Hetki on kaunis

Kävin heinäkuussa vanhempieni luona Oulussa ja näin Haloo Helsingin keikan Rotuaari Piknikillä. Elli on ihana! Tykkäsin Haloo Helsingistä jo aikaisemminkin, mutta nyt olen suuri fani. Tässä ihana biisi Hetki on kaunis, jonka sanat ovat niin totta. Ihanaa päivää ihan jokaiselle. Nautitaan hetkistä!

Haloo Helsinki! : Hetki on kaunis

Mä tajuta sain, että hetki on kaunis.
Mä tajuta sain, että nyt tai ei koskaan.
Tän hetken mä tahdon tallentaa.

Mä hengittelen, olen täynnä voimaa.
Mä tajuta sain, että
Onni on se, että mun sydän pomppailee.
En odota aina uutta,
muuten mä jään ilman mahdollisuutta
Elää elämää.

En laula tänään niistä sydänsuruista.
Enkä laula tänään niistä hetkistä, jotka hukkasin turhiin toiveisiin.
En laula tänään surun kyynelistä.
Mä onneni nään olemassa tässä, nyt ja se pulppuaa

Jokainen sielu on kaunis.
Talven tai kesän sävel on kaunis.
Ja laula, jos tunnet tän onnen.
Laula siellä tai tuolla tai täällä tai missä se on.

Hetki on kaunis. Vaan missä se on?
Hetki on kaunis. Ja missä mä oon, siellä se on.
Perheissä, jengeissä, kouluissakin - siellä se on.
Kiireissä, yötöissä, arjessakin - siellä se on.
Linnoissa, bingoissa, puistoissakin - siellä se on.
Maailmanpyörissä, junissakin - siellä se on.
Hetki on kaunis.
Ja missä sä oot, siellä se on.

Mä tajuta sain, että hetki on kaunis.
Mä tajuta sain, että nyt tai ei koskaan.
Tän hetken mä tahdon tallentaa.

Fustra-treenit #8 ja #9 - tästä matka vasta alkaa

Hei!

Jos joku ihmettelee, miksi en ole kirjoittanut pariin viikkoon mitään fustrasta, ei syytä huoleen. En ole luovuttanut, en ole lopettanut fustra-harjoittelua enkä edes kirjoittamista. Harjoittelussa on kuitenkin ollut parin viikon tauko, sillä valmentajani oli kipeänä. Mutta nyt taas mennään!

Eilen oli treeni nro #9. Aloitimme sen kehonkoostumusmittauksella. Se paljasti sekä hyviä, että huonoja uutisia. Kuten tiesinkin, paino ei ole tippunut kuin alle kilon. Tarkemmin sanottuna 800g. Se on toki hieman masentavaa. Toisaalta kilpparivajakin laihdutus ei suju yhtä helposti kuin sellaisen ihmisen, jonka aineenvaihdunta toimii normaalisti. Lisäksi tähän väliin on mahtunut pääsiäinen, vappu ja läksiäisjuhlani nykyisestä työpaikasta sekä yksi shamppanjailta ystävien kanssa, kun juhlimme ystäväni Kristiinan uutta työpaikkaa. Sitä paitsi huomasin mielenkiintoisen piirteen itsessäni: ruokapäivän pitäminen ei sovi minulle. Kalorilaskuri on todella hyvä ohjelma ja vieläpä edullinen. Mutta omalla kohdallani kalorit saavat liian suuren merkityksen. Jos olen liikkunut, ajattelen, että saan syödä niin ja niin paljon yli normin. Jos taas vaikkapa lounaan kaloripitoisuus yllättää, ahdistun ja koko loppupäivä on pilalla. Kun loppupäiväksi on käytettävissä vain pari sataa kaloria, ahdistun. Sen sijaan, että söisin normaalisti pieniä aterioita, ajattelen että aivan sama. Vedän sitten jäätelöä ja suklaata, kun tämä päivä on kuitenkin pilalla. Niinpä olen päättänyt luopua ruokapäiväkirjasta ja opettelen syömään nälkäni mukaan. Siinä tosin riittää haastetta ja opeteltavaa, sillä syön edelleen jättiannoksia ja toisinaan ateriavälit venyvät liian pitkiksi. Kuitenkin kuukauden aikana olen oppinut syömään säännöllisesti ja lisännyt proteiinin saantia huomattavasti.

