Fustra-treenit #8 ja #9 - tästä matka vasta alkaa

Hei!

Jos joku ihmettelee, miksi en ole kirjoittanut pariin viikkoon mitään fustrasta, ei syytä huoleen. En ole luovuttanut, en ole lopettanut fustra-harjoittelua enkä edes kirjoittamista. Harjoittelussa on kuitenkin ollut parin viikon tauko, sillä valmentajani oli kipeänä. Mutta nyt taas mennään!

Eilen oli treeni nro #9. Aloitimme sen kehonkoostumusmittauksella. Se paljasti sekä hyviä, että huonoja uutisia. Kuten tiesinkin, paino ei ole tippunut kuin alle kilon. Tarkemmin sanottuna 800g. Se on toki hieman masentavaa. Toisaalta kilpparivajakin laihdutus ei suju yhtä helposti kuin sellaisen ihmisen, jonka aineenvaihdunta toimii normaalisti. Lisäksi tähän väliin on mahtunut pääsiäinen, vappu ja läksiäisjuhlani nykyisestä työpaikasta sekä yksi shamppanjailta ystävien kanssa, kun juhlimme ystäväni Kristiinan uutta työpaikkaa. Sitä paitsi huomasin mielenkiintoisen piirteen itsessäni: ruokapäivän pitäminen ei sovi minulle. Kalorilaskuri on todella hyvä ohjelma ja vieläpä edullinen. Mutta omalla kohdallani kalorit saavat liian suuren merkityksen. Jos olen liikkunut, ajattelen, että saan syödä niin ja niin paljon yli normin. Jos taas vaikkapa lounaan kaloripitoisuus yllättää, ahdistun ja koko loppupäivä on pilalla. Kun loppupäiväksi on käytettävissä vain pari sataa kaloria, ahdistun. Sen sijaan, että söisin normaalisti pieniä aterioita, ajattelen että aivan sama. Vedän sitten jäätelöä ja suklaata, kun tämä päivä on kuitenkin pilalla. Niinpä olen päättänyt luopua ruokapäiväkirjasta ja opettelen syömään nälkäni mukaan. Siinä tosin riittää haastetta ja opeteltavaa, sillä syön edelleen jättiannoksia ja toisinaan ateriavälit venyvät liian pitkiksi. Kuitenkin kuukauden aikana olen oppinut syömään säännöllisesti ja lisännyt proteiinin saantia huomattavasti.

No, onneksi kehonkoostumusmittaus paljasti positiivistakin: keskivartalosta on lähtenyt rasvaa, ja tilalle on tullut lihasta. Käsivarsien lihastilanne on pysynyt ennallaan, mutta sieltäkin on lähtenyt rasvaa. Sen sijaan jalkojen tilanne hämmästyttää: sinne on tullut lisää rasvaa! Tätä outoa ilmiötä ei osannut valmentajakaan selittää. Seurailemme tilannetta. Kokonaisterveyden kannalta positiivista on kuitenkin se, että kehon nestepitoisuus on kohonnut prosentilla! Jee! Yksi prosentti kiritty, enää viisi jäljellä! Nestepitoisuuden pitäisi siis olla ainakin 50%, mulla se oli alkumittauksessa 44%. Kun nestettä on enemmän, kaikki kiertää paremmin enkä ole pelkästään ruttuinen rusina. :)

No niin. Se mittauksista. Omat tuntemukset ovat kyllä varovaisen positiivisia. Kehoon on tullut voimaa. Jaksan kannatella itseäni hyvässä ryhdissä. Itse asiassa mieluummin istun ja seison ryhdikkäässä asennossa lapamatomaisen velttoilun sijaan. Polvi kipuilee silloin tällöin hieman, mutta ei ole enää kertaakaan tarvinnut levittää kipusalvaa. Notkoselkä on parantunut siinä määrin, että enää alaselkä ei tule työpäivän aikana kipeäksi. Mahtavaa! Kehonhahmotus ja voimat ovat kohentuneet niin, että nykyään pystyn tekemään  äänettömiä Running Man -hyppyjä kymmenen kappaletta. Ja siis äänettömiä, ei hirveitä tömähdysrysähdyksiä. Laitan tähän alle videolinkin, missä liike näkyy.



