Vuoden 2014 lahjat

Tervehdys!

Usein vuoden lähestyessä loppuaan mietin, mitä haluan saavuttaa seuraavana vuotena ja mitä haluan muuttaa. Se on toki aivan normaalia ja hyvää. Mutta tästä Matthew Husseyn videosta oivalsin, että on aivan yhtä tärkeää miettiä kulunutta vuotta ja sen onnistumisia ja opetuksia. On huikeaa, että olen yhä elossa ja saan elää elämääni siten, kuin itse parhaaksi koen. Suurin osa maapallon ihmisistä ei ole läheskään yhtä onnekkaita.



Olen kiitollinen vuodesta 2014, koska:

- Minulla oli rohkeutta lähteä pois työpaikasta, jossa olin ollut 7 vuotta. Kaipasin uusia haasteita ja ammatillista uudistumista. Olen ollut töissä ammatillisessa koulutuksessa, mutta tänä syksynä siirryin töihin peruskouluun. Sain myös 6 kuukauden virkavapauden, jonka aikana sain tehdä lopullisen päätökseni. Olen oppinut tämän syksyn aikana aivan huikean paljon ja innostunut taas työstäni. Ja helmikuussa palaan takaisin entiseen työpaikkaani entistä viisaampana. Ja nyt osaan arvostaa sitä!
- Olen kiitollinen, että peruskoulussa viettämieni kuukausien aikana olen saanut tutustua upeisiin opettajiin ja ihaniin nuoriin. Olen myös saanut takaisin uskon omaan ammattitaitooni.
- Olen oppinut, että viljaton ja maidoton ruokavalio todella auttavat pudottomaan painoa. Vaikka yritin vuosia pudottaa painoa, se ei hievahtanutkaan. Tänä syksynä painoa on kuitenkin lähtenyt 3 kiloa. Jee!
- Olen ymmärtänyt sen, että onnellisuus tulee läheisistä ihmisistä. Kaipaan ystäviäni, jotka asuvat kaukana. Haluaisin asua heidän kanssaan samassa kaupungissa.
- Olen saanut terveyteni ja vireystilani niin hyviksi, että olen kiinnostunut taas seurustelusta ja parisuhteesta.
- Olen oivaltanut sen, että vaikka olenkin introvertti ja kaipaan yksinäisyyttä latautuakseni, siinä on vaara eristäytyä liikaa. Olen viettänyt erakkoelämää vuosia. Työn vastapainoksi kaipaan ihmiskontakteja, joissa saan olla ja nauttia yhdessäolemisesta. Vaikka olisin väsynyt, on hyvä lähteä välillä ihmisten ilmoille. Sekin voimaannuttaa.
- Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat kritisoineet reikiä ja tarotia yms. Siitä olen oivaltanut, että kaipaan elämääni mystiikkaa ja taikaa; asioita, joita ei voi selittää älyllä.
- Iloitsen siitä, että tänään saan osallistua Talvipäivänseisauksen Suklaaseremoniaan Pihasalilla.
- Päätösten tekeminen on minulle vaikeaa. Sitä helpottaa, kun kysyn itseltäni: "Tuleeko tämä päätös Rakkaudesta?" tai "Kummassa vaihtoehdossa on enemmän Valoa ja Rakkautta?".
- Minulla on paha tapa roikkua Facebookissa. Minulle jää aikaa lukea ja liikkua, kun vähennän FB-aikaani.
- Olen todella kiitollinen siitä, että päätin kesällä lähteä ex tempore Ouluun Rotuaari Piknikille, ja isäni onnistui saamaan minulle sinne lipun. Näin siellä Haloo Helsingin sekä Cheekin aivan huikean keikan. Cheek vakuutti minut livenä niin vahvasti, että olen sen jälkeen ollut käännynnäinen ja fanittanut häntä. :D

Hetki on kaunis

Kävin heinäkuussa vanhempieni luona Oulussa ja näin Haloo Helsingin keikan Rotuaari Piknikillä. Elli on ihana! Tykkäsin Haloo Helsingistä jo aikaisemminkin, mutta nyt olen suuri fani. Tässä ihana biisi Hetki on kaunis, jonka sanat ovat niin totta. Ihanaa päivää ihan jokaiselle. Nautitaan hetkistä!

Haloo Helsinki! : Hetki on kaunis

Mä tajuta sain, että hetki on kaunis.
Mä tajuta sain, että nyt tai ei koskaan.
Tän hetken mä tahdon tallentaa.

Mä hengittelen, olen täynnä voimaa.
Mä tajuta sain, että
Onni on se, että mun sydän pomppailee.
En odota aina uutta,
muuten mä jään ilman mahdollisuutta
Elää elämää.

En laula tänään niistä sydänsuruista.
Enkä laula tänään niistä hetkistä, jotka hukkasin turhiin toiveisiin.
En laula tänään surun kyynelistä.
Mä onneni nään olemassa tässä, nyt ja se pulppuaa

Jokainen sielu on kaunis.
Talven tai kesän sävel on kaunis.
Ja laula, jos tunnet tän onnen.
Laula siellä tai tuolla tai täällä tai missä se on.

Hetki on kaunis. Vaan missä se on?
Hetki on kaunis. Ja missä mä oon, siellä se on.
Perheissä, jengeissä, kouluissakin - siellä se on.
Kiireissä, yötöissä, arjessakin - siellä se on.
Linnoissa, bingoissa, puistoissakin - siellä se on.
Maailmanpyörissä, junissakin - siellä se on.
Hetki on kaunis.
Ja missä sä oot, siellä se on.

Mä tajuta sain, että hetki on kaunis.
Mä tajuta sain, että nyt tai ei koskaan.
Tän hetken mä tahdon tallentaa.

Fustra-treenit #8 ja #9 - tästä matka vasta alkaa

Hei!

Jos joku ihmettelee, miksi en ole kirjoittanut pariin viikkoon mitään fustrasta, ei syytä huoleen. En ole luovuttanut, en ole lopettanut fustra-harjoittelua enkä edes kirjoittamista. Harjoittelussa on kuitenkin ollut parin viikon tauko, sillä valmentajani oli kipeänä. Mutta nyt taas mennään!

Eilen oli treeni nro #9. Aloitimme sen kehonkoostumusmittauksella. Se paljasti sekä hyviä, että huonoja uutisia. Kuten tiesinkin, paino ei ole tippunut kuin alle kilon. Tarkemmin sanottuna 800g. Se on toki hieman masentavaa. Toisaalta kilpparivajakin laihdutus ei suju yhtä helposti kuin sellaisen ihmisen, jonka aineenvaihdunta toimii normaalisti. Lisäksi tähän väliin on mahtunut pääsiäinen, vappu ja läksiäisjuhlani nykyisestä työpaikasta sekä yksi shamppanjailta ystävien kanssa, kun juhlimme ystäväni Kristiinan uutta työpaikkaa. Sitä paitsi huomasin mielenkiintoisen piirteen itsessäni: ruokapäivän pitäminen ei sovi minulle. Kalorilaskuri on todella hyvä ohjelma ja vieläpä edullinen. Mutta omalla kohdallani kalorit saavat liian suuren merkityksen. Jos olen liikkunut, ajattelen, että saan syödä niin ja niin paljon yli normin. Jos taas vaikkapa lounaan kaloripitoisuus yllättää, ahdistun ja koko loppupäivä on pilalla. Kun loppupäiväksi on käytettävissä vain pari sataa kaloria, ahdistun. Sen sijaan, että söisin normaalisti pieniä aterioita, ajattelen että aivan sama. Vedän sitten jäätelöä ja suklaata, kun tämä päivä on kuitenkin pilalla. Niinpä olen päättänyt luopua ruokapäiväkirjasta ja opettelen syömään nälkäni mukaan. Siinä tosin riittää haastetta ja opeteltavaa, sillä syön edelleen jättiannoksia ja toisinaan ateriavälit venyvät liian pitkiksi. Kuitenkin kuukauden aikana olen oppinut syömään säännöllisesti ja lisännyt proteiinin saantia huomattavasti.

No, onneksi kehonkoostumusmittaus paljasti positiivistakin: keskivartalosta on lähtenyt rasvaa, ja tilalle on tullut lihasta. Käsivarsien lihastilanne on pysynyt ennallaan, mutta sieltäkin on lähtenyt rasvaa. Sen sijaan jalkojen tilanne hämmästyttää: sinne on tullut lisää rasvaa! Tätä outoa ilmiötä ei osannut valmentajakaan selittää. Seurailemme tilannetta. Kokonaisterveyden kannalta positiivista on kuitenkin se, että kehon nestepitoisuus on kohonnut prosentilla! Jee! Yksi prosentti kiritty, enää viisi jäljellä! Nestepitoisuuden pitäisi siis olla ainakin 50%, mulla se oli alkumittauksessa 44%. Kun nestettä on enemmän, kaikki kiertää paremmin enkä ole pelkästään ruttuinen rusina. :)

No niin. Se mittauksista. Omat tuntemukset ovat kyllä varovaisen positiivisia. Kehoon on tullut voimaa. Jaksan kannatella itseäni hyvässä ryhdissä. Itse asiassa mieluummin istun ja seison ryhdikkäässä asennossa lapamatomaisen velttoilun sijaan. Polvi kipuilee silloin tällöin hieman, mutta ei ole enää kertaakaan tarvinnut levittää kipusalvaa. Notkoselkä on parantunut siinä määrin, että enää alaselkä ei tule työpäivän aikana kipeäksi. Mahtavaa! Kehonhahmotus ja voimat ovat kohentuneet niin, että nykyään pystyn tekemään  äänettömiä Running Man -hyppyjä kymmenen kappaletta. Ja siis äänettömiä, ei hirveitä tömähdysrysähdyksiä. Laitan tähän alle videolinkin, missä liike näkyy.



Summa summarum: ensimmäisen kuukauden aikana on otettu pieniä kehitysaskelia, ja vähän on tullut takapakkiakin. Mutta tästä se matka vasta alkaa. Pelkkä fustra ei riitä laihduttamaan, ei edes nostamaan kuntoa merkittävästi. Kaksi kertaa viikossa on kuitenkin aika pieni määrä. Niinpä olen ottanut rinnalle työmatkapyöräilyn. Matkani on 6 km suuntaansa. Sinänsä lyhyt matka, mutta se sisältää kolme yllättävän suurta mäkeä eli käy ihan treenistä. Ai niin. Ihan hukkaan kuukauden treeni ei ole mennyt: myös jalkoihin on tullut voimaa. Työmatkan mäet ovat tosiaan sen verran pitkiä ja jyrkkiä (viimeisin mäki 450 metriä tiukkaa nousua kierteellä), että viime keväänä mulla kului 3 VIIKKOA, kunnes jaksoin polkea mäet ylös. Nyt meni 3 päivää. Matka on vasta aluillaan, mutta tästä on hyvä jatkaa. :D

Maailman Naurupäivän naurujoogatunti Kymmenen Uutisten loppukevennyksessä

Hei!

Eilen sunnuntaina 4.5.2014 vietettiin jälleen kansainvälistä Maailman Naurupäivää (se on aina toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina). Ohjasin oman tuntini Helsingin Ruttopuistossa. Aivan ihana ryhmä tuli nauramaan! Ja vitsi, mikä asenne kaikilla! Nauramista jatkettiin, vaikka niskaan tuli taivaan täydeltä niin vettä, räntää kuin rakeitakin. Onneksi joku osallistujista keksi, että lähellä oli rakennus, jonka ovisyvennykseen ryhmämme mahtui. Jatkoimme siis harjoituksia siellä. Täytyy sanoa, että aivan näin haastavissa olosuhteissa en ole ennen naurujoogaa ohjannut, mutta hienosti meni! Kiitos kaikille osallistujille! Todistimme, että nauru todellakin on kiinni asenteesta.

