Happy Wheel

Happy Wheel

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Reissussa opittua

Auringonlasku pääkaupungissa Denpasarissa


Kuukauden pranashamajoogaopettajakoulutus Balilla oli ehkä elämäni raskain kuukausi. Henkisesti ja fyysisesti. Koulutuksesta oli riisuttu pois joogan henkiset opetukset; sen sijaan teimme päivittäin kolme kertaa 60 - 120 min fitness-tyylisen fyysisen harjoituksen. Opettaja Dashaman tarkoituksena oli, että olemme huippukunnossa ja pudotamme mahdollisimman paljon painoa. Itselleni taas jooga on ennen kaikkea henkinen harjoitus. Niinpä näkemyksemme menivät kovasti ristiin. Palaan asiaan ehkä myöhemmin, mutta tässä joitakin koulutuksen oppeja:


  • Opin, että mieli on todella vahva. Kun voimat kehossa loppuvat, täytyy löytää voimavarat mielestä. Kiitos tästä opista kuuluu kurssikaverilleni Felipelle. Uskomaton kolumbialainen mustan vyön hap kido -opettaja, joka lähti Balilta suoraan Koreaan kuukauden harjoitusleirille. Felipen sanoin 4. viikon alussa: "The energy in our bodies is now finished, there is no physical energy left. We just need to rely on the strenght in our minds."
  • Opin siirtämään ja venyttämään fyysisiä rajojani. Loukkaannuin reissussa: vasemmasta nilkasta venähtivät nivelsiteet, samoin oikean jalan isovarpaalle kävi jotain kummallista. Lääkäri laittoi nilkan tukisiteeseen ja määräsi kävelemään viikon kyynärsauvan varassa. Näin pitkään taukoon ei ollut varaa, se olisi johtanut automaattisesti koulutuksen hylkäämiseen. Niinpä kävelin jo kahden päivän päästä tapahtumasta noin 3 km matkan Ubudin keskustasta hotellille, kolmantena päivänä olin takaisin joogamatolla. Opin sietämään jatkuvaa kipua. (Ei ehkä viisasta, mutta olosuhteet huomioon ottaen pakollista.) Oleellinen apu kivunlievityksessä ja turvotuksen laskemisessa tuli luonnosta: jalkojen upottaminen altaaseen, jossa oli pieniä lääkärikaloina tunnettuja garra ruda -kaloja. Ne söivät jaloista kuollutta ihoa ja imu vähensi samalla turvotusta.
Vamma

Apu: garra ruda -kalat eli doctor fish
  • Opin pyytämään ja vastaanottamaan apua kurssitovereilta. Kysymysten esittäminen opettajalle ei ollut suotavaa, mutta opin siis valtavasti kurssitovereilta. Opin myös auttamaan ja neuvomaan toisia huomaamattomasti.
  • Opin, että luonnon kuumat lähteet ovat loistava apu kipeille lihaksille ja nivelille. Rikki rules! MSM-kapseleita sisäisesti, kuumia rikkikylpyjä ulkoisesti. =)
Dave's Angels. Illan viimeisten joogatuntien jälkeen rentoutumassa kuumassa lähteessä kurssikavereiden kanssa.


Kuuma lähde Mimpissä

  • Opin, että herääminen ennen auringonnousua ja kävely ulkona ihaillen auringon ensimmäisiä säteitä on upea tapa aloittaa päivä. Suorastaan maaginen. Vaikka nukuin reissussa huonosti, vain muutaman tunnin yössä, aamukävelyt pyyhkivät väsymyksen mennessään. 
Aurinko nousee tulivuorten ylle

Nousevan auringon säteitä suolavesialtaissa


  • Opin, että mieli on tärkein lihas. Tavoitteenani on vahvistaa omaa mielilihastani niin, että pysyn omassa voimassani ja positiivisuudessani riippumatta ulkoisista olosuhteista. Ei myöskään ole olennaista se, mitä muut ajattelevat minusta vaan se, mitä itse uskon itsestäni. "What you feel is what you are. And what you are is beautiful." - The Goo Goo Dolls.
Let your mind be as beautiful as a flower mandala
  • Opin, että omaa sisäistä ääntä ei kannata hiljentää vaan kuunnella sitä, vaikka se olisi ristiriidassa opettajan/gurun/enemmistön kanssa. Olen itse vastuussa hyvinvoinnistani. Vain minä tiedän, mikä on minulle parhaaksi. Loukkaantumiseni johtui pitkälti siitä, että en kuunnellut sisäistä ääntäni vaan pakotin itseni jatkamaan silloinkin kun sisäinen ääneni kehotti minua lepäämään ja viettämään aikaa omassa rauhassani.
  • Päiväkirja on ihmisen paras ystävä. Reissussa olin liian väsynyt kirjoittaakseni päiväkirjaan. Mutta kirjoittamalla ajatukset selkenevät. Lisäksi toisia ihmisiä on turha vaivata ja kuormittaa omalla kitinällä, purnaukset on parasta säästää päiväkirjalle. "Jos et voi sanoa mitään positiivista, älä sano mitään."
  • Koin reissussa monia upeita juttuja, joita en ole kokenut tai tehnyt ennen: balilainen legong-tanssi, kuumat lähteet, moottoripyörätaksi, vesiputous... Opin myös, että suurimmat esteet harjoitukselle ovat mielessä. Olin mm. aina kuvitellut, että en pysty tekemään skorpionia, sillä se vaatii liikaa voimaa ja notkeutta. Viimeisellä viikolla kuitenkin pyysin apua, halusin kokeilla skorpionia - ja hämmästyksekseni pysyin asennossa aivan omin voimin. Seuraava tavoite on päästä skorpioniin ilman apua! =)

