I Hate You SOOOO Much Right Now

Tsau!

Tässä tulee aika raju menetelmä purkaa stressiä. Opin tämän työterveyspsykologilta, kun olin toipumassa vakavasta työuupumuksesta, mutta esimieheni ei suostunut keskustelemaan työnkuvani muuttamisesta. Minulla on taipumus hahmottaa asiat helpoimmin musiikin ja biisien kautta. Niinpä nimesin menetelmän tästä Kelisin biisistä Caught Out There otetun sloganin mukaan I Hate You So Much Right Now -menetelmäksi.




Menetelmä itsessään on melko yksinkertainen. Se saattaa silti laittaa liikkeelle ison energiavyöryn. Tunteet ovat energiaa, ja padottujen tunteiden pitämiseen tukahdutettuina sitä kuluu runsaasti. Tämän vuoksi kannattaa antaa itselle aikaa toipua kirjoittamisen jälkeen. Lisäksi asiat saattavat palata seuraavan yön aikana käsiteltäviksi uniin. Siksi kannattaa pidättäytyä vain yhden asian käsittelyssä eli yhdessä kirjoitussessiossa kunakin päivänä. Jos tuntuu, että asia kaipaa vielä lisää työstämistä, voit jatkaa sitä seuraavana päivänä ja taas seuraavana niin kauan, että asia ei enää vaivaa sinua.

Kyseessä on vihakirjeen kirjoittaminen. Kun otat kynän käteen ja kirjoitat, joudut nimeämään tunteita ja käyttämään aivojen eri osia. Näin ollen a) vapautat patoutuneen tunteen, b) saat tilaisuuden sanoa, mitä olisit halunnut sanoa, mutta mitä et kohteliaisuudesta tai pelosta tai muusta syystä sanonut ja c) voit saada asiaan uusia näkökulmia. Muista kuitenkin, että et missään tapauksessa lähetä vihakirjettä sen kohteelle! Tässä ei ole tarkoituksena loukata ketään tai lisätä kierroksia vihan kierteeseen vaan katkaista se. Kirjeen ainoa tarkoitus on purkaa vihaa/ pelkoa/ surua/ katkeruuttaa pois sinun sisältäsi. Kun olet saanut kirjeen valmiiksi, voit polttaa tai repiä sen. Jos taas haluat säilyttää sen, talleta se paikkaan, missä se pysyy salassa.

Menetelmä on yksinkertainen:

• Ota esille paperia ja kynä.
• Ajattele ihmistä/ tilannetta/ asiaa, joka on saanut sinut tuntemaan vihaa/surua/kaunaa, joille ei ole ollut tilaa ilmetä. (Itse olen kirjoittanut irtipäästökirjeitä niin ihmisille kuin esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnalle ja yksinäisyydelle.) 
• Aseta kännykkäsi hälyttämään 20 minuutin päästä.
• Kirjoita kirjeeseen kohteen nimi ja päiväys sekä se, miksi olet vihainen/ surullinen. Älä pidättele itseäsi vaan anna mennä. Muista, että et tule koskaan lähettämään tätä kirjettä, joten voit olla täysin rehellinen. Asia voi olla suuri tai lapselliselta tuntuvan pieni. Mutta jos se kismittää sinua, se riittää.
• Ala kirjoittaa vimmatusti, täysin sensuroimatta. Anna tulla paperille kaikki vitut, perkeleet ja solvaukset, jotka olet padonnut kurkkuusi, vatsaasi tai muualle kehoosi. Kirjoita juuri se, mitä tunnet ja juuri niin karkeilla sanoilla kuin haluat. Voit vaikka liioitella viestin karkeutta ja käyttää sellaista kieltä, joka saisi paatuneen merimiehen ja yläasteen koviksetkin punastumaan. 
• Ole täysin rehellinen. Ennen kaikkea uskalla olla rehellinen itsellesi ja myöntää kaikki negatiiviset tunteesi ja ajatuksesi sekä antaa niille sanat. Nyt on sinun tilaisuutesi. Mitä olisit halunnut sanoa kohteelle?

