimaan aamuisin Bulletproof-kahvia. Tosin teen omani ilman MCT-öljyä, jonka raaka-aineen tuotanto on usein eettisesti ja ekolologisesti kestämätöntä. Omaan bulletproofiini tulee luomukahvia, kardemummaa, pakuria, jotain sieniuutetta, hieman merisuolaa ja maidon sijasta nokare voita. 
• Aktiivinen toiminta niiden asioiden korjaamiseksi, jotka ovat elämässä vinksallaan. Esim. sain riemukseni uuden työpaikan ja pääsen pois koulusta, jossa on hometta ja hankala ilmapiiri. 
• Daily Yoga Journalin kirjoittaminen aamuisin eli henkinen ja positiivinen ote päivään heti aamusta.
• Tietoinen panostaminen hyvään uneen (joskin tässä on vielä petrattavaa, että malttaisin nukkua riittävästi): illalla reishijuomaa, magnesiumia, nenän huuhtelu puhtaaksi neti-kannulla, valojen pimennys ja oleilu hämärässä jo paria tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa, melatoniini. Suurin haasteeni on se, että malttaisin sulkea kännykän, tietsikan ja iPadin...
• Panostus itseen: Fustra-valmennus, Marie Forleon B-school. 'Cause I'm worth it!
• Niiden asioiden tekeminen, jotka innostavat ja ravitsevat sielua: osallistuminen bhajaneihin, naurujooga, ystävien tapaaminen, ajan viettäminen luonnossa, lintujen ruokkiminen ja niiden ihailu, kissojen kanssa hengailu, kukat, musiikki

Näillä eväillä olen itseäni hoitanut ja hyvin näyttää toimivan. Kannustan nyt jokaista etsimään itselleen toimivat keinot oman hyvinvointinsa kohottamiseen. Minun keinoni eivät välttämättä ole sinun keinojasi, mutta etsimällä jokainen löytää itselleen toimivat eväät terveyteen ja hyvinvointiin. Voi hyvin! 

Enkeleitä, onhan heitä - erityisherkät, maaenkelit, indigot ja kristallit

Päivitys 22.3.2014.

Julkaisin tämän jutun alun perin jo kesällä 2010. Aihe on kuitenkin yhä tärkeä ja ajankohtainen. Viime aikoina on alettu puhua enemmän erityisherkistä ihmisistä eli hipsuista. Heistä käytetään myös englanninkielistä termiä Highly Sensitive Person eli HSP, jonka lanseerasi Elaine N. Aron. Nykyään Suomessakin on erityisherkille oma yhdistys, jolta löytyy myös Facebook-ryhmä. Lisäksi Elaine Aaronin kirja HSP Erityisherkkä ihminen on suomennettu ja julkaistu syksyllä 2013, ja kirja on nykyään saatavissa kirjastoista. Elaine Aronin nettisivuilta löytyy myös nopea testi, jolla voi selvittää omaa herkkyyttään. Mikäli vastaat kyllä enempään kuin 14 kohtaan, olet todennäköisesti erityisherkkä. Itse vastasin kyllä 21 kohtaan - olen erityisen herkkä äänille, väkivallalle, kiireelle ja negatiivisuudelle. Samaa aihetta sivuaa Doreen Virtue kirjassaan Assertiveness For Earth Angels. Virtuen mukaan maaenkelit ovat hyvin lempeitä ja hyväntahtoisia, ja heidän on vaikea pitää puoliaan. Maaenkelit voivat saada Indigo-lapsia, jotka ovat vielä herkempiä mutta toisaalta vahvempia. Indigojen jälkeinen sukupolvi puolestaan on Kristalleja ja seuraava sukupolvi Sateenkaaria. Kaikille näille on yhteistä suuri herkkyys, oikeudenmukaisuus ja itseä suurempi palvelutehtävä toisten ihmisten, eläinten tai ympäristön hyväksi.

22.7.2010

Tässä lainaus Kirsi Rannon Deepthi-blogista. Tämä kanavoitu viesti selittää, mistä monet vaikeuteni johtuvat - ja antaa myös neuvoja, miten niistä pääsee yli. Toivottavasti tästä on iloa ja hyötyä muillekin!

