Takana on melkoinen ruuhkaviikko, johon mahtui David Wolfen upea Superhero Weekend, kaksi uutta ystävää ja ihana aurinkoinen lähdevedenhakureissu heidän kanssaan, huonoja uutisia, valmistautumista pääsykokeisiin ja sitten tiivistymänä eiliset toimintaterapeutin pääsykokeet. Ja tietysti normaali työviikko siihen päälle.
David Wolfen seminaari oli niin huikea kokemus, että teen siitä oman postauksen, kunhan ehdin käydä muistiinpanot läpi (niitä tuli kokonaisen vihkon verran - lopetin vasta sitten, kun viimeinen sivu oli aivan täynnä! Kuten Wolfe itse sanoo: "Don't just think it, ink it."). Kuten arvata saattaa, lauantain 11 tunnin sessio oli THE BEST EVER! =)
Sitten niitä huonompia uutisia. Pitää miettiä ruokavalioasiat uusiksi. Ehkä sittenkin tarvitsen välillä lihaa ja kalaa. Luonnollisesti mahdollisimman eettisesti tuotettuina. Tilanne on nyt kuitenkin se, että kilpirauhasen vajaatoiminta sekoittaa pakkaa. Rauta ei vaan imeydy kunnolla, joten tarvitsen sitä ekstra-annoksia. Rautatabletit eivät kuitenkaan sovi mulle, kokeilin niitä useampaa sorttia jo viime vuonna. Kaikista tuli mitä hirveimpiä vatsavaivoja: ummetusta ja sellaisia kramppeja ja ilmavaivoja, että kivuilta en pystynyt edes nukkumaan. Aivan horrormeininkiä. Ei enää ikinä. Jos näistä kahdesta on valittava, niin sitten vaikka kuolen anemiaan. Ei enää rautatabletteja mulle!
Lääkäri lähetti laboratoriotulokseni kirjeitse. Ei paljon naurattanut, kun punasolujen kohdalla pielessä on kaikki: hemoglobiini on 112 ja lisäksi punasolujen massa ja tilavuus ovat liian pieniä. Eli ei mene nyt oikein vahvasti. En vaan ole halunnut myöntää tosiasioita. En sitä, että hengästyn helposti, huimaa ja päätä särkee. Ja että olen aivan tolkuttoman väsynyt. Olen ollut kuin usvassa ja raahautunut paikasta toiseen zombiena. Ajattelin väsymyksen johtuvan pimeydestä... Mutta eipä tuo punasolujen tila oloa ainakaan paranna. Hetkeksi tuli sellainen olo, että luovutan koko homman. F**k it. Palaan takaisin vanhaan.
Nyt pari päivää tietoa sulateltuani alan taas hahmottaa, että eihän peli ole vielä menetetty. En mä tähän kuole, ja täältä vielä noustaan. Tarvitsen vain lisätietoa ravitsemuksesta: mikä tehostaa kilpirauhasen toimintaa ja auttaa rautaa imeytymään. Ja mistä rautaa saa luonnonmukaisesti - superisti. Ilmeisesti mun kuuluu selvitellä tätä kilpirauhasasiaa oikein kunnolla. Ehkä se on mun missioni tällä hetkellä? Kärsivällisyyttäkin tarvitaan, sillä kilpirauhasekspertti Päivi Mäkeläinen Antioksidanttiklinikalta ei ota tällä hetkellä uusia potilaita. Se tuntui melkoiselta iskulta vyön alle ja olin jo aivan epätoivoinen. Mutta täytyy vaan ottaa asioista itse selvää ja kuulostella omaa kehoa ja etsiä sille sopivia juttuja siihen asti, että saan ajan Mäkeläiselle.
Tällä hetkellä tuntuu, että tarvitsen lomaa. Voisin nukkua vaikka kellon ympäri. Eikä pääkään toimi kovin skarpisti. Kahvin voimalla mennään, kun meinaan nukahdella pitkin päivää. Voiko anemian perusteella saada sairaslomaa? No, sitä pitää kysyä lääkäriltä, joka kehotti minua varaamaan ajan labrakokeiden perusteella. Tällä hetkellä olo ei siis ole kovin vahva, mutta täältä vielä noustaan!
Toisaalta superfoodien ja Wolfen ynnä muiden oppien ansioksi on laitettava se, että olen ollut olosuhteisiin nähden sangen aikaansaava: olen tehnyt töissä pitempää päivää, käynyt kuvaryhmässä joka sekä antaa että vie hurjasti voimia, opettanut lisätunteina joogaa ja vielä valmistautunut pääsykokeisiin. Ilman superfoodeja ja innostavia oppeja olisin varmasti jo tuupertunut sänkyyni kauan sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, että jätät kommentin! Pidäthän kommenttisi sävyn rakentavana ja kaikkia kunnioittavana. Erilaiset mielipiteet ja rakentava kritiikkikin ovat tervetulleita, niistä voi aina oppia uutta. Toivon kuitenkin, että blogin sävy säilyy positiivisena. Kiitos! =D