Mahtavaa alkanutta vuotta 2015!
Olin eilen Jenni Emilia Kauppilan mahtavassa Rakkaus-illassa, joka oli jatkokurssi Rakkaus-kurssin käyneille. Tarkastelimme asioita, jotka tuottavat meille tällä hetkellä eniten tuskaa.
Tajusin, että oma tuskani johtuu siitä, että kannan mukanani vanhoja tarinoita. Olen lopen kyllästynyt niihin! Ne estävät minua elämästä, rakastamasta ja kokemasta. Ympärilläni on suojamuuri, jonka läpi murtautumiseen tarvitaan ninja tai dynamiittia. Toisaalta kun uskaltaudun katsomaan pelkojani rohkeasti silmästä silmään ja olemaan rohkeasti avoin ja läsnä, ei olekaan mitään pelättävää. Ja ne uskomukset, jotka estävät minua nauttimasta elämästä ja ottamasta vastaan rakkautta, ovat vain tarinoita. Ja tarinan voi aina muuttaa.
Toinen oivallus oli se, että joka päivä voi olla lomalla. Miksi en olisi? Lomalla kaikki on uutta ja tuntematonta - ja mahdollista. Ei ole mitään ennakko-oletuksia, ja siksi on avoin kokeilemaan uusia asioita ja kohtaamaan uusia ihmisiä. Vaikka toki konkreettinen ympäristön vaihtaminen auttaa, on loma ennen kaikkea mielentila. Miksi en voisi olla lomalla joka päivä? Mitä hauskaa voisin tänään tehdä? Mitä uutta ruokaa voisin tänään kokeilla? Minne suuntaisin kahville? Voisinko mennä töihin uutta reittiä?
Lomalla voi olla myös fyysisesti. Ja ihan tässä hetkessä. Kun hengittää syvään rauhallisesti, voi keskittyä aistimaan uloshengityksen jälkeistä hiljaisuutta. Tyhjyyttä. Ja tuossa tyhjyydessä voi levätä. Se on tuntematon. Sen tutkiminen voi tuntua pelottavalta, ja usein meillä on kova kiire hengittää nopeasti sisään. Suurinta rohkeutta on rohkeus kohdata tyhjyys, tuntematon. Itse huomaan, että monesti kiskon ilmaa sisälleni lähes pakonomaisesti ikään kuin ilma voisi loppua minä hetkenä hyvänsä ja minun on ehdittävä vetää sitä sisälleni niin kauan kuin sitä riittää. Mutta totuus on se, että ei ilma minnekään katoa. Sitä on riittävästi meille jokaiselle. Tässä hetkessä, seuraavassa ja vielä huomennakin. Kun rentoudun ja annan hengitykseni rentoutua, olen lomalla. Kun luotan siihen, että happea on vielä seuraavassa hetkessäkin ja annan hengitykseni rauhoittua, myös mieleni rauhoittuu.
Lopuksi vielä mainio vanha biisi Ismo Alangolta. Tämä tuli eilen mieleeni kohtaamisharjoituksessa. Sain kokea, että ei ole mitään kauniimpaa ja arvokkaampaa kuin hetki, jossa kohtaamme toisen ihmisen täysin avoimena, tuomitsematta, odottamatta mitään. Puhtaana peilinä. Itse prosessoin asioita biisien kautta. Kohtaamisharjoituksen aikana tämä biisi nousi mieleeni, vaikka en ole kuunnellut tätä vuosiin. Tai vuosikymmeniin. Mutta sanat ovat aivan timanttia.
"Olen tyytymätön, koska olen tyytyväinen.
Tyytymättömyys on voimaa, sanotaan.
Vain sekaisin saa olla iloinen.
Vain hullut taikka juopot nauravat ja itkevät, muut ei.
Mun täytyy olla allapäin, on romanttista murjottaa...
Kun murheen syövereissä saa yksin pyöriskellä,
Kellä voisi olla hauskempaa?
Kaunis katala, valheen maja matala.
Valheet yössä uiskentelee, huhuilee kuin kuolemalle,
Pilkkaa tahtois tehdä yksin tein.
Survoutuu jo šakettiin, puristautuu kravattiin.
Mä päätän unohtaa ystävän.
Sukellan tyrskyihin, irrotan kravatin ja hautaan vien...
Kun sähkö kitarasta viedään, silloin vasta
Tuodaan hevosjouhikäyttöinen
Kauniin, katalan valheen majaan matalaan.
Mä liisteröidyn valheisiin. (3x)
Olen tavallinen ihminen, kolmikulmainen.
Mä olen siinä kymmenen, valheita kotiin kuskailen,
Taas koulupäivän kidutukset jää.
Mä olen kahdenkymmenen, roinaa kotiin kuskailen,
Taas joulupäivän kidutukset saa.
Mä olen kolmenkymmenen, aseita ja timantteja vaan.
Kun sähkö kitarasta viedään, silloin vasta
Saadaan lyijy-vapaa -aikakin
Kauniin, katalan valheen majaan matalaan.
Perkele, onnenpekkoja, voi meitä onnenpekkoja.
Oikeita onnenpekkoja, voi meitä onnenpekkoja.
Pulleita onnenpekkoja...
Olen tavallinen ihminen, kolmikulmainen"
Olin eilen Jenni Emilia Kauppilan mahtavassa Rakkaus-illassa, joka oli jatkokurssi Rakkaus-kurssin käyneille. Tarkastelimme asioita, jotka tuottavat meille tällä hetkellä eniten tuskaa.
