Ravintokeskustelua

Uusimmassa Me Naiset -lehdessä oli mielenkiintoiselta vaikuttava juttu, missä kaksi asiantuntijaa arvioi kolmen julkkiksen ruokavalion sisältämät vitamiinit. Asiantuntijoista Eija Orreveteläinen on Kuopion yliopistosta valmistunut ravitsemusterapeutti, Hanna Markuksela taas funktionaaliseen lääketieteeseen pohjautuvan FLT Ravintovalmentaja Pro Health -koulutuksen saanut ravintovalmentaja. Julkkikset puolestaan ovat raakaruokaa ja superfoodeja suosiva beatboksaaja Felix Zenger, kotiruokaa laittava kirjailija Kirsti Paakkanen sekä pääasiassa ravintoloissa syövä tankotanssija Oona Kivelä. 

So far so good. Mutta juttua lukiessani vereni kiehahti ja verenpaineeni kipaisi tähtiin. Eija Orreveteläisen kommentit hämmästyttivät mua syvästi. Yllätyksekseni huomasin tietäväni joistakin asioista jopa asiantuntijaa enemmän, vaikka  oma ravintotietoni on kovan pientä. Kaikkea ravitsemuksen alalta ei toki asiantuntijakaan voi tietää. Mielestäni ammattitaitoon kuuluu kuitenkin oman alansa trendien seuraaminen. Näin ainakin itse toimin erityisopettajana. Yliopistosta sai perustiedot, mutta olen jatkuvasti päivittänyt tietojani lisää, käynyt kursseja, keskustellut kollegoiden kanssa ja seurannut uusia tuulia. Niinpä olisin olettanut, että Orreveteläinenkin olisi perehtynyt ainakin jossakin määrin raakaruokaan ja superfoodeihin, sillä ne ovat olleet ravitsemuksen nouseva trendi jo muutaman vuoden ajan.  Olisi riittänyt, että hän olisi tutustunut vaikka 5-10 suosituimpaan superfoodiin, niiden ravintosisältöihin ja terveysvaikutuksiin sekä raakaruokailun perusideaan. Toisin sanoen tummien lehtivihannasten saannin lisäämiseen ja syihin, miksi kuumentamista vältetään. Olisi ollut hyvä, jos hän olisi tutustunut myös raakaruoan monipuolisiin terveysvaikutuksiin vaikkapa lääkäri Gabriel Cousensin työn kautta. 


Alla Orreveteläisen Felix Zengerin ruokavaliosta tekemät kommentit, jotka saivat vereni kiehahtamaan.

" Koska ruokavaliossa ei ole maitoa, kalaa eikä lihaa, B-12:ta, D-vitamiinia ja rautaa tulee todennäköisesti liian vähän."

Anteeksi kuinka? Liian vähän rautaa? Really? D-vitamiinia kaikki Suomessa asuvat saavat talvisaikaan liian vähän. Myös B-12:n puutos on mahdollinen. Mutta että rautaa!!!??? Mitä ihmettä? Suosittelen tutustumaan  pikaisesti spiruliinan ja chlorellan ravintosisältöön ja terveysvaikutuksiin! Itse toivuin todella vakavasta anemiasta (mikä johtui kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksena sekaisin menneestä kuukautiskierrosta: menetin  varovaisenkin arvion mukaan useamman desin verta 3 viikon välein) parissa kuukaudessa syömällä pinaattia, nokkosia, spiruliinaa ja chlorellaa ja tasoittamalla hormonitoiminnan macalla. Muutaman kuukauden jälkeen hemoglobiinini oli 142. Spiruliinassa ja chlorellassa on jättimäärät rautaa, samoin proteiineja täydellisimmässä muodossa, mitä luonnosta löytyy. Sanoisin siis, että raakaruokailija saa tavanomaista ENEMMÄN rautaa. Etenkin, jos nauttii tummia lehtivihanneksia pilkottuna pirtelön muotoon, jolloin niiden sisältämän raudan  ja lehtivihreän imeytyminen on vielä tehokkaampaa. (Lisäbonus on se, että lehtivihreä muistuttaa rakenteeltaan hyvin pitkälti veren hemoglobiinia, eli viherpirtelöillä on monipuolisesti verta tervehdyttävä vaikutus.) 