No, onneksi kehonkoostumusmittaus paljasti positiivistakin: keskivartalosta on lähtenyt rasvaa, ja tilalle on tullut lihasta. Käsivarsien lihastilanne on pysynyt ennallaan, mutta sieltäkin on lähtenyt rasvaa. Sen sijaan jalkojen tilanne hämmästyttää: sinne on tullut lisää rasvaa! Tätä outoa ilmiötä ei osannut valmentajakaan selittää. Seurailemme tilannetta. Kokonaisterveyden kannalta positiivista on kuitenkin se, että kehon nestepitoisuus on kohonnut prosentilla! Jee! Yksi prosentti kiritty, enää viisi jäljellä! Nestepitoisuuden pitäisi siis olla ainakin 50%, mulla se oli alkumittauksessa 44%. Kun nestettä on enemmän, kaikki kiertää paremmin enkä ole pelkästään ruttuinen rusina. :)

No niin. Se mittauksista. Omat tuntemukset ovat kyllä varovaisen positiivisia. Kehoon on tullut voimaa. Jaksan kannatella itseäni hyvässä ryhdissä. Itse asiassa mieluummin istun ja seison ryhdikkäässä asennossa lapamatomaisen velttoilun sijaan. Polvi kipuilee silloin tällöin hieman, mutta ei ole enää kertaakaan tarvinnut levittää kipusalvaa. Notkoselkä on parantunut siinä määrin, että enää alaselkä ei tule työpäivän aikana kipeäksi. Mahtavaa! Kehonhahmotus ja voimat ovat kohentuneet niin, että nykyään pystyn tekemään  äänettömiä Running Man -hyppyjä kymmenen kappaletta. Ja siis äänettömiä, ei hirveitä tömähdysrysähdyksiä. Laitan tähän alle videolinkin, missä liike näkyy.



Summa summarum: ensimmäisen kuukauden aikana on otettu pieniä kehitysaskelia, ja vähän on tullut takapakkiakin. Mutta tästä se matka vasta alkaa. Pelkkä fustra ei riitä laihduttamaan, ei edes nostamaan kuntoa merkittävästi. Kaksi kertaa viikossa on kuitenkin aika pieni määrä. Niinpä olen ottanut rinnalle työmatkapyöräilyn. Matkani on 6 km suuntaansa. Sinänsä lyhyt matka, mutta se sisältää kolme yllättävän suurta mäkeä eli käy ihan treenistä. Ai niin. Ihan hukkaan kuukauden treeni ei ole mennyt: myös jalkoihin on tullut voimaa. Työmatkan mäet ovat tosiaan sen verran pitkiä ja jyrkkiä (viimeisin mäki 450 metriä tiukkaa nousua kierteellä), että viime keväänä mulla kului 3 VIIKKOA, kunnes jaksoin polkea mäet ylös. Nyt meni 3 päivää. Matka on vasta aluillaan, mutta tästä on hyvä jatkaa. :D

Maailman Naurupäivän naurujoogatunti Kymmenen Uutisten loppukevennyksessä

Hei!

