Naura itsesi onnelliseksi!

Moi!

Usein ajattelemme, että ihminen nauraa, koska hän on onnellinen. Mutta itse asiassa yhteys toimii aivan yhtä hyvin myös toisin päin: ihminen on onnellinen, koska hän nauraa. Lapsi nauraa luonnostaan usein ja jopa ilman syytä. Aikuisena meillä on kuitenkin verraton apu käytössämme: voimme päättää tietoisesti nauraa ja nähdä asioissa huumoria. Niinpä suosittelenkin, että naurat 10 minuuttia joka päivä. Jos se tuntuu liian kovalta suoritukselta, naura ainakin 5 minuuttia. Jo se saa aikaan verenpaineen laskua, stressihormoni kortisolin määrän laskua. Vastaavasti keho alkaa muodostaa onnellisuushormoni endorfiinia. Tällä videolla annan sinulle myös helpon vinkin, miten voit aloittaa nauramisen.





Jos taas haluat nauraa enemmän ja osallistua naurujoogatunnille, mutta et tiedä, mitä tapahtuu - katso silloin tämä video. Selitän videolla naurujoogatunnin kulun ja kerron miten naurujooga on syntynyt. Lisäksi kerron naurujoogan 5 periaatetta: katsekontakti, kunnioitus, leikkimielisyys, nauru ilman syytä sekä hengitys.

Haaste: 21 päivää myönteisyyttä

Aloitan oman 21 päivän myönteisyyshaasteeni tänään. Valitsin omat affirmaationi Loiuse L. Hayn kirjasta Elämä:

* Minulla on aina riittävästi rahaa pystyäkseni huolehtimaan elämäni tarpeista ja ylellisyyksistä.
* Paranemiseni on jo alkanut.
* Luotan sisäiseen viisauteeni.
* Olen valmis muuttumaan.
* Olen turvassa maailmankaikkeudessa ja elämä rakastaa ja tukee minua.
* Olen vapaa peloista ja epäilyksistä.
* Rakastan elämää.
* Teen jokaisesta kokemuksesta mahdollisuuden.
* Rakastan kehoani.
* Ihmisten pelko ja ahdasmielisyys eivät kosketa minua.
* Luovun arvostelunhaulustani.
* Työni on palkitsevaa.
* Avaan elämälle uusia ovia.
* Otan takaisin oman voimani ja luon oman todellisuuteni rakastavin ajatuksin.
* Luon nyt itselleni uuden, ihanan työpaikan.
* Olen valmis ottamaan tuloja vastaan uusista lähteistä.
* Ansaitsen parasta ja otan sen nyt vastaan.
* Kuuntelen hellästi kehoni viestejä.
* Olen muuttumassa myönteisempään suuntaan.
* Kaikki ihmissuhteeni ovat harmonisia.
* Toisten rakastaminen on helppoa, kun rakastan ja arvostan itseäni.

Kaikkien sota kaikkia vastaan eli ulkomaailma heijastaa sisäistä maailmaani

Olen viime aikoina saanut kokea selkeästi periaatteen "niin ulkona kuin sisällä". Toisin sanoen ulkomaailma heijastaa sisäistä maailmaa. Olen ihmetellyt, mistä näitä hirveyksiä eläimille tekeviä ihmisiä riittää. Olen vaahdonnut raivopäissäni Facebookissa suoltaen ilmoille enemmän kirosanoja kuin merimies ja uhonnut ryhtyväni nihilistiseksi terroristiksi eläinten puolustusrintamaan moukkamaisia ihmisiä vastaan. Toisena vaihtoehtona  olen pitänyt muuttoa autiolle saarelle mahdollisimman kauaksi muista ihmisistä, kun en selvästikään pidä suurimmasta osasta ihmisiä. Onko se auttanut? No ei. Päinvastoin uusia tapauksia tuntuu syntyvän kuin sieniä sateella. Olen myös ihmetellyt, miksi kohtaan yllättävissä tilanteissa äärimmäisen kiukkuisia ihmisiä. Esimerkiksi käytin lenkillä naapurin koiraa, joka halusi mennä leikkimään kokoisensa kaverin kanssa. Yllättäen tuon toisen koiran omistaja kiskoi koiraansa vain toiseen suuntaan. Kun sanoin, että Onni haluaisi vain leikkiä, omistaja kivahti: "Joo joo, kyllä kai meilläkin on siihen jotain sanottavaa." Olin aluksi melko ihmeissäni, mutta vähitellen kokonaiskuva alkaa hahmottua.

En pidä väkivallasta. En pidä sodasta. En pidä valta-asemista. En pidä alistamisesta. En pidä kiukkuisista ihmisistä. Kumma, kun näitä asioita, mistä en pidä, ilmenee niin paljon ympärilläni toisissa ihmisissä. Olen kieltänyt nämä itsessäni tyyliin "enhän minä". No enpä vähän. Kun en muuten näitä puolia tunnista itsessäni, olen projisoinut ne ympäristööni. Sieltä ne sitten hyppivät silmille tilanteissa, jotka saavat minut hämilleni. Kunnes on ollut pakko myöntää, että nuo kaikki ominaisuudet ovat minussa itsessäni. Kasvaminen ei ole helppoa eikä kivaa, mutta muutenhan sitä ei kutsuttaisikaan kasvamiseksi. En tiedä tekeekö työ vapaaksi. Totuus sen sijaan vapauttaa aivan varmasti. Ainoa keino vapauteen on myöntää tosiasiat.

