Suklaanruskea väri hennalla kotikonstein

Moments-Katjan blogista löysin linkin, missä kerrottiin, kuinka yhdistämällä mustaa ja punaista hennaa saa aikaiseksi suklaanruskean lopputuloksen. Olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla ohjetta, mutta en ole ehtinyt käydä kaupungilla ostamassa hennaa. No, tänään tuntui tentin jälkeen siltä, että tarvitsen piristystä. Niinpä palkitsin itseni ruokailulla Silvopleessä, ja siitä olikin sitten lyhyt matka Ekoloon. Ostin sieltä Santen mustaa ja mahonginpunaista hennaa. Alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin sekoittaamaan suklaanruskeaa sävyä varten mustaa hennaa 2/3 ja punaista 1/3. Itseäni musta henna vähän epäilytti, joten tein sekoituksen 1 + 1. Kumpaakin siis 50 g.

Ohjeessa myös neuvottiin valmistelemaan punainen henna. Se sekoitettiin sitruunanmehuun (käytin tiivistettä ja vettä, kun unohdin ostaa sitruunoita). Sitten seoksen olisi pitänyt antaa tekeytyä huoneenlämmössä yön yli, jotta punainen väriaine irtoaa. Prosessia voi onneksi nopeuttaa siirtämällä seoksen +35 asteeseen. Niinpä saunotin punaista hennaa reilun tunteroisen: lämmitin saunaa hetken ja jätin hennan sitten muhimaan. Mustaa hennaa ei tarvitse esivalmistella, vaan se pitää käyttää heti.

Väri on nyt sekoitettu, päähän laitettu, hiukset muovimyssyn alla ja päällä pyyhe. Pari tuntia väri saa vaikuttaa. Väriseoksesta tuli ehkä vähän turhan paksua, levitys oli hieman vaikeaa. Kaiken lisäksi mulla on kylppärissä vain yksi peili, joten en tiedä, miten tasaisesti väri levisi pään takaosaan. No, jos tulos ei miellytä, voin toistaa käsittelyn pääsiäisenä. Tai jos väri on liian punainen tai ei tarpeeksi tumma suklaanruskeaksi, voin ostaa toisen pussin mustaa hennaa. Nyt molempia värejä jäi 1/2 pussia jäljelle. Tässä värin vaikuttaessa laitan vielä kuvasarjan prosessista.

Santen mahonginpunainen ja musta henna vielä pakkauksessa

Keittiövaaka ja sekoituskulho

Tykötarpeet: hennat + sitruunamehu punaisen hennan aktivoimiseksi

Mustan ja punaisen hennatahnan yhdistäminen

Valmis tahna (punainen ja musta henna sekoitettuna)

Päivitys lauantaina. Väri onnistui hyvin. Ei tullut mitään radikaalia eikä porkkananpunaista. Toisaalta punainen sävy on syvempi kuin mitä olen onnistunut aikaisemmin saamaan hennalla aikaiseksi. Hiukseni olivat luonnontilassa, eli väri oli harmahtavan ruskea. Hieman tummempi kuin tuossa blogikuvassa, joka on otettu kesällä auringon ja meriveden vaalennettua hiuksia. Mutta harmaat peittyivät hyvin, ja väri on kaunis. Se näyttää hyvin luonnolliselta eli siltä kuin hiukseni olisivat luonnostaan tälläiset kastanjanruskeat. Silti on kivasti väriä kevään piristykseksi, ja punainen väri saattaa vielä syventyä parin seuraavan päivän ajan. Jo nyt olen oikein tyytyväinen tulokseen. Ensi kerralla voin ehkä uskaltaa kokeilla sitä sekoitussuhdetta 1/3 punaista hennaa, 2/3 mustaa hennaa. Sillä tulee sitten varmaan sellainen kivan syvä suklaanruskea. Tämä nykyinen on tosiaan ehkä lähinnä kastanjanruskea. Lopputulos on positiivinen yllätys. =D Yritän ottaa lähipäivinä kuvan itsestäni luonnonvalossa, laitan päivitetystä lookista tänne piakkoin.

