Kaikkien sota kaikkia vastaan eli ulkomaailma heijastaa sisäistä maailmaani

Olen viime aikoina saanut kokea selkeästi periaatteen "niin ulkona kuin sisällä". Toisin sanoen ulkomaailma heijastaa sisäistä maailmaa. Olen ihmetellyt, mistä näitä hirveyksiä eläimille tekeviä ihmisiä riittää. Olen vaahdonnut raivopäissäni Facebookissa suoltaen ilmoille enemmän kirosanoja kuin merimies ja uhonnut ryhtyväni nihilistiseksi terroristiksi eläinten puolustusrintamaan moukkamaisia ihmisiä vastaan. Toisena vaihtoehtona  olen pitänyt muuttoa autiolle saarelle mahdollisimman kauaksi muista ihmisistä, kun en selvästikään pidä suurimmasta osasta ihmisiä. Onko se auttanut? No ei. Päinvastoin uusia tapauksia tuntuu syntyvän kuin sieniä sateella. Olen myös ihmetellyt, miksi kohtaan yllättävissä tilanteissa äärimmäisen kiukkuisia ihmisiä. Esimerkiksi käytin lenkillä naapurin koiraa, joka halusi mennä leikkimään kokoisensa kaverin kanssa. Yllättäen tuon toisen koiran omistaja kiskoi koiraansa vain toiseen suuntaan. Kun sanoin, että Onni haluaisi vain leikkiä, omistaja kivahti: "Joo joo, kyllä kai meilläkin on siihen jotain sanottavaa." Olin aluksi melko ihmeissäni, mutta vähitellen kokonaiskuva alkaa hahmottua.

En pidä väkivallasta. En pidä sodasta. En pidä valta-asemista. En pidä alistamisesta. En pidä kiukkuisista ihmisistä. Kumma, kun näitä asioita, mistä en pidä, ilmenee niin paljon ympärilläni toisissa ihmisissä. Olen kieltänyt nämä itsessäni tyyliin "enhän minä". No enpä vähän. Kun en muuten näitä puolia tunnista itsessäni, olen projisoinut ne ympäristööni. Sieltä ne sitten hyppivät silmille tilanteissa, jotka saavat minut hämilleni. Kunnes on ollut pakko myöntää, että nuo kaikki ominaisuudet ovat minussa itsessäni. Kasvaminen ei ole helppoa eikä kivaa, mutta muutenhan sitä ei kutsuttaisikaan kasvamiseksi. En tiedä tekeekö työ vapaaksi. Totuus sen sijaan vapauttaa aivan varmasti. Ainoa keino vapauteen on myöntää tosiasiat.

Teen väkivaltaa itselleni kieltämällä tarpeeni ja pysyttelemällä työssä, josta en pidä. Tarkemmin sanottuna työssä, jota vihaan. Uskottelen itselleni, että eihän tämä nyt niin pahaa ole, kyllä tästä selvitään, täytyy vaan vähän tsempata ja ei tähän kuole. Mutta entäpä jos kuolee? Tapan itseäni, innostustani ja lahjojani pala palalta ja riistän omaa elinvoimaani. En selvästikään ole "on my mission" eli toteuta todellista tehtävääni. Jos en kuole fyysisesti, niin henkisesti ainakin. Olen myös alkanut pelätä, että tämä tie vie mut fyysisesti ennenaikaiseen hautaan - edelleen kiukkuisena ja vihaisena. Mutta niin kuin Bruce laulaa: "I said war. What is it good for. ABSOLUTELY NOTHING!"

Käyn päivittäin sotaa omia tarpeitani vastaan tekemällä työtä, jossa en saa käyttää luovuuttani tai vahvuuksiani vaan minut määrätään tekemään tehtäviä, joita vihaan. Kohtaan autoritäärisiä valta-asetelmia ja olen kamppailuasetelmissa esimiestäni vastaan - samoin monien työtovereideni kanssa. Kihisen sisäisesti, raivoan ja kiukuttelen - mutta minähän en ole kiukkuinen tai vihainen. Henkinen ihminenhän ei ole vihainen. Right? Käyn sotaa myös olemalla ainoa erityisopettaja ja yrittämällä saada kolmeakymmentä muuta opettajaa muuttamaan omia työtapojaan. Olen jatkuvasti taistelutantereella. Ei ihme, että olen väsynyt - itse asiassa lopen uupunut. En näytä tunteitani ja ajatuksiani julkisesti, mutta vihan ja taistelun energia on ympärilläni niin vahvana, että se palaa minulle takaisin jopa ventovieraiden ihmisten suhtautumisessa ja käytöksessä minua kohtaan. Ja silti väitän vihaavani väkivaltaa ja olevani hippi rauhan asialla.

Aloitin Joshua Benavidesin ja Michael Macintoshin koulutuksen, mutta minulla ei ole ollut energiaa perehtyä siihen kunnolla. Eräs viisaus jäi silti mieleeni: "et vedä puoleesi sitä, mitä haluat vaan sitä, mitä olet". (You don't attract what you want, you attract what you are.) Näinpä. Tällä hetkellä vedän puoleeni tilanteita, jotka saavat sappeni kiehumaan, koska viha on se, mitä olen. Avain tässä lieneekin sanassa "vihaan". Viha luo lisää vihaa ja korventaa omat voimavarat loppuun pohjia myöten. Taistelu luo taistelua. Vaan kuinka hypätä pois tästä vihan ja taistelun oravanpyörästä? Kuinka lopettaa kaikkien sota kaikkia vastaan?