Toivoa norsuille, iloa ihmisille

Moikka!

Norsuprojekti on nyt virallisesti käynnistetty. Sen ensimmäiset naurut olivat Funky Elephant festareilla 10. ja 11.4.2015.

Projekti toimii siis näin: minua voi tilata ohjaamaan naurujoogaa kaveriporukoille, työpaikoille, polttariporukoille jne. Yleensä naurujoogatunti maksaa 15 €/ osallistuja. Tämä projekti kuitenkin toimii vapaaehtoisten lahjoitusten periaatteella. Jokainen saa lahjoittaa projektille sen verran kuin kokee itse hyväksi. Naurujoogatunneilla kerään matkakassaa niin, että pääsen loppuvuodesta lähtemään vapaaehtoistyöntekijäksi Thaimaan Elephant Nature Parkiin, missä edistetään norsujen hyvinvointia monin tavoin niin luonnossa kuin työnorsuina.

Allaolevalla videolla kerron lisää norsuprojektista. Ja ei kun nauramaan! :D



Norsuprojektilla on myös julkinen, kaikille avoin Facebook-ryhmä. Tervetuloa liittymään mukaan jäseneksi, niin kuulet norsu-uutisia tuoreeltaan. Ryhmä löytyy täältä.
https://www.facebook.com/groups/1648544225369028/

Kun on tarpeeksi hyvä syy...

Tervehdys!

Pitkän kirjoitustauon jälkeen minulla on taas sanottavaa. Ja innostavaa sanottavaa onkin! Voin paremmin kuin vielä kertaakaan kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastumisen jälkeen.  Vuosia olin niin huonossa kunnossa ja väsynyt, että en oikeastaan elänyt vaan olin ainoastaan olemassa. Mutta nyt todellakin elän! Elän joka solullani. Teen asioita, joita rakastan. Monen vuoden sitkeän työn tuloksena olen saanut terveyteni niin hyväksi, että voin vihdoin kuntoilla tavoitteellisesti. Syy? Start with why. Minulle syy ovat norsut.

Olen siis rakastunut. En mieheen, vaikka ihana mieskin on toki tervetullut elämääni (niin, nyt jopa jaksaisin taas olla parisuhteessa). Olen rakastunut unelmaani.
Olen päättänyt, että tämän vuoden lokakuussa toteutan monivuotisen haaveeni ja lähden vapaaehtoistyöntekijäksi Elephant Nature Parkiin. Puisto sijaitsee Pohjois-Thaimaassa Chiang Main lähettyvillä. Rahat aion saada kasaan ohjaamalla naurujoogaa. Siispä iloa ja hyvinvointia ihmisille ja eläimille. :D 

Miksi Thaimaa ja norsut? Norsu on voimaeläimeni. Älykäs, oppivainen, huolehtivainen uljas eläin, joka on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Ja työnorsuiksi vangittujen norsujen kohtelu on puistattavaa. Mielenkiintoinen yksityiskohta: työnorsut ovat useinmiten naaraita. Siispä naisten alistaminen ja naisiin kohdistuva väkivalta ulottuu myös norsuihin. Mutta Sangduen Chailertin eli Lekin perustama puisto on eräänlainen turvakoti huonosti kohdelluille norsuille, ja siellä on kaikenlaisista vaivoista kärsiviä norsuja. On äiti, joka on masentunut, kun sen poikanen on  otettu siltä pois ja viety työskentelemään sirkukseen (missä poikanen pian kuoli jäätyään vaille emonsa hoivaa ja rakkautta). On norsuja, jotka ovat olleet liian vanhoja tai sairaita raskaaseen fyysiseen työhön, minkä vuoksi niitä on piesty päivittäin. On norsu, jonka silmät on puhkaistu keihäällä, kun se oli pellolla syömässä nälkäänsä, kun sen omistajalla ei ollut varaa ruokkia sitä. Ja joka tapauksessa jokainen työnorsu on käynyt läpi raa'an koulutuksen, jossa sen mieli on murrettu ja se on oppinut tottelemaan ihmistä pelosta välttääkseen hirveän kivun. Tähän Elephant Nature Park haluaa tehdä muutoksen kouluttamalla mahouteja eli norsunajajia siitä, miten norsuja on mahdollista kouluttaa positiivisesti palkitsemalla perinteisten raakojen menetelmien sijaan. Ja kolmanneksi puistossa tehdään äärimmäisen arvokasta työtä sen puolesta, että aasiannorsu säilyy luonnossa eikä kuole sukupuuttoon.