Eilen sunnuntaina 4.5.2014 vietettiin jälleen kansainvälistä Maailman Naurupäivää (se on aina toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina). Ohjasin oman tuntini Helsingin Ruttopuistossa. Aivan ihana ryhmä tuli nauramaan! Ja vitsi, mikä asenne kaikilla! Nauramista jatkettiin, vaikka niskaan tuli taivaan täydeltä niin vettä, räntää kuin rakeitakin. Onneksi joku osallistujista keksi, että lähellä oli rakennus, jonka ovisyvennykseen ryhmämme mahtui. Jatkoimme siis harjoituksia siellä. Täytyy sanoa, että aivan näin haastavissa olosuhteissa en ole ennen naurujoogaa ohjannut, mutta hienosti meni! Kiitos kaikille osallistujille! Todistimme, että nauru todellakin on kiinni asenteesta.

Ai niin. Pääsimme myös MTV3-kanavan Kymmenen Uutisten loppukevennykseen. Toimittaja oli saanut Suomen Naurujoogaopiston rehtorin Anu Saari-Gomezin laatiman lehdistötiedotteen, missä oli kerrottu Naurupäivän tapahtumat eri puolella Suomea. En edes tiennyt, että Anu oli lähettänyt meidän kaikkien puolesta yhteisen tiedotteen. Hauskaa! Mun tiedoissa oli vielä vanha puhelinnumero, joten toimittaja sai käyttää ammattitaitoaan kaivaakseen ajantasaiset tietoni. Mullahan ei ole toistaiseksi edes nettisivuja tämän blogin lisäksi, joten ihan helpolla ei toimittaja päässyt. No mutta onneksi hän löysi minut ja tuli kuvaamaan meitä. Sekä toimittaja että kuvaaja olivat todella mukavia ja ammattitaitoisia. En usko, että ketään pahemmin jännitti yksi televisiojuttu sen jälkeen, kun olimme selvinneet ääriolosuhteissa pidetystä naurujoogatunnista. Täytyy sanoa, että oli ikimuistoinen Naurupäivä! :D

Tästä linkistä pääset katsomaan uutisten kevennyksen. Pätkä voidaan varmaan laskea kategoriaan meanwhile in Finland....

Ja siltä varalta, että linkki ei aukea, tässä vielä Katsomon videopätkän osoite:
http://www.katsomo.fi/?progId=342666

Joogahengitys osa 2: Ujjayi-hengitys

Hei!

Pahoittelen, että sain kuvattua tämän videon hieman myöhemmin kuin mitä oli tarkoitus. Kaiken lisäksi tällä videolla ääni kuuluu hyvin hiljaisena. Toisin sanoen kännykkä oli kuvatessa liian kaukana. Näyttää siltä, että hankintalistalle on laitettava mikrofoni. No, toivottavasti tästä saa jotain tolkkua. Pärjäillään siis tällä siihen asti, että saan hankittua mikrofonin ja kuvattua uuden videon. Taitaa mennä kesäkuun puolelle.

Ilmainen naurujoogatunti Ruttopuistossa Maailman Naurupäivänä su 4.5.2014

Heipsansaa ja mainiota toista pääsiäispäivää! Ainakin täällä Etelä-Suomessa aurinko on hellinyt lämmöllään ja kevät on jo pitkällä. On suorastaan kesäinen sää ja olo on kuin uudestisyntynyt. Hyvää fiilistä ylläpitääkseni ja levittääkseni naurua myös ympärilleni osallistun kansainväliseen Maailman Naurupäivään. Se on aina toukokuun ensimmäinen sunnuntai, ja silloin naurujoogaohjaajat ympäri maailmaa järjestävät ilmaisia naurujoogatapahtumia. Tarkoitus on levittää hyvää mieltä ja saada mahdollisimman moni ihminen kokemaan vatsanpohjasta kumpuavan naurun hyväätekevän vaikutuksen keholle ja mielelle.