Summa summarum: ensimmäisen kuukauden aikana on otettu pieniä kehitysaskelia, ja vähän on tullut takapakkiakin. Mutta tästä se matka vasta alkaa. Pelkkä fustra ei riitä laihduttamaan, ei edes nostamaan kuntoa merkittävästi. Kaksi kertaa viikossa on kuitenkin aika pieni määrä. Niinpä olen ottanut rinnalle työmatkapyöräilyn. Matkani on 6 km suuntaansa. Sinänsä lyhyt matka, mutta se sisältää kolme yllättävän suurta mäkeä eli käy ihan treenistä. Ai niin. Ihan hukkaan kuukauden treeni ei ole mennyt: myös jalkoihin on tullut voimaa. Työmatkan mäet ovat tosiaan sen verran pitkiä ja jyrkkiä (viimeisin mäki 450 metriä tiukkaa nousua kierteellä), että viime keväänä mulla kului 3 VIIKKOA, kunnes jaksoin polkea mäet ylös. Nyt meni 3 päivää. Matka on vasta aluillaan, mutta tästä on hyvä jatkaa. :D

Fustra treenit #4 ja #5 - luovuttaminen on lähellä

Tavallaan en haluaisi kirjoittaa tätä juttua. Haluaisin vain hymyillä ja sanoa, että kaikki on hyvin. Mutta se ei olisi totuudenmukaista. Eräs syy painonnousun taustalla on juuri taipumukseni tukahduttaa ja sivuuttaa vaikeat tunteet ja ajatukset. Yleensä selviytymiskeinoni vaikeiden tunteiden kanssa on ollut seuraava: keitän kahvia, pelaan jotain tietsikkapeliä ja ahmin siinä samalla suklaata. Ahmin levyllisen sitä sen kummemmin maistelematta kunnes hämmästyksekseni huomaan: "Oho, mites se levy jo loppui? Söinkö muka tosiaan sen jo kokonaan?". Tai sitten syön jättiannoksen leipää tai jotain muuta. Jälleen sen kummemmin keskittymättä ja ajattelematta. Kirjaimellisesti "stuffing it down". Tänään olisi ollut täydellinen stuff it down -päivä, mutta päätin toimia toisin.

Oikeastaan tämän päivän onnettomuus alkoi jo eilen. Mun oli määrä palauttaa tänään eräs essee. Tein kuitenkin pitkän päivän töissä ja selvittelin naapurin kanssa erästä asiaa. Erityisherkkänä ihmisenä aina väsähdän välienselvittelyistä. Niinpä vihdoin kotiin päästyäni olin niin väsynyt, että pelkkä ajatus esseen kirjoittamisesta ja kirjojen lukemisesta tuntui ylivoimaiselta. Vaikka tiedän, että mun ei pitäisi juoda kahvia klo 14 jälkeen, kuitenkin keitin kahvia. Ei auttanut. Niinpä päätin ottaa nokoset. Niistäkään ei tullut mitään, vaan olin valveen ja unen välitilassa. Ja samassa tilassa olin sitten yön, nukuin koiran unta. Nukuin syvemmin vain hetken aamuyöstä.

Alla oli siis huonosti nukuttu yö ja herääminen myöhässä. Aamulla tuli kiire. Lopulliset katastrofin ainekset selvisivät vaa'alla. Paino ei ole tippunut kuin vajaat puoli kiloa. Siis puoli kiloa! Voi hemmetin hemmetti! Valmennuksen alussa laskeskeltiin, että sopiva laihtumistahti olisi noin 800 g viikossa, jotta 40-vuotissynttäreihin tultaessa paino alkaisi numerolla 7. Mutta nyt olen laihtunut kahdessa viikossa 500 g. En kestä. Maksan itseni kipeäksi fustra-valmennuksesta ja olen taloudellisesti todella tiukilla seuraavat puoli vuotta. Mulla ei ole varaa järjestää edes juhlia nelikymppisille. Lisäksi esimies päätti, että en saa osallistua todella mielenkiintoiseen problem based learning -koulutukseen muuta kuin palkattomana ja joudun vieläpä maksamaan takaisin palkan helmi- ja maaliskuun koulutuspäiviltä. Tuntuu, että taloudellisesti seinät kaatuvat päälle. Ja minkä vuoksi? Tästä kaikesta on tullut tulosta vain puolen kilon verran. Ei hyvä ollenkaan. Nimittäin suurin syy lähteä fustraan oli se, että en ole omin voimin onnistunut pudottamaan painoa. Mutta ei se tunnu tippuvan valmennuksellakaan. Missä vika?