Miksi sitten norsut? Onhan Suomessakin paljon parannettavaa tuotantoeläimien kohtelussa. Se on aivan totta. Mutta minulla on tapana musertua eläinten kärsimyksen edessä. Etenkin, jos en tiedä, miten voin auttaa niitä. Silloin jään vain voimattomana itkemään. Masennun ja näen painajaisia päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia. En tiedä vielä tarpeeksi eläinsuojelutyöstä voidakseni auttaa täällä Suomessa. Mutta Elephant Nature Parkissa voin tutustua siihen, miten eläinsuojelutyötä voi tehdä niin, että kaikki voittavat: ihmiset, eläimet, ympäristö, alkuperäiskansojen kulttuuriperintö. Ja vaikka norsujen tarinat ovat hirveitä ja vammat yhä näkyvissä, puistossa on saatu aikaan valtavasti hyvää. Se luo optimismia ja toivoa, että asioihin on mahdollista vaikuttaa. Sitä toivoa tarvitsen. 

Toisaalta syy lähteä norsujen luokse on puhtaasti tunteellinen. Olen lapsesta lähtien rakastanut norsuja. Esimerkiksi alle kouluikäisenä olin isäni kanssa sirkusnäytöksessä. Isäni lähti ostamaan meille syötävää juuri siihen aikaan, kun esiintymisvuorossa oli eläimiä. Olen rakastanut syntymästäni lähtien kaikkia eläimiä. Niinpä isäni ei edes yrittänyt ottaa minua mukaansa ruokakojulle vaan tiesi voivansa jättää minut paikalleni katsomaan haltioituneena eläimiä... Tai näin oli siihen asti, kunnes kehään tuli norsu. Tirehtööri kysyi, haluaisiko joku tulla ratsastamaan norsulla, ja minä kirmasin lavalle sen minkä pienistä jaloistani pääsin. Muistan, kuinka minut nostettiin valtavan norsun selkään. Tunsin sen selässä oloni turvalliseksi ja suurta kunnioitusta ja rakkautta tuota uljasta eläintä kohtaan. Siinä vaiheessa olimme jo aika lailla yhtä. Olin painanut pienen kehoni norsun selkää vasten ja hengitimme samaan tahtiin. Olin hetken yhtä norsun kanssa. Tuo hetki on painunut ikuisesti mieleeni. Mutta voin vain kuvitella isäni järkytyksen, kun ruokakojulta palatessaan penkkimme ammottivat tyhjinä, ja sitten hän näkee minut lavalla makaamassa norsun selässä. :)

No, tunneyhteys norsuihin on siis vahva. Ja kun olen Aasian-reissuillani nähnyt työnorsuja, joilla on päässään ja korvissaan verisiä haavoja ja joiden ohjastajat hakkaavat niitä norsukoukuilla, suruni on ollut pohjatonta. Norsut ovat nykyajan orjia, jotka kahlehditaankin samaan tapaan kuin  menneinä aikoina afrikkalaisorjat. Ja kohtelu on aivan yhtä julmaa. Jos ei vielä julmempaa. (Huom! Myös sirkusnorsut ovat työnorsuja, joiden kohtelu ei ole yhtään parempaa. Valitettavasti myös se norsu, jonka lapsena kohtasin, on käynyt läpi raa'an koulutuksen ja fyysisen työn raskauden.)