Ohjaan ilmaisen, kaikille avoimen naurujoogatunnin Ruttopuistossa eli Helsingin Vanhassa Kirkkopuistossa sunnuntaina 4.5. klo 15.00. Periaatteessa tunti kestää 60 min, mutta toisinaan innostumme porukalla niin, että tunti hieman venähtää. Mukaan kannattaa varata vesipullo, sillä nauru on yllättävän tehokasta liikuntaa ja siinä tulee kova jano. Samoin se laittaa kuona-aineet liikkeelle, ja niiden poistumista on hyvä tukea juomalla raikasta vettä.  Kuitenkin naurujooga sopii kaikenikäisille, -kokoisille ja -kuntoisille. Nyrkkisääntö on, että jos pystyy kävelemään keskeytyksettä 30 minuuttia, pystyy osallistumaan naurujoogaan. Loppuharjoituksia varten kannattaa varata myös pyyhe, viltti, joogamatto yms., jonka päällä voi istua ja olla selinmakuulla. Muuta ei sitten tarvitakaan kuin utelias ja avoin mieli. :D

Täytetään Ruttopuisto naurulla! Tule siis ja tuo ystäväsikin! Hoh hoh hoo! :D

Entä miksi sitten kannattaa nauraa? Enää eivät naurun terveysvaikutukset ole pelkästään naurujoogaohjaajien tiedossa vaan aivotutkijatkin ovat havaineet sen edut. Tässä ote Raija Kivisen, Katja Keräsen ja Marja Ruutin vuonna 2010 julkaistusta kirjasta Parasta aivoillesi - ohjeita aivojen hyvinvointiin (s. 42-43).

"Nauraminen auttaa jaksamaan. Se on myös oiva stressilääke. Nauraessa stressihormoni kortisolin määrä veressä romahtaa. Samaan aikaan vereen virtaa aivojen kemiallista hyvänolon täsmäainetta, endorfiinia. Ei siis ihme, että olo tuntuu nauramisen jälkeen hyvältä ja huolettomalta. Verenpaine laskee, kivut vähenevät ja immuunipuolustus vahvistuu. Yhdessä nauraminen saa myös onnellisuushormoni oksitosiinin virtaamaan. Ja nauru tarttuu! Kun joku nauraa kippurassa, lähellä olevat alkavat vääjäämättä nauraa mukana.

Nauru vahvistaa palleaa sekä puhdistaa ja vahvistaa keuhkoja. Myös ruoansulatus vilkastuu. Vartin nauru on todellista kuntojumppaa, se vastaa energiankulutukseltaan 40 minuutin soutulaitteella soutamista. 

Nauru on myös tärkeä työkalu aivoterveyden ylläpitoon. Naurulla voi päästellä ulos paineita, laukaista jännityksiä ja purkaa lukkiutuneita tilanteita. 

Naurujoogan isä, intialainen lääkäri Madan Kataria sanoo, että tulevaisuuden työpaikoilla pitäisi olla tupakkahuoneiden tapaan nauruhuone, johon väki voi kokoontua päivän aikana kertomaan hauskoja tarinoita ja vitsejä sekä nauramaan yhdessä."

Edit: Pääsimme myös MTV3-kanavan Kymmenen Uutisten loppukevennykseen. :)

Fustra treenit #6 ja #7 - punainen lanka löytyy

Jesh! Viime viikon kriisi oli tuiki tarpeellinen. Tajusin, että fustrassa (ja liikunnassa tai laihduttamisessa ylipäätään) on kyse niin paljon muustakin kuin hikoilusta ja kehon muokkaamisesta tiiviimpään pakettiin. Kyse on ennen kaikkea henkisestä prosessista. En ole koskaan treenannut kovin tavoitteellisesti vaan kaikki on ollut säännöllisen epäsäännöllistä. Olen tehnyt treeniä silloin kuin on huvittanut ja hyppinyt lajista toiseen. Multa ovat aina puuttuneet niin selkeät tavoitteet kuin pitkäjänteisyyskin. Olen yleensä jättänyt homman kesken viimeistään siinä vaiheessa, kun ei ole enää huvittanut tai eteen on tullut ensimmäinen takaisku. Nytpä siis opettelen pitkäjänteisyyttä ja tavoitteellisuutta - sekä sitkeyttä jatkaa haasteiden jälkeen.