Kun hälytys soi, on aika lopettaa. Halutessasi voit lukea kirjeen. Yhtä hyvin voit jättää sen myös lukematta. Hengitä syvään ja anna tunteen hälventyä. Jos se tuntuu yhä vahvana, kirjoita seuraavana päivänä uusi kirje.

HUOM! Tämä on todella voimakas menetelmä. Joskus voi käydä niin, että ensimmäisen kirjeen jälkeen tunne pikemminkin vahvistuu kuin laimenee. Tämä johtuu siitä, että olet antanut nimen tunteille ja ajatuksille, joita et ehkä ole aiemmin sallinut itsesi kokea. Lisäksi jotkin asiat vain vaativat useamman kirjeen. Minun kokemukseni mukaan useimmat asiat haihtuvat ja höllentävät otettaan viimeistään kolmannen irtipäästökirjeen jälkeen. Joten tsemppiä matkaan! Ja muista olla itsellesi armollinen tämän prosessin aikana. Lohduttavaa on se, että olen usein huomannut tunteen purkautuneen jo ensimmäisen kirjoitussession aikana ja stressin lievittyneen huomattavasti. Padotut tunteet todellakin kuluttavat valtavasti energiaa, ja niistä irtipäästäminen vapauttaa sitä muuhun.

Toivotan Sinulle voimakkaita kirjoitussessioita! Ja jos haluat, voit tehostaa prosessia kuuntelemalla vihaista musiikkia. Voit myös kirjoittaa hiljaisuudessa, mutta älä vesitä prosessia kuuntelemalla hempeää musiikkia. Sen aika on sitten kirjeen valmistumisen jälkeen. :)

Miltä kirjoitusprosessi sinusta tuntui? Entä miltä olosi tuntui jälkeenpäin? Olisi mielenkiintoista kuulla sinun kokemuksiasi. :D

Liiku itsesi iloiseksi - mutta choose your battles

Moikka!

Kaikkihan me tiedämme vanhan viisauden "terve sielu terveessä ruumiissa". Ollessani sairaimmillani sain havaita, miten yhtälö toimii toisinkin päin - kun keho on sairas, sielukin sairastuu. Kilpirauhasen vajaatoiminta on hoitamattomana tai väärin hoidettuna karmea sairaus, joka runtelee niin kehon kuin mielen. Ja vastaavasti, kun kilpirauhasen hoito on oikealla mallilla ja keho alkaa tervehtyä, mielikin tervehtyy ja elinvoima lisääntyy.

Ennen sairastumista harrastin aktiivisesti tanssia, joogaa ja uintia. Asuin Töölössä ja pyöräilin tai kävelin kaikkialle (myös töihin Malmille tai Espoon Olariin sekä tätini luokse Vantaan Myyrmäkeen). Mutta sairastumisen jälkeen liikunta jäi. En vain pystynyt siihen enää. Muistan erään kerran, kun olin lähtenyt pyörällä töihin. Matkaa töihin ei enää olllut kuin 6 km suuntaansa, mutta paluumatkalla tunsin voiman häviävän koko kropasta. Lihakset eivät kerta kaikkiaan enää totelleet käskyjä eikä niissä ollut voimaa poljinten pyörittämiseen. Muistan yhä sen kauhun ja epätoivon sekaisen tunteen, kun lyyhistyin tien poskeen. En yleensä itke julkisesti. Mutta siellä tien pientareella itkin lohduttomasti. En päässyt eteen- enkä taaksepäin. Pelkäsin, että en enää koskaan pääse kotiin. No, aikani itkettyä ja kerättyä voimia sain jotenkin kerättyä voimia niin, että pystyin taluttamaan pyörän kotiin.