No mutta. Olen tehnyt päätökseni. Lähden lokakuussa katsomaan näitä norsuja, jotka ovat vapautuneet orjuudesta sekä sitä, millaisia norsut ovat, kun ne saavat elää semi-vapaina. Ennen kaikkea ne ovat vapaita stressistä, kun niiden ei tarvitse pelätä jatkuvaa fyysistä kipua ja nälkää. Tämän vuoksi lähden Elephant Nature Parkiin. 

Ja se muutos. No, olin tosiaan vuosia niin sairas kilpirauhasen vajaatoiminnan ja lisämunuaisten uupumuksen seurauksena, että en voinut harrastaa muuta liikuntaa kuin rauhallista kävelyä, pyöräilyä ja joogaa. Mutta nyt voin! En ole koskaan ollut mikään juoksija, mutta nyt olen alkanut käydä kolme kertaa viikossa lenkillä. Hölkkään vain pieniä pätkiä, mutta päivä päivältä matka pitenee ja 2,5 km lenkki sujuu yhä nopeammin. Kun syyni kuntoilla oli toive pudottaa painoa, en koskaan jaksanut innostua. Nyt painon pudottaminen on sivuseikka. Käyn lenkillä, jotta sitten lokakuussa jaksan työskennellä pellolla ja luoda norsunlantaa. Jokainen lenkki ja jokainen askel vie minua lähemmäs unelmaani, lähemmäs norsuja. Niinpä nykyään ponkaisen aamuisin ylös jo klo 6 ja lähden saman tien lenkille. Se on aivan paras tapa herätä uuteen päivään, kun saa hengitellä yhdessä heräävän luonnon ja nousevan auringon kanssa kullanhohtoisessa maastossa. Olen äärettömän kiitollinen kauniista maisemista ja raittiista ilmasta. Ja niin koko päivästä tulee onnistunut. Alla onkin Brendon Burchardin mainio video innostavien tavoitteiden asettamista.

Siispä: Start with why. And create some D.U.M.B. goals.

Onnellisuusvinkki # 8: UNELMOI ISOSTI

Joku viisas on sanonut, että ongelma ei ole se, että ihmiset unelmoivat isosti ja eivät saavuta tavoitteitaan vaan se, että he unelmoivat pienesti ja saavuttavat ne. Meille suomalaisille usein opetetaan, että "ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa". No, ajat ovat muuttuneet, ja nykyään meillä on mahdollisuus saavuttaa suuriakin unelmia. Se vaatii vain rohkeutta, ponnistelua - ja ennen kaikkea omien uskomusten ja ajatusten muuttamista. Suosittelen unelmoimaan isosti ja tekemään elämästä rohkean seikkailun! Aina, kun olen rohkaistunut menemään mukavuusalueeni ulkopuolelle ja toteuttamaan unelmiani, maailman on avartunut. Joskus on tullut lunta tupaan, mutta useinmiten unelman toteuttaminen on osoittautunut juuri oikeaksi. Olen saanut ystäviä ja aivan huikeita kokemuksia.

Ihailen suuresti kuuro-sokeaa Helen Kelleriä, joka sitkeän ja päättäväisen kotiopettajattarensa Ann Sullivanin ohjauksella oppi lukemaan ja kirjoittamaan. Moni uskoin Helenin olevan vähä-älyinen, mutta sitkeällä työllä hän osoitti epäilijöiden olevan väärässä ja ryhtyi kirjailijaksi. Helen Keller on sanonut: "Elämä on joko rohkea seikkailu tai ei mitään."