Ai niin. Pääsimme myös MTV3-kanavan Kymmenen Uutisten loppukevennykseen. Toimittaja oli saanut Suomen Naurujoogaopiston rehtorin Anu Saari-Gomezin laatiman lehdistötiedotteen, missä oli kerrottu Naurupäivän tapahtumat eri puolella Suomea. En edes tiennyt, että Anu oli lähettänyt meidän kaikkien puolesta yhteisen tiedotteen. Hauskaa! Mun tiedoissa oli vielä vanha puhelinnumero, joten toimittaja sai käyttää ammattitaitoaan kaivaakseen ajantasaiset tietoni. Mullahan ei ole toistaiseksi edes nettisivuja tämän blogin lisäksi, joten ihan helpolla ei toimittaja päässyt. No mutta onneksi hän löysi minut ja tuli kuvaamaan meitä. Sekä toimittaja että kuvaaja olivat todella mukavia ja ammattitaitoisia. En usko, että ketään pahemmin jännitti yksi televisiojuttu sen jälkeen, kun olimme selvinneet ääriolosuhteissa pidetystä naurujoogatunnista. Täytyy sanoa, että oli ikimuistoinen Naurupäivä! :D

Tästä linkistä pääset katsomaan uutisten kevennyksen. Pätkä voidaan varmaan laskea kategoriaan meanwhile in Finland....

Ja siltä varalta, että linkki ei aukea, tässä vielä Katsomon videopätkän osoite:
http://www.katsomo.fi/?progId=342666

Joogahengitys osa 2: Ujjayi-hengitys

Hei!

Pahoittelen, että sain kuvattua tämän videon hieman myöhemmin kuin mitä oli tarkoitus. Kaiken lisäksi tällä videolla ääni kuuluu hyvin hiljaisena. Toisin sanoen kännykkä oli kuvatessa liian kaukana. Näyttää siltä, että hankintalistalle on laitettava mikrofoni. No, toivottavasti tästä saa jotain tolkkua. Pärjäillään siis tällä siihen asti, että saan hankittua mikrofonin ja kuvattua uuden videon. Taitaa mennä kesäkuun puolelle.

Ilmainen naurujoogatunti Ruttopuistossa Maailman Naurupäivänä su 4.5.2014

Heipsansaa ja mainiota toista pääsiäispäivää! Ainakin täällä Etelä-Suomessa aurinko on hellinyt lämmöllään ja kevät on jo pitkällä. On suorastaan kesäinen sää ja olo on kuin uudestisyntynyt. Hyvää fiilistä ylläpitääkseni ja levittääkseni naurua myös ympärilleni osallistun kansainväliseen Maailman Naurupäivään. Se on aina toukokuun ensimmäinen sunnuntai, ja silloin naurujoogaohjaajat ympäri maailmaa järjestävät ilmaisia naurujoogatapahtumia. Tarkoitus on levittää hyvää mieltä ja saada mahdollisimman moni ihminen kokemaan vatsanpohjasta kumpuavan naurun hyväätekevän vaikutuksen keholle ja mielelle.

Ohjaan ilmaisen, kaikille avoimen naurujoogatunnin Ruttopuistossa eli Helsingin Vanhassa Kirkkopuistossa sunnuntaina 4.5. klo 15.00. Periaatteessa tunti kestää 60 min, mutta toisinaan innostumme porukalla niin, että tunti hieman venähtää. Mukaan kannattaa varata vesipullo, sillä nauru on yllättävän tehokasta liikuntaa ja siinä tulee kova jano. Samoin se laittaa kuona-aineet liikkeelle, ja niiden poistumista on hyvä tukea juomalla raikasta vettä.  Kuitenkin naurujooga sopii kaikenikäisille, -kokoisille ja -kuntoisille. Nyrkkisääntö on, että jos pystyy kävelemään keskeytyksettä 30 minuuttia, pystyy osallistumaan naurujoogaan. Loppuharjoituksia varten kannattaa varata myös pyyhe, viltti, joogamatto yms., jonka päällä voi istua ja olla selinmakuulla. Muuta ei sitten tarvitakaan kuin utelias ja avoin mieli. :D

Täytetään Ruttopuisto naurulla! Tule siis ja tuo ystäväsikin! Hoh hoh hoo! :D

Entä miksi sitten kannattaa nauraa? Enää eivät naurun terveysvaikutukset ole pelkästään naurujoogaohjaajien tiedossa vaan aivotutkijatkin ovat havaineet sen edut. Tässä ote Raija Kivisen, Katja Keräsen ja Marja Ruutin vuonna 2010 julkaistusta kirjasta Parasta aivoillesi - ohjeita aivojen hyvinvointiin (s. 42-43).

"Nauraminen auttaa jaksamaan. Se on myös oiva stressilääke. Nauraessa stressihormoni kortisolin määrä veressä romahtaa. Samaan aikaan vereen virtaa aivojen kemiallista hyvänolon täsmäainetta, endorfiinia. Ei siis ihme, että olo tuntuu nauramisen jälkeen hyvältä ja huolettomalta. Verenpaine laskee, kivut vähenevät ja immuunipuolustus vahvistuu. Yhdessä nauraminen saa myös onnellisuushormoni oksitosiinin virtaamaan. Ja nauru tarttuu! Kun joku nauraa kippurassa, lähellä olevat alkavat vääjäämättä nauraa mukana.

Nauru vahvistaa palleaa sekä puhdistaa ja vahvistaa keuhkoja. Myös ruoansulatus vilkastuu. Vartin nauru on todellista kuntojumppaa, se vastaa energiankulutukseltaan 40 minuutin soutulaitteella soutamista. 

Nauru on myös tärkeä työkalu aivoterveyden ylläpitoon. Naurulla voi päästellä ulos paineita, laukaista jännityksiä ja purkaa lukkiutuneita tilanteita. 

Naurujoogan isä, intialainen lääkäri Madan Kataria sanoo, että tulevaisuuden työpaikoilla pitäisi olla tupakkahuoneiden tapaan nauruhuone, johon väki voi kokoontua päivän aikana kertomaan hauskoja tarinoita ja vitsejä sekä nauramaan yhdessä."

Edit: Pääsimme myös MTV3-kanavan Kymmenen Uutisten loppukevennykseen. :)

Fustra treenit #6 ja #7 - punainen lanka löytyy

Jesh! Viime viikon kriisi oli tuiki tarpeellinen. Tajusin, että fustrassa (ja liikunnassa tai laihduttamisessa ylipäätään) on kyse niin paljon muustakin kuin hikoilusta ja kehon muokkaamisesta tiiviimpään pakettiin. Kyse on ennen kaikkea henkisestä prosessista. En ole koskaan treenannut kovin tavoitteellisesti vaan kaikki on ollut säännöllisen epäsäännöllistä. Olen tehnyt treeniä silloin kuin on huvittanut ja hyppinyt lajista toiseen. Multa ovat aina puuttuneet niin selkeät tavoitteet kuin pitkäjänteisyyskin. Olen yleensä jättänyt homman kesken viimeistään siinä vaiheessa, kun ei ole enää huvittanut tai eteen on tullut ensimmäinen takaisku. Nytpä siis opettelen pitkäjänteisyyttä ja tavoitteellisuutta - sekä sitkeyttä jatkaa haasteiden jälkeen.

Viime viikonlopun kriisin aikana juttelin siskoni ja parhaan ystäväni kanssa. He saivat mut ymmärtämään, että juuri siksi olen palkannut personal trainerin, että oppisin pois omista totutuista tavoistani. Niinpä päätin kääntyä valmentajani puoleen ja pyytää apua. Heikkouden näyttäminen ja avun pyytäminen  - siinäpä kaksi isoa haastettani. Kumpaakaan en ole tehnyt mielelläni. Mutta nyt tajusin, että oma tietämykseni ei riitä, tarvitsen valmentajan ammattitaitoa. Niin ruokavalion tarkistamisessa kuin liikkeiden tekniikassa. En ole koskaan ollut liikunnallisesti kovin lahjakas, eivätkä perinteiset sanalliset ohjeet ole avanneet mulle liikkeitä millään tavalla. Tarvitsen kielikuvia ja liikkeen liittämistä johonkin tuttuun.

Johannan kanssa kävimme ensiksi läpi ruokavaliota ja laihtumista. Kaksi viikoittaista fustra-treeniä eivät ole riittävästi, jotta energiaa kuluisi ja rasva muuttuisi lihakseksi. Liikuntaa tarvitaan reilusti lisää. Niinpä tällä viikolla olen käynyt maanantaina ja tiistaina kävelemässä 4,5 km lenkin reipaaseen tahtiin. Pääsiäisen jälkeen aloitan varovasti työmatkapyöräilyn. Varovasti siksi, että matkalla on isoja mäkiä, ja mun täytyy kuunnella kehoani sen suhteen, miten se selviytyy uudesta rasituksesta. Joudun kuulostelemaan kehoni tuntemuksia todella tarkasti, jotta en rasita lisämunuaisiani. Aikaisemmin olen aina painanut verenmaku suussa enkä ole välittänyt kehoni viesteistä. Mutta kehon viestien ohittaminen juuri sai minut sairastumaan. Niinpä siis opettelen treenaamaan niin, että samalla kuuntelen kehoani. Pidän itsestäni huolta ja luon hyvinvointia. Vauhti ja kehittyminen voivat olla hitaampia, mutta tulokset ovat pysyviä.

Ja sitten se varsinainen treeni. Jee! Läpimurto! Vihdoin tajusin, mistä sammakkokyykyssä ja lantion nostossa on kyse ja miten ne on tarkoitus suorittaa. Kysyin Johannalta, onko sammakkokyykky periaatteessa niin kuin tanssin grand plie. Ja niinhän se on - paitsi että kannat eivät saa irrota maasta! Jesh, kyllä selkeni! Ja lantion nostossa jalkaterää saa vapaasti puskea palikkaa vasten. Mikä helpotus! Olin jostain syystä käsittänyt niin, että jalkaterän pitää olla rentona palikkaa vasten. Siten en saanut nostossa mitään tukea tai vastapainoa ja ihmettelin, että miten ihmeessä se on edes mahdollista suorittaa. Vaan nyt, kun tekniikka selkeni, liikkeen punainen lanka löytyi. Raskashan se on edelleen, mutta nyt sentään saan pakaran mukaan työskentelyyn eikä liike tapahdu pelkästään etureisillä. Voi tätä riemun tunnetta! :D

Tein myös pukuhuoneesta riemullisen löydön: suihkujen lisäksi käytössä on sauna. Oi nautintoa, kun treenin jälkeen väsymyksestä tutisevin lihaksin saa kammeta itsensä saunan lempeään löylyyn! Hikoillen huolet lähtee! Sitä paitsi saunan lämmössä on hyvä venytellä lihakset. Treenin ja saunan jälkeen onkin totaalisen kuitti olo. Väsynyt mutta onnellinen nainen. Bussimatkan aikana voimat kuitenkin elpyvät. Loppupäivän ajan on taas energinen ja onnellinen olo. Huikeaa huomata, miten paljon energiaa hyvä treeni antaa. Fustra on parasta, mitä olen antanut itselleni pitkään aikaan. :D

Fustra treenit #4 ja #5 - luovuttaminen on lähellä

Tavallaan en haluaisi kirjoittaa tätä juttua. Haluaisin vain hymyillä ja sanoa, että kaikki on hyvin. Mutta se ei olisi totuudenmukaista. Eräs syy painonnousun taustalla on juuri taipumukseni tukahduttaa ja sivuuttaa vaikeat tunteet ja ajatukset. Yleensä selviytymiskeinoni vaikeiden tunteiden kanssa on ollut seuraava: keitän kahvia, pelaan jotain tietsikkapeliä ja ahmin siinä samalla suklaata. Ahmin levyllisen sitä sen kummemmin maistelematta kunnes hämmästyksekseni huomaan: "Oho, mites se levy jo loppui? Söinkö muka tosiaan sen jo kokonaan?". Tai sitten syön jättiannoksen leipää tai jotain muuta. Jälleen sen kummemmin keskittymättä ja ajattelematta. Kirjaimellisesti "stuffing it down". Tänään olisi ollut täydellinen stuff it down -päivä, mutta päätin toimia toisin.

