Multa on usein kysytty, miltä toimintaterapiaopinnot ovat tuntuneet ja millaista opiskelu on. Vastaan siis täällä yhteisesti kaikille tämän postauksen muodossa. Kivaa ja huippuinnostavaa! Koulurytmiin totuttelu on vielä kesken, mutta toisaalta meillä on myös paljon itsenäisen opiskelun päiviä, jotka sopivat mulle erinomaisesti. Kohta lähden englannin suulliseen kokeeseen, johon sai etsiä käsiteltävän artikkelin itse. Löysin artikkelin kiertävästä toimintaterapautista, joka oli työskennellyt intiaaniväestölle kuntoutuspalveluja tarjoavassa keskuksessa. Artikkelin myötä innostuin toimintaterapiasta vielä enemmän. Nimittäin eräs unelmani jo lapsesta saakka on ollut tutustua intiaanikulttuuriin. Kirjoitan opiskelusta enemmän, kun olen käynyt kokeessa. Nyt mukavaa koulu-, työ- tai mitä tahansa päivää! =D
----- ----- ----
No niin. Nyt on enkun suullinen tentti takana. Tosi rento meninki, parikeskusteluna määriteltiin mitä on toimintaterapia ja mitä toimintaterapeutit tekevät. Sitten kumpikin kertoi toimintaterapiaan liittyvästä artikkelista, joka oli pitänyt etsiä itse. Vaikeinta tuossa tentissä oli siis se artikkelin löytäminen. Mutta eilen löysin lopulta valtavan mielenkiintoisen artikkelin, missä amerikkalainen toimintaterapeutti kertoi työstään intiaaniväestölle suunnatussa kuntotuskeskuksessa. Vitsi, sellaiseen haluaisin itsekin päästä - tosin Kanadan puolella. Usaan kun tarvitaan kolmen kuukauden harjoitteluakin varten 10 000 dollarin vastuuvakuutus...
Mutta asiaan. Aloitin siis toimintaterapian opiskelut Helsingin Metropoliassa tänä syksynä, elokuussa 2011. Meillä on tosi iso luokka, 29 opiskelijaa. Normaalisti luokkakoko on 25, mutta meillä on neljä tyyppiä, jotka ovat päässeet sisälle aikaisemmin mutta aloittaneet opinnot vasta nyt. Ensimmäisessä perioidissa, joka loppuu tällä viikolla, meillä on ollut oikeastaan vasta opintoihin orientoitumista. Lisäksi meillä on ollut ammatillisen englannin ja atk:n kurssit (molemmista hain hyväksiluvut) sekä 6 opintopisteen Ihmisen toiminta -kurssi. Yleensä meillä on ollut aamupäivät teoriaa (mm. toimintaterapian historiaa, perusasioita ihmisen toiminnasta, toimintojen luokittelua sekä erään toimintaterapian työkalun eli Piercen terapeuttisen voiman mallin käsittelyä), iltapäivisin käytännön toimintapajoja. Olemme mm. tehneet porukalla sieniretken (mukana myös eväiden valmistus porukalla), opetelleet virkkaamaan mummon neliöitä, askarrelleet japanilaisen haitarikirjan, punoneet pajukoristeita sekä käyneet ulkoiluttamassa muistisairaita vanhuksia. Viime torstaina ohjasin oman 4 hengen pienryhmäni kanssa kaksi tanssi-improvisaatiopajaa. Osan pajoista ovat siis vetäneet opettajat, osan me opiskelijat 4 - 5 hengen ryhmissä. Näin olemme saaneet tilaisuuden tutustua monipuolisesti erilaisiin toimintoihin sekä saaneet kokemuksia ryhmien ohjaamisesta. Pajoissa on ollut aivan huikean hauskaa, ja innostus on tarttunut. Esim. mummon neliöistä on tullut sellainen villitys, että monella on langat ja virkkuukoukut mukana teoriatunneilla, ja koukut viuhuvat tiuhaan! Olen itsekin niin innostunut mummon neliöistä, että virkkailen niitä iltaisin kotona innosta hihkuen.
