Vege, karppi, foodisti - vai minä itse

Body Gossip -blogin Linda avasi hyvän keskustelun itselleen sopivan ruokavalion etsimisestä ja löytämisestä. Tässä on minun tarinani, polkuni ja löytämäni opit tähän mennessä. 

Lapsena ja nuorena elelin oikeastaan leivällä, maidolla ja muroilla. Ihme, että noilla rakennusaineilla kasvoin edes tähän 168 cm mittaan ja vältyin terveysongelmilta. Tai no teini-iässä ja vähän päälle parikymppiseksi asti kärsin anoreksiasta. Silloin päivittäinen ruoka-annokseni koostui yleensä aamuisesta parista leivänpalasta,  rasvattomasta maidosta ja illalla kulhollisesta salaattia - jos sitäkään. Saatoin joskus syödä paljon kerralla, mutta yhtä hyvin olla myös päivätolkulla syömättä mitään.  Olin kuitenkin muuten terve ja todella vahva, joskaan en kovin energinen. Kuitenkin liikuin paljoin: kävelin tai pyöräilin kaikkialle, ja opiskeluaikana harrastin kuntonyrkkeilyä sekä tanssia. Kaipa meillä on sitten suvussa hyvät geenit. Ja kieltämättä, niin isän kuin äidin suvussa on ollut reilusti yli 90 vuoden ikään eläneitä. Isomummoni oli vielä töissä heinäpellolla yli 80-vuotiaana! 

18-vuotissyntymäpäivänäni ryhdyin eettisistä syistä kasvissyöjäksi. Olinkin vege henkeen ja vereen yli 10 vuotta. Tuona aikana söin hirveät määrät soijaa (soijarouhetta, soijakuutioita, tofua, soijamaitoa), kun soija on "niin terveellistä" ja "hyvä proteiinin lähde". Söin soijaa urakalla siitäkin huolimatta, että aina vatsaani kivisti, sain hirveitä ilmavaivoja ja olo oli todella tukkoinen. Tuossa vaiheessa en siis ollut vielä oppinut kuuntelemaan kehoani. Päinvastoin, tukahdutin kaikki kehoni viestit. Opiskeluaikana ruokavalioni koostui leivästä, pastasta, pestosta, soijasta ja maidosta  täydennettynä kasviksilla, hedelmillä ja pavuilla.

Jossain vaiheessa rupesin syömään kalaa ja vähitellen eettisesti tuotettua lihaa. Ryhdyin myös kyseenalaistamaan soijan terveellisyyden ja aloin vähentää sen osuutta ruokavaliossani. En halunnut geenimuunneltua ravintoa kehooni.  Sairastuttuani kilpirauhasen vajaatoimintaan keväällä 2008 ja lihottuani sen seurauksena 20 kiloa ryhdyin karppaamaan keväällä 2009. Entiselle kasvissyöjälle teki aika tiukkaa vetää hirveät määrät lihaa. Kaipasin myös ruisleipää, hedelmiä ja marjoja. Näin jopa unta mansikoista ja kävin ihailemassa pakastimessani olevia mansikkarasioita kaihoisasti. Vaikka olo kyllä koheni karppaamalla ja painokin putosi jonkin verran, ei se siis oikein sopinut mulle. Karppaamisesta opin kuitenkin joitakin hyviä asioita. Esimerkiksi pasta ja peruna jäivät pois ruokavaliostani. Sokerin olin vaihtanut jo muutamia vuosia aikaisemmin intiaanisokeriin, mutta nyt sokerinkin käyttö jäi minimiin. Opin myös tekemään ihania mantelileipäsiä sillä oivalsin, että soijan lisäksi myös vehnä tukkii kehoni tosi pahasti. Vaikka ennen rakastin pullaa, nykyään syön sitä todella harvoin. Oikeastaan vain silloin, kun joku on juuri paistanut tuoreita pullia. Siis itsetehtyjä. Kaupan pullat ovat melkoisia e-koodihirvityksiä. 

