Heavenly Bliss

Hyvää, sanoi punaruskeatukkainen nainen, iltaa. :)

Olin eilen Helsingin Astangajoogakoulun Annankadun kellaritilassa uskomattoman kauniissa bhajan-illassa. Bhaktijooga eli antaumus on itselleni kaikkein rakkain joogan muodoista. Kirtan, missä yhdessä lauletaan bhajaneita eli erilaisia mantroja ja pyhiä lauluja, puhdistaa niin kehoa, mieltä, sydäntä kuin sieluakin. Eiliset "jamit" olivat energialtaan sellaiset, että moista en ole ennen kokenut. Kaunis sali oli ihmisiä tulvillaan, kaikki lauantai-iltana selvin päin ja valintansa mukaan osallistujat istuivat, seisoivat, tanssivat, lauloivat tai meditoivat ja ottivat vastaan energiaa. Aivan huikea tapa viettää yhdessä iltaa ja kohottaa kaikkien energioita. Erityiskiitos kuuluu muusikoille: Tea Ihanaiselle (kitara ja laulu), Veli Solalle (kitara), Antti Lipolle (djembe) ja Iiro Kontiolle (bongot ja muut perkussiot).

Kun ensin oli yhdessä musisoitu, laulettu, tanssittu ja ilakoitu itsemme ja toisemme täyteen rakkautta ja iloa, olikin aika rauhoittua kuuntelemaan Cosmic Connectionin (edellä mainitut Veli soittaen tässä kokoonpanossa kitaran lisäksi sitaria, Antti taipuen kurkkulaulantaan ja ksylofonin kilkutteluun ja Iiro vahvistettuna Erno Kettusella, mm. didgeridoo) uskomattoman kauniita improvisoituja biisejä. Ei voi muuta kuin ihailla, miten taitavasti heput kanavoivat inspiraatiota ja soittivat yhteen.  Yllätysvieraana oli Suvituuli Siikander, joka osallistui jameihin sykähdyttävän kauniilla lauluäänellään. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus oli todella harmoninen.

Olen edelleen täynnä energiaa, iloa, rakkautta ja kiitollisuutta. Myös rauhaa ja lempeyttä niin itseäni kuin elämää kohtaan. Tämä on minun polkuni. Tätä haluan lisää.

Kiitos Tea, kiitos Cosmic Connection.

Haasta itsesi!

Päätin, että vuoden 2014 teema on Freedom/ Breakthrough. Olen kyllästynyt surkuttelemaan, että "voi voi, kun tämä sairaus on heikentänyt mua" ja "voi voi, kun olen huonossa kunnossa" tai "voi ei,  kun en jaksa tehdä mitään" sekä "voi ei, kun vaatteet eivät mahdu enää päälle". Päätin lopettaa surkuttelun ja valittelun ja käydä sen sijaan toimeen. En tiedä, putoaako paino tai pieneneekö vaatekoko. Se on sinänsä sivuseikka. Olennaisempaa on se, että aion haastaa itseni. Aion katsoa, mihin pystyn. Aion saavuttaa sen fyysisen kunnon, joka minulla oli ennen sairastumista - ja kenties vielä paremman. Miksi haikailla sen perään, mitä joskus oli, kun voi saada jotain parempaa? :D

Oma kompastuskiveni on se, että innostun aina hankkeista, mutta kyllästyn nopeasti ja lopetan kesken. Nyt en aio enää taistella luonnettani vastaan ja leikkiä pitkäjänteistä vaan hyödynnän idearikkauttani ja innostuvuuttani. Senhän voi nähdä myös rikkautena. Tänä vuonna aion joka kuukausi haastaa itseni. 30 päivää on sellainen aika, jonka jaksan tsempata. Jos kyllästyminen iskee, tiedän, että 30 päivän jälkeen saan tehdä jotain ihan muuta. Ja toisaalta 30 päivän aikana ehtii kuitenkin jo saada aikaan tuloksia.

Tammikuun haasteeni on lankkuhaaste. Innostus lähti Facebookissa kiertävästä kuvasta ja haasteesta. Ne löytyvät myös Himalajan Naurun Facebook-sivulta. Suurin kompastuskiveni kaikessa, mutta erityisesti joogassa, ovat heikot tukilihakset. Toisaalta vahvat tukilihakset parantavat ryhtiä ja auttavat kaikissa liikkeissä. Joten eipä tarvinnut kauan miettiä liittyisinkö mukaan. Otin lisähaasteeksi myös sivulankun eli vasistasanan. Se on kautta aikojen ollut heikoin asanani. Niinpä olen hyvin mielelläni jättänyt sen väliin tyystin. Vaan en enää. Siinä, missä on heikoin, voi tuloksia havaita nopeimmin. :D

Näillä mennään!