Tuosta tapahtumasta jäi niin kova pelko ja trauma, että en pyöräillyt vuosiin. Itse asiassa en liikkunut vuosiin. Tein vain pieniä kävelyitä ja lyhyitä joogaharjoituksia hyvin epäsäännöllisesti. Jos kilpparivajaus aiheuttaa paljon muutakin kärsimystä (huimausta, palelemista, mittaamatonta väsymystä, kaikkien nivelien särkyä), oli tuo liikkumattomuus kuitenkin pahinta. Tunsin, miten energia jähmettyi kehossani ja mielessäni. Koko elämäni jähmettyi ja minusta tuli muumioitunut fossiili. Samalla elämästä katosi ilo ja innostus, pyrkimys eteenpäin. Olin hengissä, mutta en elänyt. Olin nainen, jolle ei koskaan tapahdu mitään.

Oman kokemukseni perusteella voin nyt sanoa: älä jätä liikuntaa pois elämästäsi! Olipa olosi kuinka huono tahansa, pidä kiinni jonkinlaisesta liikunnasta. Voi hyvinkin olla, että et jaksa entisiä liikuntaharrastuksiasi, joita sinulla oli ennen sairastumista. Mutta etsi keinoja, joilla voit liikkua nyt ja jotka tuottavat sinulle iloa. Ui, vesijuokse, kävele, käy sauvakävelyllä, pyöräile, tanssi, käy punttiksella, hölkkää. Ihan mitä vain, mutta älä jähmety. Älä lopeta liikkumista. Liikunnan on tutkimuksissa todettu lisäävän iloa. Tähän voi riittää jo 10 minuuttia liikuntaa, jossa hengästyy. Kannattaa siis tehdä vaikka lyhytkin liikuntasuoritus joka päivä. 10 minuuttia jokainen jaksaa - ja tehon ja lajin saa valita itse.

Yksi pahimmista virheistäni sairastumisessa oli tosiaan se, että lopetin liikkumisen. Kuntoni romahti, painoa tuli 25 kiloa enkä enää tuntenut kroppaani. Pahinta oli kuitenkin se, että en tuntenut enää itseäni. Ja kun sitten päätin vihdoin alkaa liikkua tavoitteellisesti ja kohottaa kuntoani, kuntoni oli niin huono, että  järkytyin. Jouduin nöyrtymään ja aloittamaan kuntoprojektin pitkästi pakkasen puolelta.

Ihan aluksi menin fustraan saadakseni korjattua virheasennot ja tutustuakseni taas kehooni. Sen jälkeen olen osallistunut Elisa Mattilan Hyvinvointistarttiin ja Tomi Kokon Lean In Five Weeks Challengeen. Molemmat noista intensiivisistä kehonpainolla tehtävistä korkeainterveallisista treeneistä olivat minulle liian rankkoja. Yritin tsempata treenejä veren maku suussa ja pyörtymisen partaalla - kunnes lisämunuaiseni romahtivat uudestaan. Niinpä jouduinjälleen nielemäään ylpeyteni ja ottamaan takapakkia. Päätin, että periksi en anna, mutta etenen omaa tahtiani.

Mutta sinnikäällä työllä ja pienillä kehitysaskeleilla on vihdoin tultu tähän: aloitan Tomin valmennuksen uudestaan 3.8.2015. Vieläkään en ole siinä kunnossa, että voisin tehdä treenejä täysimittaisesti tai osallistua yhteistreeneihin (porukassa lähden helposti kilpailemaan ja kirittämään unohtaen itseni kuuntelemisen). Mutta olen paljon paremmassa kunnossa kuin edellisen valmennuksen aikaan viime marraskuussa, ja nyt lisämunaiseni kestävät treenin. :) Eilisen testitreeni sujui kaksi kertaa nopeammin kuin vastaava treeni viime marraskuussa! Marraskuussa tein Burner 200 -treenin huohottaen niin, että silmissä meinasi sumentua 20 minuutissa. Eilen tein sen 9:25 minuutissa. Edelleen huohottaen, mutta myös pitäen pieniä hengityksen tasaamistaukoja kierrosten välissä. Kehitys on siis ollut huikeaa! Kannattaakin edetä omaan tahtiinsa ja kuulostella oloaan. Tavoitteita kohti voi edetä myös riittävän rauhallisesti, itselle sopivaan tahtiin.