Viime viikonlopun kriisin aikana juttelin siskoni ja parhaan ystäväni kanssa. He saivat mut ymmärtämään, että juuri siksi olen palkannut personal trainerin, että oppisin pois omista totutuista tavoistani. Niinpä päätin kääntyä valmentajani puoleen ja pyytää apua. Heikkouden näyttäminen ja avun pyytäminen  - siinäpä kaksi isoa haastettani. Kumpaakaan en ole tehnyt mielelläni. Mutta nyt tajusin, että oma tietämykseni ei riitä, tarvitsen valmentajan ammattitaitoa. Niin ruokavalion tarkistamisessa kuin liikkeiden tekniikassa. En ole koskaan ollut liikunnallisesti kovin lahjakas, eivätkä perinteiset sanalliset ohjeet ole avanneet mulle liikkeitä millään tavalla. Tarvitsen kielikuvia ja liikkeen liittämistä johonkin tuttuun.

Johannan kanssa kävimme ensiksi läpi ruokavaliota ja laihtumista. Kaksi viikoittaista fustra-treeniä eivät ole riittävästi, jotta energiaa kuluisi ja rasva muuttuisi lihakseksi. Liikuntaa tarvitaan reilusti lisää. Niinpä tällä viikolla olen käynyt maanantaina ja tiistaina kävelemässä 4,5 km lenkin reipaaseen tahtiin. Pääsiäisen jälkeen aloitan varovasti työmatkapyöräilyn. Varovasti siksi, että matkalla on isoja mäkiä, ja mun täytyy kuunnella kehoani sen suhteen, miten se selviytyy uudesta rasituksesta. Joudun kuulostelemaan kehoni tuntemuksia todella tarkasti, jotta en rasita lisämunuaisiani. Aikaisemmin olen aina painanut verenmaku suussa enkä ole välittänyt kehoni viesteistä. Mutta kehon viestien ohittaminen juuri sai minut sairastumaan. Niinpä siis opettelen treenaamaan niin, että samalla kuuntelen kehoani. Pidän itsestäni huolta ja luon hyvinvointia. Vauhti ja kehittyminen voivat olla hitaampia, mutta tulokset ovat pysyviä.

Ja sitten se varsinainen treeni. Jee! Läpimurto! Vihdoin tajusin, mistä sammakkokyykyssä ja lantion nostossa on kyse ja miten ne on tarkoitus suorittaa. Kysyin Johannalta, onko sammakkokyykky periaatteessa niin kuin tanssin grand plie. Ja niinhän se on - paitsi että kannat eivät saa irrota maasta! Jesh, kyllä selkeni! Ja lantion nostossa jalkaterää saa vapaasti puskea palikkaa vasten. Mikä helpotus! Olin jostain syystä käsittänyt niin, että jalkaterän pitää olla rentona palikkaa vasten. Siten en saanut nostossa mitään tukea tai vastapainoa ja ihmettelin, että miten ihmeessä se on edes mahdollista suorittaa. Vaan nyt, kun tekniikka selkeni, liikkeen punainen lanka löytyi. Raskashan se on edelleen, mutta nyt sentään saan pakaran mukaan työskentelyyn eikä liike tapahdu pelkästään etureisillä. Voi tätä riemun tunnetta! :D

Tein myös pukuhuoneesta riemullisen löydön: suihkujen lisäksi käytössä on sauna. Oi nautintoa, kun treenin jälkeen väsymyksestä tutisevin lihaksin saa kammeta itsensä saunan lempeään löylyyn! Hikoillen huolet lähtee! Sitä paitsi saunan lämmössä on hyvä venytellä lihakset. Treenin ja saunan jälkeen onkin totaalisen kuitti olo. Väsynyt mutta onnellinen nainen. Bussimatkan aikana voimat kuitenkin elpyvät. Loppupäivän ajan on taas energinen ja onnellinen olo. Huikeaa huomata, miten paljon energiaa hyvä treeni antaa. Fustra on parasta, mitä olen antanut itselleni pitkään aikaan. :D