YLIHERKKYYDESTÄ KORKEAAN HERKKYYTEEN

Kirjoittanut Gerrit Gielen (spiritlibrary.com)

Julkaistu 18.7.2010

Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Tuleminen enkeliksi, joka olet

Monet ihmiset ovat yliherkkiä. He eivät voi sietää modernin yhteiskunnan melua, aggressiivisuutta ja kiireistä tahtia. Usein he kärsivät psykosomaattisista häiriöistä ja unettomuudesta. Se mitä toiset ihmiset pitävät itsestäänselvyytenä, esim. meneminen perhejuhlaan, on hyvin vastenmielistä puuhaa heille. Sen tekeminen mitä muut ihmiset pitävät normaalina, muuttuu usein katastrofiksi heille.

Lapsena he ovat usein väärinymmärrettyjä ja aliarvostettuja. Koska heidän on vaikea puolustautua ja koska he uneksivat helposti, kouluaika on rankkaa. Uran rakentaminen ja menestyminen yhteiskunnan standardien mukaisesti ei usein toimi heillä. He selviytyvät enemmän tai vähemmän yhteiskunnan reunamilla. Osallistuminen valtavirtatoimintaan koetan uuvuttavaksi ja kuluttavaksi. Kaiken tämän vuoksi heidän kuvansa itsestä ei ole kovin positiivinen, he tuntevat usein epävarmuutta ja huonommuutta. Heidän ajatuksensa ovat synkkiä ja usein toistuvat loputtomasti.

Tietysti tämä kuva on vähän karikatyyri. Kuitenkin monet ihmiset tunnistavat (osittain) itsensä siitä. Keskitytäänpä nyt joihinkin yliherkkien ihmisten positiivisiin puoliin. He arvostavat rauhaa ja hiljaisuutta ja kaipaavat elämistä harmoniassa kanssaihmistensä kanssa. He ovat herkkiä kauneudelle, erityisesti luonnon kauneudelle. He ovat hyvin empaattisia ja avoimia henkisyydelle. Heillä on rikas mielikuvitus. Heidän omaksi yllätyksekseen ihmiset jotka ovat vaikeuksissa, tulevat luonnostaan heidän luokseen saamaan opastusta.

Mikä näitä ihmisiä vaivaa? Vastaus on, että he eivät ole vain yliherkkiä, vaan he ovat "korkeasti" herkkiä. Itse asiassa he ovat enkeleitä valepuvussa.

Mitä on korkea herkkyys?

Jokainen elävä olento lähettää tiettyä värähtelyä tai auraa: kukat, aurinko, ihmiset, eläimet, kasvit ja myös ihmisyhteisön laajemmin. Olette korkeasti herkkä, silloin kun värähtelynne, auranne on hienojakoisempi ja herkempi kuin ihmisyhteisön värähtely.

Kuvitelkaa säteilevän, kauniin enkelin laskeutuvan taivaasta syntyäkseen ihmiskehoon modernissa metropolissa. Enkelille on vaikeaa selviytyä ympäröivän maailman melusta, kaaoksesta ja rumuudesta. Missä on luonnon seesteisyys ja kauneus, missä ovat kukat? Missä on syvä sisäinen tietämys, tunne ykseydestä kosmoksen kanssa? Enkeli tuntee musertuvansa ja olevansa vieras. Maailma ympärillä ei hoivaa tai tunnista häntä. Enkeli alkaa ajatella, että hänessä on jotain vikaa, ja hänestä tulee surullinen ja masentunut. Kun hän ei tunne olevansa kotonaan täällä, hän vetäytyy ja kaipaa hämärästi toista todellisuutta. Ihmiset ympärillä pitävät häntä uneksijana, joka ei halua kohdata elämän tosiasioita. Enkelin valo himmenee. Siinä missä hän oli korkeasti herkkä aluksi, hänestä on nyt tullut yliherkkä.

Saatatte miettiä, miksi tämä enkeli inkarnoitui maan päälle.

Monia enkeleitä on inkarnoituneena maan päällä ja jokaisella enkelillä on oma motiivinsa olla täällä. On kuitenkin yksi yleinen motiivi: auttaa maapalloa. Kaikkien näiden enkelien läsnäolon kautta ihmisyhteiskunta kokonaisuutena saa valoa ja herkkyyttä. Enkeliolemus kohottaa maailman värähtelyä. Tätä tapahtuu erityisesti, silloin kun enkelit muistavat, keitä he ovat, ja kun heidän itseluottamuksensa palaa. Silloin heidän valonsa todella loistaa.