Olen edellä jo kertonut kamppailusta mieleni ja kilpailuviettini kanssa. Tässä tulee sitten se varsinainen taistelu. Säännöllinen ja tavoitteellinen treeni vaatii itsekuria ja tahdonvoimaa. Vaikka treenin lopuksi on yleensä tosi hyvä olo, treenin aloittaminen ei aina ole kivaa. Itse asiassa aloittaminen ei yleensä koskaan ole kivaa. Oma tahdonvoimani on kuitenkin vahvimillaan aamulla. Niinpä teen treenin yleensä heti herättyäni. Esimerkiksi keväällä kävin hölkkäämässä ennen lähtöä töihin. Heräsin klo 06.00. Olin laittanut juoksukamat valmiiksi keittiön tuolille. Kun sitten kömmin keittiöön ottamaan aamun kilpparilääkkeen, puin juoksukamat saman tien päälle ja lähdin ulos. Ei sen enempää miettimistä. Ei arpomista sen suhteen lähdenkö vai enkö vai teenkö treenin kenties myöhemmin. Hoidin sen heti alta pois, jotta päivään vapautui energiaa eikä takaraivossa ollut koko ajan piinaava ajatus tekemättömästä treenistä.

Oman kokemukseni mukaan harjoittelusta kannattaa tehdä mahdollisimman helppoa ja sen aloittamisesta automaattista niin, ettei siihen tarvitse käyttää tahdonvoimaa - muuten treeni jää helposti väliin. Keväällä kävin siis noin 25 minuutin pituisella lenkillä heti herättyäni. Sen jälkeen palasin kotiin, venyttelin, kävin suihkussa ja söin aamupalan. Sitten olin valmis töihin, ja koko päivä sujui aivan eri tavalla kuin jos olisin vain raahautunut normaalisti bussille. Olin lenkillä saanut aimoannoksen happea, hengitellyt sisään heräävän luonnon kauneutta ja pitänyt huolta itsestäni - ja tämän kaiken myötä syntyneen endorfiiniryöpsyn oikein tunsi!

Toinen hyväksi havaitsemani tapa helpottaa treenin aloittamista liittyy urheiluliiveihin. Jostain syystä itselläni treenivaatteiden vaihtamisen pullonkaula on ollut normirintaliivien riisuminen ja urheiluliivien pukeminen. Hirmu vaivalloista! Hassua, tiedän. Mutta minulle tämä on ollut iso kynnys. Jos en ole ehtinyt tehdä treeniä aamulla (on ollut tavallista aikaisempi aamu), olen kuitenkin pukenut jo valmiiksi työvaatteiden alle urheiluliivit. Kun sitten olen tullut kotiin, olen vaihtanut saman tien muut urheiluvaatteet ja tehnyt treenin pois alta.

Tässä muutamia minun hyväksi kokemiani vinkkejä. Sinun kokemuksesi, pullonkaulasi ja vinkkisi voivat olla toisenlaisia. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän muiden kokemuksia. Jättäkää siis kommentteja! Miten treenisi ovat muuttuneet sairastuttuasi? Mikä on sinun suurin haasteesi treeneissä? Millaisia vinkkejä sinulla on treenien automatisoimiseen ja liikunnan ilon löytämiseen?

Tahdonvoima ja tuhlaajapojan loppu

Hello!

Sain syntymäpäivälahjaksi Roy F. Baumeisterin ja John Tierneyn kirjoittaman kirjan Tahdonvoima - ihmisen suurin vahvuus. Kirjoittajat ovat sosiaalipsykologeja, jotka ovat tutkineet, mistä tahdonvoima koostuu ja miten sitä voi kehittää. Todella mielenkiintoista luettavaa! Erityisesti innostuin siitä, miten tuhlari kuten minä voi oppia itsekuria rahankäytössä.

Kirjassa on raportoitu useita mielenkiintoisia tutkimustuloksia. Nyt, kun olen vasta kirjan puolivälissä, olen jo oppinut paljon:

- Ihmisen menestystä elämässä ennakoivat selkeimmin kaksi tekijää: älykkyys ja itsekuri. Älykkyyttä on vaikeaa lisätä kovin paljoa, mutta itsekuria jokainen voi vahvistaa.

