Avun pyytämisen ihanuus ja vaikeus

Elämä opettaa, ja on hienoa huomata olleensa väärässä. Avunpyytäminen on ollut mulle aina todella vaikeaa. Olen kuvitellut, että kaikesta pitää selvätä yksin, vain heikot pyytävät apua ja auttamisesta on toiselle kovasti vaivaa. Toki auttamisesta onkin vaivaa, ja siitä voi jäädä huono maku, jos se on aina yksipuolista. Mutta kun tulee autetuksi, haluaa myös antaa vastavuoroisesti toiselle jotain, eikä se silloin olekaan enää riistoa ja toisen vaivaamista. Onneksi olen saanut näitä myönteisiä kokemuksia tämän kesän aikana. Esimerkiksi kesän alussa sisko tuli poikaystävänsä kanssa koko päiväksi auttamaan mua pihatöihin. Purettiin lumen rikkomaa valokatetta, hankittiin uusia kasveja ja korkattiin grillikausi. Vaikka en ole korvannut heidän vaivannäköään muuten kuin ruokapalkalla, uskon, että meillä kaikilla oli mukava päivä. Ja kun tilaisuus tulee, autan mielellään vuorostoni siskoa.

Toinen hyvä esimerkki auttamisesta on naapuripariskunta. Olen pähkäillyt skootterini kanssa: käynnistäminen ei vain onnistu. Kyseessä on vaihteeton malli, joten ei auta mäkikäynnistyskään. Vihdoin uskaltauduin kertomaan pulmastani naapurin rouvalle. Kävimme eilen hänen autollaan ostamassa mulle akkulaturin, ja mä puolestani ostin hänen kissoilleen puruluita. Naapurin kissat kun pureksivat kaikki piuhat. Mullakin oli sama ongelma omien täystuhojeni kanssa (esim. Trapsu puri entisestä tietokoneesta työpäivän aikana piuhat poikki, jes). Löysin ratkaisun, kun keksin antaa kissoille purtavaksi pienten koirien puruluita. No, mun kissoihin keino tepsi, mutta olisi ollut kai liian helppoa, jos sama konsti olisi toiminut naapurissakin. ;)

Ja sit takaisin skootteriongelmaan. Akun lataamisesta huolimatta kone ei edelleenkää käynnisty. Ei sitten millään. No, selvisikin sitten, että naapurin miehellä on autonasentajakoulutus, vaikka hän on nykyään ihan muissa hommissa. Hän lupasi huoltaa ja korjata skootterini ensi viikolla palattuaan mökiltä. Jes! Ihan huippua! Mä taas voin hieroa naapurit intialaisilla jokikivillä. Siis hyvä kiertoon ja kaikilla parempi mieli! :D

Ja mitä tästä opin? Miksi olen koko kesän tuskaillut skootterin kanssa uskaltamatta pyytää apua, kun se kerran oli noin lähellä? Ken pyytää, se saa ja kolkuttavalle avataan, vai miten se nyt meni.

Pyydetään ja annetaan apua! Annetaan hyvän kiertää, niin maailma pelastuu! :D