Mahtavaa uutta vuotta 2014!

Tervehdys!

Miten sinä aiot viettää tämän vuoden? Millaisen vuoden haluat viettää? Mitä teet unelmiesi eteen?

Omia vastauksiani löytyy tästä lähtien Himalajan Naurun Facebook-sivulta. Sitä päivitän huomattavasti useammin kuin tätä blogia. Tosin tavoitteena olisi julkaista tämän vuoden aikana videoita meditaatiosta, naurujoogasta ja joogastakin. Kunhan löytyy kuvaaja! :D

Ihan ensimmäiseksi kohennan tänä vuonna kuntoani ja panostan heikoimpien lihaksieni ja vaikkeimmalta tuntuvan asanan työstämiseen. Niinpä liityin mukaan lankkuhaasteeseen, ja tammikuun lopussa olisi tarkoitus pysyä normaalissa etulankussa 5 minuuttia ja sivulankussakin eli vasistasanassa 100 sekuntia! :D

Muita kuulumisia ja ajatuksia löytyy tarkemmin Facebook-sivulta täältä. Osoite on siis: https://www.facebook.com/himalajannauru. Kerään sivulle linkkejä liittyen joogaan, meditaatioon, naurujoogaan ja hyvään oloon.

Parasta vuotta 2014! :D

JOOGAKOULU Osa 5: Ahimsa eli väkivallattomuus

Buddhalainen Lempeyden ja myötätunnon jumalatar Quan Jin


Tärkein joogafilosofian opetuksista ja perusta muille on ahimsa eli väkivallattomuus. Joogan perusteoksessa Patanjalin joogasutrissa kuvataan joogan kahdeksanosainen polku. Siinä asanat tulevat vasta kolmantena osana eettisten ja moraalisääntöjen jälkeen. Väkivallattomuus taas on ensimmäinen eettinen sääntö ja perusta muille.

Ahimsa on paljon kattavampi kuin vain pyrkimys välttää väkivaltaa. Useimmat joogit ovat kasvissyöjiä, sillä toisen elävän olennon lihan syöminen on väkivaltainen teko (ja lisäksi nykyään myös tuotantoeläinten kasvatus perustuu elävien olentojen kärsimykseen ja alistamiseen). Selkeän tappamisen ja väkivallan välttämisen lisäksi ahimsa velvoittaa luopumaan kaikesta väkivallasta myös tekojen, ajatusten ja tunteiden tasolla.

Måns Broo kirjoittaa kirjassaan Patanjalin Yoga-sutra - joogan filosofia ahimsasta näin:

"Joogan väkivallattomuutta vastaan väitetään toisinaan, ettei kukaan voi olla täysin väkivallaton. Myös kasvissyöjä joutuu elääkseen tappamaan eläviä olentoja. Joogan harjoittaja tietää tämän ja... ... hän minimoi kaiken väkivaltansa: hän syö kasviksia ja hedelmiä, joiden hermosto ja kivuntunto eläimiin verrattuna on olematon, hän välttää loukkaavia tekoja ja sanoja sekä elää mahdollisimman ekologisesti. Luopumalla väkivallasta hän luopuu itsekkyydestään."

Oman näkemykseni mukaan ahimsa ulottuu elämän joka alueelle ja jokaiseen hetkeen. On olemassa kaksi perustunnetta: pelko ja rakkaus, ja se mihin kiinnittämme huomiomme, lisääntyy. Niinpä väkivalta mm. negatiivisten ajatusten muodossa lähtee pelosta, ja se myös lisää pelkoa. Kun huomaa ajattelevansa jostakin asiasta tai ihmisestä negatiivisesti, on hyvä kysyä, mitä oikeasti pelkää ja haluaako lisätä tilanteeseen pelkoa vai rakkautta.