Kuvittele nyt, että olet sellainen enkeli. Mitä voit tehdä säteilläksesi taas, muuntaaksesi yliherkkyytesi korkeaksi herkkyydeksi?

Askel 1: Käsitä, että olet enkeli

Käsitä, että olet enkeli, äläkä pelkää näyttää sitä. Usko omaan valoosi, luoviin kykyihisi ja voita pelko näyttää itsesi. Tämä on ensimmäinen askel.

Miten teet tämän? On tärkeää yhdistyä henkisyyteen, nähdä maailma henkisestä näkökulmasta ja muistaa se rakkauden ja valon ajaton ulottuvuus, mistä olet peräisin ja mihin kuulut. Olet aina ollut kosketuksessa tähän hienovaraiseen eetteritodellisuuteen. Tee nyt uusi hyppy ja todella usko sen olevan olemassa. Sillä hetkellä kun yhdistyt sen kanssa, pääset myös kosketukseen oman sisäisen ytimesi kanssa ja alat käsittää, kuka todella olet. Muistat, että tietoisuutesi on ikuinen ja että se on valon ja luovuuden suurenmoinen lähde.

Hetkellä jolloin tunnet osan tästä toisesta ulottuvuudesta, mikä on todellinen kotisi, tuomitseminen jonka ihmisyhteiskunta tekee sinulle, tulee pienemmäksi taakaksi. Käsität, että olemisesi täällä on vain väliaikaista ja että tämä hektinen ja kaoottinen yhteiskunta häviää yhtenä päivänä ja tekee tilaa rauhallisemmalle, harmonisemmalle ja onnellisemmalle yhteiskunnalle. Se mitä tämä ajankohtainen yhteiskunta ajattelee sinusta ja odottaa sinulta, ei ole enää tärkeää. Tärkeämpää on, mitä olet täällä tekemässä ja miten aiot ilmentää valoasi tässä maailmassa.

Aistimalla todelliseen alkuperäsi, sytytät oman valosi. Valo on luovaa ja transformoivaa. Huomaat, että ympäristösi alkaa reagoida sinuun eri tavalla. Elämä virtaa helpommin ja ihmiset ottavat sinut vakavammin. Olet ottanut perustavanlaatuisen ensiaskeleen siirtymisessä yliherkkyydestä korkeaan herkkyyteen.

Askel 2: Tule tietoiseksi miespuolisesta energiastasi

Pystyt antamaan valoasi toisille todella, jos pysyt olemaan myös antamatta sitä. Jos et voi sanoa ihmisille "ei", sillä ei ole merkitystä, että sanot "kyllä". Rajojen asettamisen ja itsensä puolustamisen oppiminen on ratkaisevaa. Jos et tee tätä, energiasi virtaa pohjattomaan kaivoon ja tunnet jatkuvasti heikkoutta ja uupumusta.

Tämän estämiseksi sinun on päästävä kosketukseen miespuolisen energiasi kanssa. Monilla ihmisillä jotka ovat taipuvaisia henkisyyteen, on negatiivinen kuva miespuolisesta energiasta. Se liitetään väkivaltaan, sortamiseen ja aggressiivisuuteen eikä sitä pidetä henkisenä. Tämän negatiivisen miespuoliseen energiaan asennoitumisen tuloksena monet henkisesti suuntautuneet ja yliherkät ihmiset tuntevat voimattomuutta eivätkä pysty puolustamaan itseään.

Ratkaisuna on ymmärtää, ettei miespuolisessa energiassa ole mitään väärää sinänsä - tasapainottomuus mies- ja naispuolen välillä aiheuttaa ongelmia. Monet ihmiset heikentävät omaa vahvuuttaan pitämällä miespuolista energiaa alempiarvoisena. Tätä tapahtuu erityisesti herkillä naisilla. Erityisesti käytäessä läpi henkisen kasvun prosessia on erittäin tärkeää yhdistyä miespuoliseen energiaansa.

Heti kun otat askeleen 1 ja tulet tietoisemmaksi siitä, kuka todellisuudessa olet, erotat itsesi energeettisesti ympäristöstä. Valosi huomataan. Tämä vetää luoksesi energiaiilimatoja, kuten niitä kutsun. Nämä ovat ihmisiä tai muita yksikköjä - esim. järjestö jossa toimit - jotka ruokkivat itseään energiallasi. Ne vievät sinulta energiaa antamatta mitään takaisin. Jos et pysty suojelemaan itseäsi sellaisessa ympäristössä, jäät jumiin.