Nytpäs paljastan oman ISON UNELMANI. Olen lapsesta lähtien rakastanut norsuja. En osaa sanoa miksi, niin vain on. Jo alle kouluikäisenä olin sirkuksessa kadonnut isältäni, mutta hän löysi minut sitten lavalta tyytyväisenä ratsastamassa isolla norsulla. Unelmani on jo vuosien ajan ollut lähteä vapaaehtoistyöntekijäksi Thaimaassa sijaitsevaan Elephant Nature Parkiin. Pohjois-Thaimaassa Chiang Main lähellä olevassa keskuksessa hoidetaan ja kuntoutetaan huonosti kohdeltuja työnorsuja sekä koulutetaan mahmouteja eli norsunajajia siitä, miten norsuja voi kouluttaa positiivisesti palkitsemalla (perinteiset koulutusmetodit ovat raakoja ja perustuvat tuskaan). Bangkokin lähellä sijaitsevassa keskuksessa taas tehdään työtä aasiannorsun säilymisen eteen niin, ettei se häviä sukupuuttoon. Haluan antaa fyysisen työpanokseni auttaen norsujen hoidossa. Lisäksi erityisopettajan koulutuksestani on hyötyä toimivien tiedotuskampanjoiden suunnittelussa.



Nyt olen tervehtynyt riittävästi, saanut voimiani takaisin sekä rohkeutta vihdoin toteuttaa unelmani. AION LÄHTEÄ KESÄLLÄ 2013 VAPAAEHTOISTYÖNTEKIJÄKSI ELEPHANT NATURE PARKIIN! Tarvittavat rahat aion saada kasaan tekemällä sitä, mitä rakastan eli ohjaamalla naurujoogaa, joogaa ja meditaatiota. Tämä on itselleni suuri haaste luottaa siihen, että asiat järjestyvät ja että voin ansaita rahaa tekemällä sitä, mitä rakastan. Samoin minun on luotettava siihen, että terveyteni kohenee vielä entisestään niin, että kesällä olen tarpeeksi vahva fyysisesti raskaaseen työhön pelloilla ja norsuaitauksissa. Tämä tavoitteeni kuitenkin innostaa minua ja tuo merkitystä päiviini.

LADIES AND GENTLEMEN, I HAVE A DREAM!

Tai suomalaisittain Sielun Veljiä lainatakseni:
"On mulla unelma: vapaa maailma ilman rajoja."



Kuvat täältä, täältä ja täältä

Elämäntehtävä

Nyt se on vihdoin muovautunut, oma elämäntehtäväni. Haluan yhdistää ihmisten hyvän olon edistämisen eläinten, kasvien ja koko planeetan hyvinvoinnin edistämiseen. Naurujoogan, positiivisuuden ja ilon avulla se on mahdollista.  Haluan auttaa ihmisiä tervehtymään, voimaan hyvin ja eheytymään yhteisen naurun avulla. Nauru on vahvin lääke kaikista. Ja kun ihmiset voivat hyvin, he haluavat edistää myös toisten hyvinvointia. Niin se homma etenee. Kun hommaan yhdistää puiden kasvattamisen ja istuttamisen autiomaahan, tulee samalla autettua koko planeettaa. Ja välillisesti myös ihmisiä sen kautta, että kasvatus- ja istutushommat käyvät hyvin liikunnasta ja tarjoavat merkityksellistä toimintaa. Puutarhahommat ovat parasta toimintaterapiaa! Ja kun autiomaahan saadaan puita, ilmasto tasaantuu: päivisin on varjoa ja yöt eivät ole niin äkkiväärän kylmiä, kun puut sitovat kosteutta ja luovuttavat sitä ilmaan. Kun ilmassa on kosteutta, se jäähtyy hitaammin. Tämänkin opin muuten Wolfen luennolla. 


Jesh! Elämäntehtävä alkaa tosiaan hahmottua. Mulla se on toimintaterapian, ekologisuuden ja naurujoogan tuoman hauskuuden ja hyvinvoinnin yhdistäminen. Wolfe kehoitti meitä jokaista miettimään, mikä oma missio on ja mikä on oma superkyky. Meillä jokaisella kun on ainutlaatuinen osaamisprofiili ja asia, mitä teemme paremmin kuin kukaan muu. Mun kolme superkykyä ovat 1) rakkaus luontoa ja eläimiä kohtaan ja niiden syvällinen ymmärtäminen, 2) rakkaus naurua kohtaan ja kyky nauraa pienillekin asioille ja 3) asioiden yhdistäminen luovasti uusiksi kokonaisuuksisi. YES! OLEN LÖYTÄNYT MISSIONI! OLEN LÖYTÄNYT DHARMANI! Vähänkö on taas THE BEST DAY EVER! Kiitos, Wolfeee! <3 


