Happy Wheel
perjantai 30. heinäkuuta 2010
tiistai 27. heinäkuuta 2010
Jeff Bezos: What matters more than your talents | Video on TED.com
Jeff Bezos: What matters more than your talents | Video on TED.com
Tosiaan on vaikeampaa olla ystävällinen kuin älykäs. En kauheasti pidä suomen kielen sanasta "kiltti". Kiltteys voi olla myös sitä, että myötäilee toisten mielipiteitä liikaakin eikä uskalla kertoa omaa totuuttaan. Sen sijaan ystävällisyys ja lempeys ovat mielestäni arvokkaita ominaisuuksia. Omassa totuudessaan voi pysyä olemalla silti lempeä ja kunnioittava toisia kohtaan. Tässä on mulla vielä haastetta: pois kiltteydestä kohti lempeyttä. En pidä riitelystä tai kärkevistä mielipiteistä. Siksi jätän mielipiteeni helposti sanomatta, kun en tiedä, miten sanoisin sen rakentavasti. Mutta oman totuuden nieleminenkin tulee kalliiksi, siinä menee terveys. Kilpirauhasen vajaatoiminnastahan sanotaan, että omien tarpeiden ja totuuden nieleminen ja tukahduttaminen saavat kilpirauhasen tukahtumaan. Hallelujaa!
Minun polkuni on siis opetella olemaan lempeä, MYÖS JA ENNEN KAIKKEA ITSEÄNI KOHTAAN ja ilmaisemaan oma totuuteni. Siinä tämä blogi on onneksi apuna. Ehkä se oman näköiseni polku ja elämä vielä kuorituu eteen totuuden ja lempeän etenemisen myötä. Ehkä olennaisinta on seuraava Jeffin esittämä kysymys: "one day as you look back, would you be proud of your gifts or your choices?"
Tässä muutama valinta, joista olen ylpeä, iloinen ja kiitollinen:
* Päätin vaihtaa iltalukion puolelle, kun voin päivälukiossa niin huonosti. Innostuin uudestaan opiskelusta, opiskelusta itseni vuoksi. Sain uusia ihania ystäviä ja puhkesin kukkaan. Kun opiskelu oli hauskaa ja rentoa ja opiskelin vain siksi, että se oli mielenkiintoista, numeroni nousivat kohisten, ja lakkiaisten yhteydessä sain elämäni ensimmäisen stipendin! :D
* Päätös lähteä au pairiksi Edinburghiin. Kaikki ei ollut niin ruusuista kuin olin kuvitellut, mutta opin huimasti lisää englantia ja jopa skottiaksenttia ja itsenäistyin.
* Päätös lähteä uudestaan Intiaan siellä tavanneeni pojan luo. Olin uhkarohkea ja kuuntelin sydämeni ääntä. Uusi kahden viikon Intian-reissu on ehdottomasti kauneinta, mitä on koskaan seurannut yhden yön suhteesta - samalla sain neitsytjumalattaren temppelissä (kaunein koskaan näkemäni temppeli täynnä kynttilöitä ja ruusuja) upean hengellisen kokemuksen ylitsevuotavasta rakkaudesta ja siitä, että minä olen rakkaus.
* Päätös hakea ja hyväksymisen jälkeen lähteä joogaopettajakoulutukseen Thaimaahan. Olin viime syksynä tosi huonossa kunnossa kilpirauhasen sekoillessa ja veriarvojen romahdettua. Ajatus kahdesta päivittäisestä joogaharjoituksesta ja koulutusaikatalusta 6.30-21.30 hirvitti. Toisaalta se antoi pontta kuntoutua ja harjoitella joogaa silloinkin, kun energiaa ei ollut mihinkään muuhun. Ja mikä uskomaton koulutus ja kuukausi se olikaan! Meillä oli ja on yhä edelleen upea Kula, henkinen yhteisö. Yksi rohkeimmista ja parhaista päätöksistäni ikinä! :D
Peace, Love and Having Fun! :D Olen sitä mieltä, että parasta terveydenhoitoa ja hyvinvoinnin vaalimista on se, että elää aidosti itsensä näköistä elämää ja tekee rohkeita valintoja.
