Etene rauhallisesti

Tässä mulle suuri opetus. Vaikka aina neuvotaan tekemään muutokset maltillisesti, päästin näemmä pitta-luonteeni taas valloilleen. Yritin tehdä liian monta asiaa kerralla: lopettaa kahvin juonnin, aloittaa kunto-ohjelman ja keventää ruokailua huomattavasti niin, että kalorimäärä olisi noin 1500 Kcal/vrk.

Kävi niin onnellisesti, että perjantaina sain Dr. Gabriel Cousensin tiiliskivijärkäleen Conscientious Eating. Mieletön tietopaketti raakaravinnosta, ayurvedasta ja ruokavalion yksilöllistämisestä. Cousens lataa, että pitkäisyyden kannalta optimaalinen kalorimäärä on maksimissaan tuo 1500 Kcal/vrk. Lisäksi päätimme aloittaa ystäväni kanssa parin viikon kuntoiluprojektin tsempaten ja kannustaen toisiamme. Tarkoituksena saada nostettua kuntoa sen verran, että voidaan parin viikon päästä mennä kokeilemaan Rock the Polea. YES! Meillä on ollut siitä puhetta jo pari vuotta. Mutta jotenkin ei olla saatu aikaiseksi. Itse pelkään, että voimat ei riitä hinaamaan ruhoani ylös ja alas tankoa pitkin. No, onneksi ollaan molemmat naurujoogaopettajia. Jos mätkähdetään tangolta alas, niin ainakin on hyvät naurut luvassa!

No, suurin syy tämän päivän huonoon oloon ja siihen, että en ole vielä liikkunut LAINKAAN, on aamukahvin poisjättäminen ja kuukautiset. Huh huh tätä oloa! Ei sovi heikkohermoisille! Tulin siihen tulokseen, että jotain rajaa ja armoa näissä muutoksissa sentään. Opin, että kahvista ei kannata vieroittautua kuukautisten aikaan. Siitä seuraa vain ruumiita! Niinpä mulla on juuri espressopannu pulputtanut tuoretta kahvia. Lähden nauttimaan espressoni rauhassa ja antaumuksella kauniista kupista. Eiköhän sen jälkeen päänsärky helpota nopeasti, niin pääsen sitten lenkillekin. Kaikki suttaantuu kyllä, kunhan ei tee liian radikaaleja muutoksia ja ahnehdi niitä liikaa kerralla. ;)

Kirosana nimeltä "pitäisi"

Olen töissä ammattiopistossa, ja kuulen päivittäin liudan kirosanoja. Pahin on kuitenkin pääni sisällä toistuva "pitäisi", joka terrorisoi mua jopa lomalla. Pitäisi olla laihempi. Pitäisi liikkua enemmän. Pitäisi olla enemmän auringossa. Pitäisi olla ruskettuneempi. Pitäisi olla pidemmällä henkisellä polulla. Pitäisi olla jo selvillä elämäntehtävä. Pitäisi olla onnellinen. Pitäisi nauttia joka hetki. Pitäisi olla tehokas eikä tuhlata aikaa. Pitäisi lukea kirjat x, y ja z. Pitäisi pystyä tekemään vinyasat. Pitäisi meditoida. Pitäisi olla terveempi. Pitäisi olla aktiivisempi. Pitäisi olla sosiaalisempi. Pitäisi olla siistimpi. Pitäisi olla järjestelmällisempi.... Ja lista jatkuu loputtomiin.

Päänisisäinen kirosana ajaa mut hulluksi ja saa masentumaan. Luovutan ennen kuin ehdin edes aloittaa, sillä koen olevani niin kaukana tavoitteesta, että yrittäminen tuntuu turhalta. Koen itseni huonoksi ja epäonnistuneeksi. Kun teen jotain ja onnistun jossain, listalla on vielä valtava määrä asioita, jotka "pitäisi" tehdä. Hiiteen koko pitäisi! Hemmetti, mikä terroristi! Nämä itselleni asettamat pitäisi-vaatimukset ovat suurin energiasyöppö ja syy masennukseeni.

Hmm. Ehkä niihin pitää vaan suhtautua kuin kasvimaan rikkaruohoihin. Ne vievät tilaa, kasvavat ja leviävät nopeasti ja päästessään rehottomaan tukahduttavat hyödylliset kasvit. Kaikkia ei saa ehkä kerralla pois, ja joillakin voi olla näkymättömissä juuria. Mutta aina kun saa itsensä kiinni "pitäisi"-ajatuksesta, sen voi nyhtää pois. Ehkä ne siitä häviävät yksi kerrallaan. I hope.

No, tänään tilasin Suomalaisen kirjakaupan nettikirjakaupasta kaksi Gabriel Cousensin kirjaa: masennuksen torjunta loppuiäksi ja tietoinen syöminen. Tästä tää lähtee.

Ja kysymys: miksi mun "pitäisi" olla missään muualla kuin siinä, missä nyt olen? Seize the day ja nauti matkasta. Olen vasta matkani alkutaipaleella. Ja jo nyt, syötyäni vajaan viikon aamupalaa lukuunottamatta kypsentämätöntä ja puhdasta ruokaa, olo on hyvä. Olen energisempi ja tarvitsen vähemmän unta. Ei kaikkea voi saavuttaa kerralla, ja jokainen kulkee oman polkunsa. Minun polkuni on tälläinen ja olen nyt tässä. Se riittää. :D