Ekologisuus, eettisyys vai elämä?

Hello Helene -blogin Helene aloitti hyvän keskustelun ekologisuudesta ja eettisyydestä. Jatkan sitä täällä ja kyselen omilta lukijoiltani mielipiteitä ja vinkkejä. Miten toteutatte ekologisuutta ja eettisyyttä valinnoissanne? Miten nämä arvot näkyvät arjessanne? Oletukseni on, että jos olet lukemassa blogiani, nämä arvot ovat ainakin jossakin määrin tärkeitä.

Valitsetko luomua, reilun kaupan tuotteita vai lähiruokaa? Valitsetko kotimaisen normikasviksen vai ulkomaisen luomutuotteen? Mistä teet ostokseksi? Kuljetko omalla autolla vai julkisilla? Onko sinulla lemmikkieläimiä? Kiinnitätkö huomiota vaatteiden valmistusprosessin eettisyyteen ja ekologisuuteen? Kasvatatko ruokaasi itse? Käytätkö kosmetiikkaa - perinteistä vai luomua? Matkusteletko? Syötkö lihaa? Kalaa? Kananmunia? Käytätkö maitoa? Kierrätätkö?

Oma polkuni on sellainen, että minulla olisi varaa olla eettisempi ja ekologisempi. Toisaalta mietin joskus näitä asioita liikaakin ja saan itseni aivan umpikujaan. Esimerkiksi 18-vuotispäivänäni saavutettuani täysi-ikäisyyden ja oikeuden tehdä itse valintani aloin kasvissyöjäksi. Syksyyn mennessä tulin tulokseen, että en halua myöskään käyttää nahasta valmistettuja kenkiä. Asuin tuolloin vielä Oulussa, ja talvella tepsuttelu tennareissa vaati toisinaan melkoisesti sisua. Sitten sain siskoni ystävältä lahjoituksena nahkaiset buutsit, jotka hän olisi muuten heittänyt roskiin. Olin hetken kahden vaiheilla, mutta sitten päätin, että kengät oli joka tapauksessa jo valmistettu, niihin tarvittavan nahan omistanut eläin oli tapettu, ja nyt kengät olivat menossa roskiin. Ajattelin, että on parempi käyttää tuote loppuun...

Yllä oleva esimerkki kuvaa sitä, että nähdäkseni eettisyys ja ekologisuus ei ole mustavalkoista. En kannata itsekkyyttä, ajattelemattomuutta tai piittaamattomuutta, mutta en myöskään elämän tekemistä kohtuuttoman vaikeaksi.

Niin, se oma polkuni. En ole enää kasvissyöjä. Syön toisinaan lihaa. Enemmissä määrin  kilpparivajauksen aiheutettua veriarvojeni romahtamisen. (Vasta myöhemmin tajusin, että parempi keino on syödä lehtivihreää ja spiruliinaa.) Mieluiten liha saa olla luomua tai riistaa. Mutta toisinaan menee jopa broileria. Tästä en ole lainkaan ylpeä, sillä broilerinkasvatus on alusta loppuun aivan hirvittävää eläinrääkkäystä. 15 vuotta pysyin "kaidalla eettisellä polulla", mutta nyt on ote lipsunut. Kananmunat ostan aina luomuna, vaikka se on ehkä ristiriidassa sen kanssa, että saatan sortua tehokanalassa rääkätyn emon syömiseen. ... Kalaakin syön. Lähinnä lohta ja siikaa, muusta kalasta en välitä. Lohi on suurta herkkuani, vaikka se on kaukana ekologisesta ja eettisestä. Tiedän kalankasvattamojen saastuttavan vesistöjä ja karanneiden lohenpoikasten heikentävän villilohien perimää niiden kanssa lisääntyessään. Villilohen kalastus taas uhkaa pienentyneitä lohikantoja. Tonnikalakannat ovat jo romahtaneet liikakalastuksen myötä. Samoin tonnikalapyydyksiin kuolee monia muita kaloja, delfiinejä ja merikilpikonnia. Itse en tonnikalaa osta, mutta en jaksa enää asiasta meuhkata. Jos menen kylään ja minua varten on leivottu tonnikalapiirasta, syön minulle tarjotun palan. Kaipaisin lisää tietoa siitä, mitkä kalakannat kestävät kalastuksen. Onko esim. ulkomailla parasta jättää kalat syömättä, ettei tule tukeneeksi liikakalastusta ja kantojen romahduttamista? Mitä kaloja voi syödä suht hyvällä omalla tunnolla?

Maidon ostan aina luomuna. Tässä on mukana myös terveysarvo: vatsani ei kestä homogenisoitua perusmaitoa, ja hyla-maito maistuu mielestäni pahalle. Luomumaitoa sen sijaan voin juoda suoraan lasista niin makunsa puolesta kuin vatsanikin puolesta. Toisinaan ostan tilamaitoa, mutta siitä vatsani menee kyllä sekaisin. Suosin ruokaostoksilla luomua ja reilun kaupan tuotteita. Mutta ostan välillä myös ihan perustuotteita.