Tosiaan on vaikeampaa olla ystävällinen kuin älykäs. En kauheasti pidä suomen kielen sanasta "kiltti". Kiltteys voi olla myös sitä, että myötäilee toisten mielipiteitä liikaakin eikä uskalla kertoa omaa totuuttaan. Sen sijaan ystävällisyys ja lempeys ovat mielestäni arvokkaita ominaisuuksia. Omassa totuudessaan voi pysyä olemalla silti lempeä ja kunnioittava toisia kohtaan. Tässä on mulla vielä haastetta: pois kiltteydestä kohti lempeyttä. En pidä riitelystä tai kärkevistä mielipiteistä. Siksi jätän mielipiteeni helposti sanomatta, kun en tiedä, miten sanoisin sen rakentavasti. Mutta oman totuuden nieleminenkin tulee kalliiksi, siinä menee terveys. Kilpirauhasen vajaatoiminnastahan sanotaan, että omien tarpeiden ja totuuden nieleminen ja tukahduttaminen saavat kilpirauhasen tukahtumaan. Hallelujaa!
Minun polkuni on siis opetella olemaan lempeä, MYÖS JA ENNEN KAIKKEA ITSEÄNI KOHTAAN ja ilmaisemaan oma totuuteni. Siinä tämä blogi on onneksi apuna. Ehkä se oman näköiseni polku ja elämä vielä kuorituu eteen totuuden ja lempeän etenemisen myötä. Ehkä olennaisinta on seuraava Jeffin esittämä kysymys: "one day as you look back, would you be proud of your gifts or your choices?"
Tässä muutama valinta, joista olen ylpeä, iloinen ja kiitollinen:
* Päätin vaihtaa iltalukion puolelle, kun voin päivälukiossa niin huonosti. Innostuin uudestaan opiskelusta, opiskelusta itseni vuoksi. Sain uusia ihania ystäviä ja puhkesin kukkaan. Kun opiskelu oli hauskaa ja rentoa ja opiskelin vain siksi, että se oli mielenkiintoista, numeroni nousivat kohisten, ja lakkiaisten yhteydessä sain elämäni ensimmäisen stipendin! :D
* Päätös lähteä au pairiksi Edinburghiin. Kaikki ei ollut niin ruusuista kuin olin kuvitellut, mutta opin huimasti lisää englantia ja jopa skottiaksenttia ja itsenäistyin.
* Päätös lähteä uudestaan Intiaan siellä tavanneeni pojan luo. Olin uhkarohkea ja kuuntelin sydämeni ääntä. Uusi kahden viikon Intian-reissu on ehdottomasti kauneinta, mitä on koskaan seurannut yhden yön suhteesta - samalla sain neitsytjumalattaren temppelissä (kaunein koskaan näkemäni temppeli täynnä kynttilöitä ja ruusuja) upean hengellisen kokemuksen ylitsevuotavasta rakkaudesta ja siitä, että minä olen rakkaus.
* Päätös hakea ja hyväksymisen jälkeen lähteä joogaopettajakoulutukseen Thaimaahan. Olin viime syksynä tosi huonossa kunnossa kilpirauhasen sekoillessa ja veriarvojen romahdettua. Ajatus kahdesta päivittäisestä joogaharjoituksesta ja koulutusaikatalusta 6.30-21.30 hirvitti. Toisaalta se antoi pontta kuntoutua ja harjoitella joogaa silloinkin, kun energiaa ei ollut mihinkään muuhun. Ja mikä uskomaton koulutus ja kuukausi se olikaan! Meillä oli ja on yhä edelleen upea Kula, henkinen yhteisö. Yksi rohkeimmista ja parhaista päätöksistäni ikinä! :D
Peace, Love and Having Fun! :D Olen sitä mieltä, että parasta terveydenhoitoa ja hyvinvoinnin vaalimista on se, että elää aidosti itsensä näköistä elämää ja tekee rohkeita valintoja.
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
Kun rahat ei riitä onneen
Kun rahat ei riitä onneen
Näin se vähän tuntuu olevan. Muistan esimerkiksi, mikä mieletön onnen tunne oli teininä, kun oli säästänyt kuukausirahoista ja sai ostettua jonkin CD:n. Sitähän oli pitkään aivan fiiliksissä ja suurin piirtein nukkui cd:n kanssa.
Samoin muistan, kun opiskeluaikana rahaa oli vähän, ja toisinaan jouduin suorastaan näkemään nälkää. Mutta mikä riemu silloin oli, kun kaveri tuli viikonloppureissulta vanhempiensa luota ja keitettiin yhdessä iltateet ja syötiin piirakkaa. Ja miten paljon sitä nautti tavallisesta teekupposesta. Nyt sen seurana pitää vähintään olla jotain hifistelyhunajaa ja luomuhedelmiä.