Oikeastaan tämän päivän onnettomuus alkoi jo eilen. Mun oli määrä palauttaa tänään eräs essee. Tein kuitenkin pitkän päivän töissä ja selvittelin naapurin kanssa erästä asiaa. Erityisherkkänä ihmisenä aina väsähdän välienselvittelyistä. Niinpä vihdoin kotiin päästyäni olin niin väsynyt, että pelkkä ajatus esseen kirjoittamisesta ja kirjojen lukemisesta tuntui ylivoimaiselta. Vaikka tiedän, että mun ei pitäisi juoda kahvia klo 14 jälkeen, kuitenkin keitin kahvia. Ei auttanut. Niinpä päätin ottaa nokoset. Niistäkään ei tullut mitään, vaan olin valveen ja unen välitilassa. Ja samassa tilassa olin sitten yön, nukuin koiran unta. Nukuin syvemmin vain hetken aamuyöstä.

Alla oli siis huonosti nukuttu yö ja herääminen myöhässä. Aamulla tuli kiire. Lopulliset katastrofin ainekset selvisivät vaa'alla. Paino ei ole tippunut kuin vajaat puoli kiloa. Siis puoli kiloa! Voi hemmetin hemmetti! Valmennuksen alussa laskeskeltiin, että sopiva laihtumistahti olisi noin 800 g viikossa, jotta 40-vuotissynttäreihin tultaessa paino alkaisi numerolla 7. Mutta nyt olen laihtunut kahdessa viikossa 500 g. En kestä. Maksan itseni kipeäksi fustra-valmennuksesta ja olen taloudellisesti todella tiukilla seuraavat puoli vuotta. Mulla ei ole varaa järjestää edes juhlia nelikymppisille. Lisäksi esimies päätti, että en saa osallistua todella mielenkiintoiseen problem based learning -koulutukseen muuta kuin palkattomana ja joudun vieläpä maksamaan takaisin palkan helmi- ja maaliskuun koulutuspäiviltä. Tuntuu, että taloudellisesti seinät kaatuvat päälle. Ja minkä vuoksi? Tästä kaikesta on tullut tulosta vain puolen kilon verran. Ei hyvä ollenkaan. Nimittäin suurin syy lähteä fustraan oli se, että en ole omin voimin onnistunut pudottamaan painoa. Mutta ei se tunnu tippuvan valmennuksellakaan. Missä vika?

Toimitin valmentajalle Kalorilaskurin kautta pitämäni ruokapäiväkirjasivut 1.4. alkaen. Hänen mielestään ne näyttivät oikein hyviltä: olen oppinut syömään 3 h välein ja ruokavalintani ovat järkeviä. No ihan hyvä, mutta jotain täytyy selvästi muuttaa. Mutta mitä? Vähentää rasvaa? Tiputtaa kaloreita? Lisätä liikuntaa? Mitä? Luojan tähden, mitä mun pitää tehdä, että paino tippuu?

Tänään treeneissä turhautuminen purkautui sitten itkuksi. Lantionnosto ei edelleenkään suju yhtään paremmin. Peppu ei nouse kuin muutaman sentin ja siitäkin työstä suurimman osan tekevät etureidet. En vain saa kohdistettua liikettä pakaraan. En sitten millään. Ja voimat loppuvat aivan totaalisesti. Liike on jotain todella hirveää. Kun valmentaja sanoi, että on vielä neljä nostoa jäljellä, se tuntui suunnilleen maailmanlopulta. Miten helvetissä niitä voi olla niin monta jäljellä? Ei tule onnistumaan. Silloin valmentaja napautti minulle tiukasti: "HILJAA! Menee, menee. Nyt nostat!" Se vain oli minulle viimeinen niitti. Ei valmentaja varsinaisesti huutanut, mutta siltä se tuntui. Turhautuminen, pettymys ja hämennys oman voimattomuuden edessä purkautuivat itkuksi. Ei se vain mennyt niin.

No, treeni meni huonosti eikä kehittymistä ole havaittavissa. Toisaalta nyt näen selvästi, miten suuri merkitys on kunnollisella unella. Kahvi illalla on mulle tosi myrkkyä. Lisäksi olin eilen unohtanut ottaa töihin eväät mukaan, joten ruokailun rytmityksetkin menivät pieleen. Ja se näemmä kostautuu mulla heti energiassa ja olossa. Kotiin päästyäni olisin voinut syödä hevosen, mutta mikään ruokamäärä ei tyydyttänyt himoa.

Tänään olen kyllä välipalat muistanut hoitaa kunnolla. Mutta pettymys ja turhautuminen olivat sellaisia mörköjä, jotka olisin mieluusti tukahduttanut ruoalla. Lisäksi töissä selvisi, että joku tai jotkut työkaverit ovat laittaneet liikkeelle juoruja, joita jouduin sitten selvittelemään esimiehen kanssa. Työkavereiden juoruilu selän takana satuttaa kyllä kovasti. Toisaalta onni on se, että en ole nykyisessä työpaikassa enää kuin 1,5 kuukautta.

Summa summarum. Olen noudattanut valmentajan ohjeita tarkasti ja jopa pitänyt ruokapäiväkirjaa. Olen syönyt ohjeiden mukaisesti 6 pientä ateriaa päivässä. Mutta silti paino ei putoa. Eikä treeni suju yhtään paremmin. Olen kriisissä: kannattaako tätä jatkaa ja laittaa itsensä liemeen taloudellisesti? Toistaiseksi ainoa hyöty on se, että polvi ei ole kipeä. Fustran aloittamisen jälkeen en ole joutunut käyttämään kipusalvaa kertaakaan. Jotainhan se on sekin, vaikka ei aivan sitä, mitä olin odottanut. Ja toisaalta, vaikka tänään oli monia erilaisia ikäviä tunteita, en sortunut ostamaan kaupasta suklaata. En, vaikka mieli teki. En tunkenut tunteita alas kurkusta. Tiedostin ne, mutta vielä on matkaa siihen, että opin aidosti kohtaamaan ja käsittelemään ne. Ja käsittelemään nopeasti pois mielestä. Tänään ne ovat olleet seurani koko päivän. No, tänään voimat eivät riittäneet tunteiden käsittelemiseen ja työstämiseen. Mutta ehkäpä jo seuraavalla kerralla.

Vinkkejä unettomille

Kärsitkö univaikeuksista? Itse kärsin niistä 24 vuotta, ja noiden pimeiden vuosien aikana olen testannut lukemattomia eri asioita. Vihdoin olen saanut paletin omalta osaltani kuntoon. Näillä ohjeilla olen nyt nukkunut kolmen viikon ajan erinomaisesti. Kokeile, mitkä näistä toimivat sinulle. Tai oletko löytänyt jotain muuta toimivaa? Laita ihmeessä kommenttia jutun alle! 

Mieti, mikä stressaa sinua. Kirjoita asiat päiväkirjaan, pois mielestäsi. Jos pyörittelet asioita vain mielessäsi, mantelitumakkeesi ja alemmat aivoalueesi työstävät ahdistuksen tunnetta. Mutta kun kirjoitat asiat paperille ja kielellistät ne, joudut käyttämään ylempiä aivorakenteita kuten aivokuorta. Näin saat asioihin uutta näkökulmaa. Tämän jälkeen muuta se, mikä on muutettavissa. Omalla kohdallani tämä on tarkoittanut työpaikan vaihtamista ja omien rajojen asettamista. Opettelen myös käsittelemään hankalilta tuntuvat asiat ihmisten kanssa mahdollisimman nopeasti, etteivät ne jää vaivaamaan. Tässä on tosin vielä aika paljon parannettavaa. 

Mindfulness: opettele hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat ja olemaan läsnä hetkessä. Luo yhteys mielen ja kehon välille kehomeditaation avulla. Usein tehostan tätä vielä laittamalla selän alle piikkimaton, mistä seuraa todella syvä rentous.

Syö ravinteikasta ruokaa (mielellään luomua, jos mahdollista). Huolehdi siitä, että kehosi saa runsaasti ravinteita. Voit myös ottaa monivitamiinitabletin. Itse suosin Two-Per-Day -kapseleita, joita saa Natura Zonesta. Jotta ravintoaineet myös imeytyvät elimistöön, kannattaa ruoansulatusta tukea nauttimalla ruokailun yhteydessä suolahappotabletti tai ruoansulatusentsyymejä. Lisäksi kannattaa huolehtia maitohappobakteerien saannista.

Syökää klorellaa! Syökää klorellaa! Myrkkyjen poistumista kehosta voi tehostaa nauttimalla klorellaa. Itse en pidä sen mausta, joten nautin klorellan tablettimuodossa. Jos taas pidät klorellasta, voit lisätä sitä pelkään veteen tai vaikka pirtelön joukkoon.

Huolehdi omega-3:n ja omega-6:n oikeasta suhteesta. Itselläni tämä oli aivan pyllyllään. (Selvisi verikokeesta). Olen saanut omegojen välisen suhteen kuntoon nauttimalla syyskuusta lähtien Zinzinon Balance Oilia, mutta muitakin hyviä vaihtoehtoja varmasti on.

Harjoita lihaskuntoa. Kaisa Jaakkolan mukaan lihaskuntoharjoitus polttaa elimistöstä ylimääräistä stressihormoni kortisolia ja toisaalta edistää kasvuhormonin muodostumista. Tee niin raskasta treeniä kuin jaksat. Jos sinulla on lisämunuaispulmia, aerobinen harjoitus voi rasittaa niitä entisestään, mutta lyhyt lihaskuntotreeni sopii silloinkin. Tehokas lihaskuntoharjoitus on ollut itselleni aivan ratkaisevan tärkeässä asemassa. Aloitettuani fustran 3 viikkoa sitten olen nukkunut erinomaisesti, heräilemättä. Eli tehokas lihaskuntotreeni oli itselläni se puuttuva palanen. Mutta ei kannata treenata illalla vaan aamulla tai viimeistään iltapäivällä.    

Selvitä ruokayliherkkyydet. Tee Food Detective - testi tai jokin muu testi, millä saat yliherkkyydet selville. 