Pesuaineissa ja kosmetiikassa olen jakautunut persoonallisuus. Suosin luomusampoita ja -hoitoaineita sekä luomudeodoranttia. Jostain syistä muina aikoina luomudödö toimii nykyään hyvin, mutta kuukautisten aikaan hiki haisee enemmän (???), ja silloin käytän muutaman päivän ajan perusdödöä. Kasvorasvana käytän yleensä kookosöljyä. Olen kokeillut astian- ja pyykinpesussa luomutuotteita, mutta mielestäni perusjytkyillä tulee puhtaampaa jälkeä... Ja kyllä varmaan sisältävätkin sellaisia jytkyjä, että oh my. Moneen vuoteen en juuri värjännyt hiuksiani. Joskus värjäsin kasviväreillä, myös ekokampaamossa. Mutta kun pohjavärini on melko tumma, kasviväreillä ei tunnu saavan aikaan kovin suurta efektiä. Sopivan sähäkkä kasviväri on siis hakusessa. Ripsivärissä on sama ongelma: luomuripsiväreissä ei riitä teho, tai en huomaa kummoista eroa siihen olenko laittanut ripsaria vai en. Sama on tosin monissa perusripsareissa. Minulla on usein täysin meikittömiä päiviä. Mutta kun meikkaan, käytän "supermegavolume"-tyylisiä ripsivärejä normimeikeistä. Hammastahna on välillä ekoa, välillä perus fluori-Pepsodentia.

Vaatteita ostan harvoin. En pidä shoppailusta. Mieluiten teen ostokset netistä. Käytän siis halpisvaatteita, tilaan vaatteita esim. Ellokselta. Toisinaan taas hankin vaatteita ihan livenä Indiskasta (saavutus!). En yleensä kiinnitä kauheasti huomiota vaatteiden ekologiseen kaareen. Mutta joskus ostan toki luomupuuvillaisia t-paitoja. Mielenkiintoinen yksityiskohta: kaikki joogavaatteeni ovat ekologisia, eettisiä ja kasvivärjättyjä. Niitä olen hankkinut esim. Thaimaan joogakaupasta, Tea's wearista ja Karma shopista.

Nyt kun asun kaukana keskustasta, voisin kasvattaa osan ruoastani itse. Tänä kesänä aion niin tehdäkin. Mutta yhdelle ihmiselle näin iso asunto on kerskakulutusta. Olkoonkin, että kaksi supereläväistä kissaani suurine egoineen tarvitsevat tilaa. Ja ulkoilumahdollisuuden. Niin, kissojen pitäminen ei kyllä ole mitään ekologista hommaa. Ruokapurkkeja ja -pusseja kuluu, samoin kissanhiekkaa. Kissoillekaan en pysty ostamaan tonnikalaa. Mutta eivät nuo kissanruoat mitään eettisyyden ja ekologisuuden kulmakiviä ole... Sen verran kuitenkin huolehdin, että kissat ulkoilevat vain valjaissa omalla pihalla. Olisi kiva päästää ne vapaiksi, mutta taloyhtiön säännöt kieltävät sen. Jos pitäisin kissoja vapaina, laittaisin niille ehdottomasti kulkusen kaulaan. Mielestäni kotikissan ei tarvitse metsästää ja vaikuttaa negatiivisesti luonnon kiertokulkuun. Kissa ei kuulu Suomen luontoon. Kotikissa saa tyydytettyä metsästysviettiään leikkimällä leluilla ja pyydystämällä + kanniskelemalla lankahiiriä. Kissa on niin tehokas peto, että se kyllä voi vaikuttaa lintukantoihin. Ja kissa saa pihalta saalikseen jopa jäniksenpoikasia. Näin ei mielestäni tarvitse olla.

Entäs sitten matkustelu. Se on tällä hetkellä suurin syntini. Noin 10 vuoden ajan en suostunut matkustamaan lentokoneella. Matkustelin vain kotimaassa ja naapurimaissa junalla, bussilla tai laivalla. Mutta viime vuosina olen tehnyt pitkiä Aasian-matkoja lentäen. Hiilijalanjälkeni on siis melkoinen. Mutta rakastan matkailua, ja olen oppinut matkoiltani paljon.... Esim. joogaopettajakoulutukseni sain Thaimaassa. En myöskään aio luopua matkustelusta. Todennäköisesti lähden ensi kesänä siskoni perheen kanssa Portugaliin. Ja Thaimaahan haluan palata uudelleen, työskentelemään Elephant Sanctuary Parkiin. Ja minulla on monia muitakin matkatoiveita.

No niin. Ekologisuudessa ja eettisyydessä minulla on paljon parannettavaa. Teen pieniä arjen valintoja, esim. yleensä otan kauppareissulle mukaan oman kangaskassin, en suosi tavaroiden laittamista "pieneen pussiin", suosin luomua, reilua ja mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa. Pyrin kierrättämään. Liikun julkisilla.  Olen vähentänyt henkilökohtaista kemikaalikuormaani. Mutta näiden vastapainoksi teen monia ököjuttuja kuten syön broileria ja lohta, asun isossa asunnossa, minulla on kaksi kissaa, matkustelen ja olen alkanut harkita auton hankkimista. Asuessani Oulussa ja Jyväskylässä kuljin kaikkialle kävellen tai pyöräillen. Ja asuessani Töölössä pääsin nopeasti minne tahansa ratikalla, bussilla, metrolla - ja hyvin usein kävellen. Mutta nyt täällä Itä-Vantaan perukoilla tuskastun välillä siihen, että bussi menee muutaman kerran tunnissa ja matkaan Helsinkiin pitää varata vähintään 40 min, usein yli tunti. Ja siskon luokse Espooseen matkaan pitää varata aikaa jo lähes 1,5 tuntia. Harrastaminen jää aika vähiin, kun matkoihin menee enemmän aikaa kuin itse harrastukseen. Olen ehkä laiska ja mukavuudenhaluinen. Mutta mökkihöperyyskään ei ole kivaa.

Miten ekologisuus, eettisyys ja muut arvot näkyvät teidän elämässänne?