Happy Wheel

Happy Wheel
Näytetään tekstit, joissa on tunniste irtipäästäminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste irtipäästäminen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 27. heinäkuuta 2015

I Hate You SOOOO Much Right Now

Tsau!

Tässä tulee aika raju menetelmä purkaa stressiä. Opin tämän työterveyspsykologilta, kun olin toipumassa vakavasta työuupumuksesta, mutta esimieheni ei suostunut keskustelemaan työnkuvani muuttamisesta. Minulla on taipumus hahmottaa asiat helpoimmin musiikin ja biisien kautta. Niinpä nimesin menetelmän tästä Kelisin biisistä Caught Out There otetun sloganin mukaan I Hate You So Much Right Now -menetelmäksi.




Menetelmä itsessään on melko yksinkertainen. Se saattaa silti laittaa liikkeelle ison energiavyöryn. Tunteet ovat energiaa, ja padottujen tunteiden pitämiseen tukahdutettuina sitä kuluu runsaasti. Tämän vuoksi kannattaa antaa itselle aikaa toipua kirjoittamisen jälkeen. Lisäksi asiat saattavat palata seuraavan yön aikana käsiteltäviksi uniin. Siksi kannattaa pidättäytyä vain yhden asian käsittelyssä eli yhdessä kirjoitussessiossa kunakin päivänä. Jos tuntuu, että asia kaipaa vielä lisää työstämistä, voit jatkaa sitä seuraavana päivänä ja taas seuraavana niin kauan, että asia ei enää vaivaa sinua.

Kyseessä on vihakirjeen kirjoittaminen. Kun otat kynän käteen ja kirjoitat, joudut nimeämään tunteita ja käyttämään aivojen eri osia. Näin ollen a) vapautat patoutuneen tunteen, b) saat tilaisuuden sanoa, mitä olisit halunnut sanoa, mutta mitä et kohteliaisuudesta tai pelosta tai muusta syystä sanonut ja c) voit saada asiaan uusia näkökulmia. Muista kuitenkin, että et missään tapauksessa lähetä vihakirjettä sen kohteelle! Tässä ei ole tarkoituksena loukata ketään tai lisätä kierroksia vihan kierteeseen vaan katkaista se. Kirjeen ainoa tarkoitus on purkaa vihaa/ pelkoa/ surua/ katkeruuttaa pois sinun sisältäsi. Kun olet saanut kirjeen valmiiksi, voit polttaa tai repiä sen. Jos taas haluat säilyttää sen, talleta se paikkaan, missä se pysyy salassa.

Menetelmä on yksinkertainen:

  • Ota esille paperia ja kynä.
  • Ajattele ihmistä/ tilannetta/ asiaa, joka on saanut sinut tuntemaan vihaa/surua/kaunaa, joille ei ole ollut tilaa ilmetä. (Itse olen kirjoittanut irtipäästökirjeitä niin ihmisille kuin esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnalle ja yksinäisyydelle.) 
  • Aseta kännykkäsi hälyttämään 20 minuutin päästä.
  • Kirjoita kirjeeseen kohteen nimi ja päiväys sekä se, miksi olet vihainen/ surullinen. Älä pidättele itseäsi vaan anna mennä. Muista, että et tule koskaan lähettämään tätä kirjettä, joten voit olla täysin rehellinen. Asia voi olla suuri tai lapselliselta tuntuvan pieni. Mutta jos se kismittää sinua, se riittää.
  • Ala kirjoittaa vimmatusti, täysin sensuroimatta. Anna tulla paperille kaikki vitut, perkeleet ja solvaukset, jotka olet padonnut kurkkuusi, vatsaasi tai muualle kehoosi. Kirjoita juuri se, mitä tunnet ja juuri niin karkeilla sanoilla kuin haluat. Voit vaikka liioitella viestin karkeutta ja käyttää sellaista kieltä, joka saisi paatuneen merimiehen ja yläasteen koviksetkin punastumaan. 
  • Ole täysin rehellinen. Ennen kaikkea uskalla olla rehellinen itsellesi ja myöntää kaikki negatiiviset tunteesi ja ajatuksesi sekä antaa niille sanat. Nyt on sinun tilaisuutesi. Mitä olisit halunnut sanoa kohteelle?
Kun hälytys soi, on aika lopettaa. Halutessasi voit lukea kirjeen. Yhtä hyvin voit jättää sen myös lukematta. Hengitä syvään ja anna tunteen hälventyä. Jos se tuntuu yhä vahvana, kirjoita seuraavana päivänä uusi kirje.