                                                                                                                    Syö 3 h välein pieni ateria, jotta verensokeri pysyy tasaisena ja huolehdi myös riittävän proteiinin saamisesta. Tässä toinen niksi, jolla on ollut itselleni huikea vaikutus. Aikaisemmin söin  päivän mittaan 3 jättiateriaa. Verensokerini heilahteli armottomasti: välillä se romahti ja ampaisi sitten taas pilviin. Hirveä rasitus elimistölle!                       

Lopeta kahvinjuonti viimeistään klo 14. Rakastan kahvia, niin en ole siitä luopunut edes lisämunuaisten vuoksi. Mutta juon vain luomukahvia ja nykyään bulletproof-versiona.

                                     

                                                                                                                    Juo iltapäivisin ja iltaisin reishiteetä, joka rauhoittaa hermostoa. Helpointa on käyttää Four Sigma Foodsin valmiita annospussukoita, jotka vain sekoitetaan kuuman veden joukkoon. 

                                                     

Ota aamupäivällä B-vitamiinia, joka myöskin hoitaa hermostoa. B-vitamiini piristää, joten sitä ei kannata ottaa illalla. Ota ruokailun yhteydessä suolahappoa tai ruoansulatusentsyymiä, joka auttaa ruoansulatusta.

Jos käytät Hydrocortisonia, jaa vuorokausiannos useampaan osaan. Itse otan viimeisen annoksen noin klo 13-14, sillä muuten Hydrocortison tekee musta iltapörriäisen eikä nukahtamisesta tule mitään. Tosin nykyään annokseni on vain 5 mg/vrk eli 2,5 mg aamulla ja 2,5 mg iltapäivällä. Huima pudotus, kun vielä puolitoista vuotta sitten annokseni oli 30 mg/vrk eikä sekään tahtonut riittää.

Missä asennossa nukut? Yritä välttää nukkumista vatsallasi tai vasemmalla kyljelläsi. Silloin nimittäin nukut sisäelintesi päällä. Vatsa- ja kylkiasento olivat omat tyypillisimmät asentoni. Kun olen opetellut tietoisesti nukkumaan oikealla kyljelläni, eron olossa huomaa kyllä aamulla.     

Ota illalla 400 mg magnesiumsitraattia. Se rentouttaa ja edistää unen tulemista. Voit ottaa lisäksi melatoniinia tai valeriaanaa.   

                             

                                                                                           

Pyri menemään nukkumaan sekä heräämään aina samaan aikaan, myös viikonloppuisin. Näin sinulle syntyy sisäinen kello, joka helpottaa nukahtamista.          

                                                                                                                          Himmennä valot paria tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa ja huolehdi unihygieniasta.  On tärkeää himmentää valot ja sammuttaa tietokoneen näyttö, jotta melatoniinintuotanto käynnistyy.  Yritä sammuttaa myös tablettitietokone ja kännykkä. (Tässä on itselläni vielä tekemistä.) Suosittelen poistamaan makuuhuoneesta kaikki sähkölaitteet lamppua lukuunottamatta. Lataa vempeleet muualla. Sammuta myös langattoman netin modeemi yöksi, koska sen elektromagneettinen säteily voi häiritä unta etenkin, jos olet herkkä sähkölle. Tuuleta makuuhuone ja huolehdi siitä, että siellä on kunnollinen pimennys.

Hengitysvideoäänestys: kumpi on selkeämpi?

Kuvasin viime viikolla videon joogahengityksestä, mutta menin siinä hieman sekaisin sanoissani ja jossain vaiheessa väitän, että vatsa pullistuu uloshengityksellä. Näinhän ei tietenkään ole vaan vatsa laajenee eteenpäin SISÄÄNhengityksellä.

Viime viikon video löytyy täältä.



Nyt kuvasin samasta aiheesta uuden videon. Tällä videolla haasteeksi muodostuvat kissojen nappulapurkin repimisestä kuuluva ääni. Lisäksi videolla vierailee yltiöhuomionkipeä Trapsu-kissa (kaikki huomio kuuluu kissoille!). Yhdessä vaiheessa hän melkein puskee kameran kumoon. Uusi "Hengittää kissojen kanssa -video" löytyy täältä.



Kumpi video on sinun mielestäsi selkeämpi? Jätä kommenttisi joko tämän jutun kommentteihin tai käy kommentoimassa Youtuben videoita. Kiitos palautteestasi! :D

Bulletproof

This time Baby I'll beeee bullleeetproooof!



Tässäpä kerrassaan loistava aamucocktail: bulletproof-kahvia ja La Roux'n Bulletproof-biisi. Jösses, mennään vaikka kuuhun! En ole koskaan käyttänyt huumeita, mutta koukutun biiseihin. Voisin kuvitella, että niistä saamani high on lähellä huumeidenkäyttäjien kicksejä. Tuntuu kuin iskisi heroiinia suoraan suoneen. Viime vuonna oli MGMT:n Kids, kesälllä One Directionin One Way Or Another, jonkin aikaa sitten One Republicin Stop and Stare - ja nyt La Roux'n Bulletproof. :)

Ja sitten se kahvin osuus. Kahvirintamalla on nyt hottistakuumaa ns. Bulletproof-kahvi, missä maito korvataan voilla ja mct-öljyllä (katso alkuperäinen Bulletproof-video täältä). Äkkiseltään kuulostaa erikoiselta, mutta kun ainekset laittaa tehokkaaseen tehosekoittimeen, syntyy aivan latten näköistä kahvia, jossa on kaunis vaahtokin päällä. Lisäksi voi ja öljy auttavat aivoja toimimaan paremmin ja  pitävät yllä kylläisyyden tunnetta. Ne myös auttavat kahvin mineraaleja imeytymään kehoon tehokkaammin. Tämän vuoksi kannattaakin käyttää ainoastaan luomukahvia tai reilun kaupan kahvia, jotta ei imeytä kehoonsa torjunta-aineita ja myrkkyjä.

Toinen huomion arvoinen seikka: MCT-öljyn raaka-aine on palmuöljy. Siis se sama, mitä käytetään monissa shampoissa ja joista on nyt suuria kampanjoita. Palmuöljy kun tulee Indonesian sademetsistä, ja palmuviljelmien tieltä tapetaan villieläimet häikäilemättömästi. Myös uhanalaiset orangit ja tiikerit. Siksi kannattaa ottaa asioista selvää ja hankkia ainoastaan sellaista MCT-öljyä, jonka tuottajalla on eettisen tuottajan sertifikaatti. Kaupassa voi kysyä myyjältä, miten kyseisen MCT-öljyn tuotannossa on varmistettu eettiset ja ekologiset periaatteet.

No niin. Palopuheen jälkeen asiaan. Unohdin ottaa kuvia, mutta laitan niitä myöhemmin. Olen fiksannut omaa Bulletproof-kahviani niin, että tässä on minimaalisesti rasvaa mutta paljon hyvää tekeviä ainesosia. Siispä, saanko esitellä:

Liisan Bulletproof-kahvi

Pakurijauhetta (CocoVi)
Kardemummaa (ayurvedan oppien mukaan vähentää kahvin happamuutta)
Luomuespressoa
Vettä

Keitetään kahviksi Chemex-kahvilaitteella tai muulla vapaavalintaisella keinolla.

Blendtecin kannuun:

Four Sigma Foodsin sieniuutetta, tänään meni Maitakea
Noin 3 g luomuvoita (siis alle teelusikallinen)
Noin 5 g Foodinin MCT-öljyä, siis teelusikallinen

Sitten vain hurlum hei, tehosekoitin laulamaan noin 10 sekunnin ajaksi ja voilá, Bulletproof-kahvi on valmista nautittavaksi. :D

Rentouttava ja energisoiva syvähengitys, osa 1

Moikkista!

Tässä tulee tämä pitkään lupaamani video joogahengityksestä. Tai no osa 1, ensi viikolla sitten jatkoa. :)

Pahoittelen, että menen jossain kohtaa sekaisin sanoissani ja sanon ohjeen juuri päinvastoin. Tarkoitus on siis kaiken aikaa hengittää koko ajan nenän kautta niin että:

- sisäänhengitys: vatsa, rintakehä ja kylkikaaret laajenevat. Vatsa laajenee pallomaisesti eteenpäin.

- uloshengitys: rintakehä tyhjenee, kylkikaaret palaavat takaisin kohti keskilinjaa ja vatsa litistyy.

Kehvana. Yritän jossain vaiheessa kuvata tämän videon uusiksi niin, että saan sanottua ohjeet selkeästi koko videon ajan. Pahoittelen sekaannusta. Lukihäröisen ihmisen on näemmä vaikea erottaa oikean ja vasemman lisäksi myös sisään- ja uloshengitys. ;)

Fustra #3 Treeni

Kyllä voikin olla turhauttavaa! Lihakset, minne ne ovat kadonneet? Ei ole voimaa sitten yhtään. Masentaa, kun ajattelen, miten vahva ja hyvässä kunnossa olin ennen sairastumista. No, siitä on nyt seitsemän vuotta. Ja tuona aikana en kovin kummoista liikuntaa ole harrastanut. Eli tässä näkee hyvin sen, että lihaskunto ei pysy hyvänä ilmaiseksi. Kävin opiskeluaikana muutaman kerran huvikseni rasvaprosentin mittauksessa: painoin 58-60 kg,  rasvaprosentti oli 20-22% ja vastaavasti lihasmassaa oli huomattavan paljon. Olin mallin mitoissa, mutta painoin reilusti enemmän kuin mitä ulospäin olisi ikinä uskonut - lihas painaa. Niinpä sitten olin tuudittautunut siihen uskoon, että mulla on luonnostaan paljon lihasta ja voimaa ja tilanne pysyy sellaisena laittamatta tikkua ristiin. No, näinhän ei asia ole. Tosiasia on se, että ennen sairastumista kilpirauhasen vajaatoimintaan kuljin kaikkialle pyörällä tai jalan, tanssin, uin, kävin punttiksella, harrastin astangajoogaa, kuljin päivittäin portaat neljänteen kerrokseen moneen kertaan (käytin hissiä lähinnä vain roudatessani kissanhiekkaa)...Toisin sanoen käytin kroppaani aktiivisesti. Nyt on tilanne vallan toinen. Lähinnä työpäivän jälkeen levytän vaakatasossa. 

No, nyt siis on näin. Tiedostan, että kehosta täytyy pitää huolta. Lihaksia täytyy käyttää, jotta ne ovat käytettävissä. Edelleen inhoan sitä lantionnostoliikettä enkä tajua, miten liike pitäisi oikeasti tehdä. Peppu jää roikkumaan johonkin puolitankoon. No, eihän se kankku nouse, kun lihaksia ei ole mutta painoa taas on lähes tuplasti aiempaan verrattuna. Toisaalta tuo liike on ollut aina mun inhokki nro #1. Peppu ei sanottavasti noussut edes 30 kiloa kevyempänä ja vahvempana. Samoin sammakkokyykyssä liike on naurettavan pieni. Mutta isompaa en voi tehdä, kun muuten alkaa tuntua polvessa enkä saa pidettyä selän notkoa poissa. Hiivatin notkoselkä! Joudun tekemään aivan julmetusti hommia mokomissa mitättömissä liikkeeissä! Ja sitten on ne jalkojen rotaatiot. Voi hyvänen aika! Happi meinaa loppua ja olen aivan finaalissa - ja liikelaajuus on murto-osa aiemmasta. Mutta toisaalta: nyt teen sen OIKEIN ja niin, että selkä pysyy koko ajan lattiassa. Aiemmin olen saanut jalat kevyesti lattiaan, mutta selkä on ollut kaarella kuin mikäkin jousipyssy. Ja sitten: voi luoja, mitkä allit mulle on kehittynyt käsivarsiin. Melkoiset heltat. Mummollani oli vastaavat ja päätin, että mulle ei koskaan sellaisia tule. No mutta onpa vaan tullut. Ja mummo sentään oli 80-vuotias, mä en vielä edes neljääkymmentä. Hyvä Liisa, nice going. Ja käsivarret kun on aina olleet mun vahvin kohta, ylpeyden aihe. Eipä ole enää paljon ylvästeltävää näissä alleissa!