Vielä yksi esimerkki. Kun asuin Nepalissa, asuimme poikaystäväni kanssa melko pienessä yksiössä. Mutta kun meillä ei ollut mitään muuta tavaraa kuin sänky, pieni pöytä ja jonkin verran vaatteita, siivoaminen oli todella helppoa. Elimme pienellä budjetilla, mutta oli sitäkin suurempaa luksusta, kun poikakaverini haki meille muutaman kerran leivokset aamuteen seuraksi. Ja Intiassa elettiin vielä pienemmällä budjetilla. Usein tilattiin vain yksi annos. Mutta sen jakamisesta tuli kaunis rituaali ja rakkaudenosoitus. :)
Kyllähän raha helpottaa elämää ja on kivaa, jos on varaa matkustella ja harrastaa. Mutta totuus on ja pysyy: parhaat asiat on ilmaisia tai ainakin edullisia. :D
Näin se vähän tuntuu olevan. Muistan esimerkiksi, mikä mieletön onnen tunne oli teininä, kun oli säästänyt kuukausirahoista ja sai ostettua jonkin CD:n. Sitähän oli pitkään aivan fiiliksissä ja suurin piirtein nukkui cd:n kanssa.
Samoin muistan, kun opiskeluaikana rahaa oli vähän, ja toisinaan jouduin suorastaan näkemään nälkää. Mutta mikä riemu silloin oli, kun kaveri tuli viikonloppureissulta vanhempiensa luota ja keitettiin yhdessä iltateet ja syötiin piirakkaa. Ja miten paljon sitä nautti tavallisesta teekupposesta. Nyt sen seurana pitää vähintään olla jotain hifistelyhunajaa ja luomuhedelmiä.
Vielä yksi esimerkki. Kun asuin Nepalissa, asuimme poikaystäväni kanssa melko pienessä yksiössä. Mutta kun meillä ei ollut mitään muuta tavaraa kuin sänky, pieni pöytä ja jonkin verran vaatteita, siivoaminen oli todella helppoa. Elimme pienellä budjetilla, mutta oli sitäkin suurempaa luksusta, kun poikakaverini haki meille muutaman kerran leivokset aamuteen seuraksi. Ja Intiassa elettiin vielä pienemmällä budjetilla. Usein tilattiin vain yksi annos. Mutta sen jakamisesta tuli kaunis rituaali ja rakkaudenosoitus. :)
Kyllähän raha helpottaa elämää ja on kivaa, jos on varaa matkustella ja harrastaa. Mutta totuus on ja pysyy: parhaat asiat on ilmaisia tai ainakin edullisia. :D
Ylläri-pylläri
Lily Allenin biisi tiivistää tämän hetken fiilikset täydellisesti. Sain Foodit-sivustolla näpeilleni. En tajunnut, että joku voi olla todella allerginen joogalle ja nähdä sen uskontona. Lisäsin kalenteriin hyväntekeväisyysjoogapäivän varojen keräämiseksi Helsingin Eläinsuojeluyhdistykselle. Tein sellaisen mokan, että linkitin tapahtuman Etelä-Suomen tietoihin. Sain pari yllättävän kipakkaa viestiä, missä tiedot vaadittiin poistamaan ja pitämään sivusto puhtaana uskonnollisesta hömpästä. Oho!
Mitä tähän sanoisi. No, antaa Lilyn hoitaa homma kotiin: "Do you get, do you get a little kick out of being small-minded?" Jooga ei ole uskonto, eikä se ole sidoksissa mihinkään uskontoon. Sen sijaan joogan harjoittamisen myötä henkisyys yleensä kasvaa automaattisesti. Hassua vaan, että jopa Foodit-sivustolla on noin ahdasmielisiä, negatiivisia ja riidanhaluisia ihmisiä. Siitä ehkä yllätyin - no, järkytyin - eniten. Kuvittelin, että kaikki foodistit ovat avarakatseisia, positiivisia ja rakentavia. Kompastuinpa taas omaan naiiviuteeni. Oh well. No, onneksi on Lily Allen. Kyllä tää taas tästä. Poistin tapahtuman, sillä en ole siitä itse millään tavalla vastuussa enkä halua herättää pahaa verta noin hienoa tapahtumaa kohtaan. On aika ahdasmielistä tuijottaa vain omaan napaan ja hyvinvointiin. Itse ainakin haluan laajentaa hyvinvointia niin toisiin ihmisiin, eläimiin kuin luontoonkin. Minun maailmassani ihminen on osa maailmankaikkeutta siinä missä eläimetkin, ei irrallinen tai välttämättä edes ylempi. Sen sijaan on karmeaa katsella, mitä tuhoa ahdasmieliset, ahneet ja itsekkäät ihmiset saavat aikaan luonnossa ja millaisiin kärsimyksiin monet eläimet joutuvat ihmisten toimesta. Se, jos mikä ahdistaa.