Tässä vielä vaiheet kerrattuna:

1. Mittaa kulhoon punaista hennaa, esim. 50 g.
2. Lisää nesteeksi sitruunamehu tai sitruunamehu + vesiliuos.
3. Sekoita tasaiseksi tahnaksi. Lisää nestettä niin, että koostumus muistuttaa perunamuussia.
4. Peitä hennatahna muovikelmulla. Anna tekeytyä huoneenlämmössä yön yli, jotta hennajauheesta irtoaa mahdollisimman paljon punapigmenttiä. Voit nopeuttaa siirtämällä tahnan +35 asteeseen. Älä kuitenkaan kuumenna seosta.
5. Kun punahenna on tekeytynyt haluamasi ajan, lisää toiseen kulhoon mustaa hennaa, esim. sama määrä 50 g. Musta henna on käytettävä heti, joten tee tahnaa vain sen verran kuin käytät.
6. Lisää vettä tai kahvia, sekoita paksuksi tahnaksi.
7. Yhdistä punainen ja musta henna.
8. Jos olet käyttänyt muotoilutuotteita, pese hiukset. Muussa tapauksessa riittää hiusten kastelu.
9. Suojaa vaatteesi ja poista korut. Suojaa myös tila, jossa työskentelet. (henna värjää vaatteet ja etenkin puun.)
10. Levitä tahnaa tasaisesti kaikkialle hiuksiin. Hiero erityisesti huolellisesti hiusten tyveen päänahkaan asti. Samalla hiuspohja saa kuorinnan ja varmistat, että väritahnaa on tyveen asti. Ohuempi väritahna on helpompi levittää, mutta se voi valua vaikutusajan aikana.
11. Laita hiusten päälle suihkumyssy tai tuorekelmua. Kiedo päälle pyyhe lämmittämään.
12. Anna hennan vaikuttaa 2 - 4 h.
13. Vaikutusajan päätyttyä huuhtele hiukset huolellisesti. Voit myös pestä hiukset kevyesti varmistaaksesi, että kaikki väritahna huuhtoutuu hiuksista ja päänahasta. Itse käytin myös hoitoainetta.
14. Anna hiusten kuivua luonnollisesti tai muotoile haluamallasi tavalla.
15. Väri saattaa syventyä vielä parin seuraavan päivän aikana.

Sunnuntain herkkupirtelö

Tänään teki mieli herkkua. Ja herkkua sain. Sekoitin yksinkertaiseen marjapirtelöön kookoskermaa, ja johan tuli mausta samenttisen pehmeä ja kermaisa. Varsinainen sunnuntaiherkku! Kuitenkin mukana on marjoja, lehtivihreää ja hyviä omega3:sia chiansiemenien muodossa, joten tarjolla hyväätekevää herkkua.

• 2 rkl chiansiemeniä
• 1 rkl auringonkukansiemeniä
• 1 rkl Baobabia
• 1 reilun kaupan banaani
• reilu nippu persiljaa
• pari kourallista babypinaattia
• steviaa
• pakastemarjoja
• loraus hunajaa
• kookoskermaa
• vettä

Eipä sitten muuta kuin ainekset sekaisin ja nauttimaan. Tästä tulee iso kannullinen sunnuntaijuomaa. Enjoy!

Ekologisuus, eettisyys vai elämä?

Hello Helene -blogin Helene aloitti hyvän keskustelun ekologisuudesta ja eettisyydestä. Jatkan sitä täällä ja kyselen omilta lukijoiltani mielipiteitä ja vinkkejä. Miten toteutatte ekologisuutta ja eettisyyttä valinnoissanne? Miten nämä arvot näkyvät arjessanne? Oletukseni on, että jos olet lukemassa blogiani, nämä arvot ovat ainakin jossakin määrin tärkeitä.

Valitsetko luomua, reilun kaupan tuotteita vai lähiruokaa? Valitsetko kotimaisen normikasviksen vai ulkomaisen luomutuotteen? Mistä teet ostokseksi? Kuljetko omalla autolla vai julkisilla? Onko sinulla lemmikkieläimiä? Kiinnitätkö huomiota vaatteiden valmistusprosessin eettisyyteen ja ekologisuuteen? Kasvatatko ruokaasi itse? Käytätkö kosmetiikkaa - perinteistä vai luomua? Matkusteletko? Syötkö lihaa? Kalaa? Kananmunia? Käytätkö maitoa? Kierrätätkö?