No mutta nyt toppia. On aika keskeyttää negatiivinen puhe ja itsensä soimaaminen. Pelot ja turhaumat saivat nyt äänensä kuuluville, mutta enempää pontta niille ei kannata antaa. Tilanne on nyt siis tämä. Nyt on näin. Tästä voi ponnistaa vain ylöspäin. Ja luojan kiitos heräsin tilanteeseen nyt enkä esim. vasta 10 vuoden päästä. Tilanne on vielä korjattavissa. Takaisin en voi mennä tai saada kakskymmpisen kroppaa. Toisaalta en sitä haluaisikaan, enkä kaksikymppisen mieltä epävarmuuksineen. Taakse en siis voi mennä. Mutta kuka ties, ehkäpä tulevaisuudessa tilanne on toisenlainen. Ehkä jopa parempi kuin kaksikymppisenä: osaan oikeasti käyttää kehoani, teen liikkeet turvallisesti, pystyn tekemään pitkiäkin vaelluksia selän kipeytymättä kun notko on saatu pois... Osaan aidosti arvostaa kehoani, kun tiedän, miten paljon se joutuu työskentelemään. Ja voin olla kiitollinen siitä, että olen saanut takaisin vahvan ja kestävän kehoni. Keho pitää minusta huolta, kun minä pidän siitä huolta. Enää en sitä hylkää. 

Fustra #2 Treeni

No niin! Asiaa! Nyt siis päästiin asiaan eli varsinaisesti treenaamaan. Ensiksi sain ruokaohjelman. Olin jo etukäteen kertonut valmentajalleni, että lääkärin ohjeiden mukaan en voi rajoittaa radikaalisti hiilihydraatteja vaan minun tulee saada niitä 100-115 g/ vrk. Epäilin mahtaako näillä ehdoilla onnistua inhimillinen mutta silti laihduttava ruokavalio. Kyllä onnistuu! Tavoitteena on syödä päivittäin 1700 Kcal (ei siis mitään kitukuuria) jaettuna kuudelle aterialle ja jokaisella aterialla proteiinia. Ei mitään maatamullistavaa, mutta ensimmäistä kertaa ymmärsin, MIKSI pitää syödä tasaisin väliajoin. Ensinnäkin verensokeri pysyy tasaisena. Toisekseen aineenvaihduntaa voi valmentajani mukaan verrata nuotioon. Kun syö noin kolmen tunnin välein, ruoansulatuksen liekki pysyy tasaisena. Jos ruokailuvälit venyvät kovin pitkiksi (mulla helposti 5-6 h, usein enemmänkin), liekki on jo kituhiilloksella eikä se jaksa polttaa uusia polttopuita kunnolla. Wau. Johan selkisi! Joogaperinteessäkin puhutaan agnista eli ruoansulatuksen tulesta. Nyt siis vaan pitämään agnia yllä ja ruoansulatusta tasaisena.

Täytyy myöntää, että tuntuu aika hassulta puputtaa jotain parin tunnin välein. Olen tottunut syömään kolme kertaa päivässä - ja silloin mättöannoksia. Syön aamupalan noin klo 6, lounaan klo 11-12. Sitten töistä palatessani noin klo 17 onkin kiljuva nälkä ja lapan sapuskaa kaksin käsin sitä edes sen kummemmin maistamatta. No, se oli ennen. Nyt on uudet tuulet. Tai pikemminkin liekit. Vanhat keinot eivät selvästikään tepsi. Ne on päivittevä toimiviksi. Päätin, että panostan tähän ohjelmaan ja teen parhaani oppiakseni noudattamaan sitä.

Sovimme Johannan kanssa, että ensimmäisen viikon tehtävä on opetella syömään 5-6 kertaa päivässä. Toistaiseksi sisältö tai kalorimäärä on toisarvoista. Päätin kuitenkin alkaa pitää kirjaa syömisistä Kalorilaskurin avulla. Ainakin nyt alkuun, kunnes opin hahmottamaan kalori- ja proteiinimääriä sekä annoskokoja. Kuten sanottu, syön mättöannoksia. Mun täytyy opetella syömään kohtuullisia annoksia mutta usein. Tässä onkin työsarkaa! Mutta pienillä askelilla eteenpäin. Pieni muutos päivittäisissä tavoissa toteuttuna tunnollisesti saa aikaan suuria edistysaskelia!

Ruoka-asiat sikseen. Olen tehnyt oivalluksen kehon puolella. Vihdoin uskallan tunnustaa ääneen, että lukivaikeuden lisäksi mulla on hahmotushäiriö. Tai siis lukivaikeus ilmenee myös vaikeutena hahmottaa omaa kehoa. Esimerkiksi pystyn kyllä sujuvasti nimeämään anatomisesta piirroksesta lihakset. Mutta kun ne pitäisi löytää omasta kropasta, etenkin selkäpuolelta, meneekin sormi suuhun. Tiedän, mikä pakara on ja missä se sijaitsee. Mutta kun pitäisi aktivoida oikea/vasen pakara ja saada lantio ylös, olen aivan sekaisin. Teen suurimman osan työstä etureisillä. En myöskään hahmota, milloin selkä on neutraalissa asennossa. Kissan/ lehmänasennon ääriasennot on mulle helppoja, koska olen luonnostaan notkea ja selkärankani on liikkuva. Mutta kun pitäisi löytää selän neutraaliasento, se on mulle täysin arpapeliä. Samaten mun on vaikea hahmottaa, milloin lapaluut ovat yhdessä tai erillään. Saatan pyöristää selkää, kun pitäisi vetää lankuksi. Ja polven tukilihaksista mulla ei ole hajuakaan.

Ehdotin valmentajalleni, että voisimme ottaa kehonhahmottamisen yhdeksi isoksi teemaksi. Esimerkiksi lantionnostoliikkeessä hän voisi kopauttaa mua kankkuun niin tiedän, mitä lihasta on tarkoitus käyttää. Samaten hän voisi vetää mun lapaluut oikeaan asentoon. Katsotaan, mitä Johanna tuuma erikoisesta ideastani.

Ai niin. Tänään koin melkoisen läpimurron. En ole tehnyt joogan nostoja, koska ne ovat mulle täyttä hepreaa. Ei pelkästään siksi, että lihakset ovat heikot vaan myös siksi, että en vain tajua, miten liike on tarkoitus tehdä. Lähtien siitä, että en ole saanut kämmeniä lattiaan. Sormenpäiden varassa on vähän ikävä ponnistaa. Tänään sitten päätin huvin vuoksi kokeilla onko eroa, jos painan lapaluita aktiivisesti alaspäin. No jösses! Kyllä muuten on! Ensimmäistä kertaa elämässäni kämmenet koskettavat lattiaan, kun istun lattialla. Huikeeta! En edelleenkään ymmärrä, miten tästä on mahdollista ponnistaa käsivarsien varaan niin, että lapaluut pysyvät yhä alhaalla. Mutta nyt tiedän sentään sen, että kämmenet on mahdollista saada lattiaan. Kädet eivät siis ole liian lyhyet tai minä muilta anatomisilta ominaisuuksiltani sopimaton nostoihin. Nyt vain treeniä, treeniä, treeniä. Ehkäpä nostot vielä jonainan kauniina päivänä avautuvat mulle. :)

Toivepostaus: Kilpirauhasen ja lisämunuaisten toiminnan tukeminen kotikonstein

Tämä aihe oli äänestyksessä viikonloppuna kärkisijalla, joten tässä tämä nyt tulee. Loppumetreillä ohi kiiti Mindfulness, joten sivuan hieman sitäkin ja kirjoitan siitä myöhemmin kunnon jutun. Stay tuned for more. :)  Haluan korostaa heti, että näille kilpparivinkille ei ole tieteellistä perustaa vaan ne ovat keinoja, jotka olen havainnut omalla kohdallani toimiviksi. Kannattaa siis keskustella oman lääkärinsä kanssa ja pyytää häneltä neuvoja. Seuraavaa lääkäriaikaa odotellessa näistä voi kuitenkin olla apua. Kannattaa myös huomata, että keinot eivät ole tärkeysjärjestyksessä vaan siinä järjestyksessä kuin ne tulivat mieleeni. Toivottavasti näistä vinkeistä on teille lukijoille iloa ja hyötyä! :)