- Itsekuri ja tahdonvoima ovat kuin lihaksia. Ne väsyvät jokaisen päivän mittaan tehdyn päätöksen ja valinnan myötä. Juuri tähän perustuu se, että iltapäivällä alkaa tehdä kovasti mieli makeaa.

- Aivot tarvitsevat toimiakseen glukoosia. Samaten tahdonvoima edellyttää glukoosia. Jos elimistö on käyttänyt kaiken glukoosin, sitä ei ole käytettäväksi tahdonvoimaan. Sokerin nauttiminen auttaa hetkellisesti, mutta sen seurauksena verensokeri romahtaa nopeasti taas alas. Jotta elimistössä olisi glukoosia, kannattaa syödä tasaisin väliajoin hitaita hiilihydratteeja sisältäviä ruokia.

- Tahdonvoiman määrä on yksilöllinen ja rajallinen. Tahdonvoima kuluu sitä käytettäessä. Siksi ei kannata haalia useita tavoitteita samaan aikaan vaan keskittyä yhteen tai kahteen kerrallaan.

- Tahdonvoimaa ja itsekuria on mahdollista kehittää, joskaan ei suurin harppauksin vaan pienin päivittäisin muutoksin.

- Oman toiminnan monitorointi auttaa kasvattamaan itsekuria. Sain kirjasta erinomaisen vinkin rahankäytön seuraamiseen. Siinä ehdotettiin Mint-palvelua, mutta sitä en löytänyt puhelimestani. Sen sijaan latasin toissapäivänä iPhoneeni Daily Budget -sovelluksen.

Tykästyin sovellukseen heti. Ohjelmaan voi itse syöttää tulot, kiinteät menot, säästötavoitteen, velat jne. Tämän jälkeen ohjelma laskee päivittäin käytettävissä olevan budjetin. Minulla se on tällä hetkellä 23,13 €/ päivä. Jos pysyn budjetissa, loistavaa. Vielä parempi, jos en kuluta koko päiväbudjettia - silloin sitä on enemmän käytettäväksi seuraavana päivänä. Jokainen ostos kirjataan ohjelmaan, ja kuluille on omat alaluokat kuten Groceries (ruokaostokset), Clothing (vaatteet), Education (koulutus; tämän alle olen laittanut mm. kirjat ja kynät), Pets (lemmikit) sekä Drinks (juomat).

Ohjelman avulla on helppo seurata, mihin rahat kuluvat ja mistä olisi mahdollista säästää. En tiedä, liittyykö se lukihäiriööni vai mihin. Joka tapauksessa minun on vaikea hahmottaa rahaa ja sen käyttöä, kun se ei ole konkreettisia seteleitä ja kolikoita lompakossa vaan virtuaalista rahaa. Tämä sovellus kuitenkin tekee rahankäytöstä helposti ymmärrettävää jopa lukihäröille. Ja nyt näen selkeästi, kuinka paljon rahaa minulla on vielä käytettävissä tälle viikolle. Ihan mahtavaa! Tämä helpottaa omaa elämääni huomattavasti. Voisin jopa sanoa, että tämä sovellus on tuhlarin tuho. :)

Hyvät ja huonot uutiset

Tervehdys!

Katkaisen pitkän hiljaiselon. Syy siihen, miksi olen päivittänyt blogia hyvin laiskanlaisesti on se, että tämä mäkkini alkoi reistailla. Lisäksi myös kotini nettiyhteys pätki pahasti. Päivitysten tekeminen oli todella hidasta ja työlästä, sillä lyhytkin juttu tallentui todella hitaasti ja saattoi jäädä tallentumatta tyystin. Myös tekstin kirjoittaminen oli työlästä, sillä teksti takkuili ja pätki hirvittävästi. No, lopulta päätin viedä mäkkini huoltoon ja sain sen tänään.