Mielestäni ahimsa ei kuitenkaan ole ankara moraaliohje pidättäytyä väkivallasta kaikissa muodoissaan ja kaikissa tilanteissa - päinvastoin se on lempeä ohjenuora, jonka varaan hyvä elämä rakentuu. Kaikkein tärkeintä on olla lempeä itseä kohtaan ja pidättäytyä väkivallasta ja haittaa tekevistä asioista itseään kohtaan. Niinpä esim. asanaharjoitusten aluksi on hyvä kuulostella oloaan ja kehoaan ja sitä, kaipaako oma keho-mieli-kokonaisuus tässä hetkessä voimakasta vai lempeää harjoitusta. On tärkeää hyväksyä, että päivät ja harjoitukset ovat erilaisia, ja keho ja mieli reagoi harjoituksiin hyvinkin eri tavoin. Siksi kehoa ei pitäisi koskaan pakottaa väkivalloin ylittämään rajojaan liiallisen venytyksen tai liikaa voimaa vaativien asanoiden muodossa. Ahimsa on sitä, että löytää kussakin hetkessä sopivan tasapainon työskentelyn ja levon välillä ja sallii kehon olla sellainen kuin se on - rajoituksineen päivineen. Mielestäni väkivallattomuus omaa kehoa kohtaan on myös sitä, että tarjoaa sille riittävästi lepoa sekä ravitsevaa, monipuolista ja maukasta eettisesti tuotettua ruokaa, joka sopii juuri omalle kehon ja mielen muodostamalle kokonaisuudelle.

Fyysisen ulottuvuuden lisäksi ahimsa on mielestäni kokonaisvaltainen suhtautuminen elämään: miten ajattelen muista, miten puhun, miten kättäydyn toisia kohtaan. Mutta kaikkein tärkeintä on se, miten suhtaudun itseeni. Miten kohtelen itseäni ja millaisia ajatuksia ja tunteita minulla on itseäni kohtaan? Mielestäni väkivallattomuus itseä kohtaan on kaikkein haasteellisinta, mutta se on samalla tärkeintä. Miten voin luoda aidosti väkivallattoman suhteen toiseen ihmiseen, jos samalla kohtelen itseäni kaltoin?

Uskon Patanjalin asettaneen ahimsan ensimmäiseksi eettiseksi säännöksi, koska se on niin haasteellinen ja moniuloitteinen, että siinä riittää opeteltavaa koko elämän ajaksi - ja useammaksikin.



Kuva täältä: http://www.flickr.com/photos/goddesslight/2548329941/

JOOGAKOULU. Osa 2: Aurinkotervehdys eli Surya Namaskar

Kuva täältä

Aurinkotervehdys eli Suryanamaskar (surya = aurinko, namaskar = tervehdys) on tuhansia vuosia vanha liikesarja, joka tehdään soljuvasti hengityksen tahtiin. Ideaalisinta olisi tehdä aurinkotervehdys aina aamuisin heti herättyä tyhjällä vatsalla, sillä se hieroo sisäelimiä ja herättää kehon tulevaan päivään. Samalla liikesarja huoltaa kehoa kauttaaltaan voidellen nivelet, lämmittäen lihakset ja venyttäen sidekudosta. Lisäksi syvät hengitykset ja laajat liikeradat aktivoivat verenkiertoa ja lisäävät hapen määrää kehossa.

Aurinkotervehdys tehdään aina joogaharjoituksen alussa, sillä se nostaa sykettä ja lämmittää koko kehoa valmistaen kehon harjoitukseen. Toki sarjoja voi tehdä myös asanoiden välissä aina kun tuntuu, että se on tarpeen. Aurinkotervehdys on myös itsenäinen harjoitus. Jos sinulla ei ole aikaa tehdä kokonaista joogaharjoitusta, tee 5 - 10 kierrosta aurinkotervehdystä. Jo se tekee ihmeitä kehollesi mm. lisääntyvät voiman ja notkeuden muodossa.

Aurinkotervehdys vahvistaa erityisesti käsivarsia, hartioita ja vatsalihaksia; lisäksi se venyttää selkälihaksia, pohkeita, akillesjänteitä, takareisiä ja lonkankoukistajia. Aurinkotervehdyksiä on olemassa monia erilaisia, mutta esittelen tässä klassisen 12-sakaraisen version. Se on oma suosikkini, sillä siinä on mukana lonkankoukistajan venytys, joka puuttuu monista muista versioista. (Toisaalta astangajoogan Surya Namaskar A:ssa ja B:ssä on mukana hypyt taakse sekä eteen käsien väliin, ja nämä hypyt kehittävät ponnistusvoimaa sekä koko kehon hallintaa. Nekin ovat siis oivallisia.)