HUOM! Tämä on todella voimakas menetelmä. Joskus voi käydä niin, että ensimmäisen kirjeen jälkeen tunne pikemminkin vahvistuu kuin laimenee. Tämä johtuu siitä, että olet antanut nimen tunteille ja ajatuksille, joita et ehkä ole aiemmin sallinut itsesi kokea. Lisäksi jotkin asiat vain vaativat useamman kirjeen. Minun kokemukseni mukaan useimmat asiat haihtuvat ja höllentävät otettaan viimeistään kolmannen irtipäästökirjeen jälkeen. Joten tsemppiä matkaan! Ja muista olla itsellesi armollinen tämän prosessin aikana. Lohduttavaa on se, että olen usein huomannut tunteen purkautuneen jo ensimmäisen kirjoitussession aikana ja stressin lievittyneen huomattavasti. Padotut tunteet todellakin kuluttavat valtavasti energiaa, ja niistä irtipäästäminen vapauttaa sitä muuhun.

Toivotan Sinulle voimakkaita kirjoitussessioita! Ja jos haluat, voit tehostaa prosessia kuuntelemalla vihaista musiikkia. Voit myös kirjoittaa hiljaisuudessa, mutta älä vesitä prosessia kuuntelemalla hempeää musiikkia. Sen aika on sitten kirjeen valmistumisen jälkeen. :)

Miltä kirjoitusprosessi sinusta tuntui? Entä miltä olosi tuntui jälkeenpäin? Olisi mielenkiintoista kuulla sinun kokemuksiasi. :D

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Fire, Water, Burn!

b3053_3_1_2: Winter Comfort
Kuva täältä

Vietin eilen ihanan illan ystäväni Pian luona. Teimme seremonian, jota suosittelen jokaiselle näin vuoden aluksi. Listaa paperille asiat, joista olet valmis päästämään irti ja joita et halua kantaa mukanasi enää uuteen vuoteen 2011. Voit kirjoittaa asiasi joko yhdelle isolle paperille tai jokaisen omalle pienelle paperilleen. Ja sitten vanhat kuonat tuleen palamaan! Pian luona on vanha ihana kakluuni. Vietin sen äärellä hyvän tovin kirjoitellen asioita paperinpalasille ja heitellen niitä tuleen puhdistumaan ja palamaan. Innostuksesta ja lämmöstä poskeni suorastaan hehkuivat. Mahtava fiilis! Kaikilla ei tietty ole yhtä luksusoltavat, joten takan tai kakluunin puuttuessa paperinpalat voi polttaa myös kynttilässä. Tuli on puhdistava ja uudistava elementti, joten antaa sen työskennellä hyväksemme. Tulkoon tästä vuodesta paras ikinä! =)

Tässä joitakin asioita, joista päästin irti ja joille annan tilaa muuntua:

  • ylipaino
  • väsymys
  • kilpirauhasvaivat
  • eristäytyneisyys
  • yksinäisyys
  • saamattomuus
  • huono kunto
  • stagnation, jähmettyneisyys
Toivotan kaikille supermahtavaa vuotta ja innostavaa irtipäästöseremoniaa! =)

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Aurinkoöverit Hietsun kirppiksellä






HOLA!

Kuten Lily Allen toteaa: " The sun is in the sky, oh why oh why would I wanna be anywhere else!" Olin tänään ensimmäistä kertaa Hietsun kirppiksellä itse myymässä. Meillä on ollut siskon kanssa tarkoitus mennä myymään vanhat vaatteemme kirppikselle jo ties kuinka kauan. Valtteri-kirppiksellä ei ole ollut pöytiä vapaana silloin, kun meillä molemmilla oli vapaa viikonloppu. Nyt päätettiin täräyttää ja lähteä kirpparimyyjien mekkaan eli Hietsuun. Vähän jännitti, kun emme olleet tehneet pöytävarausta ja sää oli mitä upein. No, johdatus oli puolellamme ja erinäisten onnellisten yhteensattumien kautta saimme kuin saimmekin peruutuspöydän loppuunmyydyltä torilta. Jes!