Unelmia tosiaan kannattaa kuunnella. Niissä on tärkeitä viestejä. Mun haaveena on päästä (vapaaehtois)töihin Thaimaan Chiang Main lähellä sijaitsevaan Elephant Nature Parkiin. Se toimii hoitopaikkana ja pelastusjärjestönä huonosti kohdelluille norsuille. Oikeastaan kaikki kesytetyt norsut ovat huonosti kohdeltuja, koska kesyttäminen ja kouluttaminen tapahtuvat kivun ja alistamisen kautta. Niinpä järjestö tekee asennekasvatusta siitä, että norsuja voi kouluttaa myös positiviisen palkitsemisen kautta. Työ on rankkaa, ja taatusti mä itkisin hirmuisia määriä nähdessäni norsujen kärsimyksiä. Kuitenkin rakkaus parantaa. Niin norsut kuin minutkin. Uskon, että koska rakastan kaikkia eläimiä niin paljon ja norsut ovat vielä erityisuosikkejani kissojen ja delfiinien ohella, saisin paljon aikaan norsujen hyväksi. Voisin käyttää asennekasvatusohjelmien suunnittelussa erityisopettajan taitojani. Ja itse taas saisin olla norsujen kanssa ja tehdä fyysistä työtä. Toiminnan ylläpitäminen kun edellyttää hedelmien ja muun ruoan kasvattamista, lannan luomista yms. Kuitenkin puistossa on rento meininki ja siellä myös nauretaan paljon yhteisten leikkien muodossa. Joogaopettajakoulutuksessa nimittäin yksi kurssikaverini oli ollut Elephant Nature Parkissa juuri ennen joogaopettajakoulutuksen alkamista. Hän näytti meille videon toiminnasta. Vaikuttaisi olevan just mun juttu! Yhdistyy kaikki, mitä rakastan ja siellä saisin käyttää kaikkia kolmea superkykyäni. =)


Toinen unelmani on päästä harjoittelemaan David Wolfen Fruit Tree Planting Foundationiin. Wolfe tekee paljon upeaa työtä, mutta mulle tämä hyväntekeväisyysjärjestö on niistä läheisin ja se, mitä arvostan hänen työssään eniten. Idea on siis se, että järjestö kasvattaa ja istuttaa hedelmäpuita mm. aavikoille, luonnonpuistoihin ja intiaanireservaatteihin. Tähän mennessä järjestö on istuttanut jo 18 miljoonaa puuta. Olennainen osa hommaa on se, että istuttaminen toteutetaan esim. huumeiden käytöstä eroon pyrkivien nuorten yms. muiden uutta suuntaa ja merkitystä hakevien kanssa. WAU! Ihan parasta toimintaterapiaa ikinä! Kysyinkin Wolfelta jo seminaarissa, miten järjestöön pääsee harjoittelemaan, ja toimintaterapeutin valintakokeiden haastattelussa mainitsin, että mulla on jo harjoittelupaikka valmiina. SIISTII! =)


Heh heh. Nyt olis Dr. Philkin tyytyväinen. I WANT YOU TO GET EXCITED ABOUT YOUR LIFE! => WELL, I AM! =) <3 Samalla näissä projekteissa saan oppia maanviljelyä ja puutarhan hoitoa, joten opin kasvattamaan oman ruokani. Siten myös unelmani ekologisesta ja mahdollisimman omavaraisesta elämästä alkaa toteutua. Vähänkö siistiä alkaa kasvattaa itse oma ruoka! Eiköhän nyt oo aika heittää GRATITUDE DANCE. 


HAVE THE BEST DAY EVER! I KNOW I WILL! =)