Oma polkuni on sellainen, että minulla olisi varaa olla eettisempi ja ekologisempi. Toisaalta mietin joskus näitä asioita liikaakin ja saan itseni aivan umpikujaan. Esimerkiksi 18-vuotispäivänäni saavutettuani täysi-ikäisyyden ja oikeuden tehdä itse valintani aloin kasvissyöjäksi. Syksyyn mennessä tulin tulokseen, että en halua myöskään käyttää nahasta valmistettuja kenkiä. Asuin tuolloin vielä Oulussa, ja talvella tepsuttelu tennareissa vaati toisinaan melkoisesti sisua. Sitten sain siskoni ystävältä lahjoituksena nahkaiset buutsit, jotka hän olisi muuten heittänyt roskiin. Olin hetken kahden vaiheilla, mutta sitten päätin, että kengät oli joka tapauksessa jo valmistettu, niihin tarvittavan nahan omistanut eläin oli tapettu, ja nyt kengät olivat menossa roskiin. Ajattelin, että on parempi käyttää tuote loppuun...

Yllä oleva esimerkki kuvaa sitä, että nähdäkseni eettisyys ja ekologisuus ei ole mustavalkoista. En kannata itsekkyyttä, ajattelemattomuutta tai piittaamattomuutta, mutta en myöskään elämän tekemistä kohtuuttoman vaikeaksi.

Niin, se oma polkuni. En ole enää kasvissyöjä. Syön toisinaan lihaa. Enemmissä määrin  kilpparivajauksen aiheutettua veriarvojeni romahtamisen. (Vasta myöhemmin tajusin, että parempi keino on syödä lehtivihreää ja spiruliinaa.) Mieluiten liha saa olla luomua tai riistaa. Mutta toisinaan menee jopa broileria. Tästä en ole lainkaan ylpeä, sillä broilerinkasvatus on alusta loppuun aivan hirvittävää eläinrääkkäystä. 15 vuotta pysyin "kaidalla eettisellä polulla", mutta nyt on ote lipsunut. Kananmunat ostan aina luomuna, vaikka se on ehkä ristiriidassa sen kanssa, että saatan sortua tehokanalassa rääkätyn emon syömiseen. ... Kalaakin syön. Lähinnä lohta ja siikaa, muusta kalasta en välitä. Lohi on suurta herkkuani, vaikka se on kaukana ekologisesta ja eettisestä. Tiedän kalankasvattamojen saastuttavan vesistöjä ja karanneiden lohenpoikasten heikentävän villilohien perimää niiden kanssa lisääntyessään. Villilohen kalastus taas uhkaa pienentyneitä lohikantoja. Tonnikalakannat ovat jo romahtaneet liikakalastuksen myötä. Samoin tonnikalapyydyksiin kuolee monia muita kaloja, delfiinejä ja merikilpikonnia. Itse en tonnikalaa osta, mutta en jaksa enää asiasta meuhkata. Jos menen kylään ja minua varten on leivottu tonnikalapiirasta, syön minulle tarjotun palan. Kaipaisin lisää tietoa siitä, mitkä kalakannat kestävät kalastuksen. Onko esim. ulkomailla parasta jättää kalat syömättä, ettei tule tukeneeksi liikakalastusta ja kantojen romahduttamista? Mitä kaloja voi syödä suht hyvällä omalla tunnolla?

Maidon ostan aina luomuna. Tässä on mukana myös terveysarvo: vatsani ei kestä homogenisoitua perusmaitoa, ja hyla-maito maistuu mielestäni pahalle. Luomumaitoa sen sijaan voin juoda suoraan lasista niin makunsa puolesta kuin vatsanikin puolesta. Toisinaan ostan tilamaitoa, mutta siitä vatsani menee kyllä sekaisin. Suosin ruokaostoksilla luomua ja reilun kaupan tuotteita. Mutta ostan välillä myös ihan perustuotteita.

