Joudun pyörtämään päätökseni kirjoittaa postaus päivittäin 30 päivän ajan. Meillä alkaa nimittäin maanantaina uusi, sangen intensiivinen jakso. Mukana on mm. anatomiaa, mistä en selviä ihan vain hengailemalla niin kuin englannin kurssista. Joudun siis oikeasti opiskelemaan ja näkemään vaivaa. Lisäksi päivät alkavat lyhenemään ja pimeys lisääntyä. Koska mulla on taipumusta kaamosmasennukseen, joudun nyt ottamaan tomerat otteet ennaltaehkäisyssä. Jo tässä jaksossa yöuneni ovat jääneet aivan liian usein aivan liian lyhyiksi, koska olen viettänyt liikaa aikaa netissä. Päivien valoisuus ja suht kevyet koulupäivät ovat kuitenkin kompensoineet sitä. Tulevassa jaksossa meillä on sen sijaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta täyspitkät päivät. Mulle se tarkoittaa matkoineen 9 h päivää.
Olen siis huomannut, että mun tulee jäntevöittää päiväohjelmaani ja tehostaa ajankäyttöäni.Toipumiseni lisämunuaisten uupumuksesta on vielä kesken. Synteettinen kortisoni ei sinänsä korjaa mitään. Stressinhallinta, säännöllinen liikunta ja riittävä uni sen sijaan mahdollistavat sen, että lisämunuaiset voivat alkaa korjata itseään. Koska olen jatkuvasti väsynyt, tarvitsen vähintään 8 h yöunet (nyt ne jäävät liian usein 6 tuntiin tai jopa alle). Lisäksi tarvitsen koulupäivän jälkeen puolen tunnin nokoset. Lisämunuaisten uupumuksesta kärsivillehän suositellaan VÄHINTÄÄN 9 tuntia unta. Aion myös tehdä aamuisin ennen kouluun lähtöä puolen tunnin joogaharjoituksen sekä pienen meditaation. Toisen, 45 minuutin pituisen harjoituksen + pienen hiljentymisen ja sisimmän kuuntelun teen koulun jälkeen. Sen jälkeen käyn koulutehtävien pariin. Ajattelin varata päivittäistä nettiaikaa vain tunnin, koska helposti jään roikkumaan nettiin niin, että nukkumaanmeno siirtyy. Ja silloinkin ajatukseni kiertävät tuhatta ja sataa. Niinpä päätän nyt netissäolon hyvissä ajoin ja kirjoitan illan päätteeksi päiväkirjaan päässä pyörivät ajatukset. Ja jos jaksan, teen vielä luovaa hommaa eli virkkailen. Näin saan mieleni rauhoittumaan ja voin nauttia kunnon unista.
Jonkun mielestä tämä saattaa kuulostaa äärimmäisen tylsältä. Jos ei muista, niin ainakin minusta itsestäni. Nukkumaan klo 22 ja herätys klo 06 ja tarkka päivärytmi. Tämä ei ole mulle lainkaan luonteenomaista. Mutta siksi se juuri onkin niin tärkeää. Mun on ikään kuin siirryttävä syrjään itseni tieltä ja annettava keholleni ja mielelleni tilaisuus ottaa parantavat voimat käyttöön. Tämän uuden, säännöllisen ja kurinalaisen elämäntyylin opettelu on mulle haasteista suurin. Kokeilen sitä maanantaista alkaen aina viikko kerrallaan. Saas nähdä, miten tytön käy ja tuleeko (tai pikemminkin millaisia) mutkia matkaan. Ja ei muuta kuin uusia haasteita päin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, että jätät kommentin! Pidäthän kommenttisi sävyn rakentavana ja kaikkia kunnioittavana. Erilaiset mielipiteet ja rakentava kritiikkikin ovat tervetulleita, niistä voi aina oppia uutta. Toivon kuitenkin, että blogin sävy säilyy positiivisena. Kiitos! =D