Mutta lähden tästä nyt ulos kävelemään paljain jaloin tai tekemään jotain muuta piristävää ja innostavaa. Kun ihmetys tästä helpottaa, voin laulaa toista Lilyn hienoa biisiä, LDN. The sun is in the sky, oh why oh why would I wanna be anywhere else! :D
Luonnonmukaista kauneudenhoitoa
Vähitellen (lue: useamman vuoden kuluessa) kauneudenhoitoni on mennyt entistä luonnonmukaisemmaksi. Kun en halua kuormittaa kehoani ruoan sisältämillä kemikaaleilla, olisi hullua laittaa kemikaaleja ihollekaan. Ihohan on ihmiskehon suurin elin, ja se mitä laitat ihollesi, imeytyy myös kehoosi. Nyrkkisääntö on se, että laita ihollesi vain sellaista, mitä voisit myös syödä.
Olen kokeillut monia luomusampoita ja hoitoaineita. Parhaimmaksi olen todennut ekokampaajaltani ostaman saksalaisen i+m:n sampoon, joka kuorii päänahkaa ja sisältää aromaterapeuttisia kasviuutteita. Piristyy samalla mielikin kummasti suihkussa. Samalla tavalla toimii Lushin (myymälä Stockaa vastapäätä) palasampoo; nyt on käytössä turkoosinsininen merilevää sisältävä versio. Myös Lushin hiuksiin jätettävä hoitoaine on ihanan tuoksuinen, tosin tuoksu on ehkä liiankin voimakas. Talvella olin kuukauden Thaimaassa ja löysin lentokentältä purkillisen hiuksiin jätettävää kookosöljyä. Toimi loistavasti! Se oli mun ainoa hoitoaine, vaikka olin paljon auringossa, uin lukemattomia kertoja merivedessä ja peseydyin useamman kerran päivässä. Kannattaa kokeilla! :)
Kosteusvoiteena käytän oikeastaan pelkästään kookosöljyä (Tropicai on mielestäni korkealaatuisin) tai kaakaovoita. Kuiville kantapäille ja kyynärpäille käytän kehäkukkaa sisältävää sheavoita Ruohonjuuresta.
Deodoranttia en enää juurikaan käytä. Keho on puhdistunut ja hien haju hävinnyt, joten mitäpä sitä suotta. Avainasia tässä tosin on se, että olen käynyt EkoEgossa (Helsingissä Kaisaniemenkatu 1) kainaloiden hunajoinnissa. Mun karvalaatu on todella tumma ja paksu, ja vain hunajointi tehoaa niihin. Kainalot pysyvät hunajoinnilla sileinä jopa parikin viikkoa, mikä on mun tapauksessa suoranainen ihme. Mitään Veetin karvanpoistomyrkkyjä en halua käyttää, huih. Jos taas perinteisesti höyläisin, saisin höyläillä kainalot kahdesti päivässä. Mun kohdalla siis hunajointi on kuin taivaan lahja! Myönnettäköön, että ensimmäinen kerta ei ole nautinto, mutta hoidon tulokset näkyvät heti. Kainalot ovat sileät ja iho on hunajan hoitavien ominaisuuksien ansiosta todella pehmeä. Jotenkin hunajointi pehmittää karvatuppeja, ja jo seuraava kerta on - uskomatonta kyllä - suorastaan nautinto! Kookosöljyn lisäksi käytän sileisiin kainaloihin toisinaan myös Monoi-ihmeöljyä Bodyshopista. Niin ihana tuoksu, että riittää "parfyymiksi" koko päiväksi. Kun tulee syksy ja talvi ja pitää olla enemmän vaatetta päällä, voin pestä kainalot ennen öljyämistä ruokasoodalla. Takuuvarma kikka, joka pitää hajut loitolla!
Kaakaovoi ja merisuola toimivat hyvänä combona kylvyssä. Merisuola puhdistaa ja kaakaovoi voitelee niin, että ei tarvitse kylvyn jälkeen erikseen rasvailla. Kuorintaan käytän joskus tahnaa, mihin sekoitan espresson/kahvinpuruja ja kookosöljyä. Toimii koko kropalle ja kasvoille, kuorii ja kosteuttaa samalla.
Kuiville käsille ja kynsinauhoille teen joskus seuraavaan hauteen: lämmintä vettä, tuoretta sitruunamehua, vähän merisuolaa ja teelusikka tai pari oliiviöljyä. Siellä lilluttelen käsiä 10-15 min, niin johan on taas pehmeät.