Tajusin, että oma tuskani johtuu siitä, että kannan mukanani vanhoja tarinoita. Olen lopen kyllästynyt niihin! Ne estävät minua elämästä, rakastamasta ja kokemasta. Ympärilläni on suojamuuri, jonka läpi murtautumiseen tarvitaan ninja tai dynamiittia. Toisaalta kun uskaltaudun katsomaan pelkojani rohkeasti silmästä silmään ja olemaan rohkeasti avoin ja läsnä, ei olekaan mitään pelättävää. Ja ne uskomukset, jotka estävät minua nauttimasta elämästä ja ottamasta vastaan rakkautta, ovat vain tarinoita. Ja tarinan voi aina muuttaa.
Toinen oivallus oli se, että joka päivä voi olla lomalla. Miksi en olisi? Lomalla kaikki on uutta ja tuntematonta - ja mahdollista. Ei ole mitään ennakko-oletuksia, ja siksi on avoin kokeilemaan uusia asioita ja kohtaamaan uusia ihmisiä. Vaikka toki konkreettinen ympäristön vaihtaminen auttaa, on loma ennen kaikkea mielentila. Miksi en voisi olla lomalla joka päivä? Mitä hauskaa voisin tänään tehdä? Mitä uutta ruokaa voisin tänään kokeilla? Minne suuntaisin kahville? Voisinko mennä töihin uutta reittiä?
Lomalla voi olla myös fyysisesti. Ja ihan tässä hetkessä. Kun hengittää syvään rauhallisesti, voi keskittyä aistimaan uloshengityksen jälkeistä hiljaisuutta. Tyhjyyttä. Ja tuossa tyhjyydessä voi levätä. Se on tuntematon. Sen tutkiminen voi tuntua pelottavalta, ja usein meillä on kova kiire hengittää nopeasti sisään. Suurinta rohkeutta on rohkeus kohdata tyhjyys, tuntematon. Itse huomaan, että monesti kiskon ilmaa sisälleni lähes pakonomaisesti ikään kuin ilma voisi loppua minä hetkenä hyvänsä ja minun on ehdittävä vetää sitä sisälleni niin kauan kuin sitä riittää. Mutta totuus on se, että ei ilma minnekään katoa. Sitä on riittävästi meille jokaiselle. Tässä hetkessä, seuraavassa ja vielä huomennakin. Kun rentoudun ja annan hengitykseni rentoutua, olen lomalla. Kun luotan siihen, että happea on vielä seuraavassa hetkessäkin ja annan hengitykseni rauhoittua, myös mieleni rauhoittuu.
Lopuksi vielä mainio vanha biisi Ismo Alangolta. Tämä tuli eilen mieleeni kohtaamisharjoituksessa. Sain kokea, että ei ole mitään kauniimpaa ja arvokkaampaa kuin hetki, jossa kohtaamme toisen ihmisen täysin avoimena, tuomitsematta, odottamatta mitään. Puhtaana peilinä. Itse prosessoin asioita biisien kautta. Kohtaamisharjoituksen aikana tämä biisi nousi mieleeni, vaikka en ole kuunnellut tätä vuosiin. Tai vuosikymmeniin. Mutta sanat ovat aivan timanttia.
"Olen tyytymätön, koska olen tyytyväinen.
Tyytymättömyys on voimaa, sanotaan.
Vain sekaisin saa olla iloinen.
Vain hullut taikka juopot nauravat ja itkevät, muut ei.
Mun täytyy olla allapäin, on romanttista murjottaa...
Kun murheen syövereissä saa yksin pyöriskellä,
Kellä voisi olla hauskempaa?
Kaunis katala, valheen maja matala.
Valheet yössä uiskentelee, huhuilee kuin kuolemalle,
Pilkkaa tahtois tehdä yksin tein.
Survoutuu jo šakettiin, puristautuu kravattiin.
Mä päätän unohtaa ystävän.
Sukellan tyrskyihin, irrotan kravatin ja hautaan vien...
Kun sähkö kitarasta viedään, silloin vasta
Tuodaan hevosjouhikäyttöinen
Kauniin, katalan valheen majaan matalaan.
Mä liisteröidyn valheisiin. (3x)
Olen tavallinen ihminen, kolmikulmainen.
Mä olen siinä kymmenen, valheita kotiin kuskailen,
Taas koulupäivän kidutukset jää.
Mä olen kahdenkymmenen, roinaa kotiin kuskailen,
Taas joulupäivän kidutukset saa.
Mä olen kolmenkymmenen, aseita ja timantteja vaan.
Kun sähkö kitarasta viedään, silloin vasta
Saadaan lyijy-vapaa -aikakin
Kauniin, katalan valheen majaan matalaan.
Perkele, onnenpekkoja, voi meitä onnenpekkoja.
Oikeita onnenpekkoja, voi meitä onnenpekkoja.
Pulleita onnenpekkoja...
Olen tavallinen ihminen, kolmikulmainen"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, että jätät kommentin! Pidäthän kommenttisi sävyn rakentavana ja kaikkia kunnioittavana. Erilaiset mielipiteet ja rakentava kritiikkikin ovat tervetulleita, niistä voi aina oppia uutta. Toivon kuitenkin, että blogin sävy säilyy positiivisena. Kiitos! =D