Aloitin lauantaina 5 kuukauden pituisen HAMSA-meditaatio-ohjaajakoulutuksen Kim Katamin ohjauksessa. Kokoonnumme kerran kuussa viikonlopun ajaksi opiskelemaan teoriaa ja erilaisia meditaatiotekniikoita yhdessä ihanaan Studio Tulijoogaan (kurssilaisia on 8). Kurssitapaamisten välissä meditoimme itsenäisesti vähintään 60 min joka päivä ja raportoimme viikoittain kokemuksistamme, ajatuksistamme ja fiiliksistämme opettajalle. Kim Katami on aivan huippuluokan opettaja, jolla on kokemusta ja tietämystä niin budolajeista, joogasta, zen-meditaatiosta, taolaisuudesta kuin monista muista henkisistä perinteistä. Tämä koulutus sisältää opetuksia noista kaikista, mutta pohjaa vahvasti joogaperinteeseen. Koulutuksen nimi HAMSA tarkoittaa sanskritin kielellä joutsenta, joka edustaa neljättä tietoisuudentilaa eli meditaatiota. Tai siis puhdasta tietoisuutta eli turiaa.
Ensimmäinen viikko on ollut toisaalta ihana, toisaalta turhauttava. Perusasiahan on se, että meditaatio on helppoa. Meditaation kuuluu olla helppoa. Mutta huomaan kasanneeni puhtaan meditaatiokokemuksen tielle esteitä. Ensinnäkin olen harjoitellut joogaa väärin. Noloa myöntää näin joogaopettajana, mutta niin se vaan on. Ei ole olemassa kaikille sopivaa joogaa, vaan jokaisen tulee löytää itselleen sopiva harjoitus. Joogaharjoituksen tarkoitus on tehdä kehosta niin vahva ja joustava, että se mahdollistaa istumisen meditaatioasennossa pitkiä aikoja. Olen tiennyt tämän totuuden, mutta en ole toiminut sen mukaisesti. Viikonloppuna istuminen 7 tuntia/ päivä meditaatiotyynyllä oli tuskallista. Kehoni on kyllä vahva, selkä- ja vatsalihakset jaksoivat kannatella minua hyvin. Mutta ne lonkat... AUTS! Huomasin lihaskireyksiä niin etu- kuin takareisissä, pakaroissa kuin myös reisien lähentäjissä ja loitontajissa. Seuraus: lantiokori ei meinannut millään asettua hyvään ja tukevaan asentoon. Samoin jalat alkoivat puutua jo 10 minuutin jälkeen. Voi tätä turhautumisen määrää!
En ollut aiemmin tajunnut olevani näin irrallani ja erilläni kehostani. Miten olenkin laiminlyönyt sitä näin pitkään? Ei ihme, että olen sairastunut. Kehoni keskilinja tuntuu olevan ns. all over the place. Siis perusasiat istuminen lonkkien päällä ja selkäranka suorana ovat tähän asti vaikeimpia asioita! Etsin yhä edelleen kehoni keskilinjaa. Tuntuu, että se muistuttaa pikemminkin siksakia kuin suoraa linjaa ja energialinja katkeaa monta kertaa. Eipä ihme, että ala- ja ylächakrani eivät oikein kommunikoi keskenään! On hyvin vaikeaa, no oikeastaan mahdotonta, löytää sisäinen rauha ja hiljaisuus, kun kehossa on kaikenlaisia jännityksiä ja energialinja katkeaa tuon tuostakin.
Mutta ei hätää! Muutin joogaharjoitustani niin, että keskityn nyt lonkkien aukaisuun joka suunnalta. Lisäksi opettelen löytämään kehoni keskilinjan. Opettelen myös päästämään irti suorittamisesta sekä turhautumisesta. Meditaatiota, niin kuin joogaakaan, ei voi suorittaa. Ne ovat. Kun keho tyyntyy ja rentoutuu, mieli hiljenee ja rauhoittuu automaattisesti. Vaikka meditaationi katkeaakin (tarkemmin sanottuna tietoisuuteni palaa takaisin normaaliin päivätajuntaan) vielä usein mieleen pulpahtavien ajatuksien ja jalkojen puutumisen myötä, hetkittäin saavutan sisäisen syvän rauhan, tyyneyden ja tyytyväisyyden tilan. Ja nämä hetket ovat päivä päivältä pidempiä. Ja juuri se kannustaa jatkamaan. Samoin kuin se, että tiedän vielä löytäväni kehoni keskilinjan ja rennon istuma-asennon. Silloin myös chakrapilarini on suorassa ja yhtenäinen ja energia pääsee virtaamaan vapaasti. Kenties silloin kehoni paranee myös sairauksista. En ollut tajunnut, että meditaatio on näin kaikenkattavaa ja yhdistää fyysisyyden ja henkisyyden. Mutta totta kai, se on täysin luonnollista. Olemme henkisiä olentoja fyysisessä kehossa. Vasta nyt alan ymmärtää, mitä se todella tarkoittaa.
Lopuksi helpoin osuus: OM-mantran resitoiminen. Tätä Babajin parantavaa Om-healingia teimme koulutuksessa kumpanakin päivänä. Fiiliksiin pääsee kotonakin vain istuutumalla ja kuuntelemalla. Kaunista, eheyttävää, parantavaa. OM!