Fustra treenit #4 ja #5 - luovuttaminen on lähellä

Tavallaan en haluaisi kirjoittaa tätä juttua. Haluaisin vain hymyillä ja sanoa, että kaikki on hyvin. Mutta se ei olisi totuudenmukaista. Eräs syy painonnousun taustalla on juuri taipumukseni tukahduttaa ja sivuuttaa vaikeat tunteet ja ajatukset. Yleensä selviytymiskeinoni vaikeiden tunteiden kanssa on ollut seuraava: keitän kahvia, pelaan jotain tietsikkapeliä ja ahmin siinä samalla suklaata. Ahmin levyllisen sitä sen kummemmin maistelematta kunnes hämmästyksekseni huomaan: "Oho, mites se levy jo loppui? Söinkö muka tosiaan sen jo kokonaan?". Tai sitten syön jättiannoksen leipää tai jotain muuta. Jälleen sen kummemmin keskittymättä ja ajattelematta. Kirjaimellisesti "stuffing it down". Tänään olisi ollut täydellinen stuff it down -päivä, mutta päätin toimia toisin.

Oikeastaan tämän päivän onnettomuus alkoi jo eilen. Mun oli määrä palauttaa tänään eräs essee. Tein kuitenkin pitkän päivän töissä ja selvittelin naapurin kanssa erästä asiaa. Erityisherkkänä ihmisenä aina väsähdän välienselvittelyistä. Niinpä vihdoin kotiin päästyäni olin niin väsynyt, että pelkkä ajatus esseen kirjoittamisesta ja kirjojen lukemisesta tuntui ylivoimaiselta. Vaikka tiedän, että mun ei pitäisi juoda kahvia klo 14 jälkeen, kuitenkin keitin kahvia. Ei auttanut. Niinpä päätin ottaa nokoset. Niistäkään ei tullut mitään, vaan olin valveen ja unen välitilassa. Ja samassa tilassa olin sitten yön, nukuin koiran unta. Nukuin syvemmin vain hetken aamuyöstä.

Alla oli siis huonosti nukuttu yö ja herääminen myöhässä. Aamulla tuli kiire. Lopulliset katastrofin ainekset selvisivät vaa'alla. Paino ei ole tippunut kuin vajaat puoli kiloa. Siis puoli kiloa! Voi hemmetin hemmetti! Valmennuksen alussa laskeskeltiin, että sopiva laihtumistahti olisi noin 800 g viikossa, jotta 40-vuotissynttäreihin tultaessa paino alkaisi numerolla 7. Mutta nyt olen laihtunut kahdessa viikossa 500 g. En kestä. Maksan itseni kipeäksi fustra-valmennuksesta ja olen taloudellisesti todella tiukilla seuraavat puoli vuotta. Mulla ei ole varaa järjestää edes juhlia nelikymppisille. Lisäksi esimies päätti, että en saa osallistua todella mielenkiintoiseen problem based learning -koulutukseen muuta kuin palkattomana ja joudun vieläpä maksamaan takaisin palkan helmi- ja maaliskuun koulutuspäiviltä. Tuntuu, että taloudellisesti seinät kaatuvat päälle. Ja minkä vuoksi? Tästä kaikesta on tullut tulosta vain puolen kilon verran. Ei hyvä ollenkaan. Nimittäin suurin syy lähteä fustraan oli se, että en ole omin voimin onnistunut pudottamaan painoa. Mutta ei se tunnu tippuvan valmennuksellakaan. Missä vika?