Pesuaineissa ja kosmetiikassa olen jakautunut persoonallisuus. Suosin luomusampoita ja -hoitoaineita sekä luomudeodoranttia. Jostain syistä muina aikoina luomudödö toimii nykyään hyvin, mutta kuukautisten aikaan hiki haisee enemmän (???), ja silloin käytän muutaman päivän ajan perusdödöä. Kasvorasvana käytän yleensä kookosöljyä. Olen kokeillut astian- ja pyykinpesussa luomutuotteita, mutta mielestäni perusjytkyillä tulee puhtaampaa jälkeä... Ja kyllä varmaan sisältävätkin sellaisia jytkyjä, että oh my. Moneen vuoteen en juuri värjännyt hiuksiani. Joskus värjäsin kasviväreillä, myös ekokampaamossa. Mutta kun pohjavärini on melko tumma, kasviväreillä ei tunnu saavan aikaan kovin suurta efektiä. Sopivan sähäkkä kasviväri on siis hakusessa. Ripsivärissä on sama ongelma: luomuripsiväreissä ei riitä teho, tai en huomaa kummoista eroa siihen olenko laittanut ripsaria vai en. Sama on tosin monissa perusripsareissa. Minulla on usein täysin meikittömiä päiviä. Mutta kun meikkaan, käytän "supermegavolume"-tyylisiä ripsivärejä normimeikeistä. Hammastahna on välillä ekoa, välillä perus fluori-Pepsodentia.

Vaatteita ostan harvoin. En pidä shoppailusta. Mieluiten teen ostokset netistä. Käytän siis halpisvaatteita, tilaan vaatteita esim. Ellokselta. Toisinaan taas hankin vaatteita ihan livenä Indiskasta (saavutus!). En yleensä kiinnitä kauheasti huomiota vaatteiden ekologiseen kaareen. Mutta joskus ostan toki luomupuuvillaisia t-paitoja. Mielenkiintoinen yksityiskohta: kaikki joogavaatteeni ovat ekologisia, eettisiä ja kasvivärjättyjä. Niitä olen hankkinut esim. Thaimaan joogakaupasta, Tea's wearista ja Karma shopista.

Nyt kun asun kaukana keskustasta, voisin kasvattaa osan ruoastani itse. Tänä kesänä aion niin tehdäkin. Mutta yhdelle ihmiselle näin iso asunto on kerskakulutusta. Olkoonkin, että kaksi supereläväistä kissaani suurine egoineen tarvitsevat tilaa. Ja ulkoilumahdollisuuden. Niin, kissojen pitäminen ei kyllä ole mitään ekologista hommaa. Ruokapurkkeja ja -pusseja kuluu, samoin kissanhiekkaa. Kissoillekaan en pysty ostamaan tonnikalaa. Mutta eivät nuo kissanruoat mitään eettisyyden ja ekologisuuden kulmakiviä ole... Sen verran kuitenkin huolehdin, että kissat ulkoilevat vain valjaissa omalla pihalla. Olisi kiva päästää ne vapaiksi, mutta taloyhtiön säännöt kieltävät sen. Jos pitäisin kissoja vapaina, laittaisin niille ehdottomasti kulkusen kaulaan. Mielestäni kotikissan ei tarvitse metsästää ja vaikuttaa negatiivisesti luonnon kiertokulkuun. Kissa ei kuulu Suomen luontoon. Kotikissa saa tyydytettyä metsästysviettiään leikkimällä leluilla ja pyydystämällä + kanniskelemalla lankahiiriä. Kissa on niin tehokas peto, että se kyllä voi vaikuttaa lintukantoihin. Ja kissa saa pihalta saalikseen jopa jäniksenpoikasia. Näin ei mielestäni tarvitse olla.

Entäs sitten matkustelu. Se on tällä hetkellä suurin syntini. Noin 10 vuoden ajan en suostunut matkustamaan lentokoneella. Matkustelin vain kotimaassa ja naapurimaissa junalla, bussilla tai laivalla. Mutta viime vuosina olen tehnyt pitkiä Aasian-matkoja lentäen. Hiilijalanjälkeni on siis melkoinen. Mutta rakastan matkailua, ja olen oppinut matkoiltani paljon.... Esim. joogaopettajakoulutukseni sain Thaimaassa. En myöskään aio luopua matkustelusta. Todennäköisesti lähden ensi kesänä siskoni perheen kanssa Portugaliin. Ja Thaimaahan haluan palata uudelleen, työskentelemään Elephant Sanctuary Parkiin. Ja minulla on monia muitakin matkatoiveita.

