Hei!
Jos joku ihmettelee, miksi en ole kirjoittanut pariin viikkoon mitään fustrasta, ei syytä huoleen. En ole luovuttanut, en ole lopettanut fustra-harjoittelua enkä edes kirjoittamista. Harjoittelussa on kuitenkin ollut parin viikon tauko, sillä valmentajani oli kipeänä. Mutta nyt taas mennään!
Eilen oli treeni nro #9. Aloitimme sen kehonkoostumusmittauksella. Se paljasti sekä hyviä, että huonoja uutisia. Kuten tiesinkin, paino ei ole tippunut kuin alle kilon. Tarkemmin sanottuna 800g. Se on toki hieman masentavaa. Toisaalta kilpparivajakin laihdutus ei suju yhtä helposti kuin sellaisen ihmisen, jonka aineenvaihdunta toimii normaalisti. Lisäksi tähän väliin on mahtunut pääsiäinen, vappu ja läksiäisjuhlani nykyisestä työpaikasta sekä yksi shamppanjailta ystävien kanssa, kun juhlimme ystäväni Kristiinan uutta työpaikkaa. Sitä paitsi huomasin mielenkiintoisen piirteen itsessäni: ruokapäivän pitäminen ei sovi minulle. Kalorilaskuri on todella hyvä ohjelma ja vieläpä edullinen. Mutta omalla kohdallani kalorit saavat liian suuren merkityksen. Jos olen liikkunut, ajattelen, että saan syödä niin ja niin paljon yli normin. Jos taas vaikkapa lounaan kaloripitoisuus yllättää, ahdistun ja koko loppupäivä on pilalla. Kun loppupäiväksi on käytettävissä vain pari sataa kaloria, ahdistun. Sen sijaan, että söisin normaalisti pieniä aterioita, ajattelen että aivan sama. Vedän sitten jäätelöä ja suklaata, kun tämä päivä on kuitenkin pilalla. Niinpä olen päättänyt luopua ruokapäiväkirjasta ja opettelen syömään nälkäni mukaan. Siinä tosin riittää haastetta ja opeteltavaa, sillä syön edelleen jättiannoksia ja toisinaan ateriavälit venyvät liian pitkiksi. Kuitenkin kuukauden aikana olen oppinut syömään säännöllisesti ja lisännyt proteiinin saantia huomattavasti.
No, onneksi kehonkoostumusmittaus paljasti positiivistakin: keskivartalosta on lähtenyt rasvaa, ja tilalle on tullut lihasta. Käsivarsien lihastilanne on pysynyt ennallaan, mutta sieltäkin on lähtenyt rasvaa. Sen sijaan jalkojen tilanne hämmästyttää: sinne on tullut lisää rasvaa! Tätä outoa ilmiötä ei osannut valmentajakaan selittää. Seurailemme tilannetta. Kokonaisterveyden kannalta positiivista on kuitenkin se, että kehon nestepitoisuus on kohonnut prosentilla! Jee! Yksi prosentti kiritty, enää viisi jäljellä! Nestepitoisuuden pitäisi siis olla ainakin 50%, mulla se oli alkumittauksessa 44%. Kun nestettä on enemmän, kaikki kiertää paremmin enkä ole pelkästään ruttuinen rusina. :)
No niin. Se mittauksista. Omat tuntemukset ovat kyllä varovaisen positiivisia. Kehoon on tullut voimaa. Jaksan kannatella itseäni hyvässä ryhdissä. Itse asiassa mieluummin istun ja seison ryhdikkäässä asennossa lapamatomaisen velttoilun sijaan. Polvi kipuilee silloin tällöin hieman, mutta ei ole enää kertaakaan tarvinnut levittää kipusalvaa. Notkoselkä on parantunut siinä määrin, että enää alaselkä ei tule työpäivän aikana kipeäksi. Mahtavaa! Kehonhahmotus ja voimat ovat kohentuneet niin, että nykyään pystyn tekemään äänettömiä Running Man -hyppyjä kymmenen kappaletta. Ja siis äänettömiä, ei hirveitä tömähdysrysähdyksiä. Laitan tähän alle videolinkin, missä liike näkyy.
Summa summarum: ensimmäisen kuukauden aikana on otettu pieniä kehitysaskelia, ja vähän on tullut takapakkiakin. Mutta tästä se matka vasta alkaa. Pelkkä fustra ei riitä laihduttamaan, ei edes nostamaan kuntoa merkittävästi. Kaksi kertaa viikossa on kuitenkin aika pieni määrä. Niinpä olen ottanut rinnalle työmatkapyöräilyn. Matkani on 6 km suuntaansa. Sinänsä lyhyt matka, mutta se sisältää kolme yllättävän suurta mäkeä eli käy ihan treenistä. Ai niin. Ihan hukkaan kuukauden treeni ei ole mennyt: myös jalkoihin on tullut voimaa. Työmatkan mäet ovat tosiaan sen verran pitkiä ja jyrkkiä (viimeisin mäki 450 metriä tiukkaa nousua kierteellä), että viime keväänä mulla kului 3 VIIKKOA, kunnes jaksoin polkea mäet ylös. Nyt meni 3 päivää. Matka on vasta aluillaan, mutta tästä on hyvä jatkaa. :D
Hei, mitä sun kesään kuuluu kaunokainen? :)
VastaaPoista