Periaatteessa siis asioiden pitäisi olla nyt hyvin. Sain kuitenkin enemmän kuin tilasin eli puhtaan pöydän. Kävi nimittäin niin onnettomasti, että tässä oli mukana Murphyn laki koko voimallaan. Mäkki oli minulla mukana Tampereella, kun kävin ihanan oululaisystäväni Päivin kanssa meidän perinteeksi muodostuneella nautintareissulla Tampereella. Koneessa oli todella vanha käyttöjärjestelmä, enkä ollut voinut päivittää sitä, kun koneelta oli mystisesti kadonnut Apple Store. Tampereen toimipisteessä epäiltiin virusta (vaikka ne mäkeillä harvinaisia ovatkin) ja tehtiin työpyyntö Helsinkiin. Tampereella sovittiin niin, että otan koneesta varmuuskopion ja vien sen sitten huoltoon.

Pahaksi onneksi kävi kuitenkin niin, että kone ei enää tunnistanut ulkoista kovalevyäni. Niinpä vein koneen huoltoon ja kerroin, että alkuperäiseen suunnitelmaan on tullut muutos. Varmuuskopion tekeminen ei onnistunut, joten se pitäisi tehdä liikkeessä. Näine hyvineni jätin koneen huoltoon uuden käyttöjärjestelmän asentamista varten. Kun sitten tänään hain koneen, järkytys oli suuri: toissapäivänä sopimiani asioita ei oltu kirjattu järjestelmään tai ne eivät olleet sinne kirjautuneet, joten varmuuskopiota ei oltu tehty. Sinne menivät kuvat, musiikit (eihän tässä ollut ollut käytössä iCloud) ja tekstit. Opetusmateriaali, gradu... Ja tulossa oleva kirja.

Niin. Surkeiden sattumusten päivän toinen puoli on se, että nyt mulla on aivan puhdas kone. Kun en valitettavasti ole kovin järjestelmällinen, kuvat ja tiedostot, e-kirjat yms. olivat sikin sokin kaaoksessa. Mutta nyt tiedän, mitä koneelle suunnilleen tulee, niin voin laatia selkeän tiedostopuun. Ja saan aloittaa alusta. En ollut sitä tilannut, mutta kai vanhan puhdistus oli sitten tarpeen, kun se nyt näin vahvasti tuli.

Ja sitten se hyvä uutinen. Olen kirjoittamassa e-kirjaa. En ole aivan varma, milloin se valmistuu ja mitä kautta sen julkaisen. Nimittäin en halua ryhtyä yrittäjäksi päivätyön ohella. Täytyy siis löytää yritys, joka haluaisi ottaa kirjani myyntiin. Ja nyt on lisäksi vähän näitä teknisiä ongelmiakin matkalla, heh.

Eniveis, kirjan teema liittyy kyllä tähänkin tilanteeseen. Kirjan nimi on nimittäin 10 Minuutin Buddha. Jaan helppoja ja nopeita vinkkejä lievittää stressiä ja lisätä iloa. Mukana on joogaa, ajatusten muokkaamista, naurujoogaa sekä mindfulnessia/ meditaatiota. Joten kun tehtyä ei saa tekemättömäksi, on parasta vain suunnata ajatukset eteenpäin. Ja nytpä kyllä itse tarvitsen kirjani menetelmiä. Joten ehkäpä tämä kaikki vielä kääntyy parhaaksi. 

Auttaisitko minua?

Hola!

Blogini lähti liikkeelle heinäkuussa 2010 halustani tutustua raakaruokaan ja löytää elämälleni uusi suunta. Halusin myös löytää tien terveyteen kilpirauhasen vajaatoimintaan ja lisämunuaisten uupumukseen sairastumisen jälkeen. Tämän vuoksi blogi oli sairauspainoitteinen: esittelin näiden perusterveydenhuollossa huonosti tunnettujen sairauksien oireita, hyväksi todettuja lääkäreitä sekä tarvittavia tutkimuksia hintoineen. Kuitenkin pelkkä sairauteen keskittyminen tuntui minusta synkältä, minkä vuoksi olen alusta asti käsitellut muitakin aiheita ja etsinyt terveyttä edistäviä keinoja. Vaikeimpina aikoina kyky nauraa ja löytää huumoria arjessa ovat pitäneet minut järjissäni ja antaneet toivoa. Toivottavasti oivalluksistani ja jutuistani on ollut myös Sinulle iloa ja hyötyä.