Toimitin valmentajalle Kalorilaskurin kautta pitämäni ruokapäiväkirjasivut 1.4. alkaen. Hänen mielestään ne näyttivät oikein hyviltä: olen oppinut syömään 3 h välein ja ruokavalintani ovat järkeviä. No ihan hyvä, mutta jotain täytyy selvästi muuttaa. Mutta mitä? Vähentää rasvaa? Tiputtaa kaloreita? Lisätä liikuntaa? Mitä? Luojan tähden, mitä mun pitää tehdä, että paino tippuu?

Tänään treeneissä turhautuminen purkautui sitten itkuksi. Lantionnosto ei edelleenkään suju yhtään paremmin. Peppu ei nouse kuin muutaman sentin ja siitäkin työstä suurimman osan tekevät etureidet. En vain saa kohdistettua liikettä pakaraan. En sitten millään. Ja voimat loppuvat aivan totaalisesti. Liike on jotain todella hirveää. Kun valmentaja sanoi, että on vielä neljä nostoa jäljellä, se tuntui suunnilleen maailmanlopulta. Miten helvetissä niitä voi olla niin monta jäljellä? Ei tule onnistumaan. Silloin valmentaja napautti minulle tiukasti: "HILJAA! Menee, menee. Nyt nostat!" Se vain oli minulle viimeinen niitti. Ei valmentaja varsinaisesti huutanut, mutta siltä se tuntui. Turhautuminen, pettymys ja hämennys oman voimattomuuden edessä purkautuivat itkuksi. Ei se vain mennyt niin.

No, treeni meni huonosti eikä kehittymistä ole havaittavissa. Toisaalta nyt näen selvästi, miten suuri merkitys on kunnollisella unella. Kahvi illalla on mulle tosi myrkkyä. Lisäksi olin eilen unohtanut ottaa töihin eväät mukaan, joten ruokailun rytmityksetkin menivät pieleen. Ja se näemmä kostautuu mulla heti energiassa ja olossa. Kotiin päästyäni olisin voinut syödä hevosen, mutta mikään ruokamäärä ei tyydyttänyt himoa.

Tänään olen kyllä välipalat muistanut hoitaa kunnolla. Mutta pettymys ja turhautuminen olivat sellaisia mörköjä, jotka olisin mieluusti tukahduttanut ruoalla. Lisäksi töissä selvisi, että joku tai jotkut työkaverit ovat laittaneet liikkeelle juoruja, joita jouduin sitten selvittelemään esimiehen kanssa. Työkavereiden juoruilu selän takana satuttaa kyllä kovasti. Toisaalta onni on se, että en ole nykyisessä työpaikassa enää kuin 1,5 kuukautta.

Summa summarum. Olen noudattanut valmentajan ohjeita tarkasti ja jopa pitänyt ruokapäiväkirjaa. Olen syönyt ohjeiden mukaisesti 6 pientä ateriaa päivässä. Mutta silti paino ei putoa. Eikä treeni suju yhtään paremmin. Olen kriisissä: kannattaako tätä jatkaa ja laittaa itsensä liemeen taloudellisesti? Toistaiseksi ainoa hyöty on se, että polvi ei ole kipeä. Fustran aloittamisen jälkeen en ole joutunut käyttämään kipusalvaa kertaakaan. Jotainhan se on sekin, vaikka ei aivan sitä, mitä olin odottanut. Ja toisaalta, vaikka tänään oli monia erilaisia ikäviä tunteita, en sortunut ostamaan kaupasta suklaata. En, vaikka mieli teki. En tunkenut tunteita alas kurkusta. Tiedostin ne, mutta vielä on matkaa siihen, että opin aidosti kohtaamaan ja käsittelemään ne. Ja käsittelemään nopeasti pois mielestä. Tänään ne ovat olleet seurani koko päivän. No, tänään voimat eivät riittäneet tunteiden käsittelemiseen ja työstämiseen. Mutta ehkäpä jo seuraavalla kerralla.