Toimitin valmentajalle Kalorilaskurin kautta pitämäni ruokapäiväkirjasivut 1.4. alkaen. Hänen mielestään ne näyttivät oikein hyviltä: olen oppinut syömään 3 h välein ja ruokavalintani ovat järkeviä. No ihan hyvä, mutta jotain täytyy selvästi muuttaa. Mutta mitä? Vähentää rasvaa? Tiputtaa kaloreita? Lisätä liikuntaa? Mitä? Luojan tähden, mitä mun pitää tehdä, että paino tippuu?

Tänään treeneissä turhautuminen purkautui sitten itkuksi. Lantionnosto ei edelleenkään suju yhtään paremmin. Peppu ei nouse kuin muutaman sentin ja siitäkin työstä suurimman osan tekevät etureidet. En vain saa kohdistettua liikettä pakaraan. En sitten millään. Ja voimat loppuvat aivan totaalisesti. Liike on jotain todella hirveää. Kun valmentaja sanoi, että on vielä neljä nostoa jäljellä, se tuntui suunnilleen maailmanlopulta. Miten helvetissä niitä voi olla niin monta jäljellä? Ei tule onnistumaan. Silloin valmentaja napautti minulle tiukasti: "HILJAA! Menee, menee. Nyt nostat!" Se vain oli minulle viimeinen niitti. Ei valmentaja varsinaisesti huutanut, mutta siltä se tuntui. Turhautuminen, pettymys ja hämennys oman voimattomuuden edessä purkautuivat itkuksi. Ei se vain mennyt niin.

No, treeni meni huonosti eikä kehittymistä ole havaittavissa. Toisaalta nyt näen selvästi, miten suuri merkitys on kunnollisella unella. Kahvi illalla on mulle tosi myrkkyä. Lisäksi olin eilen unohtanut ottaa töihin eväät mukaan, joten ruokailun rytmityksetkin menivät pieleen. Ja se näemmä kostautuu mulla heti energiassa ja olossa. Kotiin päästyäni olisin voinut syödä hevosen, mutta mikään ruokamäärä ei tyydyttänyt himoa.

Tänään olen kyllä välipalat muistanut hoitaa kunnolla. Mutta pettymys ja turhautuminen olivat sellaisia mörköjä, jotka olisin mieluusti tukahduttanut ruoalla. Lisäksi töissä selvisi, että joku tai jotkut työkaverit ovat laittaneet liikkeelle juoruja, joita jouduin sitten selvittelemään esimiehen kanssa. Työkavereiden juoruilu selän takana satuttaa kyllä kovasti. Toisaalta onni on se, että en ole nykyisessä työpaikassa enää kuin 1,5 kuukautta.

Summa summarum. Olen noudattanut valmentajan ohjeita tarkasti ja jopa pitänyt ruokapäiväkirjaa. Olen syönyt ohjeiden mukaisesti 6 pientä ateriaa päivässä. Mutta silti paino ei putoa. Eikä treeni suju yhtään paremmin. Olen kriisissä: kannattaako tätä jatkaa ja laittaa itsensä liemeen taloudellisesti? Toistaiseksi ainoa hyöty on se, että polvi ei ole kipeä. Fustran aloittamisen jälkeen en ole joutunut käyttämään kipusalvaa kertaakaan. Jotainhan se on sekin, vaikka ei aivan sitä, mitä olin odottanut. Ja toisaalta, vaikka tänään oli monia erilaisia ikäviä tunteita, en sortunut ostamaan kaupasta suklaata. En, vaikka mieli teki. En tunkenut tunteita alas kurkusta. Tiedostin ne, mutta vielä on matkaa siihen, että opin aidosti kohtaamaan ja käsittelemään ne. Ja käsittelemään nopeasti pois mielestä. Tänään ne ovat olleet seurani koko päivän. No, tänään voimat eivät riittäneet tunteiden käsittelemiseen ja työstämiseen. Mutta ehkäpä jo seuraavalla kerralla.