Aurinkotervehdyksen ideana on siis sitoa asennot soljuvaksi liikkeeksi oman hengityksen tahtiin. Jokaisella sisään- ja uloshengityksellä tapahtuu jotain. Pääsääntöisesti sisäänhengitykset ovat aktiivisia, ponnistavia, maskuliinisia ja sidoksissa auringon energiaan kun taas uloshengitykset ovat passiivisia, lepääviä, feminiinisiä ja sidoksissa maan energiaan.

1. ALKUASENTO: NAMASTE eli rukousasento. Kyynärvarret koukussa ja kämmenet vastakkain rintakehän edessä.

2. SISÄÄNHENGITYS: TADASANA eli vuoriasento. Kohota kädet kohti kattoa, katso peukaloihin ja venytä käsiä ja selkää ylöspäin. Jos haluat ja selkäsi on notkea, voit myös taivuttaa selkää kaarelle taaksepäin.

3. ULOSHENGITYS: UTTANASANA eli alastaivutus. Taivuta selkä suorana alas lantiosta lähtien ja aseta kämmenet lattiaan. Voit hyvin koukistaa polvia, jotta saat kämmenet kunnolla lattiaan.

4. SISÄÄNHENGITYS: LUNGE eli syöksyasento. Astu oikealla jalalla pitkä askel taakse, katso ylöspäin ja venytä oikeaa lonkankoukistajaa.

5. ULOSHENGITYS: PLANK eli lankkuasento. Vie vasen jalka taakse oikean viereen. Ojenna vartalo käsien ja varpaiden varassa tikkusuoraksi jalkapohjista päälakeen asti.

6. HENGITYKSEN PIDÄTYS: CHATURANGA DANDASANA eli kahdeksan kohdan asento (kädet, jalat, polvet, rintakehä ja leuka). Laskeudu käsivarsien varassa lattialle punnerrusasentoon (joko jalat suorina tai polvet maassa). Pidä kyynärpäät koukussa aivan kiinni kyljissä ja kosketa rintakehällä ja leualla lattiaa. Tässä liikesarjan puolivälin kohdassa pidätetään uloshengitystä ja valmistaudutaan sarjan nousevaan osaan.

7. SISÄÄNHENGITYS: KOBRA. Ojenna varpaat ja jalkapöydät lattiaa vasten, polvilumpiot kohoavat irti lattiasta. Käännä reisiä sisäkiertoon (tai ulkokiertoon kehosi rakenteesta riippuen), jotta saat kaikki varpaat tukevasti lattiaa vasten. Nosta rintakehä ja vatsa napaan saakka ylös lattiasta selkälihasten voimin. Lantio ja häpyluu pysyvät lattiassa. Kämmenet ovat lattiassa ja käsivarret suorina. Liikkeen voima ei kuitenkaan tule käsistä, ne ovat vain tukena.

Käsien paikkoja on useita. Perusasennossa käsivarret ovat kiinni kyljissä ja kämmenet olkapäiden alla. Leveäharteisille miehille asento on miellyttävämpi, jos kädet siirtää hieman mattoa leveämmälle. Jos selkäsi antaa myöten, voit siirtää kädet vyötärön kohdalle ja notkistaa selkää voimakkaasti. Jos sinulla taas on selkäkipuja tai ongelmia välilevyjen kanssa, voit pienentää selän notkistuskaarta asettamalla kädet suorina vartalon eteen tai asettua kyynärvarsien varaan.

8. ULOSHENGITYS: ADHO MUKHA SVANASANA eli Alaspäin katsova koira. Käännä varpaat mattoa vasten, työnnä itsesi ylösalaisen V-kirjaimen muotoon vatsa- ja pakaralihaksilla ja käsivoimin. Liike muistuttaa heräävän koiran venyttelyä. Työnnä suorilla käsivarsilla kehoa taaksepäin, puske istuinluita kohti kattoa ja kantapäitä kohti lattiaa. Levitä sormet haralleen "räpylöiksi", varmista että etusormet osoittavat suoraan eteenpäin ja paino on jakautunut tasaisesti kaikille sormille.

