Kun rahat ei riitä onneen

Kun rahat ei riitä onneen

Näin se vähän tuntuu olevan. Muistan esimerkiksi, mikä mieletön onnen tunne oli teininä, kun oli säästänyt kuukausirahoista ja sai ostettua jonkin CD:n. Sitähän oli pitkään aivan fiiliksissä ja suurin piirtein nukkui cd:n kanssa.

Samoin muistan, kun opiskeluaikana rahaa oli vähän, ja toisinaan jouduin suorastaan näkemään nälkää. Mutta mikä riemu silloin oli, kun kaveri tuli viikonloppureissulta vanhempiensa luota ja keitettiin yhdessä iltateet ja syötiin piirakkaa. Ja miten paljon sitä nautti tavallisesta teekupposesta. Nyt sen seurana pitää vähintään olla jotain hifistelyhunajaa ja luomuhedelmiä.

Vielä yksi esimerkki. Kun asuin Nepalissa, asuimme poikaystäväni kanssa melko pienessä yksiössä. Mutta kun meillä ei ollut mitään muuta tavaraa kuin sänky, pieni pöytä ja jonkin verran vaatteita, siivoaminen oli todella helppoa. Elimme pienellä budjetilla, mutta oli sitäkin suurempaa luksusta, kun poikakaverini haki meille muutaman kerran leivokset aamuteen seuraksi. Ja Intiassa elettiin vielä pienemmällä budjetilla. Usein tilattiin vain yksi annos. Mutta sen jakamisesta tuli kaunis rituaali ja rakkaudenosoitus. :)

Kyllähän raha helpottaa elämää ja on kivaa, jos on varaa matkustella ja harrastaa. Mutta totuus on ja pysyy: parhaat asiat on ilmaisia tai ainakin edullisia. :D