Runebergintorttu

Kuva täältä

Rakastan runebergintorttuja. Mulle ne eivät ole pelkästään torttuja tai mitä tahansa leivonnaisia vaan lupauksia paremmasta. Odotan aina Runeberginpäivää ja torttua. Tai olen odottanut 8. luokasta lähtien. Sitä ennen en välittänyt koko tortusta.

Meillä oli ollut perheessä vaikeita aikoja vanhempien eron vuoksi. Samaten fyysisesti läheisin perheenjäsen eli Simo-kissamme oli pitänyt lopettaa. Simo oli ollut uskollinen ystäväni siitä lähtien, kun se haettiin meille isän karvahatussa jouluaattona ollessani 3,5-vuotias. Vanhempien ero ja Simon kuolema olivat luonnollisesti aiheuttaneet paljon surua.

Mutta tässä kohtaa tarinaan tulee mukaan toivo ja lupaus paremmasta. Niinhän sitä sanotaan, että kaikkein pimeintä on juuri ennen auringonnousua. Mulle sisareni Anna-Maija toi auringonpaisteen. Anna-Maija eli rakas Aatu opiskeli lukiossa ranskaa, ja meille tuli helmikuun alussa ranskalainen vaihto-oppilas. Siskoni esitteli hänelle ansiokkaasti suomalaista kulttuuria ja leipoi jopa itse runebergintorttuja. Ne olivat herkullisimmat koskaan nauttimani runebergintortut! Kahvin jälkeen menimme vielä kaupungille ihailemaan lumiveistoskisan tuotoksia. Muistan tuolloin ajatelleeni, että ei elämä sittenkään ole hassumpaa, ja että tästä kaikki lähtee taas paranemaan.

Runeberginpäivästä -89 lähtien runebergintortut ovat siis edustaneet mulle toivoa. Helmikuusta eteenpäin päivätkin ovat jo pitempiä, kaamosmasennus alkaa helpottaa ja kesä on päivä päivältä lähempänä. Itseäni lohduttaakseni, juhlistaakseni suomalaisuuttani ja muistaakseni siskoani tein itse runebergintorttuja ollessani au pairina Lontoossa. Näin siitäkin huolimatta, että karvasmantelia yms. tarvittavaa oli vaikea löytää. Mutta sitkeys palkittiin, ja jopa perheen 1,5-vuotiaat kaksospojat ahmivat torttuja silmät kiiluen. Hassua, miten paljon muistoja voikaan latautua yhteen leivonnaiseen!

Nyt olen taas ollut pitkään alamaissa. Koen, että en saa käyttää töissä taitojani ja osaamistani. Nyt olen jopa kehittänyt uniongelman, nukun vain muutaman tunnin yössä. Mutta onneksi eilen oli Runeberginpäivä. Ja totta maar ostin tortut, vaikka sisältävätkin vehnää ja ties mitä E-koodeja (en viitsinyt leipoa niitä itse, sillä helposti torttuja olisi tullut syötyä vaikka kuinka monta). Ja jälleen ilmassa on lupaus paremmasta. Joogahaaste odottaa ja aluillaan on A Journey of A Lifetime! =)

Ps. Jos jollakin on resepti raw runebergintortulle tai vaikka karppiversiolle, otan sen kiitollisena vastaan. =) Ehkäpä jo ensi vuonna voin tehdä kokonaisvaltaisesti hyväätekeviä torttusia.