Päänisisäinen kirosana ajaa mut hulluksi ja saa masentumaan. Luovutan ennen kuin ehdin edes aloittaa, sillä koen olevani niin kaukana tavoitteesta, että yrittäminen tuntuu turhalta. Koen itseni huonoksi ja epäonnistuneeksi. Kun teen jotain ja onnistun jossain, listalla on vielä valtava määrä asioita, jotka "pitäisi" tehdä. Hiiteen koko pitäisi! Hemmetti, mikä terroristi! Nämä itselleni asettamat pitäisi-vaatimukset ovat suurin energiasyöppö ja syy masennukseeni.
Hmm. Ehkä niihin pitää vaan suhtautua kuin kasvimaan rikkaruohoihin. Ne vievät tilaa, kasvavat ja leviävät nopeasti ja päästessään rehottomaan tukahduttavat hyödylliset kasvit. Kaikkia ei saa ehkä kerralla pois, ja joillakin voi olla näkymättömissä juuria. Mutta aina kun saa itsensä kiinni "pitäisi"-ajatuksesta, sen voi nyhtää pois. Ehkä ne siitä häviävät yksi kerrallaan. I hope.
No, tänään tilasin Suomalaisen kirjakaupan nettikirjakaupasta kaksi Gabriel Cousensin kirjaa: masennuksen torjunta loppuiäksi ja tietoinen syöminen. Tästä tää lähtee.
Ja kysymys: miksi mun "pitäisi" olla missään muualla kuin siinä, missä nyt olen? Seize the day ja nauti matkasta. Olen vasta matkani alkutaipaleella. Ja jo nyt, syötyäni vajaan viikon aamupalaa lukuunottamatta kypsentämätöntä ja puhdasta ruokaa, olo on hyvä. Olen energisempi ja tarvitsen vähemmän unta. Ei kaikkea voi saavuttaa kerralla, ja jokainen kulkee oman polkunsa. Minun polkuni on tälläinen ja olen nyt tässä. Se riittää. :D