9. SISÄÄNHENGITYS: LUNGE eli syöksyasento. Astu oikealla jalalla pitkä askel eteen käsien väliin ja katso ylös. Venytä vasenta lonkankoukistajaa.

10. ULOSHENGITYS: UTTANASANA eli alastaivutus. Astu oikea jalka eteen vasemman jalan viereen. Taivuta selkä suorana kädet lattialle. Katso alas mattoon.

11. SISÄÄNHENGITYS: TADASANA eli vuoriasento. Nouse selkä suorana ylös, kurota käsivarret ja katse kohti kattoa.

12. ULOSHENGITYS: NAMASTE eli rukousasento. Paluu Namaste-asentoon.

Joogaa ja visioita tulevasta

Tva meva! Joogatunti meni yli odotusten. Itse asiassa osallistujia oli noin 15, sillä osa oli koulutuksessa ja lisäksi meillä oli opettajienkokous, eli opiskelijat eivät jääneet hengailemaan kahdeksi tunniksi. Mutta tuo ryhmäkoko oli oikein passeli. Ja ensimmäistä kertaa tunti meni just niin kuin olin sen suunnitellut! Eihän se sinänsä ole mikään arvo, vaan toki tuntia tuleekin muokata tilanteen mukaan ja elää hetkessä. Mutta toisaalta oli kivata huomata edistymiseni sen suhteen, että alan hahmottaa paremmin, mitä tunnin aikana ehtii tehdä ja kuinka paljon aikaa tarvitaan eri asioille. Kaiken kaikkiaan aloituskerrasta jäi positiivinen fiilis. Toivottavasti myös osallistujille. Ainakin palautteesta voisi näin päätellä. Todellisen "puraisun" intensiivisyyden näkee sitten ensi kerralla eli kun selviää, kuinka moni on paikalla myös ensi keskiviikkona. :)

Tänään otin askeleen kohti hieman uusia polkuja. Eilen nimittäin työpaikalla keskusteltiin Hesarissa ilmestyneestä jutusta yksityisestä tukiopetuspalvelusta. Mulle ei tule Hesaria, joten en tiedä, onko kyse samasta firmasta. Mutta googlettamalla löytyi TutorHouse. Mielenkiinnosta lähetin sinne työhakemuksen. Olen toiminut pariinkin otteeseen yksityisopettajana. Se on todella antoisaa. Siinä todellakin saa muodostettua henkilökohtaisen suhteen lapseen tai nuoreen, ja vain taivas on rajana opetusmenetelmille. Ja mikä parasta: ei projekteja, byrokratiaa, kokouksia tai rajoittavia opetussuunnitelmia. Sen sijaan opetuksen voi räätälöidä juuri kyseiselle opiskelijalle sopivaksi. Ja mikä parasta: opetuksen voi antaa opettajan tai oppilaan kotona eli poissa kankeista luokkahuoneista. Itse ainakin työskentelen paremmin milteipä missä tahansa muualla kuin pöydän ääressä: sängyssä, sohvalla, matolla, saunan lauteilla, puutarhassa (parasta!), rannalla tai vaikka puussa. Lapsena tein läksyt usein jopa lämpimällä kylppärin lattialla tai saunan lauteiden alla kissojen piilopaikassa. Niinpä ymmärrän mainiosti lapsia ja nuoria, jotka ahdistuvat kankealla tuolilla.

No mutta katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ainakin olen kylvänyt taas yhden siemenen vapaampaa ja innostavampaa tulevaisuutta silmällä pitäen! :)

Huippupäivä!

Tänään on ollut ihan huippupäivä. Pieniä ihania ihmeitä.

* Tiedossa oli pakollinen ja ei kovin kiinnostava koulutuspäivä isossa salissa. En tykkää istua tuolissa ollenkaan. Istun sängyllä, nurmikolla, lattialla ja sohvallakin, mutta tuolilla istuminen on ollut mulle aina tuskaa. Tänään sitä tuskaa oli 6 h. Tämän tietäen tein lounastauosta päivän kohokohdan. Otin bikinit, pyyhkeen ja eväät mukaan ja huristelin skootterillani (joka siis toimii vihdoin ja viimein, jee!) Kuusijärvelle. Nautin evääni ja uiskentelin innoissani syrjemmällä muista lumpeiden keskellä nauttien sorsapariskunnan seurasta. Rakastan uimista! Uin, kelluin ja sukeltelin omassa rauhassani. Mikä fiilis uida selkää ihaillen pilvetöntä sinistä taivasta! Sillä hetkellä todellakin vietin THE BEST DAY EVER. Tämän virkistävän uintireissun jälkeen jaksoin taas palata koulutuspaikalle iltapäivän osuuteen.

