Kävin kaksi viikkoa sitten Olli Sovijärven vastaanotolla Hakaniemen Ympyrätalon Mehiläisessä. Olo oli tuolloin aivan hirveä. Syke oli pelkästään seisoessa 124, ja kun kävelin ylämäkeen, sykemittari näytti 169. Välillä tuntui, että sydän räjähtää. Hikoilin kuin sika, kävin ylikierroksilla enkä saanut nukuttua. Olin myös niin ahdistunut, että siskoni huolesta soikeana varasi minulle ajan psykiatri Liisa Lahdelmalle. Se olikin hyvä veto, sillä Lahdelma ehdotti minulle kuvataideterapiaa, joka tuntuu mielekkäälle vaihtoehdolle käsitellä sairauden tuomia muutoksia, työstressiä, muutosta työuraan sekä lapsuuden hankalia kokemuksia.
Kaikella hankalallakin on siis tarkoitus. Kun olo oli kaikin puolin aivan hirveä, kaveri suositteli minulle Olli Sovijärveä. Hyvä niin! Sovijärvi osoittautui todella hyväksi lääkäriksi, joka ymmärtää sekä kilpparipulmaa + lisämunuaispulmaa = niitä yhdessä. Hänkin tosin hämmästeli mun valtavan korkeaa sykettä ja verenpainetta. Jopa siinä määrin, että ei aivan purematta tuloksia niellyt vaan mittasi verenpaineen ja sykkeen kolmesti. Kyllä ne vaan joka kerta hipoivat taivasta. Niinpä hän kirjoitti minulle kaksi viikkoa sairaslomaa. Ja se tuli todella tarpeeseen, sillä olin henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. Mutta nyt on taas elämä voitolla! =D Ja ensimmäistä kertaa on sellainen olo, että selviän tästä.
Tein lääkärikäyntiä varten esitekansion: keräsin excel-tiedostoon kaikki vuosien varrella otettujen labrakokeiden tulokset. Tein TSH:n ja T4V:n vaihtelusta jopa graafiset kuvaajat. Taulukko on helposti luettavissa omana aukeamanaan. Laitoin kilpirauhaspaneelin ja lisämunuaisen stressitestin tulokset samaten omiin taskuihinsa. Aikaahan tuohon värkkäämiseen meni, mutta kyllä kannatti! Nyt kaikki tarvittava tieto on lääkärin helposti nähtävillä. Ja Olli Sovijärvi oli ensimmäinen lääkäri, joka oli aidosti kiinnostunut mun olosta kokonaisvaltaisesti. Hän tutki huolellisesti kansion ja kuunteli mun fiiliksiä. Hän totesi, että laboratoriotuloksia tärkeämpää on potilaan olo. Wau! Olli on aivan ihana!
Olimme Sovijärven kanssa yhtä mieltä siitä, että minun kohdallani Thyroid-annoksen nostaminen ei ole ollut järkevää. Se selvästikin muuntuu kehossani käänteiseksi T3:ksi ja aiheuttaa liikatoiminnan oireita. Sen sijaan lisämunuaiseni tarvitsevat kovasti tukea. Näin ollen Hydrocortison-annosta ei pidä pienentää vaan nostaa.
Olen ollut hieman huolissani pitkästä kortisonilääkityksestä (samoin lääkärisiskoni) ja sen mahdollisista sivuvaikutuksista. Sovijärvi kuitenkin lohdutti, että jos kerta-annos ei ylitä 10 mg:aa ja vuorokausiannos on enintään 30 mg:aa, haittavaikutuksia ei tule. Pikemminkin haittavaikutuksia tulee siitä, että elimistössä ei ole riittävästi kortisonia. Hän neuvoi myös uuden tavan ottaa Hydrocortisonia, joka noudattaa terveen kehon omaa kortisolintuotantoa. Hydrocortisonia otetaan neljän tunnin välein seuraavasti:
- aamulla heti herättyä 10 mg (käynnistää elimistön ja aineenvaihdunnan)
- 4 h kuluttua 5 mg
- 4 h kuluttua eli iltapäivällä 2,5 mg
- 4 h kuluttua eli illalla 2,5 mg
Tämä uusi tapa ottaa Hydrocortison sekä Thyroid-annoksen laskeminen takaisin 2 x 60mg:aan on tehnyt ihmeitä! Syke ja verenpaine ovat laskeneet, ahdistus on väistynyt ja olo alkaa olla hyvä. Tosin noin kuukauden jatkuneet sydänoireet romahduttivat kunnon ja verottivat voimia. Nyt sairaslomalla olenkin nukkunut todella paljon. Vähän harmittaa, että hyvin alkanut 3 kk kuntoiluprojekti tuloksineen romuttui, nyt joudun aloittamaan pisteestä 0 tai jopa miinustilasta. Mutta takapakkeja tulee, sille ei voi mitään. Taaksepäin ei kannata katsoa, sillä sinne en ole menossa. Sen sijaan kannattaa katsoa eteenpäin ja tehdä tästä hetkestä paras mahdollinen. Täältä vielä noustaan!
Ai niin. Muita Sovijärven ehdottamia keinoja tukea lisämunuaisia (ne tarvitsevat nyt kaiken mahdollisen tuen):
- ruusujuuriuute (saa ainakin tilattua Puhdistamolta, ehkä jopa Ruohonjuuresta)
- magnesium
- C-vitamiini
- ashwagandha (löytyy mm. iHerbistä ja Ruohonjuuresta)
Näillä mennään ja näillä noustaan! Rok rok! =D