Haastavinta opiskelussa on ollut rytmitys. Itselläni totuttelu säännölliseen koulurytmiin noin 2 h päivittäisine matkoineen on vielä opettelussa. Ja toisaalta ensimmäinen perioidi on ollut aika löysä, meillä on ollut myös paljon itseopiskelua ja opetuksettomia päiviä. Haasteellista on ollut myös kirjallisten töiden tekeminen parin kanssa, kun on tottunut aina tekemään ne yksin. Esim. aikaisemmin mainitsemastani Piercen terapeuttisen voiman mallista tehdään 6 sivun pituinen essee parin kanssa. Olen huomannut, että parityön tekeminen on aikaavievämpää kuin yksinäinen kirjoittaminen - toisaalta siinä oppii enemmän ja saa uusia näkökulmia. Kaiken kaikkiaan aikataulujen yhteensovittaminen pari- ja ryhmätöissä on ollut välillä vähän haasteellista, mutta aina yhteinen aika on sitten kuitenkin löytynyt.
Mukavinta opiskelussa on aivan huikea ryhmä. Meillä oli ensimmäisillä viikoilla paljon ryhmäytystä ja draamaa, joten tutustuimme nopeasti. On aivan huikeaa olla osa innostunutta porukkaa, jossa kaikki tukevat toisiaan. Meillä onkin ryhmässä tosi hyvä henki, pidämme toisistamme huolta ja välitämme tietoa esim. Facebookiin perustetun ryhmän kautta. Sekään ei haittaa, että olen ryhmän vanhin, vaan kaikki tulemme keskenämme juttuun mainiosti. Erilaiset ajankäyttöympyrät ja omien tapojen ja rutiinien (tai mun tapauksessa niiden puutteen) analysoiminen ovat auttaneet hahmottamaan omaa ajankäyttöä aivan uudella tavalla ja tuoneet paljon oivalluksia. On ollut myös mielenkiintoista tarkastella joogaa toimintaterapian näkökulmasta. Paritehtävässä nimittäin parini halusi tutustua joogaan, joten ohjasin hänelle hänen elämänsä ensimmäisen joogatunnin ja tein malliksi pätkän omaa harjoitustani, ja tämän jälkeen olemme analysoineet joogan terapeuttisuutta juuri sillä kuuluisalla Piercen mallilla. Olen oivaltanut entistä monipuolisemmin, mitkä kaikki jutut tekevät joogasta mulle tärkeän ja vahvistavan toiminnan. Kunhan saamme tehtävämme tällä viikolla valmiiksi, olemme ottaneet myös kantaa siihen, millaisiin kuntoutuksellisiin tarpeisiin ja millaisille asiakkaille jooga sopii. Mahtavaa!
Miinuspuolia on ehkä se, että välillä ohjeet ovat vähän epäselviä ja on ollut vaikea tietää, mitä tehtävillä haetaan. Mutta onneksi meillä on ryhmä, jonka kesken puramme ahdistusta ja mietimme vaihtoehtoja. Myös portfolioalusta Mahara, minne kurssitehtävät palautetaan sähköisessä muodossa, on ollut sekava ja vaikea hahmottaa. En ole tietotekniikan ekspertti, mutta en aivan tumpelokaan. Toimiessani opettajana olen käyttänyt mm. Fronteria ja muita oppimisalustoja, mutta siitä huolimatta Mahara on ollut aika hermojaraastavan sekava. No, meille on luvattu lisäaikaa portfoliotehtävien palauttamiseen niin, että joku tulee opastamaan meitä Maharan käytössä. Ohjelma kun on niin uusi, että opettajatkaan eivät osaa vielä käyttää sitä. Mutta tällä viikolla siis ajankäyttöympyrät, toiminnan analyysit, reflektiot pajoista jne. pitäisi saada sinne Maharaan vietyä.