No niin. Ekologisuudessa ja eettisyydessä minulla on paljon parannettavaa. Teen pieniä arjen valintoja, esim. yleensä otan kauppareissulle mukaan oman kangaskassin, en suosi tavaroiden laittamista "pieneen pussiin", suosin luomua, reilua ja mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa. Pyrin kierrättämään. Liikun julkisilla.  Olen vähentänyt henkilökohtaista kemikaalikuormaani. Mutta näiden vastapainoksi teen monia ököjuttuja kuten syön broileria ja lohta, asun isossa asunnossa, minulla on kaksi kissaa, matkustelen ja olen alkanut harkita auton hankkimista. Asuessani Oulussa ja Jyväskylässä kuljin kaikkialle kävellen tai pyöräillen. Ja asuessani Töölössä pääsin nopeasti minne tahansa ratikalla, bussilla, metrolla - ja hyvin usein kävellen. Mutta nyt täällä Itä-Vantaan perukoilla tuskastun välillä siihen, että bussi menee muutaman kerran tunnissa ja matkaan Helsinkiin pitää varata vähintään 40 min, usein yli tunti. Ja siskon luokse Espooseen matkaan pitää varata aikaa jo lähes 1,5 tuntia. Harrastaminen jää aika vähiin, kun matkoihin menee enemmän aikaa kuin itse harrastukseen. Olen ehkä laiska ja mukavuudenhaluinen. Mutta mökkihöperyyskään ei ole kivaa.

Miten ekologisuus, eettisyys ja muut arvot näkyvät teidän elämässänne?

Hungry for Change

Tässä on traileri Hungry for Change -dokumenttielokuvasta. Suosittelen katsomaan. Rekisteröitymällä voi vielä 9 päivän ajan katsoa koko elokuvan (kesto 1 h 29 min) netissä.

Nadi Sodhana Pranayama eli Vuorosierainhengitys

Suosikikseni meditaatioharjoituksista on muodostunut vanha tuttu Nadi Sodhana Pranayama eli vuorosierainhengitys. Harjoitus on monille joogaajille tuttu. Se on yksinkertainen oppia ja tehdä. Kaikessa helppoudessaan se vain usein jää muiden harjoitusten jalkoihin. Kuitenkin säännöllisellä eli päivittäisellä vuorosierainhengitysharjoituksella on positiivisia vaikutuksia niin kehoon kuin mieleen. Itse olen huomannut, että kiireen keskellä nadi sodhana helpottaa stressiä hyvin nopeasti. Ja mitä kiireisempää elämä on, sitä tärkeämpää mielen ja kehon rauhoittaminen on. Jo 20 - 50 syklillä päivittäin saa ihmeitä aikaan! =D

Terveysvaikutukset:

• Laskee sydämensykettä
• Lievittää stressiä ja ahdistusta
• Mieli tyyntyy ja kirkastuu
• Keho saa runsaasti happea
• Tasapainottaa aivopuoliskojen toimintaa
• Puhdistaa ja tasapainottaa hermostoa
• Puhdistaa nadeja eli hienovaraisia energiakanavia niin, että elinvoima prana pääsee virtaamaan vapaammin
• Voi auttaa parantumaan stressiperäisistä sairauksista

Miten tehdään?

• Istu, makaa tai seiso hyvässä asennossa selkä suorana. Jos olet hyvin väsynyt tai teet harjoituksen juuri ennen nukkumaanmenoa, voit tehdä sen sängyssä selinmakuulla. Toisaalta harjoitus on mahdollista tehdä myös seisten, mutta silloin käsi väsyy helpommin. Suositeltavin asento on siis ryhdikäs istuma-asento.
• Jos bandhat ovat sinulle tuttuja, aktivoi mula bandha ja ashwini mudra. Jos et ole tutustunut lihaslukkoihin, aktivoi kevyesti lantionpohjan lihakset ja vedä vatsaa hieman sisään niin, että asentosi on kannateltu ja energian virtaus kehossasi on ylöspäin.
• Käännä kielenkärki kitalakeen. Jos kechari mudra on sinulle tuttu ja kielesi on notkea, voit kääntää kielen myös nieluun.
• Kiinnitä suljettujen silmäluomien alla katse otsan keskelle. 
• Nadi sodhana pranayama kuuluu hengitysharjoituksiin. Tarkoitus on siis hengittää rennosti ja tasaisesti. Älä yritä pitkittää tai pakottaa hengitystä (siitä tulee vain huono ja kiukkuinen olo) vaan anna hengityksen soljua vapaasti. Keskity tarkkailemaan hengityksesi luontaista rytmiä.
• Jos kätesi väsyy, voit vaihtaa toiseen käteen milloin vain. 
• Perinteisesti oikea sierain on maskuliininen, dynaaminen ja energisoiva, vasen taas feminiininen ja rauhoittava. Sen vuoksi aamuisin tehtävä harjoitus on hyvä aloittaa ja lopettaa oikealla sieraimella, iltaisin tehtävä taas vasemmalla. Voit toki myös kokeilla kumpi sopii itsellesi paremmin. 
• Voit havannoida hengityksen kulkua sieraimissa. Kulkeeko se tasaisesti kummassakin vai tuntuuko jommallakummalla puolella tukoksia?
• Jos jompikumpi sierain tuntuu olevan kovin tukossa, voit kokeilla seuraavaa kikkaa: kääri pieni pyyhe rullalle ja laita se VASTAKKAISEN kainalon alle, paina käsivartta kohti kylkeä. Yleensä tukos alkaa helpottaa muutaman harjoitussyklin kuluttua. Jos saatavilla ei ole pyyhettä, voit käyttää apuna myös kättä tai vaikka pientä puukeppiä tai kiveä. Ideana on aktivoida kainalon akupistettä ja siellä kulkevaa nadia. 
• Yksi nadi sodhana pranayama -sykli koostuu neljästä vaiheesta:

1. Sulje vasen sierain oikean käden nimettömällä. Hengitä sisään oikeasta sieraimesta.
2. Sulje oikea sierain peukalolla, hengitä ulos vasemmasta sieraimesta.
3. Hengitä sisään vasemmasta sieraimesta. 
4. Sulje vasen sierain nimettömällä, hengitä ulos oikeasta sieraimesta. 

Helppoa kuin mikä, ja toimii kuin häkä! =D

Tapojen siivousta

Olin eilen Moments-blogin Katjan ja Kaunis päivä tänään -blogin Jutan ihanassa Kevätsiivouspäivässä. Tietoa tuli paljon, ja porukalla kokkailemamme herkut olivat suussa sulavia. Erityisen hurmaavia olivat salaatille tehty appelsiinikastike, joka teki salaatista tosi ruokaisan ja nosti sen uudelle tasolle sekä jälkiruoaksi tehty avokadopohjainen minttusuklaamousse. Nam!

Kurssilta jäi mieleen kaksi tosi tärkeää juttua. Molemmat ovat sellaisia, jotka olen kuullut usein ennenkin, mutta vasta nyt ne kolahtivat. Ehkä tarvitsin riittävän monta toistoa, tai sitten Katja ja Jutta osasivat selittää asian niin, että se tuli helposti ymmärrettäväksi. 

1. Bentoniittisavi. Siis kuravettä naamaan heti aamusta. 1 tl/ 5 dl vettä. Savi puhdistaa raskasmetalleja ja muita myrkkyjä, se toimii kuin sieni. Lisäksi se on todella mineraalipitoinen. Samoin se on yksi tehokkaimmista keinoista lisätä kehon alkaalisuutta. Liiasta happamuudesta taas johtuvat monet vaivat, kuten väsymys ja ylipaino. Kun maksa on ylirasittunut kaiken myrkky- ja happokuorman käsittelystä, se työntää ylijäämämoskat rasvasoluihin, mistä seuraa painon kertyminen.
2. Säästä vilja, pähkinät, siemenet, juustot ja muu raskaampi iltapäivälle, nauti aamulla vain hedelmiä ja lehtivihreää. Kehon puhdistamisessa on tärkeää rauhoittaa aamu puhdistumiselle. Siksi kannattaa nauttia bentoniittisavijuoman lisäksi vain lehtivihreistä, marjoista ja hedelmistä valmistettu smoothie. Itsekin olen heittänyt pirtelön sekaan usein siemeniä, manteleita tai pähkinöitä. Mutta ne ovat raskaita ja hitaasti sulavia liotettuinakin ja tukkivat siten ruoansulatusta. Aamuisin kannattaa siis keep it simple.

Paljon muutakin kurssilla puhuttiin, mutta nämä kaksi kolahtivat minuun eniten.