Metamorphosis by Tracy Anderson

Luin keväällä Hello Helene -blogista Tracy Andersonin treenaus-dvd:istä. Tuolloin mieleeni jäi kytemään ajatus, ja nyt palattuani reissusta päätin panostaa itsekin muodonmuutokseen. Niinpä hankin Tracyn Metamorphosis-laihdutusohjelman. Hän lupaa, että ohjelmaa tarkasti noudattamalla paino putoaa 10 kg kolmessa kuukaudessa. Tänä aamuna paketti sitten saapui, ja pääsin tositouhuun. Ajoitus oli täydellinen, sillä tänään loppui lääkärin määräämä kahden viikon treenauskielto reissussa saatujen vammojen ja jalkaterien ylirasitustilan vuoksi.  (Huom! Paketti jäi aluksi tulliin, ja siitä tuli eilen ilmoitus kotiin. Onneksi tullauksen eli tarvittavan veron maksamisen pystyi hoitamaan kotikoneelta. Postin toiminta oli todella nopeaa, sillä tänä aamuna klo 8 paketti toimitettiin mulle kotiovelle!)

Metamorphosis on kokonaisvaltainen laihdutuspaketti, jossa on tarkka ruokavalio sekä erilaisille vartalotyypeille (vatsakas, reitevä, peffava tai yleispyöreä) räätälöity kuntoiluohjelma. Kuntoiluosuus tehdään 6 x vko, eli viikossa on yksi lepopäivä. Kuntoiluohjelma sisältää neljä DVD:tä:  samana pysyvä 30 min pituinen sykettävä nostattava, erilaisiin hyppyihin perustuva tanssillinen ohjelma sekä useita erilaisia 30 min lihaskuntoharjoituksia. Tracyn mukaan on tärkeää haastaa lihaksia vaihtelemalla ohjelmaa, jolloin lihakset eivät ehdi tottua harjoitukseen. Lisäksi Metamorphosis-paketin mukana tuli mittanauha, seurantataulukko kiinteytymiselle sekä harjoitusohjelma, josta voi ruksia tehdyt harjoitukset. Kolmen kuukauden ohjelmaan kuuluu myös pääsy Metamorphosis-nettiyhteisöön, jossa voi jakaa kokemuksia. 

Sekä Dance Cardio Workout eli tanssillinen osuus hyppyineen ja suunnanvaihdoksineen että lihaskunto-osuus tuntuivat melko haastavilta. En ole erityisen lahjakas liikunnallisesti, mulla menee aina jonkin aikaa hiffata liikkeet. Tracy ei juuri selittele liikkeitä, mutta luulen sen olevan osa hänen metodiaan. Nyt mulla onkin tarkoituksena laihtumisen lisäksi opetella käyttämään kehoani uudella, entistä kokonaisvaltaisemmalla tavalla. Balilla nimittäin tajusin, että mulla on monia rajoittavia uskomuksia itsestäni. Yksi suurimmista on "en kuitenkaan pysty siihen, miksi edes yrittää". Erityisesti tämä on pätenyt liikkumisen suhteen. Olen aika kömpelö, ja se on hävettänyt mua lapsesta asti tosi paljon. Jotta en olisi paljastanut kömpelyyttäni, en ole useinmiten viitsinyt edes yrittää jotain uutta juttua. Ja niin, olen uskonut, että kaiken pitäisi sujua heti ensimmäisellä yrityksellä - jos ei suju, on armoton tunari eikä kannata edes yrittää toista kertaa. Aika reilu peli itseä kohtaan. No, Balilla huomasin, että vaikka en ensiyrittämällä jotakin osannutkaan, myöhemmin se sujui kyllä. Tein jopa aika haastavia juttuja, kuten Downward Facing Pyramidin.

Downward Facing Dog Pyramid. Minä ylimpänä.

