Mind games

Olen jälleen tilanteessa, jossa huomaan tarpeen kehittää mieltäni. Annan aivan liian helposti myöten negatiivisille ajatuksille, jotka puolestaan saavat mut ahdistumaan. Mind games, indeed. Tosin nämä ovat hyvin negatiivisia ja tuhoisia ajatusleikkejä ja -kuvioita. Joogaopettajakoulutuksessa kuulin tälle loistavan englanninkielisen termin: negative loop. En oikein tiedä, mikä voisi olla sille hyvä suomenkielinen vastine. Mutta siitähän tosiaan on kyse. Silmukkamaisista takaisinkytkennöistä, jotka vaarallisen lasson tapaan vetävät jalat alta.

Ja mitä sitten tapahtui? Ei oikeastaan yhtään mitään. Tai jos tarkkoja ollaan, sain sen, mitä pyysin. Rukouksiini vastattiin. Mietin, miten saan opintoni rahoitettua ja mistä saisin rahaa syksyksi nyt, kun kaikki säästöni menivät Balin-reissuun. Esitin siis universumille ja mielelleni toiveen saada tuloja. No, näin kävi. Esimieheni soitti tänään aamulla ja pyysi tulemaan työpaikalle. Selvisi, että hän ei ole voinut laittaa erityisopettajan virkaani auki, sillä en ole tehnyt sähköistä opintovapaa-anomusta. Olin myös ilmoittanut ennen matkaa, että jos tilalleni ei ehditä saada uutta erityisopettajaa, voin tulla tekemään aloittavien ryhmien alkukartoitukset (opiskelijat siis seulotaan matematiikan oppimisvaikeuksien sekä lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksien osalta). No, nyt sitten teen kartoitukset - ja sen päälle olen töissä koko elokuun. Näin ollen saan myös elokuun palkan. Yay!

Tai niinhän sitä luulisi. Luulisi, että olisin riemuissani ja kiitollinen siitä, että raha-asiani järjestyvät näin helposti. Erityisopettajan kuukauden palkka auttaa mua todella huomattavasti syksyn osalta. Voin osallistua himoitsemiini joogaworkshoppeihin eikä mun tarvitse jatkuvasti raapia päätäni sen suhteen, mistä saan rahat luomuruokaan.  Mutta kuinkas sitten kävikään? Lankesin negatiiviseen silmukkaan. Olin jo ehtinyt iloita siitä, miten mulla on vielä kuukausi aikaa lomailla, nauttia omasta rytmistäni ja tehdä sitä, mitä huvittaa. Nyt sen tilalle tulikin kuukausi töitä - ja elokuu on erityisopettajan kiireisin ja stressaavin kuukausi. Ahdistuin jo etukäteen siitä, miten väsynyt tulen olemaan ja miten energiaa ei ole mihinkään muuhun kuin töihin: ei kuntoiluun, ei kavereiden tapaamiseen, ei konserteissa käymiseen, ei mihinkään. Kauhulla ajattelin sitä, että olen ollut  töistä kahdesti pitkällä sairaslomalla, ja taasko se on edessä ja kuinka huonossa kunnossa tulen olemaan ja HERRANJUMALA!.... Huomaatteko, miten "hivenen" ylireagoin ja maalaan jo valmiiksi kauhukuvia, jotka saavat mut lamaantumaan totaalisesti? Ei ihme, että ahdistuin...

No, nyt jonkin aikaa näitä ahdistavia ajatuksia pyöriteltyäni tajusin, että olen vain taas langennut negatiiviseen silmukkaan. Leikin ajatusleikkejä, mutta nämä ajatusleikit eivät ole lainkaan rakentavia, positiivisia tai eteenpäinvieviä. Ja mitä ihmettä oikein valitan? Olen oikeasti saanut kaiken, mitä olen pyytänyt. Mun pitäisi olla onnellinen ja kiitollinen. Ok, elokuu on kiireinen ja stressaava. Ja en enää koe, että mulla olisi intohimoa tai annettavaa erityisopettajana.  Mutta haloo, kyse on yhdestä kuukaudesta. Ja jos jo etukäteen ajattelen, miten kiireistä ja stressaavaa töissä tulee olemaan ja miten ahdistunut tulen olemaan - niin mikähän mahtaa olla lopputulos? Nyt kiireesti ajatukset vaihtoon! Ja kiireesti fyysisen treenin pariin. Nyt jos koskaan on tärkeää huolehtia fyysisestä kunnosta - ja saada energiat liikkeelle. Nyt en suostu ryhtymään uhriksi ja marttyyriksi - koska ei ole mitään syytä! Sen sijaan laitan energiat liikkeelle ja haastan itseni olemaan onnellinen ja kiitollinen tästä tilaisuudesta. Opettelen olemaan kiitollinen siitä, että asiat järjestyvät parhain päin - silloinkin, kun ne menevät toisin kuin olisin itse suunnitellut. Kenties ne juuri silloin menevät parhain päin. Siirryn siis syrjään itseni tieltä.  Tämä päivä on edelleenkin hyvä päivä. Ja nyt ei muuta kuin pomppua kehiin ja hiki virtaamaan! 

Niin joo. Kiitos Tracy Andersonille ja Metamorphosikselle. Treeni on todellakin kokonaisvaltainen, vahvistaa sekä kehoa että mieltä. Viiden minuutin jälkeen Tracy sanoo suunnilleen seuraavaa: "I know you might be feeling tired and thinking 'there's no way I'm going to be able to keep up with this for 30 minutes'. And that's perfectly normal. If that happens, you just need to change your mindset. You can do this - and you can do more than you think. So please, keep going." ... Siispä kiitos Tracy. Muutan ajatuksiani, muutan suhtautumistani ja muutan mielialani. I can do this! I'll keep going! =)

Thank Jah!