* Palattuani kotiin teki mieleni kokeilla käsilläseisontaa. Seisoin lapsena paljonkin käsilläni, voimisteltiin kavereiden, siskon ja serkun kanssa kesäisin aamusta iltaan. Nyt aikuisiällä en vain ole luottanut käsissäni olevan riittävästi voimaa. Joogaopettajakoulutuksessakin tein käsilläseisonnasta oman versioni: kapusin pystyasentoon seinää pitkin. Ajatuskin potkaisusta/ponnistamisesta käsilläseisontaan seisoma-asennosta tuntui todella pelottavalta ja suorastaan mahdottomalta. Mutta tänään siis päätin yrittää. Ja halleluujaa! Parin yrityksen jälkeen pääsin kuin pääsinkin käsilläseisonta-asentoon seinää vasten. Muutaman sekunnin ajan pysyin käsilläseisonnassa jopa ilman tukea! Vitsi mikä fiilis! Vähintäänkin voimauttava! :D

* Koulutuspaikan läheltä löysin isomman kaupan (asun vähän syrjemmässä, ja täällä ei ole kovin isoja kauppoja = kattavia valikoimia). Olin innoissani, kun löysin lehtikaalia ja pinaattia. Jes! Käsilläseisontaharjoitusten jälkeen tein sitten palauttavan vihersmoothien (pinaattia, banaani, auringonkukansiemeniä ja loraus luomuomenamehua). Ja jösses, kun oli hyvää! Taisin jäädä koukkuun. Näyttää siltä, että foodit todella vahvistavat ihmistä mielettömissä määrin! Ja jo kuukaudessa!

* Tänään saapui tilaamani Jon Gabrielin kirja The Gabriel Methdod - The Revolutionary diet-free way to lose weight. Aloin heti lukea, ja kirja vaikuttaa huipputapaukselta. Vaikuttaa olevan linjassa foodien kanssa: "Aloin syödä kuin luonnostaan hoikat ihmiset syöden mitä halusin, milloin halusin - mutta huolehtien, että kehoni sai kaipaamansa ravintoaineet." Olennaista on myös oppia kuuntelemaan omaa kehoa ja ymmärtämään, miksi se haluaa olla lihava. Mahtavaa kamaa! Pysykää kuulolla, niin kerron, miten kirjaen ideat toimivat.

* Ja sitten: HOPLAA! JAHUU! SUPER! ja AMAZING! David Wolfe tulee marraskuun alussa kokonaiseksi viikonlopuksi Suomeen! Voiko parempaa enää olla! Luvassa on myös suklaabileet! Wau! Kun oppilas on valmis, opettaja saapuu...

Kaiken kaikkiaan voin todellakin sanoa, että tämä on ollut the best day ever! <3 script="" type="text/javascript">

var _gaq = _gaq || [];
_gaq.push(['_setAccount', 'UA-18473647-1']);
_gaq.push(['_trackPageview']);

(function() {
var ga = document.createElement('script'); ga.type = 'text/javascript'; ga.async = true;
ga.src = ('https:' == document.location.protocol ? 'https://ssl' : 'http://www') + '.google-analytics.com/ga.js';
var s = document.getElementsByTagName('script')[0]; s.parentNode.insertBefore(ga, s);
})();

Elämä on ihanaa, kun se oikein oivaltaa!

No niin. Ensimmäisen elämänmuutosviikon aikana on tapahtunut jo vaikka mitä, ja aivan mielettömän ihania asioita. Valtavaa! Ulkoisesti ei ole tapahtunut mitään (tai no muutamia ostoksia), mutta sisäisesti sitäkin enemmän. Minne tää matka mut viekään? Ja vaikka ei veisi minnekään, olen onnellinen juuri näin. Illalla en malttaisi mennä nukkumaan, ja aamulla pomppaan pirteänä ylös täynnä intoa. Mitä kaikkea kivaa tänään onkaan tarjolla? Näin innostunut en ole ollut kuin joskus lapsena ja uudestaan abivuonna (ystäväni tietätävät, että vuosi -92 oli suhteellisen legendaarinen mun elämässä). ;)

Tässä lyhyt tiivistys ekasta viikosta.