Nyt olen päättänyt opetella käyttämään kehoani uudella tavalla. Olen päättänyt tutustua sen toimintaan. Opettelen rakastamaan sitä ja viihtymään sen sisällä. Ei ole mitään väliä sillä, kuinka nopeasti tai hitaasti opin jotakin. Oikeastaan väliä ei ole edes sillä, miten nopesti laihdutan 15 kiloa. Joogaopettajakoulutuksessa painoa tippui jonkin verran, nyt on vielä 15 kiloa matkaa hyvänolonpainooni eli siihen, missä voin hyvin ennen sairastumista kilpirauhasen vajaatoimintaan.  Kuitenkin painoa olennaisempaa on se, miltä musta TUNTUU kehossani. Haluan nähdä, mihin kaikkeen pystyn, ja miten sulavasti opin liikkumaan.  Siksi opettelen kuuntelemaan kehoani, käyttämään sitä uudella tavalla ja opettelen hyödyntämään pieniä lihaksia synergiassa toisiinsa (oon aina ennen treenannut isoja lihaksia). Ennen kaikkea: LUON KEHOONI UUDEN, HYVÄKSYVÄN SUHTEEN JA PIDÄN HAUSKAA! =)

Tracyn muodonmuutosmetodi tuntuu siis oikein sopivalta juuri tähän väliin. Se on aika kovaa treeniä, mutta huomasin juuri sellaisen tuovan nopeasti tuloksia Balilla. Huomasin, että kilpirauhasen vajaatoiminnasta huolimatta ON MAHDOLLISTA laihtua, joskin se vaatii enemmän työtä.  Nyt olennaista on se, että olen itse oma guruni ja saan luoda harjoitukselle hyväksyvän ja kannustavan ilmapiirin. On myös hauskaa nähdä, miten keho ja liikkuminen tulevat muuttumaan sen myötä, miten harjoitus etenee. =) Olennaisessa osassa omassa prosessissani ovatkin päivittäinen meditaatio (mieluiten sekä aamulla että illalla) ja päiväkirjan pitäminen. Aion siis todellakin kuulostella itseäni, tutustua syvimpiin tuntoihini, rajoittaviin uskomuksiin, omaan ajattelumalleihini - mutta myös kirjata näkyviin edistymiseni ja oivallukseni matkan varrella.

Liikuntaohjelmasta aion pitää kiinni, mahdollisesti teen enemmänkin. Aluksi teen ehkä vain Tracyn ohjelmaa, mutta jossain vaiheessa otan mukaan taas oman joogasarjani.  On jännää huomata, että kun on liikkumatta, ei jaksa liikkua vähääkään. Mutta kun on tehnyt aamusta yhden treenin, tekee koko päivän ajan mieli liikkua lisää ja niin sitä liikkuukin luonnostaan. Balilla joogaopettajakoulutuksessa totuin tekemään 3 x 60-120 min harjoitusta päivittäin. Niinpä oli suorastaan tuskallista olla kahden viikon treenauskiellossa nilkka- ja varvasvamman takia. Mutta nyt saa siis onneksi taas treenata täysillä! =)

Ruokaosiota en aio noudattaa aivan Tracyn laatimassa muodossa. Hän nimittäin käskee jättämään pois mm. suolan, mausteet ja kaiken rasvan. Ymmärrän, että esim. natriumglutamaatti ja tavallinen pöytäsuola tai maustekastikkeet ovat varsin tuhoisia terveyden kannalta. En ole niitä käyttänyt enää vuosiin. Sen sijaan lisämunuaisen uupumustilasta kärsivät tarvitsevat ruokavalioonsa merisuolaa auttamaan munuaisten huuhtelemisessa. Samoin aion käyttää pieniä määriä kookosöljyä, sillä se edistää kilpirauhasen toimintaa. En muutenkaan usko täysin rasvattomaan ruokavalioon. En myöskään aio lähteä näännyttämään kehoani nälkäkuurille ja saada sitä sekoamaan entistä pahemmin. Syön terveellisesti ja kevyesti, oloani kuunnellen. En myöskään ymmärrä, miksi tuoreet yrtit ja inkivääri, musta- ja cayannepippuri, valkosipuli, kurkuma jne. olisivat pahasta. Näillä mausteillahan on päinvastoin monia terveyttä edistäviä vaikutuksia! Teen siis ruokavaliosta oman sovellukseni. 

Raportoin edistymistäni ja ajatuksiani täällä kuukausittain. Matka kohti uutta, iloista, energistä ja kehossaan viihtyvää minää on alkanut. I'm going to be FFF:  Fit, Fabulous & having lots of Fun. Tai itse asiassa, OLEN sitä jo nyt. Ja päivä päivältä yhä enemmän. Tervetuloa mukaan matkalle! =)

Ja nyt venyttelemään, että jaksan tehdä harjoituksen taas huomisaamuna.