Kylläpä tuntui hyvältä päästää irti vanhasta. Tämä on mulle iso teema muutenkin, josta kirjoitan ihan oman postauksen. Möin halvalla mm. entisen suosikkipuseroni, jonka olin saanut nepalilaiselta ex-poikaystävältä. Sen myyminen ja lopullinen irtipäästö tuntui todella hyvältä! Jes, olen vihdoin vapaa toivekuvastani hänestä ja voin jatkaa eteenpäin. :D

Sää oli tosiaan mitä mainioin: + 28 astetta ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Suorastaan paahtoi. Tein varmaan oman aurinkoennätykseni. Olen niin kuuma pitta, että yleensä en viihdy auringossa puolta tuntia pitempään. Nyt oltiin paahteessa 5,5 h. Ja niinhän siinä kävi, että rasvauksesta huolimatta kärähdin. Siis kookosrasvauksesta. Sen pitäisi antaa suojakerroin 15. Ilmeisesti kookosöljy ei kuitenkaan ollut aivan riittävä suoja mun vaalealle iholleni näin hardcore-menossa. Mutta perinteisiä aurinkomyrkkyjäkään en halua käyttää. Täytyy siis käydä ostamassa Dr. Hauschkan aurinkovoiteita. Mutta itse asiassa yllättävän vähän nahka kärähti olosuhteisiin nähden. Olen palanut pahemminkin - ja vielä perinteisiä aurinkovoiteita käyttäen ja lyhyemmässä ajassa. No mutta hölmöähän se ihon käräyttely on. Pyrin välttämään sitä ja olen mieluummin kalpea kuin kärähtänyt. Mutta aina oppii uutta, ja joskus tulee takapakkia tai virhearvioita.

Positiivinen yllätys oli se, että mulla ei ollut nälkä koko kirppiksen aikana. Yleensä mulla on todella kova ruokahalu ja vatsa ilmoittaa nälästä kurnimalla ja jopa kramppaamalla. Join ison pullon Vichyä (sisälsi suoloja, joita menetin hikoilun myötä) ja söin ison omenan sekä jäätelöpallon. Kävin kotimatkalla vielä Sokoksella ruokaostoksilla hamstraamassa luomutarvikkeita, joten olin yhteensä matkalla 8 h. Kotiin tultuani mulla oli lähinnä armoton jano ja teki mieli hedelmiä. Niinpä tein seuraavanlaisen salaatin:

HELLEPÄIVÄN HERKKUSALAATTI

  • luomusalaatinlehtiä
  • pala avomaankurkkua
  • 1/2 avokado
  • 1 reilun kaupan banaani viipaleina
  • pala luomuomenaa (noin 1/4) kuutioinia
  • kourallinen yön yli lionneita kurpitsansiemeniä
  • kourallinen yön yli lionneita pähkinöitä (cashew, saksanpähkinä, para, hassel)
  • pieni pala mangoa silputtuna
  • hieman Punnitse & Säästä -kaupan eväsmixiä (mm. kuivattu banaani, pähkinä)
  • muutama manteli
  • loraus punaviinietikkaa
  • reilusti pellavansiemenöljyä
  • hieman jauhettua luomukardemummaa
  • hyppysellinen Himalajan vuorisuolaa
  • yrttimaalta sitruunamelissaa, korianteria ja persiljaa
Tästä tuli todella iso annos, iso kulho. Nälkä loppui jo alkumetreillä, mutta oli niin hyvää, että nautiskelin koko kulhollisen. Sen jälkeen olinkin ulkoilmasta, auringonpolttamasta ja täydestä vatsasta niin tainnuksissani, että nukahdin kahdeksi tunniksi. Tulipahan kuitattua viime aikoina huonosti nukutut yöt pois. Salaatti oli suorastaan palauttava. :D