Hmm. Enpä tiedä, tuossa totuttelussa voi mennä jonkin aikaa. Rakastan aamukahviani, tuunattua pakurilatteani. Ja ainakin näin kylmään vuodenaikaan kaipaan jotain lämmintä aamuun. Nyt kun olen karsinut leivän pois, se jokin lämmin on puuroa. Sen ymmärrän nyt yhdistelystä, että puuroa ei ole järkevää keittää maitoon. Vilja kuormittaa ruoansulatusta, samoin maito. Yhdessä ne ovat jo melkoinen tuke vatsassa. Mutta veteen keitetty uunipuuro tai miksei tavallinenkin puuro marjojen kera toimii itselleni ainakin tässä vaiheessa. Kesällä, lämpimään aikaan hedelmä- ja lehtivihreäpitoinen aamiainen ei ole mikään ongelma, silloin ei edes tee mieli lämmintä ruokaa. Mutta entäs sitten se kahvi? Olisiko sekin parempi siirtää iltapäivään? Mitä käy sitten yöunille? No, se jää nähtäväksi. 

No, eihän muutoksia tarvitse tehdä kerralla. Niitä voi kuulostella. Eikä liian montaa muutosta kerralla. Maaliskuun haasteena mulla on vieroittuminen leivästä sekä käsi- ja jalkavoimien vahvistaminen punnertamalla ja kyykkäämällä: joka toinen päivä punnerruksia, joka toinen askelkyykkyjä. Tavoitteena on vahvistua niin, että viimeistään kesän alussa olen valmis menemään mukaan akrojoogatunneille. Jee! Mutta tälle kuulle on tavoitteita jo kyllin. Jospa huhtikuun haasteeksi ottaisin bentoniittisaven juomisen sekä ruoka-aineiden fiksumman yhdistelyn: esim. kananmunia, juustoja jne. proteiinia vasta iltapäivällä, yhdessä vihreiden kasvisten kanssa. Ei maidon. Perunaa ja pastaa nyt käytän hyvin harvoin muutenkaan. Samoin pähkinät ja siemenet iltapäivään. Ja voinkin ehkä nauttia oman siemeniä sisältävän pirtelöni iltapäivällä. Tai nauttia iltapäivällä herkullisen salaatin. Kurssilla opin, että upean salaatin voi kasata iduista, versoista, retiisistä ja avokadosta ilman perinteisiä kurkkua, tomaattia, paprikaa jne. Suurimman osan aineksista voi kasvattaa itse, jolloin salaatti ei edes tule kovin kalliiksi. Kaiken kruunaa upea salaatinkastike!

No niin. Siivottavaa riittää. Kehossa, tavoissa ja kotona. Pienin askelin eteenpäin. Erilaisista kursseista ja tapaamisista on hyvä käydä hakemassa innostusta ja tarkistamassa tietojaan. Esim. oman pirtelöni pohjan olin ottanut Erica Palmcrantzin Raw-kirjan palautusjuomasta. Ja se sisälsi siemeniä. Vasta nyt ymmärsin, että Erika tekee fyysisen harjoituksensa iltapäivällä. Aamupäivään siemenet eivät ole fiksu ratkaisu. Tämän väärinkäsitykseni sain oikaistua eilisellä kurssilla. Ja nyt ymmärrän ruoka-aineiden yhdistelyn logiikan ja tärkeyden. Hedelmät ovat kuin urheiluautoja, ne pilkkoutuvat vatsassa noin puolessa tunnissa. Liha on kuin hidas ja pitkä rekka, se kulkee ruoansulatuskanavan läpi todella hitaasti. Muut aineet ovat sitten kuin pakettiautoja ja henkilöautoja. Jos ruoansulatuksen on tukkinut jollain hitaasti sulavalla, mikään muukaan ei pääse läpi vaan joutuu matelemaan hitaammin sulavan takana. Näin ruoka-aines alkaa käydä ja jopa mädäntyä. Järkeenkäypää siis, mutta vaatii vielä vähän henkistä sulattelua. Mutta kesää kohti, yhä kevyemmin. =D

Maratonmunkit

Toisinaan meditaatiopolku tuntuu kiviseltä ja raskaalta. Mutta oma harjoitus ei ole mitään näihin maratonmunkkeihin verrattuna. Tyypit vetää tuplamaratonin (yli 80 km) joka yö. Siis joka yö vuoristo-olosuhteissa. Ja kuten muutenkin meditaatioharjoituksessa, välipäiviä ei ole vaan harjoitus tehdään joka päivä - tai tässä tapauksessa joka yö.

