Meditaatiofiiliksiä

Nyt on takana kolme viikkoa itsenäisiä, päivittäisiä meditaatioharjoituksia. Ensimmäisen kurssijakson aikana meidän meditaatio-opettajakandidaattien tehtävänä on tehdä päivittäin kaksi vähintään 30 min harjoitusta: Pyhän Äidin Kriya Jooga (Devi Kriya Yoga) sekä levollisen läsnäolon sukha/turiya-harjoitus. Yleensä teen Devi Yoga -harjoituksen aamulla ja sukha-turian iltapäivällä tai illalla.

• Minulle dynaaminen, neljästä eri vaiheesta koostuva Devi Kriya Yoga -harjoitus on helpompi. (Palaan tekniikkaan tarkemmin saatuani diplomini ja luvan siirtää opetuksia eteenpäin.) Mieleni on superaktiivinen. Siksi Devi Kriya on ainakin tässä vaiheessa helpompi ja miellyttävämpi, kun mielelle on erilaisia kiinnityskohtia.
• Sukha-turian perusidea on todella simppeli. Sukha tarkoittaa miellyttävää, mukavaa; turia taas 4. tietoisuudentilaa eli meditaatiota. Harjoitus tehdään vain keskittymällä muutaman hengityskierron ajaksi syvään vatsahengitykseen ja sitten vain olemalla. Teoriassa yksinkertaista, käytännössä vaikeaa!
• Vasta nyt olen alkanut löytää istuma-asennon, jossa jalkani eivät puudu. Kikkakolmonen: laitan risti-istunnassa ensin kädet pepun alle hahmottaakseni istuinluiden sijainnin. Kun sitten vedän kädet pois, pakarat ikään kuin leviävät alustalle ja paino asettuu luontevasti istuinkyhmyjen päälle. Näin kehoa ei tarvitse kannatella vatsa- ja selkälihaksilla vaan paino lepää istuinluiden päällä. 
• Bandhat eli lukot ovat todella tärkeitä myös meditaatiossa. Juuri- ja sulkijalukko (mulabandha ja ashwini mudra) luovat vakaan pohjan ja estävät energian karkaamisen. Vartalon eli torson voi mieltää astiaksi, johon kertyy meditaation aikana pranaa eli elämänenergiaa. Jos pohja falskaa, energia valuu pois. Aktivoimalla juuri- ja sulkijalukon energia taas säilyy kehossa harjoituksen ajan. Lisäksi nämä lukot auttavat pitämään selkärangan suorassa.
• Kielilukko ja silmäsinetti ovat puolestaan tärkeitä keskittymisen ja energian ylöspäin virtaamisen kannalta. Jo aikaisemmin joogassa olin oppinut dhristien eli katseenkohdistamisen merkityksen tasapainon, energian virtaamisen ja keskittymisen kannalta. Nyt opettelen sitä, miten tärkeää on pitää katse kohdistettuna otsaan (kolmanteen silmään) suljettujen silmäluomien takana. Energy flows where attention goes ja silmät ohjaavat energiaa. Kun katse (vaikkakin silmät suljettuina) alkaa harhailla, myös mieli harhailee omille poluilleen. Keskittyminen ja paikoillaan pysyminen (keho ja mieli) on yllättävän vaikeaa!
• Toisinaan turhaudun harjoitukseen ja keskeneräisyyteeni aivan totaalisesti. Moitin itseäni siitä, että en ole sitoutunut säännölliseen ja kurinalaiseen meditaatioharjoitukseen jo vuosia sitten. Moitin itseäni vallattomasta mielestäni - ja sen vahvuudesta. Sitten harjoituksesta tulee todella raskas, velvoite muiden joukossa. Ja niin palaan perusteisiin. Meditaatiota ei voi suorittaa. Sille voi vain antautua. Silloin muistan sisäisen hymyn tärkeyden sekä hyväksymisen: tänään olen tässä, juuri tälläisenä kuin olen. En voi pakottaa mieltäni hiljenemään tai loikkia henkisen kehityksen polulla. Kehitys tulee pienin askelin säännöllisen harjoituksen myötä. Hyvä, että olen aloittanut edes nyt. =D
• Kun alan suorittaa tai pakottaa itseäni, ravistelen kehoani ja otan entistä maireamman hymyn kasvoilleni. Jos ei sisäinen hymy riitä, aina voi ottaa fyysisen kehon avuksi. Viimeistään helpottaa siinä vaiheessa, kun on Jokeri-hymy korvasta korvaan. Ei voi ottaa silloin itseään tai harjoitusta liian vakavasti. =D
• Positiivista kehitystäkin on toki tapahtunut:

- nukun huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin
- huomaan lantionpohjan lihasten vahvistumisen vessassa käyntien harvenemisesta: ennen ravasin vessassa kahden, kolmen tunnin välein ja myös yöllä, nyt voin pidättää jopa 7 tuntia!
- olen alkanut tiedostaa kehon asentoani aiempaa paremmin: keskilinjaa ja selkärangan suoruutta.
- istun nykyään paremmassa asennossa myös bussissa ja luennoilla, en enää röhnötä selkärangattomana lapamatona vaan kannattelen itseäni ryhdikkäässä asennossa
- olen alkanut kiinnittää aiempaa enemmän huomiota syömiseeni. Välillä innostun syömään esim. koko aamupalan tietoisesti, suupala kerrallaan ja keskittyen ruokailuun. (Kovin usein silti sorrun tekemään ruokailun yhteydessä kaikkea muuta: selaan nettiä, näpyttelen tekstiviestejä, kuuntelen musiikkia, teen koulutehtäviä jne.)
- olen säästynyt täyspaniikilta, vaikka nyt tammi-helmikuussa koulupäivät ovat jopa 10-tuntisia, kun lääketieteelliset ja kuntoutuksen tunnit ovat Vanhalla Viertotiellä, ja bussinvaihtoineen ja kävelyineen koulumatkaan menee noin 1h 15 min/ suunta. Lisäksi kurssit vaativat paljon itsenäistä opiskelua (mm. neuroanatomia ja -fysiologia, patofysiologia, moniammatillinen kuntoutuskurssi, kehitys- ja sosiaalipsykologia jne.) Ilman meditaatiota paniikki ja ahdistus olisivat ottaneet minusta tässä vaiheessa vallan ja olisin vähintäänkin weired up.
- Yoga Nidrasta eli syvärentoutumisesta saan uusia voimavaroja ja sillä voin ladata akkuni, kun olen todella väsynyt ja hommaa riittää iltamyöhään.
- olen pirteämpi kuin ennen; juon iltapäiväkahvin lähinnä tavan vuoksi ja joukon jatkona. Enää en TARVITSE sitä pysyäkseni hereillä.
- toisinaan meditaatioharjoituskin soljuu eteenpäin itsestään, rennosti ja miellyttävästi. Hiljaiset hetket ilman ajatuksia, jolloin aistin vain valon ja tilan kehoni sisällä, käyvät yhä pidemmiksi. Olen myös alkanut aistia energiakenttää ympärilläni.
- olen tullut myös tietoisemmaksi rajoittavista uskomuksistani ja negatiivisista ajatuksistani sekä muusta tarpeettomasta
- alan uskoa, että sikhinumerologinen tulkintani osuu oikeaan. Sain sen viitisen vuotta sitten, enkä silloin ottanut sitä kovin vakavasti. Tuon tulkinnan mukaan suurin este todelliselle itselleni ja elämäntehtäväni toteutumiselle on vahva egoni ja mieleni. Elän mieleni sisällä. Kun opin hallitsemaan mieleni niin, että se ei enää hallitse minua, pääsen kehityksessäni eteenpäin ja vapautan voimavarani.