Sieniretki

Sieniretken huipentuma: sienipiirakka itsepoimituista suppilovahveroista!

Ihan mieletöntä! Meillä oli eilen tosi hauska koulupäivä, tehtiin luokan kanssa sieniretki Paloheinään. Aloitettiin päivä tekemällä porukalla eväät. Just kun olimme lähdössä koululta, alkoi sataa aivan kaatamalla - eikä mulla tietenkään ollut sadepukua. Sellainen täytyy kyllä hankkia ensitilassa. No, onneksi ei ollut kylmä, ja kumpparit pitivät jalat kuivina. Aluksi kyllä mietin, onko mitään järkeä lähteä metsään kaatosateessa. Harkitsin jopa jättäytyväni pois retkeltä. Vaan onneksi lähdin mukaan! Nimittäin meillä oli metsässä tosi hauskaa. Kurssikaverini Tea bongasi suppilovahveroita ihan mielettömällä vainulla, ja hänen innostuksensa tarttui minuunkin. Onneksi "sieniryhmä" oli tehnyt meille myös kuvalliset ohjeet tunnistamisen helpottamiseksi, ja Mirna vielä kertoi meille eri sienistä ja tunnistusvinkeistä. Aluksi en edes nähnyt pieniä sieniä ja vain seurasin vain Teaa kuin hai laivaa. Mutta voi sitä riemua, kun silmä alkoi löytää suppiksia! Jee! Keräsin niitä noin puoli litraa ja olin yhtä hymyä. Ei haitannut sekään, että olin märkä alusvaatteita myöten. Ja miten voi leipä, kahvi ja jugurtti maistua ihmeen hyvältä metsässä rämpimisen jälkeen. Ihan luksusta. Kaiken lisäksi meidän "eväsryhmällä" oli vielä ässä hihassa, eli saimme jälkiruoaksi pullaa. Ehkä parasta pullaa ikinä! Ja kyllä tämä toimintaterapian opiskelu on parasta ikinä! Mieletöntä, että koulupäivän voi viettää retkeilemällä luokan kanssa sienimetsässä. Mutta sehän on ihmisen toimintaa, jopa sangen mielekästä sellaista. =D

Tykötarpeita eväiden tekoon

Ryhmä eväidentekopuuhissa

Kahvia pitää aina olla! 

Ja ei muuta kuin lisää eväitä. Tehokkaat kurssikaverit tekivät eväät valmiiksi myös myöhästyneille.

Kotiin päästyäni olin sitten kieltämättä aika kylmissäni. Ilta meni kahvia ja teetä lipittäessä, kuumassa suihkussa lotratessa ja vällyjen alla. Vasta myöhään illalla tarkenin kömpiä ylös vällyistä. Niinpä vain paistoin suppilovahverot sipulin kanssa.

Kotona sienisaaliin kanssa. Minisuppiksia ja superduperjättiyksilöitä!

Koko keräyspussin sisältö menossa pesulle. Mukana taita olla muutama karvarouskukin. 

Sienisaalis ennen pannulle menoa. Muutama havunneulanen näyttää olevan vielä matkassa. 

Sienisaalis muhimassa pannulla sipulin ja kurkuman kera. Tuoksu oli huumaava!

Tänään tein sitten sienipiirakan. Ja minkälaisen! Aivan huippuhyvän. Sienestäjän on helppo hymyillä! =D Alkuperäinen ohje on Kauneus & Terveys -lehdestä, mutta tuunasin sen omanlaisekseni.


Liisan sienipiirakka:
1/2 litraa suppilovahveroita
4 salottisipulia hienoksi silputtuna
luomuvoita paistamiseen
kurkumaa
merisuolaa
valkopippuria
mustapippuria
valkosipulirouhetta


Pohja:
1 dl talkkunajauhoa (hieman vajaa)
1 dl spelttijauhoa (hieman vajaa)
1 dl luomukaurahiutaleita
1 tl merisuolaa (hups, kun lorahti!)
1 tl leivinjauhetta
75g luomuvoita
3 rkl vettä

• Nypi kuivat aineet ja voi murumaiseksi seokseksi.
• Lisää vesi ja sekoita taikina palloksi.
• Taikinasta tulee paksu pohja pieneen piirakkavuokaan, itse levitin sen ohueksi suureen ympyrävuokaan.
• Esipaista 200 asteessa noin 10 min.

Täyte:

2 dl luomuruokakermaa

2 munaa

hieman piimää jatkeeksi

noin 100 g juustoraastetta

(täytteeseen en enää laittanut suolaa, kun pohjaan sitä lorahti reilusti)

Levitä paistetut sienet esipaistetun pohjan päälle. Itse leikkasin mukaan vielä yhden luomutomaatin ohuina siivuina, kun sieniä ei ollut riittävästi. Kaada täyte sienien ja tomaatin päälle, ripottele pinnalle juustoraaste.

Paista 200 asteessa vajaat 20 min, anna muhia ja tekeytyä jälkilämmössä.

Nauti. =D

Paras iltapala ever. Sienestäjän on helppo hymyillä! =D