Eräs kantava ajatus elämäntavoissani eettisyyden ja ekologisuuden lisäksi on aina ollut puhtaus ja luonnollisuus. Todenteolla heräsin siihen, miten paljon normaalissa ruoassamme on kemikaaleja, kun juttelin joitakin vuosia sitten puoliksi amerikkalaisen ystäväni kanssa. Hän sanoi hautausurakoitsijaystävänsä kertoneen, että hautausmailla alkaa olla todellinen pula hautapaikoista, sillä ihmisten ruumiit eivät enää maadu läheskään samassa ajassa kuin ennen, koska nykyään ruoassa on niin paljon säilöntäaineita. Aika raflaavaa, mutta myös hyvin herättelevää. Niinpä aloin tutkia kaupassa ruokien tuoteselosteita. Ja toden totta, myös Suomessa suurin osa kaupan tuotteista sisältää aivan järkyttävän listan säilöntäaineita ja muita e-koodeja. Suorastaan järkytyin. Täysin lisäaineettomia tuotteita oli vaikea löytää, joten päätin mielessäni rajaksi 3 e-koodia. Jos tuotteessa on enemmän kuin kolme lisäainetta, säilöntäainetta tai muuta ylimääräistä perusraaka-aineiden lisäksi, se saa jäädä puolestani kauppaan. Niinpä olen siirtynyt luonnostaan luomutuotteisiin.

Noin vuosi sitten tutustuin raakaravintoon. Se tuntui ajatuksen tasolla luonnolliselta jatkeelta vanhalle vegelle, joka on oikeastaan sitä mieltä, että meat is murder ja itki jo 4-vuotiaana joutuessaan syömään naudanlihaa... Muistan edelleen sen tuskan, kun vanhemmat käskivät syömään lautasen tyhjäksi, ja itkua tuhertaen olisin halunnut jättää lihapalat syömättä... Ne kun olivat kuollutta lehmää.... Olen näemmä entisessä elämässäni ollut hindu. No mutta, raakaravinto tuntui siis hyvältä ajatukselta. Joskin alkuun viherpirtelöiden tekemisessä oli oma opettelunsa: toisinaan ne olivat hyviä, toisinaan aivan hirveitä. Tutustuin kuitenkin myös pH-teoriaan ja ymmärsin alkaalisuuden tärkeyden. Tohtori Youngin mukaan kaikki sairaudet johtuvat siitä, että keho on liian hapan. Happamoitumista taas aiheuttavat stressi sekä monet yleiset ruoka-aineet kuten maito, viljat, liha sekä yhtenä pahimmista oma suosikkini kahvi. Saksalainen tutkija Otto Heinrich Warburg puolestaan sai lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1931 huomattuaan, että syöpäsolut elävät vain happamissa olosuhteissa.  Testatakseni omaa tilaani hankin jopa pH-liuskoja mitatakseni virtsani pH-tason ja järkytyin huomatessani kehoni olevan pahasti happaman puolella. Iloinen yllätys oli kuitenkin se, että viherpirtelön nauttiminen todellakin käänsi mittarin toiseen suuntaan eli emäksisen puolelle. Jee!

Raakaruokailussa oli kuitenkin se huono puoli, että yritin siirtyä raw foodistiksi liian nopeasti. Olin kyllä kuullut kahden vuoden siirtymäajasta, mutta en uskonut tarvitsevani sitä. No, olin väärässä. Mulla ei selvästikään ollut riittävästi tietoa. Söin liikaa pähkinöitä, siemeniä, öljyjä (vaikkakin terveellistä kookosöljyä ja neitsytpuristettua oliiviöljyä) sekä raakasuklaata. Painoa tuli lisää 7 kiloa. Ei hyvä. Luovuin raakailusta, mutta käytin edelleen monia superfoodeja, jotka olin todennut hyviksi. Kylmäpuristettu kookosöljy is here to stay, samoin pakuri, gojit, chiasiemenet, chlorella, spiruliina, D-vitamiini, maca....

Kesällä Balilla joogaopettajakoulutuksessa söimme vain raakaravintoa ja superfoodeja. Ubudissa meillä oli monesti päivällä välipalana mangosteeneja ja käärmehedelmiä. Hesus, että olivat hyviä ja piristäviä! Oloni oli kyllä hyvä, mutta huomasin, että rawfoodismissakin voi mennä äärimmäisyyksiin. Toki on hyvä, että keho on puhdas ja on oppinut huomaamaan, mitkä ruoka-aineet sopivat itselle, mitkä eivät. Kuitenkin 100% raakaruokavalion noudattamisesta voi tulla vankila, jossa ei ole tilaa spontaanisuudelle. Lisäksi harmikseni huomasin, että amerikkalainen kouluttajamme suhtautui todella alentuvasti paikallisiin, jotka eivät olleet "sivistyneitä ja ymmärtäneet terveellisestä ruokavaliosta". Usein istuin pöydässä korvat punaisina häpeästä Dashaman jaellessa ravintolan henkilökunnalle hyvinkin tylysti määräyksiä siitä, mitä suostumme syömään, mitä ruoista pitää ottaa pois, mitä niihin pitää lisätä tilalle jne. Päätin, että itse pyrin säilyttämään inhimillisyyden, empaattisuuden ja kunnioituksen toisia ihmisiä kohtaan olipa oma ruokavalioni mikä tahansa. Ja tässä kohtaa on tunnustettava, että ollessani 100 % vege olin itse äärimmäisen suvaitsematon ja tuomitseva lihaasyöviä ihmisiä kohtaan... Joten en ole ollut itse yhtään parempi. Toivottavasti kuitenkin iän myötä olen oppinut enemmän suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta erilaisia valintoja ja elämäntyylejä kohtaan.