Summa summarum: ensimmäisen periodin jälkeen toimintaterapian opiskelu tuntuu todella innostavalta, monipuoliselta ja hyödylliseltä jopa oman arjen kannalta. Olen alkanut taas elää vahvasti ja innostua asioista. Odotan innolla ensi viikolla alkavaa 2. periodia, missä meillä tulee käsittelyyn mm. terapiasuhde ja anatomia. Ensimmäinen harjoittelu on vasta keväällä, huhtikuussa. Ja kolmantena vuonna on sitten mahdollista lähteä kansainväliseen harjoitteluun, ehkä jopa sinne Kanadaan - tai kuka ties minne. Mutta nyt lähden portfoliotehtävien pariin.
Parasta päivää!
Hei! Todella mielenkiintoista lukea opiskelustasi toimintaterapeutiksi! Olen itse vastikään innostunut alasta mutta en ole ihan varma vielä riittävätkö rahkeet :D Olen puutarhuriksi valmistuva ja ammatilliselta tasolta siis ja todistus perusluokkaa. Vähän jännittää miten tällaisella olisi mahdollisuuksia. Ala kiinnostaa lähinnä siksi että siinä olisi tietämykseni mukaan mahdollista käyttää puutarha-alan tietoutta, varmaankin erikoistuessa tms :) Aika paljon ohjaustoimintaa teillä sitten on? Siinäkin varmasti kehittyy, varmaan ujommatkin selviytyvät? Millaiset valintakokeet sinulla oli?
VastaaPoistaMoi, Anne-Maria! Kiitos kommentistasi. Toimintaterapiassa todellakin voi hyödyntää puutarhanhoitoa. Jo tänä keväänä olisi mahdollisuus ottaa valinnaiskurssiksi Puutarhanhoito terapiana. Lisäksi yksi alan suomalaisia uranuurtajia, marsalkka Mannerheimin sisar Sophie, oli Ruotsissa parantumassa hermoromahduksesta ja löysi uudelleen elämänilonsa hoitamalla ruusutarhaa. Joten sulla on varmasti paljon annettavaa! Eikä kaikkien todellakaan tarvitse olla suulaita. Päin vastoin, me suulaammat saamme olla valppaina ja hillitä asiakastyössä itseämme, ettemme vie tilaa asiakkailta tai säikäytä ujompia.
VastaaPoistaValintaprosessi oli kaksiosainen. Ensimmäisessä vaiheessa seulottiin todistuspisteiden perusteella pääsykokeisiin kutsuttavat hakijat. Itse pääsykoe oli kolmiosainen: valmistava tehtävä, kirjallinen koe (yksi essee opetussuunnitelmasta - kannattaa opetella kokonaisuudet ja kurssikuvaukset todella hyvin - ja toinen artikkelikokoelmasta) sekä noin 20 minuutin yksilöhaastattelu. Pidän sulle peukkuja, jos päätät hakea! =D Et voi ainakaan menettää mitään, jos laitat hakupaperit menemään.
Innostava teksti myös muille toimintaterapeutuksi osiskelijoille! :) Ala on kyllä täynnä uutta ja jännää...
VastaaPoistaKyllähän sen huomaa itsekin kuinka terapeuttista puutarhan hoito tosiaan on!
Ihana kun kerroit ajatuksiasi opinnoista. itse pähkäilen juuri mihin järjestykseen hakutoiveeni laitan helsinki,turku ja jyväskylä välillä. jos voisit kertoa kokemuksia opiskelukaupungistasi ja oppilaitoksesta,opettajista ja muutenkin koulutuksen ja opinto-ohjauksen tasosta,olisin kiitollinen! asun nyt tampereella. kiitos ja aurinkoista kevättä!:) -miru jos tahdot laittaa vastaustasi myös sähköpostilla,mistä olisin kiitollinen miru_hirvanen@hotmail.com. :)
VastaaPoistaHei Olen itse puutarhuri, haluaisin opiskella toimintaterapeutiksi! Niin mielenkiintoista ja monipuolista, ainakin kuulostaa siltä :) Kysyisinkin ihan mielipidettä, onko hullua edes yrittää kouluun näillä puutarhurin papereilla vai olisiko oltava esim. lähihoitajan paperit taskussa? sitäkin olen miettinyt kun tuo lukio vaihtoehtona on jo menneen talven lumia, jo ajat sitten! :---)
VastaaPoistaps. ihana blogi!