Tässä kohtaa sinun on käytettävä miespuolista energiaasi. Syleile miesosaasi, sisäistä miestäsi ja luota häneen. Anna hänen ottaa kädessäsi miekan muoto, mikä katkaisee siteet sinun ja kaiken energiaasi vievän väliltä.

Yleinen sudenkuoppa miesenergiamiekan käyttämisessä tehokkaasti on näkemys tasavertaisuudesta. "Olemme kaikki tasavertaisia ja siksi minun ei pitäisi erottaa itseäni muista, vaan minun jakaa heidän kanssaan, mitä minulla on." Tasavertaisuusajatus on hyvä tiettyyn pisteeseen saakka. Sielutasolla olemme tasavertaisia. Ilmentämistasolla emme kuitenkaan ole. Jotkut ihmiset ovat kykenevämpiä kuin toiset antamaan sisäisen valonsa loistaa lävitseen. Tunnustamatta tätä annamme energiaiilimadoille vapaat kädet. Erityisesti ihmisten jotka säteilevät paljon valoa ja joilla on paljon annettavaa, pitäisi suojella itseään. Ole tietoinen, kenelle tai mille annat energiaasi. Kaikki eivät ole valmiita vastaanottamaan, mitä sinulla on annettavana. Älä anna turmella kalleinta lahjaasi ihmisten tai järjestöjen, jotka eivät sovi yhteen värähtelysi kanssa. Käytä miespuolista energiaasi tähän tarkoitukseen.

Askel 3: Käsitä, että Maaäiti on ystäväsi

Monet yliherkät ihmiset tuntevat vastustusta maan päällä elämistä kohtaan. Tämä vastustus johtuu osittain siitä, etteivät he tunne olevansa kotonaan modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa. Yhteiskunnan energia ei sovi yhteen heidän omansa kanssa ja se tuntuu heistä vieraalta. He haluavat lähteä, he muistavat alitajuisesti henkisen perintönsä ja kaipaavat taas kotiin. He haluavat palata taivaallisten ulottuvuuksien rauhaan ja harmoniaan, millä on niin terävä kontrasti nykypäivän ihmisyhteiskunnan melulle, pelolle, aggressiivisuudelle ja anonymiteetille.

Tämän maanpäällisen elämän vastustamissyyn lisäksi herkillä ihmisillä on myös intuitio siitä, mitä tapahtui heidän menneissä elämissään maan päällä. Usein he kantavat sisällään muistoja sodasta, vainoamisesta ja muusta aggressiivisuudesta. He muistavat yrittäneensä olla hyviä ja tehdä hyvää maan päällä ja heidät on väkivalloin torjuttu sen vuoksi.

Tällä olemisen vastustamisen voittamiseksi on tärkeää erottaa ihmisyhteiskunnan ja itse maan energia toisistaan. Tämän tekemiseksi etsi jokin kaunis paikka luonnosta. Mene sinne hiljaisena päivänä. Tunne energia siellä - seesteisyys ja rauha. Avaa sydämesi tälle paikalle luonnossa ja tunne kaikki läsnä olevat energiat. Sinun lisäksesi siellä on luonnonhenkiä, kuten keijuja ja haltioita, jotka työskentelevät läheisessä yhteistyössä maan kanssa. Tunne nyt itse maa. Tämä on se maa, mitä varten tuli, maa joka kurkottaa sinua kohti ja haluaa tukea. Avaa sydämesi sen energialle ja rakkaudelle.

Astumalla tähän yhteyteen maan kanssa, pystyt todella ottamaan paikkasi ja loistamaan valoasi tässä maailmassa. Pystyt muuttamaan maailmaa ja tekemään siitä kauniimman. Maan päällä on sinulle paikka, jossa tunnet olevasi kotona. Tästä paikasta tulee sinulle valomajakka, joka transformoi maailmaa ympärilläsi.

Yliherkät ihmiset piiloutuvat maailmalta. Korkeasti herkät ihmiset säteilevät valoaan vapaasti siihen.