Millainen ruokavalioni on nyt ja miltä polkuni näyttää? Oikeastaan mielestäni kyse ei ole pelkästään ruokavaliosta vaan elämäntavasta. Kilpirauhasen vajaatoiminta on opettanut minulle paljon. Olen jättänyt pois kaikki soijatuotteet, sillä soija haittaa kilpirauhasen normaalia toimintaa -  eikä soija siis sopinut elimistölleni muutenkaan. Lisäksi olen oppinut, että kehoni on herkkä, ja se varastoi helposti itseensä ylimääräiset ympäristöstä tulevat sekä stressin aiheuttamat kemikaalit rasvasoluihin - ja kuluttamalla kilpirauhasta. Niinpä olen pyrkinyt puhtauteen ja alkuperäisyyteen. Suosin luomua ja lähiruokaa. Pyrin nauttimaan päivittäin viherpirtelön. Käytän chlorellaa, spiruliinaa, zeoliittia ja kookosöljyä puhdistamaan kehostani myrkkyjä. Juon TODELLA runsaasti suodatettua vettä, kaikista mieluiten lähdevettä. Käytän siivouksessa ja pyykinpesussa luontoystävällisiä tuotteita, suosin Ecoveria. Deodoranttina käytän kookosöljyä tai kristallideodoranttia. Kaupan dödöt kun sisältävät hurjan määrän kemikaaleja sekä alumiinisuoloja, jotka tukkivat kainaloiden imusolmukkeet ja altistavat siten rintasyövälle ja muille sairauksille. Käytän vain luonnonkosmetiikkaa.



Ravintoasioiden suhteen olen siinä vaiheessa, että olen siirtymässä raakavoittoiseen ruokavalioon, mutta oppimisprosessini on vielä kesken. Suurin kehoani myrkyttävä tekijä on kahvi, josta en ole vielä päässyt eroon. Lisäksi kaipaan tietoa ja käytännön vinkkejä raakaruokailun tekemisestä helpoksi. Tummien vihreiden kasvisten määrä ruokavaliossani on edelleen liian pieni, samoin maittavien raakareseptien määrä on toistaiseksi kovin suppea. Niinpä tilasin kanadalaisen personal trainerin Yuri Elkaimin e-kirjan Eating for Energy. Voin muuten suositella! Yuri selittää asiat solutasolta asti, mutta selkeästi ja helpostiymmärrettävästi. Jokaiselta sivulta löytyy helmiä! Tilasin myös Michelle Marie Jeppsonin 100 Day Raw Challengen. Huh huh. Se onkin sitten yli 700 sivun pläjäys, mutta jo parillakymmenellä ensimmäisellä sivulla tuli tosi tiukkaa settiä paljosta muustakin kuin vain raakaravinnosta, mm. juuri kemikaalien eliminoimisesta. Marie mm. suosittelee pyykinpesua ja siivousta ruokasoodan ja etikan seoksella.... Olen käyttänyt tuota viemärien avaamisessa ja tiskialtaan pesussa, mutta jatkuva käyttö kuulostaa aika hc-meiningiltä....

Mutta tässä siis mennään näin elokuun lopussa. Ensimmäinen siirtymävuosi takana, toinen aluillaan. Kuluneen vuoden aikana olen oppinut aivan huikeasti. Tulevan vuoden aikana varmasti lisää. Aion oppia lisää raakaruoasta, terveydestä ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. En aio suhtautua ruokavalioon liian tiukkapipoisesti tai tehdä raw foodismista itselleni uskontoa. Kohtuus ja tasapaino kaikessa. Kokonaisvaltainen terveys ja hyvä olo tarkoittaa minulle energisoivaa ja terveyttäni edistävää ruokaa, sopivaa ja innostavaa liikuntaa, meditaatiota ja stressinhallintaa, hyviä ihmissuhteita, ihania yllätyksiä ja elämästä nauttimista.  Katsotaan, missä olen taas ensi kesänä. =) 

Kuvat täältä ja täältä