1. Panosta nukkumiseen. Univaje kuormittaa koko elimistöä sekä mieltä. Se sekoittaa koko hormonitoiminnan ja vaikeuttaa toipumista. Pyri nukkumaan 8 tuntia yössä tai sen verran kuit tarpeelliseksi voidaksesi hyvin. Tässä muutamia hyväksi kokemiani vinkkejä unenlaadun parantamiseen: Reishi-tee iltapäivällä ja illalla sekä magnesium-lisä illalla, rentoutuminen piikkimatolla, tehokas mutta ei liian raskas lihaskuntoharjoittelu, kahvinjuonnin lopettaminen viimeistään klo 14, melatoniini sekä valojen himmentäminen paria tuntia ennen nukkumaanmenoa, sähkölaitteiden poistaminen makuuhuoneesta lamppuja lukuunottamatta (kannattaa suorittaa siis jopa kännykän lataaminen muualla!), langattoman internetyhteyden modeemin sammuttaminen yöksi, tietokoneen ja muiden elektronisten laitteiden sulkeminen viimeistään tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa, panostaminen kunnolliseen tyynyyn, makuuhuoneen kunnollinen tuuletus. Lisävinkki karvaisten ystävien omistajille: lattian pyyhkiminen nihkeällä useita kertoja viikossa sekä petivaatteiden kunnollinen imurointi parin viikon välein. Karvan ja hilseen määrä on uskomaton! Jos nenässäsi on paljon limaa tai kuivunutta karstaa (minulle ilmaantui karstaongelma kilpparivajauksen myötä sekä siksi, että työpaikallani on hometta), huuhtele nenä puhtaaksi neti-kannulla ennen nukkumaanmenoa. Näin hengitystiet pysyvät yön ajan auki ja ehkäiset/ vähennät kuorsaamista. Uusin lisä nukkumisvinkkeihin on se, että ei saa nukkua sydämen päällä. Toisin sanoen vältä nukkumista vatsallasi tai vasemmalla kyljellä. Itselläni tässä on ollut opettelemista, sillä edellämainitut ovat olleet nimenomaan tyypillisimmät nukkuma-asentoni. En edelleenkään osaa nukkua selälläni, mutta olen opetellut nukkumaan oikealla kyljelläni. Ja eron voinnissa todellakin huomaa! :D
2. Vähennä stressiä. Listaa asiat, jotka aiheuttavat sinulle stressiä ja väsymystä. Mieti, miten voit vähentää niiden vaikutusta. Voitko esimerkiksi delegoida työtehtäviä tai sopia työaikoihin lisää joustoa? Olen kärsinyt jo monta vuotta homeisesta työpaikasta, missä ei ole ollut esimiesten tukea. Nyt sain vihdoin hankittua uuden työpaikan. Jee! Vaikka toistaiseksi olen vielä entisessä työpaikassani jo tieto siitä, että syksyllä aloitan uudessa paikassa, on piristänyt aivan kummasti. Kotiasioissa itseäni ovat kuormittaneet esimerkiksi laskunmaksu ja kissojen hiekan roudaaminen, kun en periaatesyistä ole halunnut hankkia itselleni autoa. Niinpä olen tehnyt verkkopankissa sopimuksen laskujen automaattisesta maksamisesta mahdollisimman monen laskuttajan kanssa. Kissanhiekkaongelmaan taas olen keksinyt mainion ratkaisun: iki-ihana Kauppahalli24.fi-palvelu! Ystävällinen herra kantaa ruokaostokset ja kissanhiekat sisälle asti. Ja kun toimituksen ottaa ruuhka-aikojen ulkopuolelle, kotiinkuljetus maksaa vain muutaman euron. Aivan mahtavaa palvelua!
3. Panosta suoliston terveyteen. Suolisto on tärkeä osa hyvinvointia ja kilpparivajakin salainen ase nro 1. Suoliston hyvinvointiin voi panostaa esimerkiksi nauttimalla päivittäin maitohappobakteereita. Kapselit ovat ok, mutta niiden mukana tulee turhia säilöntäaineita ja kapselikuoren selluloosaa. Siksi maitohappobakteerit kannatta syödä tai juoda, ja sellaisessa muodossa elimistön on ne myös helpompi hyödyntää. Suosittelen siis nauttimaan esimerkiksi hapankaalia tai Boris-maitohappobakteerijuomaa. Suosittelen myös tekemään Food Detective -yliherkkyystestin ja selvittämään, mille ruoka-aineille elimistö on herkistynyt ja sitten välttämään niitä. Yleisimmät yliherkkyyttä tuottavat ruoka-aineet ovat vehnä, gluteeni, lehmänmaito, maissi ja soija. Myös kananmuna saattaa aiheuttaa oireita. 
4. Poista myrkyt elämästäsi! Korvaa meikit, deodorantit, kosteusvoiteet, puhdistusaineet, shampoot, pyykinpesuaineet, tiskiaineet ja kodin muut kemikaalit luonnonmukaisilla tuotteilla. Vältä varsinkin parabeeneja ja silikoneja ja pitkiä INCI-listoja. Kaikki, mitä laitat ihollesi, imeytyy myös verenkiertoon ja siten kudoksiisi. Kodinpuhdistuksessa pääsee pitkälle jo pelkästään suolalla, ruokasoodalla, etikalla ja puhtaalla vedellä. Myös ihmekivi on mahtava, myrkytön apuväline. Huoneilman puhtaudesta kannattaa huolehtia esimerkiksi ilmanpuhdistimen ja huonekasvien avulla. Itse käytän Rainbow-monitoimilaitetta, joka toimii imurin ja sängyn sekä mattojen tampparin lisäksi maanmainiona ilmanpuhdistajana. Veteen imeytyy ilmasta järkyttävä määrä kissojen karvoja, omia hiuksiani sekä meidän kaikkien hilsettä ja ties mitä muuta töhnää. Järkyttävää katseltavaa, mutta tuleepahan hyvä mieli ja olo, kun moskat on putsattu pois hengitysilmasta. Suosittelen myös hankkimaan vedensuodattimen, joka suodattaa suihkuvedestä pois kloorin ja raskasmetallit. Itse hankin Ilon ja Valon Markkinoilta Aroma Sense -suihkupään, joka sekä suodattaa myrkyt että muodostaa negatiivisia ioneja. Olo on kuin vesiputouksen alla. Olo piristyy hetkessä eikä tarvitse pelätä hengittelevänsä kloorikaasuja. Tämän hankinnan myötä esim. hiukseni ovat paljon vahvemmat. Kun Aroma Sense -suihkupäästä vielä erittyy veteen C-vitamiinia ja raikasta sitruunantuoksua, aamun täydellinen luksushetki on valmis. Suorastaan odotan aamua, että pääsen suihkun alle. Usein kyllä menen suihkuun myös työpäivän jälkeen hakemaan piristystä ja virtaa kotiaikaan. Suosittelen myös nauttimaan chlorellaa (sinivihreä merilevä, jota saa luontaistuotekaupoista, Ruohonjuuresta, Ekolosta ja netistä), sillä se poistaa elimistöstä raskasmetalleja ja muita myrkkyjä. Jos vain rahatilanne sallii, kannattaa suosia luomuruokaa ja lähialueen pientuottajien tuotteita. Ja vielä yksi myrkynpoistovinkki. Onko elämässäsi myrkyllisiä ihmissuhteita tai sellaisia ihmisiä, jotka ovat aina negatiivisia ja imevät energiaasi? Minimoi heidän kanssaan viettämäsi aika ja etsi ympärillesi positiivisia, kannustavia ja elämästä innostuneita ihmisiä. Seura tekee kaltaisekseen. 
5. Naura ja ilotse! Stressaantuneena ja kiireen keskellä nauru helposti unohtuu. Mutta tarvitsemme naurua, se on eliksiiriä sielulle. Nauraminen vahvistaa immuunipuolustusta ja hyvällä mielellä asiat sujuvat helpommin. Lisäksi hyvä mieli  vapauttaa elimistön omat parantamiskeinot. Tarvitsemme vatsanpohjasta kumpuavaa naurua vähintään 10 minuuttia päivässä. Mikä tahansa keino, joka saa sinut nauramaan, on hyvä (en tosin suosittelee vahingoniloa, ilkeys ei auta ketään). Voit nauraa lasten kanssa, soittaa ystävälle ja kertoa hauskoja kommelluksia, lukea vitsejä. Ehkäpä voitte sopia työkavereiden kanssa ilottelukahveista, joiden aikana kerrotaan vain hauskoja ja positiivisia juttuja. Tietysti voit myös laittaa ajastimen päälle ja nauraa tietoisesti 10 minuuttia, vaikka alkuun tekonaurua. Oma suosikkini on etsiä Youtubesta hauskoja pätkiä ja nauraa niille. Laitan tähän alle kolme suosikkiani. Jos nauraminen kotioloissa tai työpaikalla tuntuu vaikealta, naurujooga on takuuvarma keino nauraa. Ja siinä nauretaankin sitten 45 minuuttia tai 60 minuuttia putkeen, mikä on jo varsinainen terveyspaukku !       
6. Opettele rentoutumaan ja hallitsemaan stressiä. Olen havainnut mainioksi stressinhallintakeinoksi to do -listan tekemisen: mitä haluan saada aikaan työpäivän tai -viikon aikana ja mitä pitää tehdä kotona. On upea fiilis, kun saa vetää suoritetun tehtävän yli ja kun koko lista tulee valmiiksi! Toinen vinkki: hermostoa kannattaa helliä huolehtimalla siitä, että saa riittävästi Omega-3-rasvahappoja sekä B12-vitamiinia. Oivallisia rentouttajia ovat lisäksi mindfulnessin kehomeditaatio, joogaperinteen syvärentoutus yoga nidra, syvä ja rauhallinen hengitys, makoilu piikkimatolla, intialainen päähieronta sekä ohjatut rentoutus- ja mielikuvaharjoitukset. Rentoutuskasetteja ja -cditä löytyy paljon kirjastostakin, joten rentoutuminen ei ole kiinni rahasta. Myös saunominen on oivallinen tapa rentoutua sekä puhdistaa niin keho kuin mielikin. Jos kilpparivajauksen vuoksi lämmönsäätelysi on sekaisin ja sinulle tulee saunassa huono olo, kokeile hyvin lempeitä löylyjä, istumista alempana tai vaikka oven avaamista välillä. 
7. Ilmaise luovuuttasi ja haasta aivosi uudella. Laula, soita, piirrä, maalaa, tanssi, tee ristisanatehtäviä, hoida puutarhaa, kokeile uusia ruokareseptejä, remontoi tai tee käsitöitä. Kaikki, missä saat käyttää käsiäsi ja kehoasi sekä hyödyntää aivojasi monipuolisesti, tekee hyvää. Se pitää aivot terveinä ja nuorina sekä kohentaa mielialaa. Omia suosikkejani ovat ristisanojen ratkaiseminen, virkkaaminen värikkäillä langoilla, kissojen kanssa puuhastelu sekä bhajaneiden laulaminen. Tykkään myös ostaa värikkäitä kukkia ja asetella ne kauniisti. Lisäksi pyrin haastamaan itseni ja tekemään asiat uudella tavalla: olen opetellut kirjoittamaan vasemmalla kädellä; toisinaan valitsen uuden reitin, jota en ole ennen kulkenut;   menen kahville kahvilaan jossa en ole ennen käynyt; asioin kahvilassa ruotsiksi jne.
8. Liikuta kehoasi ja havainnoi sen tuntemuksia. Aluksi liikkumisen aloittaminen voi tuntua vaikealta, mutta voit aloittaa vaikkapa 20 minuutin rauhallisella kävelylenkillä ja nostaa tehoa ja määrää hiljalleen. Tärkeintä on nauttia liikunnasta ja tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä. Itse tykkään olla ulkona, jo luonnon aistiminen tekee hyvää. Etsi kuitenkin sellainen laji, josta juuri sinulle tulee hyvä olo: punttis, aerobick, zumba, tanssi, kahvakuula, uinti, rauhallinen työmatkapyöräily, sienestys, marjastus, kävely ulkona, puutarhanhoito, jooga (jonka sisällä on varsinainen runsaudensarvi eri lajeja), lasten kanssa leikkiminen. Kannattaa aloittaa varovasti ja kuulostella kehon tuntemuksia. Kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksena monilla lihasvoima heikentyy ja väsymys yllättää tavallista helpommin. Jos kärsii lisämunuaisten uupumuksesta, liikunnan aloittaminen kannattaa tehdä todella varovasti ja pienin askelin, sillä liian raskas liikunta voi rasittaa lisämunuaisia entisestään. Kannattaa myös varautua siihen, että liikunta, joka ennen oli aivan normaalia, voi nyt tuntua raskaalta ja kuormittavalta. Kuuntele siis kehosi tuntemuksia ja muista levätä sekä venytellä. Hiljaa hyvää tulee! 
9. Keskity hyvään ja pidä Kiitollisuuden Päiväkirjaa. Se, mihin keskität huomiosi, lisääntyy. Siksi kannattaa keskittää huomionsa asioihin, jotka ovat hyvin ja olla niistä kiitollinen. Hanki itsellesi kaunis kirjanen, johon kirjaat päivittäin kolme asiaa, joista olet kiitollinen. Jos haluat haastaa itsesi, voit kirjata jopa 5 - 10 kiitollisuudentunteen herättävää asiaa. Ja kun olet tehnyt harjoitusta jonkin aikaa, mielesi oppii automaattisesti etsimään hyvää ja onkin vaikea valita vain ne 10 asiaa. Damn, kun haluaisi kirjoittaa vähintään 20 huippujuttua! On todettu, että kiitollinen mieli on tärkeä seikka hyvinvoinnissa ja paranemisessa. Parasta kiitollisuudessa on se, että se on täysin ilmaista - ja se lisääntyy, mitä enemmän sitä käyttää!
10. Etsi ympärillesi yhteisö ja luotettava tukiverkosto. Sosiaalinen tuki on tärkeää. Etsi ympärillesi ihmisiä, joiden seurassa voit olla aidosti oma itsesi ja joille voit kertoa avoimesti, jos väsähdät. Etsi ihmisiä, jotka tukevat ja kannustavat sinua ja luovat positiivisen ilmapiirin. Vältä negatiivisia valittajia, he imevät viimeisetkin voimavarasi. Ole omalta puoleltasi hyvä ja luotettava ystävä. Kokeilkaa yhdessä uusia asioita ja hullutelkaa. Jakakaa hyväksi kokemanne vinkit toisillenne ja pitäkää toisistanne huolta. Panosta omaan henkiseen kasvuusi ja itsesi kehittämiseen ja etsi ympärillesi ihmisiä, jotka panostavat omaan kehittymiseensä. Sanotaan, että ihminen on keskiarvo kuudesta läheisimmästä ihmisestään. Valitse siis seurasi huolella - ja ole itse paras versio itsestäsi. 
11. Tärkeät lisäravinteet. Olen huomannut, että kilpparivajakille tärkeitä lisäravinteita on paljon. Niihin kuluu toki rahaa, mutta toisaalta hyöty kohentuneena olona on mittaamaton. Tässäpä oma päivittäinen listani: omega-3-öljy (ZinZinon Balance Oil), seleeni (voi ottaa joko tablettina tai nauttia kolme parapähkinää päivässä), kupari, D-vitamiini, B-vitamiini, jodi, viherlevä eli spiruliina tai klorella, magnesium, Boris-maitohappobakteerijuoma, ubikinoli, Two-Per-Day -monivitamiinitabletti tai jokin muu laadukas tabu. Lisäksi kuuriluontoisesti nestemäistä rautaa. 
12. Hemmottele itseäsi. Tämä ei nyt tarkoita ruoalla hemmottelua, sillä kilpparivajakkina kiloja kertyy helposti lisää. Mieti sen sijaan muita keinoja hemmotella itseäsi: mene kumppanin tai ystävien kanssa leffaan, varaa itsellesi kampaaja-aika, käy hierojalla tai kosmetologilla, varaa itsellesi aikaa olla yksin ja hiljaa, käy saunassa kynttilänvalossa, käy lämpimässä kylvyssä. Tai jos kotityöt tuntuvat raskaalta mieti, voisitko tilata kotiisi siivoajan. You are worth it!