Teen väkivaltaa itselleni kieltämällä tarpeeni ja pysyttelemällä työssä, josta en pidä. Tarkemmin sanottuna työssä, jota vihaan. Uskottelen itselleni, että eihän tämä nyt niin pahaa ole, kyllä tästä selvitään, täytyy vaan vähän tsempata ja ei tähän kuole. Mutta entäpä jos kuolee? Tapan itseäni, innostustani ja lahjojani pala palalta ja riistän omaa elinvoimaani. En selvästikään ole "on my mission" eli toteuta todellista tehtävääni. Jos en kuole fyysisesti, niin henkisesti ainakin. Olen myös alkanut pelätä, että tämä tie vie mut fyysisesti ennenaikaiseen hautaan - edelleen kiukkuisena ja vihaisena. Mutta niin kuin Bruce laulaa: "I said war. What is it good for. ABSOLUTELY NOTHING!"

Käyn päivittäin sotaa omia tarpeitani vastaan tekemällä työtä, jossa en saa käyttää luovuuttani tai vahvuuksiani vaan minut määrätään tekemään tehtäviä, joita vihaan. Kohtaan autoritäärisiä valta-asetelmia ja olen kamppailuasetelmissa esimiestäni vastaan - samoin monien työtovereideni kanssa. Kihisen sisäisesti, raivoan ja kiukuttelen - mutta minähän en ole kiukkuinen tai vihainen. Henkinen ihminenhän ei ole vihainen. Right? Käyn sotaa myös olemalla ainoa erityisopettaja ja yrittämällä saada kolmeakymmentä muuta opettajaa muuttamaan omia työtapojaan. Olen jatkuvasti taistelutantereella. Ei ihme, että olen väsynyt - itse asiassa lopen uupunut. En näytä tunteitani ja ajatuksiani julkisesti, mutta vihan ja taistelun energia on ympärilläni niin vahvana, että se palaa minulle takaisin jopa ventovieraiden ihmisten suhtautumisessa ja käytöksessä minua kohtaan. Ja silti väitän vihaavani väkivaltaa ja olevani hippi rauhan asialla.

Aloitin Joshua Benavidesin ja Michael Macintoshin koulutuksen, mutta minulla ei ole ollut energiaa perehtyä siihen kunnolla. Eräs viisaus jäi silti mieleeni: "et vedä puoleesi sitä, mitä haluat vaan sitä, mitä olet". (You don't attract what you want, you attract what you are.) Näinpä. Tällä hetkellä vedän puoleeni tilanteita, jotka saavat sappeni kiehumaan, koska viha on se, mitä olen. Avain tässä lieneekin sanassa "vihaan". Viha luo lisää vihaa ja korventaa omat voimavarat loppuun pohjia myöten. Taistelu luo taistelua. Vaan kuinka hypätä pois tästä vihan ja taistelun oravanpyörästä? Kuinka lopettaa kaikkien sota kaikkia vastaan?

BUBBLE BUBBLE BUBBLE

BUBBLE BUBBLE BUBBLE

I could see myself being miserable
and ballooning up bigger by the day
'cause I was astray from my way

BUBBLE BUBBLE BUBBLE
I was feeling tired and bored,
I think I might have even snored
Swallowing it all down
Letting myself down
Not finding ways how
to use my unique know-how

BUBBLE BUBBLE BUBBLE
But the voice inside of me
was getting so much stronger, you see
Telling me there's another way
no matter what anyone else might say
Challenging me to follow my calling
as a result, every day falling
In love with Myself and the Life I create
All around me seeing indefinate possibilities
to help, share and learn
Old heavy ways - burn!

Now I am free
saying che-hee!
BUBBLE BUBBLE BUBBLE
was right all the way, as I can now clearly see
It was guiding me on my way to become truly me

BUBBLE BUBBLE BUBBLE
Now I am happy and light as can be
Choosing to follow only the currants I see
bringing me the most Love and Joy
Feeling, OH BOY!
Wondering why I never
realised that MY LIFE CAN BE THE BEST EVER!


kuva täältä: http://www.flickr.com/photos/11164709@N06/3361865625/

Never give up!

Kun rahat ei riitä onneen

Kun rahat ei riitä onneen

Näin se vähän tuntuu olevan. Muistan esimerkiksi, mikä mieletön onnen tunne oli teininä, kun oli säästänyt kuukausirahoista ja sai ostettua jonkin CD:n. Sitähän oli pitkään aivan fiiliksissä ja suurin piirtein nukkui cd:n kanssa.

Samoin muistan, kun opiskeluaikana rahaa oli vähän, ja toisinaan jouduin suorastaan näkemään nälkää. Mutta mikä riemu silloin oli, kun kaveri tuli viikonloppureissulta vanhempiensa luota ja keitettiin yhdessä iltateet ja syötiin piirakkaa. Ja miten paljon sitä nautti tavallisesta teekupposesta. Nyt sen seurana pitää vähintään olla jotain hifistelyhunajaa ja luomuhedelmiä.

Vielä yksi esimerkki. Kun asuin Nepalissa, asuimme poikaystäväni kanssa melko pienessä yksiössä. Mutta kun meillä ei ollut mitään muuta tavaraa kuin sänky, pieni pöytä ja jonkin verran vaatteita, siivoaminen oli todella helppoa. Elimme pienellä budjetilla, mutta oli sitäkin suurempaa luksusta, kun poikakaverini haki meille muutaman kerran leivokset aamuteen seuraksi. Ja Intiassa elettiin vielä pienemmällä budjetilla. Usein tilattiin vain yksi annos. Mutta sen jakamisesta tuli kaunis rituaali ja rakkaudenosoitus. :)

Kyllähän raha helpottaa elämää ja on kivaa, jos on varaa matkustella ja harrastaa. Mutta totuus on ja pysyy: parhaat asiat on ilmaisia tai ainakin edullisia. :D