"Koska Felix ei syö lihaa eikä soijaa, hänen täytyy suunnitella ruokavalionsa huolellisesti, jotta hän saa välttämättömät aminohapot."

Totean jälleen: mitä ihmettä??!!! Ok, tälläinen tilanne todella olikin 20 vuotta sitten, kun itse ryhdyin kasvissyöjäksi. Tietoa riittävän monipuolisen kasvisruokavalion koostamisesta ei ollut, ja varsinkin Pohjois-Suomessa kasvissyöjän ruokavalio kaventui helposti kovinkin suppeaksi. Silloin tuo aminohappojen riittävän monipuolinen saanti oli oikea haaste. Mutta 20 vuodessa on tapahtunut huikea muutos, nykyään tuotteita on joka lähtöön ja tietoakin helposti saatavilla. Tämän päivän tilanne on siis aivan toinen! Felixinkin mainitsemista chiasiemenistä, avokadosta, kylmäpuristetusta öljystä, iduista, hampunsiemenistä ja erilaisista pähkinöistä saa varmasti ja herkullisesti tarpeelliset aminohapot kasaan.  Jos vielä ottaa päälle spiruliinaa ja chlorellaa, niin jo on ihme, jos on pulaa aminohapoista. 


Soijaa sen sijaan en suosittele kenellekään. Itseäni ärsyttää, että koulun ruokalassa kasvisvaihtoehto on aina soijapohjainen. En suostu syömään soijaa, sillä ensinnäkin se häiritsee kilpirauhasen toimintaa. Mutta miksi kukaan muukaan haluaisi syödä geenimuunneltua tuotetta, joka käyttäytyy elimistössä ylimääräisen estrogeenin tavoin ja häiritsee normaalia hormonitasapainoa? Järkyttävää, jos ravitsemusterapeutti sellaista myrkkyä asiakkailleen suosittelee. Harmittaa myös, että muuten ihanan värikkäältä ja rempseältä vaikuttavassa ja lisäksi näppäriä arkea helpottavia ideoita tarjoavassa Koto-ohjelmassakin makaronilaatikko tehtiin soijarouheeseen. Olenko ainoa soijaa aktiivisesti boikotoiva?  Onhan soija halpaa ja näyttää lähes samalta kuin jauheliha. Mutta mielestäni on edesvastuutonta suositella sitä kenellekään, sillä se aiheuttaa monenmoisia terveyshaittoja. Maitoallergisille suosittelen mieluummin vaikka riisi- tai kauramaitoa. Ja itsetehty mantelimaito on ihanaa! Itsekin olen aikoinani tiukan linjan kasvissyöjänä ollut soijatuotteiden suurkuluttaja (soijamaitoa, soijarouhetta, soijajugurttia, soijajäätelöä, soijasuikaleita, soijajauhoa, soijaproteiinia, soijajuomia)  - ja nyt kannan sen seuraukset kilpirauhasen häiriintymisenä yms. Soijan vaikutuksista terveyteen löytyy tietoa mm. tästä artikkelista.

Purkautumisen jälkeen muutamia kysymyksiä on edelleen mielessä:


Miksi soijatuotteiden haitallisuudesta terveydelle - tai suoranaisesta vaarallisuudesta - ei puhuta yleisemmin?


Miksi koulu- ja työpaikkaruokaloiden kasvisruokavaihto on yhä edelleen useinmiten soijapohjainen?


Miksi koulutetut ravitsemusasiantuntijat eivät tunne superfoodien ravintosisältöjä ja terveysvaikutuksia?


Miksi lääkärit uskovat yhä edelleen, että anemia on mahdollista korjata vain syömällä lihaa ja rautatabletteja? (Kärsin anemiasta pitkään. Aluksi suostuin kiltisti syömään rautatabletteja, mutta mikään niistä ei sopinut optimaalisesti vatsalleni ja esim. Obsidanista sain helvetilliset vatsa- ja suolistokivut. Kun sitten päätin korjata tilanteen pinaatilla, viherpirtelöillä, spiruliinalla ja chlorellalla, lääkäri nauroi mulle. Kummasti kuitenkin tämän päätöksen tehtyäni toivuin anemiasta muutamassa kuukaudessa. Liha ja rautatabletit taas eivät saaneet anemiaa korjaantumaan puolessatoista vuodessakaan.)