Naurujoogavideo: minuuttinauru

Suomen Naurujoogaohjaajat järjestävät tänäkin vuonna tempauksia Maailman Naurupäivän kunniaksi. Tänä vuonna Naurupäivää vietetään sunnuntaina 4.5.2014. Tulossa on mm. sivu, jossa me naurujoogaohjaajat naureskelemme yhteisessä videogalleriassa tai nauruseinällä, miten sen nyt ottaa. Kuvasin sitä varten oman naurujoogavideoni eli minuuttinaurun. Idea videolla on yksinkertainen: aloittaa tietoisesti nauramisen ja nauraa minuutin ajan.  Vaan mikä siinä onkin, että edes kuvatessa ei malta pysyä paikallaan vaan täytyy heilua kuin heinäseiväs? No, mä nyt olen tälläinen puoli-ADHD joten en muutenkaan pysy pitkään paikoillani. Kaipa tämä on ihan mun näköistä naurua. :)



Ps. Laitan myöhemmin tarkemmat tiedot Maailman Naurupäivästä sekä sen aikana järjestettävistä tapahtumista.

Fustra #1 Treeni

No niin. Päätin sitten ottaa 20 kerran Fustra-paketin, vaikka jonkin aikaa asiaa piti sulatella. Kun päätös oli tehty, oli vain hyvä ja rauhallinen olo: näin on hyvä, menipä syteen tai saveen.  Päätin, että nyt jos koskaan on aika panostaa itseeni ja terveyteeni. Täytän kesällä 40 vuotta, joten minulla on hyvinkin todennäköisesti vielä saman verran elämää jäljellä kuin mitä sitä on takana. Mutta näin en voi jatkaa. Kilpparivajauksen myötä olen lihonut 25 kiloa ja liikunta on jäänyt tosi vähäiseksi. Kaiken lisäksi notkoselän vuoksi selkää kolottaa usein. Ja ylipaino on alkanut kuluttaa niveliä. Olen joutunut luopumaan joogasta, koska varpaat tulevat kipeäksi. Tanssista taas olen luopunut, koska oikea polvi on kipeytynyt. Mutta haloo! Haluan tanssia ja nauttia elämästä. Olen luonnostaan liikkuvainen, joskaan en nyt ole liikkunut vuosiin. Fyysinen passivisuus on saanut myös mieleni jähmettymään. Selvästikin tarvitsen liikettä voidakseni hyvin. To keep the juices flowing. Mutta kipeytyvien nivelien ja lihasten vuoksi liikuntaa on ollut vaikea aloittaa. Samaten olen yrittänyt pudottaa painoa ties millä konstein ilman sanottavaa menestystä. Selvästikin ne opit ja metodit, joita käytin nuorempana, eivät enää toimi. On aika päivittää ne. Niin sitten päätin ottaa itselleni etukäteislahjaksi lähestyviä nelikymppisiä ajatellen Fustra-valmennuspaketin. Ja maaliskuun kampanjaetuna sain kaksi kertaa ekstraa eli yhteensä 22 kertaa.

Tein toisenkin päätöksen: kirjoitan avoimesti prosessistani ja olen brutaalisen rehellinen. Vain siten näen, mihin suuntaan olen menossa ja kehittymiseni. Ja projektin julkisuus antaa potkua jatkaa. Vaikka alkutilanne hävettää, tästä on lähdettävä liikkeelle. Mindfulnessin oppien mukaan: nyt on näin. 

Valmennus alkoi siten, että ensimmäisellä kerralla tehtiin kehonkoostumusmittaus. Sitä varten piti olla kaksi tuntia syömättä ja juomatta, ei saanut juoda edes vettä. Kyllä teki muuten tiukkaa! Ei niinkään syömättömyys vaan se, että ei saanut juoda. Juon todella paljon vettä, varmaan 2-3 litraa päivässä. Mutta silti on koko ajan jano. Ja pulma on se, että vesi pirulainen tulee vain läpi eikä imeydy kroppaan vaan saan juosta alvariinsa pissalla.

Tässä kehonkoostumusmittauksen tulokset numeroina 27.3.2014:

Pituus: 168 cm
Paino: 87,8 kg
Painoindeksi: 31,1 (merkittävä ylipaino)
Kehon rasvaprosentti: 38,7 (normaalia korkeampi)
Kehon rasvan massa: 34,0 kg
Perusaineenvaihdunta: 1640 Kcal
Kehon kokonaisnestemassa: 39 kg
Kehon nesteprosentti: 44,0 (normaalia matalampi => olisi hyvä olla ainakin 50%)
Viskeraalisen rasvan arvo: 8 (matala riski => normaaliarvo 0-13 eli hyvä tilanne)
Oikea käsi - rasva%: 42,7
Oikea käsi - lihasmassa: 2,5 kg
Vasen käsi - rasva%: 43,0
Vasen käsi - lihasmassa: 2,6 kg
Vartalo - rasva%: 36,5
Vartalo - lihasmassa: 28,4 kg
Vasen jalka - rasva%: 40,7
Vasen jalka - lihasmassa: 8,7 kg
Oikea jalka - rasva%: 40,9
Oikea jalka - lihasmassa: 8,8 kg

Tulos on synkkä, mutta ei mitenkään yllättävä. Toisaalta on todella helpottavaa, että viskeraalista rasvaa eli sisäelinten ympärillä olevaa haitallista rasvaa ei ole normaalia enempää. Lisäksi kehon puolierot vasemman ja oikean välillä ovat pienet. Siinäpä ne hyvät uutiset sitten olivatkin. Korjattavaa löytyykin sitten yllin  kyllin. Painoa on rutkasti liikaa ja rasvaprosenttikin on sangen korkea. Rasvaa on kertynyt etenkin käsivarsiin ja jalkoihin. Sen olen kyllä itse huomannut jo silmämääräisesti, mutta mielenkiintoista, että kone analysoi saman tuloksen. Mielenkiintoista ja oikeastaan huolestuttavaa on tuo alhainen nesteprosentti. Vesi ei todellakaan imeydy. Saahan sitä kitata, mutta ei kun ei imeydy, niin eipä se paljoa auta. Mikä siis neuvoksi?

Kun kehonkoostumus oli valmis ja läpipuitu, siirryimme vielä hetkeksi varsinaisesti fustrailemaan. Valmentajani Johanna Joentausta on aivan huikea. Hän seuraa kehoni asentoa (polvi, jalkaterät, lantio, lapaluut, hartiat, vatsan ja selän työskentely) todella tarkasti. Meillä on todella hauskaa ja nauramme treenin aikana paljon. Kemiamme tuntuvat loksahtavan hyvin yhteen - enkä kyllä olisikaan ollut valmis maksamaan 1490€, jos valmentaja olisi tuntunut yhtään epämiellyttävältä. Mutta Johanna ei tunnu! Hän piiskaa minua jaksamaan, kun itse olisin jo valmis lopettamaan. Silti hän tekee sen todella kannustavasti. Ja hän valitsee juuri sellaisia liikkeitä, joilla voidaan pureutua ongelmakohtiini eli avaamaan jännittyneitä lonkankoukistajia ja vahvistamaan alaselän lihaksia sekä puristamaan selkärangan notko pois vatsalihaksilla. Voi hyvä luoja, että saa tehdä töitä, mutta se kannattaa!

Riemukseni kävely crossarilla sujui jo huomattavasti paremmin kuin kokeilutunnilla. Steppasin noin 10 minuuttia (aivan tarkkaa aikaa ei ole tiedossa, sillä jossain vaiheessa laite nollasi itsensä ja aloitimme ajastuksen uusiksi), mutta jälkeenpäin jalat eivät olleet sellaista spagettia kuin tutustumistunnin jälkeen. Niin, ja tänään olen kävellyt aivan normaalisti, vaikka kokeilutunnin jälkeen kävelin pari päivää kuin ankka, kun reidet olivat niin jumissa. Selkeästi alan oppia kävelemään, vaikka Johanna joutuukin huomauttamaan lantion ja jalkaterien asennosta. Näillä näkymin siis opin kävelemään 40-vuotispäivääni mennessä, waude. ;) Steppaamisen jälkeen teimme dynaamista hartiavenytystä kepillä, kylkivenytystä, pystypunnerrusta seinää vasten, leveää sammakkokyykkyä. Miten voikin olla niin vaikea puristaa selkä kiinni seinään? Hermo meinasi mennä, kun tunsin oikealle puolelle jäävän aukon, vaikka puristin lihakset äärimmilleni - ja vasen puoli pysyi kiinni seinässä ilman sen kummempaa puristamista. No, tästä voi tilanne mennä vain paremmaksi ja lihakset kehittyä. Teimme myös rotaatiota eli jalkojen laskemista puolelta toiselle selinmakuuasennossa. Tätäkin liikettä olen tehnyt vuosia, vaan en tällä intensiteetillä. Kun keskittyy pitämään selän koko ajan tiukasti kiinni lattiassa ja tekemään liikkeen pelkästään vatsalihaksilla jalat hieman etuviistossa, liikkeeseen tulee aivan uutta haastetta. Mutta viimeisessä liikkeessä eli pulloverissa ne selkä- ja vatsalihakset vasta koville joutuivatkin, tziizuz! En ole aikaisemmin tajunnut, että itse asiassa pullover on selkä- ja vatsalihasliike eikä niinkään hartialihasliike. Mutta fustran opeilla toteutettuna näin on!