Hei!
VastaaPoistaKiitos saapuneista kommenteista ja pahoitteluni, että ehdin vastata vasta nyt. En saanut toista vuotta virkavapaata, joten olen ollut tämän vuoden töissä. Juuri nyt on menossa hakuprosessi ja mulla käytävänä läpi noin 200 joustavaa hakemusta kaiken muun normaalin työn päälle. Olen siis ollut kiireinen. Valitan, jos vastaukseni tulee liian myöhään. :(
Mitäs nyt sanoisin ensimmäisen vuoden opiskeluista... Toisaalta oli todella mielenkiintoista ja hauskaakin. Esimerkiksi anatomian opettaja on aivan loistava. Hän on hyvällä tavalla vaativa. Sormien, kämmenien, ranteiden, käsivarsien ja hartian luut, lihakset ja hermot opetellaan todella tarkasti. Mutta sehän kuuluu asiaan, sillä arjen toimintojen sujumiseksi käden toimintojen on oltava kunnossa ja jos ei ole, toimintaterapeutin on hyvä ymmärtää, mistä se johtuu. Sain anatomian kursseilta paljon ymmärrystä jopa jooga-asanoihin liittyen ja olinkin aivan liekeissä! Myös patofysiologian ja neurologian opettaja on mainio tyyppi. Jopa sellainen persoona, että hänellä on Facebookissa omat nettisivut. Draamakurssin vetäjä Mari Rusi-Pyykkönen oli myös todella pätevä ja Jarin Minä terapeuttina -kurssilla opin tarkastelemaan omaa toimintatapaani ja kyseenalaistamaan sitä. Toimintaterapiassa on kehitetty todella mielenkiintoisia menetelmiä saada selville asiakkaalle itselleen tärkeitä tavoitteita, ja näitä saimmekin opetella kevään harjoittelussa. Itse pääsin harjoittelemaan ykköstoiveeseeni eli Auroran sairaalan kuntoutuspsykiatriselle osastolle, jossa oli pääsääntöisesti skitsofreniapotilaita. Paljon hyvää ja mielenkiintoista opiskelussa siis oli.
VastaaPoistaIkävää ja tylsää oli se, että tunneilla on läsnäolopakko. Osa opettajista on hyviä, toiset taas eivät saa 7 tunnissakaan sanottua kuin pari uutta asiaa. Silloin tunneilla istuminen turhauttaa. Eräs opettaja myös otti asiakseen opettaa meille, miten papereita arkistoidaan kansioon.... Eli opetuksen taso on hyvinkin vaihtelevaa. Itseäni kismitti se, että opintoja ei juurikaan voi räätälöidä tai nopeuttaa. Hyväksiluettavia kursseja ei voi hakea kerralla koko opintojen ajalta vaan ne pystyy hakemaan vain jakso kerrallaan. Silloinkin jokainen kurssi täytyy anoa omalla lomakkeella ja jokaiseen täytyy liittää samat liitteet. Minun tapauksessani 8-sivuinen yliopiston valmistumistodistus. Ei siis kovin järkevää eikä todellakaan ekologista. :(
Olenkin miettinyt palatako takaisin opiskelemaan vaiko eikö... Siinä on siis puolensa ja puolensa. Itselleni opiskelu on niin suuri taloudellinen satsaus, että olen ainakin vielä toisen vuoden töissä, jotta saan säästettyä rahaa, mikä mahdollistaa opiskelun....