Olen kokeillut monia luomusampoita ja hoitoaineita. Parhaimmaksi olen todennut ekokampaajaltani ostaman saksalaisen i+m:n sampoon, joka kuorii päänahkaa ja sisältää aromaterapeuttisia kasviuutteita. Piristyy samalla mielikin kummasti suihkussa. Samalla tavalla toimii Lushin (myymälä Stockaa vastapäätä) palasampoo; nyt on käytössä turkoosinsininen merilevää sisältävä versio. Myös Lushin hiuksiin jätettävä hoitoaine on ihanan tuoksuinen, tosin tuoksu on ehkä liiankin voimakas. Talvella olin kuukauden Thaimaassa ja löysin lentokentältä purkillisen hiuksiin jätettävää kookosöljyä. Toimi loistavasti! Se oli mun ainoa hoitoaine, vaikka olin paljon auringossa, uin lukemattomia kertoja merivedessä ja peseydyin useamman kerran päivässä. Kannattaa kokeilla! :)
Kosteusvoiteena käytän oikeastaan pelkästään kookosöljyä (Tropicai on mielestäni korkealaatuisin) tai kaakaovoita. Kuiville kantapäille ja kyynärpäille käytän kehäkukkaa sisältävää sheavoita Ruohonjuuresta.
Deodoranttia en enää juurikaan käytä. Keho on puhdistunut ja hien haju hävinnyt, joten mitäpä sitä suotta. Avainasia tässä tosin on se, että olen käynyt EkoEgossa (Helsingissä Kaisaniemenkatu 1) kainaloiden hunajoinnissa. Mun karvalaatu on todella tumma ja paksu, ja vain hunajointi tehoaa niihin. Kainalot pysyvät hunajoinnilla sileinä jopa parikin viikkoa, mikä on mun tapauksessa suoranainen ihme. Mitään Veetin karvanpoistomyrkkyjä en halua käyttää, huih. Jos taas perinteisesti höyläisin, saisin höyläillä kainalot kahdesti päivässä. Mun kohdalla siis hunajointi on kuin taivaan lahja! Myönnettäköön, että ensimmäinen kerta ei ole nautinto, mutta hoidon tulokset näkyvät heti. Kainalot ovat sileät ja iho on hunajan hoitavien ominaisuuksien ansiosta todella pehmeä. Jotenkin hunajointi pehmittää karvatuppeja, ja jo seuraava kerta on - uskomatonta kyllä - suorastaan nautinto! Kookosöljyn lisäksi käytän sileisiin kainaloihin toisinaan myös Monoi-ihmeöljyä Bodyshopista. Niin ihana tuoksu, että riittää "parfyymiksi" koko päiväksi. Kun tulee syksy ja talvi ja pitää olla enemmän vaatetta päällä, voin pestä kainalot ennen öljyämistä ruokasoodalla. Takuuvarma kikka, joka pitää hajut loitolla!
Kaakaovoi ja merisuola toimivat hyvänä combona kylvyssä. Merisuola puhdistaa ja kaakaovoi voitelee niin, että ei tarvitse kylvyn jälkeen erikseen rasvailla. Kuorintaan käytän joskus tahnaa, mihin sekoitan espresson/kahvinpuruja ja kookosöljyä. Toimii koko kropalle ja kasvoille, kuorii ja kosteuttaa samalla.
Kuiville käsille ja kynsinauhoille teen joskus seuraavaan hauteen: lämmintä vettä, tuoretta sitruunamehua, vähän merisuolaa ja teelusikka tai pari oliiviöljyä. Siellä lilluttelen käsiä 10-15 min, niin johan on taas pehmeät.
lauantai 24. heinäkuuta 2010
Happiness is…a work environment where people feel good about themselves and are empowered to do their best work
Happiness is…a work environment where people feel good about themselves and are empowered to do their best work
No niin. Kun tarpeeksi ottaa päähän, alkaa innostavia ajatuksia tupsahdella ties mistä. Tämä tarina olit tullut Facebook-sivulleni Positiivisen psykologian sivun kautta. Olen 100% samaa mieltä kirjoittajan kanssa! :D Kun olemme työpaikalla 8 h päivässä, on todella tärkeää valita sellainen työpaikka, missä on hyvä olla.
No niin. Kun tarpeeksi ottaa päähän, alkaa innostavia ajatuksia tupsahdella ties mistä. Tämä tarina olit tullut Facebook-sivulleni Positiivisen psykologian sivun kautta. Olen 100% samaa mieltä kirjoittajan kanssa! :D Kun olemme työpaikalla 8 h päivässä, on todella tärkeää valita sellainen työpaikka, missä on hyvä olla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)