Olen syönyt pääsääntöisesti raakaa ravintoa. Vain aamupala on ollut kypsennettyä: leipää, luomukirnuvoita, luomujuustoa, reilun kaupan espressoa luomumaidon, luomukanelin ja kookosöljyn tai kaakaovoin kera. Olen idättänyt mungpavun ituja ja kuopinut omaa kasvimaatani. Retiiseissä ja porkkanoissa on jo pienet lehdet. Lisäksi kylvin erilaisia salaatteja ja puna-apilaa. Mansikat ei näytä tuottavan marjojan ruukuissa, mutta tomaateissa sen sijaan on vihreät jättiläisraakileet. Olen juonut vihersmoothien joka päivä, usein oman pihan nokkosista. Reseptit kaipaavat vielä hiomista, eivät ole olleet ihan bueno. Ruokailuun olen tyytyväinen, ja olo on pirteä.

Olen löytänyt superinnostavia blogeja netistä. Ehdoton suosikkini on Matti Rajakylän On a Hippie Trail. Tyyppi kirjoittaa asiaa! Uskomatonta, miten jokainen postaus voi kolahtaa. Lisäksi olen löytänyt Foodit-sivuston. Todella kattava saitti, ja innostavia keskusteluja. Parin tyypin kanssa ollaan jopa sovittu treffit torstaille: lähdetään tutkailemaan, mitä villiyrttejä mun lähimaastosta löytyy ja löytyisikö täältä luonnonlähdettä. Jei! Olen intoa täynnä!

Hankin pitkään himoitsemani masaikengät eli MBT-kengät. Hietsun kirpparilla naapuripöydän mies vinkkasi, että ne ovat Stockalla 40%. No, vain valikoimasta poistuneet mallit olivat alennuksessa, ja mun silmä tietenkin kiinnittyi kauniisiin kahvinväriisiin kenkiin. Hinta 259 euroa. Ei voi mitään. Lomarahatkin tulivat just sopivasti, että nyt ei sit nuukailla ja kitistä. Ja oh my, masaikengät ovat ihanat! Laitan niistä (kin) myöhemmin kuvan. Olo on kuin leijuisi tai lähes lentäisi. Ja ryhti kohenee automaattisesti, niillä ei vaan voi kävellä huonossa ryhdissä. Kävely on nautinto, mutta huomaan sen myös venyttävän kehoani oikeaan asentoon ja tehostavan tukilihasten käyttöä. I love it! Kuten joogakoulutuksessa väsäämämme värssy kuuluu (sävel Love Is All Around Me): "I feel it in my psoas, I feel it in my groins." ;)

Vihdoin menin myös opiskelemaan TM-meditaation. Olen aina ajatellut, että hinta on suht kova (780 euroa). No mutta siihen sai tehtyä maksusuunnitelman, maksan sen neljässä erässä. Ja voiko panostusta omaan hyvään oloon mitata rahassa? Jos ja kun opin oikeasti vähentämään stressiäni töissä ja rentoutumaan sekä vapauttamaan koko potentiaalini, sille ei oikeasti ole hintaa. Vaikka olen suhtaunut hieman skeptisesti siihen, että TM-tekniikka on niin äärimmäisen yksinkertainen, se oikeasti toimii! Olen nukkunut paremmin kuin aikoihin (en vain ole malttanut nukkua tarpeeksi pitkään, kun ollut erilaisia hoidettavia asioita). Lisäksi eilen huomasin kertakaikkiaan hämmästyttävän asian. Meditoin bussissa, ja avattuani silmät näin todella selvästi. Suorastaan hätkähdin, kun näin jalkakäytävällä kävelevien ihmisten kasvot ja vaatteiden värit niin kirkkaina. Lisäksi silmäni kohdistuivat samaan kohtaan luontevasti, pinnistelemättä. Mulla on siis piilokarsastusta, ja yleensä jouduin vähän jännittämään vasenta silmää, että silmät kohdistuisivat samaan kohtaan. Eilen ne siis kohdistuivat samaan kohtaan yhtään pinnistelemättä. Mieletöntä! Harmi vain, että vaikutus kesti noin tunnin. Mutta eiköhän se siitä pitene kerta kerralta. ;)



Tälläisia kokemuksia ekalta viikolta. Ei lainkaan hassumpaa!