Marjainen lounaspirtelö

Aina ei pirtelön tarvitse olla vihreä. Se voi olla myös raikkaan marjainen. Välillä on ihanaa nauttia myös kauniista juomasta. Silti tästäkin saa huiman määrän antioksidantteja ja hyvää energiaa. This will make you pop! =D

Kaunis ja kaunistava manteli-marjapirtelö

• 0,5 dl pari tuntia liotettuja kokonaisia, kuorellisia luomumanteleita
• 3 liotettua luomutaatelia
• 5 liotettua saksanpähkinää
• vajaa kourallinen liotettuja inkamarjoja
• 1 rkl Acai acai
• 1 rkl Baobab
• 1 rkl Mesquite
• 1 rkl luomuhunaja
• 1 rkl tyrnimarjarouhe
• 1 rkl tehojauhesekoitusta (oma sekoitus Viherjauheesta, Puhdistusjauheesta ja Yoga Body Naturalsin riisiproteiinijauheesta)
• 8 rkl chia-siemenhyytelöä (siis purkissa valmiiksi chia-siemeniä ja vettä, sieltä voi kätevästi lusikoida valmista hyytelöä pirtelöön tai suuhun)
• 1 reilun kaupan banaani
• pakastemarjoja
• suodatettua vettä

R.I.P. Davy Jones

Tiedän, että monet pitävät Monkeesia kaupallisuuden ruumiillistumana. Ja on totta, että alun perin Davy Jones, Mickey Dolenz, Mike Nesmith ja Pete Tork pestattiin vain esittämään muusikoita, ja studiomuusikot hoitivat varsinaiset soittopuuhat. The Monkees oli siis ensimmäinen varta vasten markkinoita varten kasattu poikabändi. Mutta tyypit osasivat kuitenkin soittaa ja laulaa itsekin. He olivat kapinallisia, suorastaan vallankumouksellisia, ja alkoivat ottaa itse yhä enemmän valtaa biisien kirjoittamisesta ja jaksojen käsikirjoituksesta. Sarja olikin hurmaavan absurdi, eräänlainen nuoruuden ylistys. Ja aina hyväntahtoinen ja hyväntuulinen. Minulle The Monkees edustaa lapsuuden onnellisia muistoja. No, varhaisnuoruuden. Aloin nimittäin seurata sarjaa Sky Channelilta ollessani 7. luokalla. Samalla englannin kielen taitoni koheni kohisten, sillä saatavilla ei ollut mitään tekstityksiä.

The Monkees on minulle merkityksellinen bändi. Ja sarja. 7. luokan syksyllä koin paljon surua: vanhempani erosivat, äitini muutti Oulusta Espooseen eli hyvin kauaksi ja minua kiusattiin uudessa koulussa ja uudessa luokassa. Lisäksi kissamme Simo, jonka olimme ottaneet ollessani 3,5-vuotias, piti lopettaa. Simo kun oli ollut raikulipoika ja sairastunut kissojen AIDSiin. Menetin siis äitini, ala-asteen aikaiset ystäväni sekä rakkaan kissan. Minulla ei ollut muistoja ajasta ilman Simoa, ja joskus ihmettelin, miten osaisin jatkaa elämääni ilman sitä. Oli myös raskasta nähdä Simon sairastuvan ja kärsivän sekä tajuta sen väistämättömän lopun lähenevän. Mutta näistä surullisista asioista huolimatta minulla on 7. luokan syksystä ja talvesta onnellisia muistoja - The Monkeesin ansiosta. Olipa päiväni ollut millainen tahansa, ohjelma sai minut aina hyvälle tuulelle. Usein myös nauramaan. Ja purkkapopmusiikki oli juuri sopivaa 13-vuotiaalle. Voisin siis sanoa, että The Monkees auttoi minut vaikean elämänvaiheen yli. Kiitos onnellisista lapsuusmuistoista! =D

Oli surullista kuulla Davy Jonesin poismenosta. Samalla huomasin oman aikakäsitykseni muuttuneen. Tuntuu siltä, että 66-vuotias on kovin nuori kuolemaan. Oma isäni on vain kaksi vuotta vanhempi. Elämä on hauras. Ei olekaan taattua, että kaikki elävät 80-vuotiaiksi ja yli. Voi myös olla, että olen itsekin elänyt jo yli puolet elämästäni. Kysymys kuuluukin: miten haluan elää toisen puolikkaan.

Eräs hyvä kysymys kuuluu: "If your life was a book and you were the author, how would you want the story to go?"