Legong dance

Veden voimaa... Upea vesiputous

Vesiputouksen alla. Putouksen voima oli niin suuri, että meidän oli autettava toisiamme pysymään pystyssä.

Skorpioni

  • Oivalsin paljon omasta joogapolustani sekä siitä, millainen haluan olla ihmisenä ja joogaopettajana. Minulle jooga on nimenomaan henkinen harjoitus. Rakastan joogan henkisiä oppeja ja filosofiaa. Rakastan bhajaneiden laulamista. Minulle on tärkeää yhdistää fyysiseen harjoitukseen joogan filosofisia oppeja sekä energeettisiä vaikutuksia kehoon ja mieleen. Haluan olla lempeä opettaja, joka näkee oppilaidensa vahvuudet, uskoo heihin ja kannustaa heitä saavuttamaan oman korkeimman potentiaalinsa - kukin omaa yksilöllistä polkuaan.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa Liisa, varmasti rankka mutta unohtumaton matka..mieleen kehoon ja maisemaan. <3

    VastaaPoista
  2. Hieno skorpioni!
    Koulutus kuulostaa vähän "Suurimmalta Pudottajalta"! Miksei opettajalta saanut kysyä,
    luulisi että se on juuri opettajan tehtävä; vastata oppilaan kysymyksiin?

    Onneksi tuitte (oppilaat) toinen toisianne. Se, että voi olla heikko ja pystyy antaa muiden auttaa, on varmaan yksi elämän suuria opetuksia...
    Kuulostaa kumminkin antoisalta reissulta ja näyttää ihanalta paikalta!

    VastaaPoista
  3. Thera ja Anne, kiitos kommenteista! =)

    Ja kieltämättä, itsestänikin tuntui siltä kuin olisin ollut keskellä Suurimman Pudottajan kuvauksia. No, kieltämättä tulostakin syntyi. Vahvistuin ja kiinteydyin tosi paljon. Paino ei tosin pudonnut kuin kolme kiloa, mutta lihasta tuli paljon lisää.

    En tiedä, miksi kysymykset eivät olleet toivottavia. Kouluttaja kuitenkin harmistui niistä silminnähden, ja vastaukset olivat hyvin tylyjä. Itse erityisopettajana kannustan aina oppilaita kyselemään - jopa kyseenalaistamaan - ja olen aina onnellinen kysymyksistä. Kun joku kysyy, se yleensä tarkoittaa sitä, että hän on todella kiinnostunut asiasta ja haluaa ymmärtää asian perinpohjin.

    Koulutuksessa oli monia asioita, joita en oikein ymmärtänyt. Lopuksi kerroinkin näkemyksistäni Dashamalle. Tämä oli hänen ensimmäinen koulutuksensa. Eiköhän seuraava ole jo paljon parempi. =)

    VastaaPoista
  4. Niin, en tiedä oliko tässä kulttuurien yhteentörmäys vai egojen kalinaa. En siis tiedä, miten amerikkalaiset koulutukset ja kouluttajat yleensä toimivat. Minun lisäkseni ryhmässä oli kaksi eurooppalaista: Dave Man-saarelta ja Malgorzata Puolasta. Za Za tosin on asunut jo pitkään USA:ssa, mutta käynyt siis koulunsa Euroopassa. Me hölmöt eurooppalaiset kyselimme alkuun, amerikkalaiset eivät kysynyeet tai kommentoineet mitään. Vastailtuaan kysymyksiimme lyhyesti ja tylysti Dashama sitten ilmoittikin aika pian, että häneen tulee suhtautua kuin valmentajaan.

    VastaaPoista

Ihanaa, että jätät kommentin! Pidäthän kommenttisi sävyn rakentavana ja kaikkia kunnioittavana. Erilaiset mielipiteet ja rakentava kritiikkikin ovat tervetulleita, niistä voi aina oppia uutta. Toivon kuitenkin, että blogin sävy säilyy positiivisena. Kiitos! =D