Aivan tunnin lopuksi teimme venytyksiä, joissa valmentajani auttoi minua toimien vastapainona. Oli ihanaa saada venyttää takareidet, pohkeet ja pakarat toisen avustamana. Jee! Toki noita lihaksia on tullut venyteltyä paljon joogan myötäkin, mutta nyt en ole pitkään aikaan juurikaan venytellyt. Kerroin Johannalle, että suurin haasteeni on kireät lonkankoukistajat.Tähän Johanna suunnittelee minulle venytyksiä, joita voin tehdä itsekin kotioloissa. Voi nimittäin hyvinkin olla niin, että alaselkä- ja polvikivut johtuvat kireistä lonkankoukistajista, ja kinesteettisen ketjun kautta kuormitus välittyy eteenpäin seuraaviin niveliin.

Summa summarum: olen tehnyt oikean päätöksen - fustra on ihanaa! Tunnin jälkeen olin täynnä energiaa ja elämää, vaikka alla oli 8 h työpäivä. Hyvillä mielin jätin vaihtobussin väliin ja kävelin loput pari kilometriä kotiin laskevassa auringossa. Huikeaa! Kotona puuhastelin jonkin aikaa, kunnes koin ihmeen. Olen nukkunut viimeiset 25 vuotta huonosti, ja iltaisin nukahtaminen on ollut vaikeaa. Vaan eipä ollut Fustra-treenin jälkeen! Sammuin kuin saunalyhty ja olin valmista kauraa jo klo 20.30. Wau! Uskomatonta! Heräsin yön aikana kerran, mutta nukahdin uudestaan ja nukuin aamukuuteen. Pitkien yöunten jälkeen olinkin tänä aamuna niin täynnä energiaa, että ennen töihin lähtöä jumppasin, luutusin lattiat, ulkoilutin kissat kahteen kertaan, pesin pyykkiä, siivosin kylpyhuoneen kaapin ja viikkasin vuorellisen pyykkiä. Mikä voittajaolo! Tältäkö ihmisistä yleensä tuntuu?

Ps. Laitanpa tähän muistiin alkutilanteen lihasten osalta. Nämä ovat siis omien tuntemusteni pohjalta, ei analysoituja tai mitattuja.

Heikkoja:
- triceps eli olkavarren ojentajat
- hartiat eli deltoids ja trapeziuksen yläosa
- kyljet eli kaipa serratus anterior
- selkä kauttaaltaan
- pakarat
- takareidet
- polven tukilihakset, mitä ikinä ovatkaan nimeltään
- jalkaterän lihakset

Kireitä:
- poskilihakset (koska puren öisin hampaita vimmatusti yhteen)
- päänahka
- niska ja hartian yläosa
- alaselkä
- kyljet
- lonkankoukistajat ja psoas-lihas
- akillesjänteet

Hei hei, mitä kuuluu? Kilpparikuulumisia

Moni on kysynyt, mitä mulle nykyään kuuluu. Voin vastata aidosti: "Kiitos, hyvää!" Voin paremmin kuin vuosiin. Siksi en ole enää juuri kirjoittanut kilpirauhasen vajaatoiminnasta, koska en juurikaan ajattele sitä. Ja sellaisena haluan tilanteen pitääkin. Se, mihin kiinnität huomiosi, vahvistuu. En halua keskittyä sairauteen ja siihen, mikä on huonosti - vaan terveyteen ja kaikkeen siihen ihanaan ja hienoon, mitä maailmasta löytyy. Vihdoin jaksan tehdä asioita, joita rakastan ja jotka tuovat valtavasti iloa. Siitä olen äärettömän kiitollinen. Ehkä tarvitsin sairauden, jotta osaisin arvostaa sitä, mitä minulla on. Ja mullahan on vaikka mitä - ja joka päivä löydän uusia hauskoja, huvittavia, kauniita ja innostavia asioita. :) Fyysisellä tasolla on ollut ihanaa huomata, että hiukset eivät enää katkeile tai putoile päästä vaan ovat alkaneet vahvistua - moni uusi tuttavuuskin on kehunut vahvoja hiuksiani. Olen siis selvästi terveyden polulla. 

Mutta vastatakseni kysymykseen laitan tähän nyt jotain siitä, millainen lääkitykseni on tällä hetkellä ja miten muuten elän:

• En ole käynyt kilpirauhaspaneelissa tai lisämunuaisten stressitestissä vuosiin. Enkä koe niitä enää tarpeelliseksi. Lääkitys näyttää toimivan, ja Hydrocortisonia olen vähentänyt huomattavasti. Tein annoksen pienentämisen todella varovasti ja hitaasti kehon tuntemuksia kuunnellen vähentäen annosta 2,5 mg/ kk eli tabletin neljäsosan kuukaudessa. Vauhti oli äärettömän hidas, mutta se kannatti - ei ole tullut takapakkeja. Tässä annoksessa olen ollut nyt monta kuukautta. Välillä olen yrittänyt tiputtaa Hydrocortisonin 5 mg:aan, mutta siitä seuraa parin päivän viiveellä närästystä, päänsärkyä ja kilpparin liikatoiminnan oireita. Selvästikin Hydrocortison auttaa Thyroidia imeytymään verenkierrosta kudoksiin niin, että lääke ei jää pyörimään vain vereen ja nostattele sieltä sykettä ja verenpainetta. 7,5 mg/ vrk on siis tällä hetkellä se määrä Hydrocortisonia, millä paletti pysyy tasapainossa. 
• Toistaiseksi lääkitykseni kilpirauhasen vajaatoimintaan on Erfa Thyroid 60 mg X 2/ vrk eli yksi tabletti aamulla ja toinen iltapäivällä noin klo 14 aikaan (illalla otettuna piristää niin, että nukkumaanmeno viivästyy monella tunnilla).
• Lisämunuaisia tuen yhä Hydrocortisonilla. Mutta kuten aiemmin mainitsin, annokseni on vain 7,5 mg/ vrk: aamulla 5 mg eli puolikas tabletti ja iltapäivällä 2,5 mg eli neljäsosa tabletti. Leikkelen tabletteja annoksiksi leikkurilla jo etukäteen,  jotta niitä ei tarvitse yrittää leikellä esimerkiksi työpaikalla. 
• Aamuisin nautin heti herättyäni mukillisen eli reilut 2 dl Boris-maitohappobakteerijuomaa (tällä on ollut todella huomattava vaikutus yleisvireyteen ja vatsan toimintaan).
• Muiden lisäravinteiden kanssa olen hövelimpi: otan niitä, jos muistan. 
• ZinZino Balance Oil, 15 mg. Tämä tasoittaa omega-3:n ja omega-6:n suhdetta.
• Two-Per-Day -monivitamiinikapseli, jotka sisältävät kaiken muun hyvän lisäksi jodia, 2 kpl
• B-vitamiinia
• Kuparia (tämä on yllätyksekseni selvästi tukenut raudan imeytymistä, homeopaatti oli oikeassa!)
• D-vitamiinia suihkeena tai kapselina, vaikka tämän suhteen olen aivan toivottaman huono. Muistan ottaa D-vitskua max. pari kertaa kuukaudessa.
• Magnesiumia kuureittain, auttaa nukahtamaan illalla otettuna. Juuri nyt on kyllä tietenkin loppu.
• Four Sigma Foodsin sieniuutteet: aamulla Cordyceps tai Lion's Mane ja iltapäivästä iltaan Reishi. Reishi on aivan huikeaa! Rentouttaa ja rauhoittaa ja auttaa nukahtamaan. My best friend! Cordyceps taas antaa virtaa ja Lion's Mane edistää aivojen toimintaa. 
• Muutaman kerran viikossa makoilen piikkimatolla ja teen Mindfulness-harjoituksia
• Tunnen päivittäin kiitollisuutta kaikesta hyvästä, mitä elämässä on.
• Katselen päivittäin huvittavia YouTube-pätkien ja nauran ääneen.
• Puhdistan kodin ilman Rainbow-laitteella parin viikon välein tai kerran kuukaudessa. 
• Ilon ja Valon Markkinoilta hankkimani Aroma Sense -suihkupää, joka suodattaa vedestä kloorin ja raskasmetallit ja lisää siihen C-vitamiinia sekä raikasta sitruksen tuoksua - aivan huikea löytö!
• Kemikaalikuorman välttäminen ja mahdollisimman luonnonmukainen kauneudenhoito. 
• Perinteiset shampoot hylkäsin jo vuosia sitten. Sen jälkeen olen testannut vinon pinon luonnonkosmetiikkaa. Nyt olen löytänyt täydelliset tuotteet luonnonkiharille hiuksilleni: Argan-öljypohjaiset luomushampoo, hoitoaine ja hiusöljy. Pesen hiukset joka toinen kerta shampoolla, joka toinen kerta pelkällä hoitoaineella. Hamppuinen afro on hävinnyt ja tilalla on vahvat, kiiltävät ja kauniisti kihartuvat (tai toisinaan vain taipuisat) hiukset. Mahtavaa!
• Vältän parhaani mukaan vehnää ja luen tuoteselosteet tarkasti. 
• Vältän maitoa ainakin nestemäisessä muodossa, juustoa vielä syön. Samoin jäätelöä. 
• Olen ryhtynyt nauttimaan aamuisin Bulletproof-kahvia. Tosin teen omani ilman MCT-öljyä, jonka raaka-aineen tuotanto on usein eettisesti ja ekolologisesti kestämätöntä. Omaan bulletproofiini tulee luomukahvia, kardemummaa, pakuria, jotain sieniuutetta, hieman merisuolaa ja maidon sijasta nokare voita. 
• Aktiivinen toiminta niiden asioiden korjaamiseksi, jotka ovat elämässä vinksallaan. Esim. sain riemukseni uuden työpaikan ja pääsen pois koulusta, jossa on hometta ja hankala ilmapiiri. 
• Daily Yoga Journalin kirjoittaminen aamuisin eli henkinen ja positiivinen ote päivään heti aamusta.
• Tietoinen panostaminen hyvään uneen (joskin tässä on vielä petrattavaa, että malttaisin nukkua riittävästi): illalla reishijuomaa, magnesiumia, nenän huuhtelu puhtaaksi neti-kannulla, valojen pimennys ja oleilu hämärässä jo paria tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa, melatoniini. Suurin haasteeni on se, että malttaisin sulkea kännykän, tietsikan ja iPadin...
• Panostus itseen: Fustra-valmennus, Marie Forleon B-school. 'Cause I'm worth it!
• Niiden asioiden tekeminen, jotka innostavat ja ravitsevat sielua: osallistuminen bhajaneihin, naurujooga, ystävien tapaaminen, ajan viettäminen luonnossa, lintujen ruokkiminen ja niiden ihailu, kissojen kanssa hengailu, kukat, musiikki

Näillä eväillä olen itseäni hoitanut ja hyvin näyttää toimivan. Kannustan nyt jokaista etsimään itselleen toimivat keinot oman hyvinvointinsa kohottamiseen. Minun keinoni eivät välttämättä ole sinun keinojasi, mutta etsimällä jokainen löytää itselleen toimivat eväät terveyteen ja hyvinvointiin. Voi hyvin!