Askel 4: Käytä naispuolista energiaasi vieläkin herkemmäksi tulemiseen

Naispuolinen energiasi voi tehdä eron jonkun pelkäämisen ja rakastamisen välillä. Se mahdollistaa sinulle katsomisen jonkun käyttämän naamion taakse ja haavoittuvuuden näkemisen. Sydämessä olemme kaikki hyviä. Jumala on jokaisen sydämessä. Voit käyttää naispuolista energiaa sisälläsi tullaksesi vieläkin herkemmäksi ja käyttääksesi empatiaa, jotta ymmärrät todella, millaista on olla toisen ihmisen housuissa. Toisen ymmärtäminen sisältä voi auttaa sinua laittamaan perspektiiviin hänen loukkaavan huomautuksensa tai käytöksensä. Se voi auttaa sinua päästämään siitä irti.

Tämä tulee mahdolliseksi, kun miesenergia sisällä on riittävän voimakasta suojelemaan naispuoltasi. Silloin kun toisen sanominen loukkaa, meitä eivät usein loukkaa itse sanat, vaan oma yliherkkä tulkintamme noista sanoista. Usein ihmiset eivät ole meidän "perässämme", vaan enemmänkin he livauttavat suustaan jotain, mitä ei ole tarkoitettu henkilökohtaisesti meille. Miesenergiasi voi auttaa sinua olemaan ottamatta näitä asioita henkilökohtaisesti. Naisenergiasi auttaa sinua tuntemaan, mitä tuossa ihmisessä oikeasti tapahtuu. Käyttämällä herkkyyden naispuolista lahjaa näemme paljon valoa tässä pimeässä maailmassa ympärillämme. Tulemalla vieläkin herkemmäksi otamme askeleen kohti kanssaihmisten sydäntä, mikä on usein lämpimämpi ja kirkkaampi kuin ajattelimme. Kun panemme merkille valon toisen sydämessä, tämä valo palaa voimakkaammin.

Vieläkin herkemmäksi tuleminen toimii kahteen suuntaan: et ainoastaan saa syvempää tunnetta, kuka toinen henkilö on, vaan hänkin saa tuntea sinut paremmin. Hän tuntee jotain herkkää, lämmintä ja kaunista sinussa, mitä hän ei ole aiemmin huomannut. Kun tunnistat toisen ihmisen, hän tunnistaa sinut. Näin alat tuntea olevasi kotona maan päällä.

Enkelinä oleminen on tasapainossa olemista

Jokainen ihminen antaa ja vastaanottaa. Pysyäksemme henkisesti ja fyysisesti terveenä meidän täytyy olla tasapainossa ympäristömme kanssa. Antamisen ja vastaanottamisen virran on oltava tasapainossa. Sillä hetkellä kun säteilemme enemmän valoamme, siirrymme yliherkkyydestä korkeaan herkkyyteen ja tulemme enkeliksi, mikä olemme, antamisvirta lisääntyy. Huoumme luovaa ja kaunista valoa ja jaamme sitä ympäristömme kanssa, usein tietämättä sitä. Energia mitä laitamme maailmaan, haluaa tulla takaisin luoksemme (fyysisen) yltäkylläisyyden muodossa.

Tämä aiheuttaa ongelmia monissa herkissä ihmisissä. Yliherkät ihmiset eivät usein usko, että elämä voi olla kaunista, rikasta ja yltäkylläistä heille. He tuntevat, ettei se ole oikein, etteivät he ole sen arvoisia ja näin he tukkivat sen saamisvirran, joka haluaa tulla heille. Uskonnolliset perinteet jotka opettavat, että on parempi antaa kuin vastaanottaa tai että on synti nauttia olostaan, tukee tätä ajatuslinjaa. Pelko ja epäilys pitää poissa luontaisen yltäkylläisyyden, joka haluaa tulla luokse.

Ole tarkkana tässä. Tarkista, oletko todella avoin sille, mitä universumi haluaisi antaa sinulle, kaikelle rakkaudelle mitä sinua varten on. Niin kauan kuin et sano "kyllä" sille, mitä universumi haluaa lähettää sinulle, et ole todella sanonut "kyllä" itsellesi. Sano kuuluva ja rakastava "kyllä" itsellesi, koko itsellesi. Vastaanottamisvirran hyväksymisestä elämääsi tulee sitten luontaista.

-----------

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 ja www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Lähettänyt KIRSI RANTO klo 19.06 0 kommenttia Linkit tähän tekstiin

Tunnisteet: kanavointi