Vuosien varrella olen löytänyt useita keinoja, jotka ovat edistäneet parantumistani. Näitä ovat olleet naurujoogatuntien ohjaamisen ja päivittäisen nauramisen lisäksi jooga, meditaatio, mindfulness, rentoutuminen, pysähtyminen ja vauhdin hiljentäminen, lisäravinteet, mahdollisimman myrkytön elämä (olen raivannut pois fyysisiä ja henkisiä myrkkyjä), tutustuminen positiiviseen psykologiaan sekä aidon itseni esiin tuominen. Sanotaanhan, että kilpirauhasen vajaatoiminta kurkkuchakran alueen sairautena on oire oman sisäisen äänen ja totuuden nielemisestä.

Blogin aloittaessani halusin löytää elämälleni uuden suunnan ja kutsumuksen. Nyt olen sen löytänyt. Olen niin terve, että oksat pois! 1.6.2015 saavutin huikean tavoitteen: pystyin jättämään lisämunuaisia tukemaan määrätyn Hydrocortison-lääkityksen kokonaan pois! Olen voinut hurjan hyvin, vaikka olen treenannut todella kovaa Elisa Mattilan Hyvinvointi-valmennuksessa. Ja lopulta uusi suunta löytyi helposti. Olen aina rakastanut kaikkia eläimiä hyönteisistä valaisiin. Mutta aivan erityisesti rakastan kissoja ja norsuja. Niinpä olen päättänyt yhdistää kaksi sydämenasiaani: ilon ja norsut. Mielestäni Suomeen tarvitaan enemmän iloa ja naurua. Se edistää kaikkien hyvinvointia ja nostattaa yleistä ilmapiiriä. Nauru on ilmainen ilopilleri laman ja säästöjen keskellä! Nauru ja ilon etsiminen ovat olleet myös aivan keskeisellä sijalla omassa paranemisessani. Sen vuoksi haluan auttaa muitakin nauramaan ja löytämään iloisen asenteen naurujoogan avulla. Miten sitten norsut liittyvät tähän? No, naurujoogan tuotoilla aion lähteä vapaaehtoistyöntekijäksi Thaimaan Elephant Nature Parkiin!  Siellä tehdään monipuolista työtä työnorsujen olojen kohentamiseksi ja aasiannorsun säilymiseksi luonnonvaraisena.

Mutta mihin sitten tarvitsen Sinun apuasi? Kuten olet varmaan huomannut, olen päivittänyt blogia viime aikoina harvakseltaan. En ole tiennyt, kiinnostaako uusi suuntani vanhoja lukijoitani. Siksi haluaisin kuulla mielipiteesi. Jätä kommentti ja kerro, mistä haluaisit minun jatkossa kirjoittavan. Vai olisiko parempi, että aloitan uusille asioille uuden blogin ja jätän tämän blogin ennalleen? Arvostan kovasti lukijoiden mielipiteitä ja toivomuksia. Siksi olisin hyvin kiitollinen, jos jättäisit alle toiveitasi ja ideoitasi.

Syreeninkukan tuoksuinen kiitos ja ihanaa keskikesän aikaa! 

Naura itsesi onnelliseksi!

Moi!

Usein ajattelemme, että ihminen nauraa, koska hän on onnellinen. Mutta itse asiassa yhteys toimii aivan yhtä hyvin myös toisin päin: ihminen on onnellinen, koska hän nauraa. Lapsi nauraa luonnostaan usein ja jopa ilman syytä. Aikuisena meillä on kuitenkin verraton apu käytössämme: voimme päättää tietoisesti nauraa ja nähdä asioissa huumoria. Niinpä suosittelenkin, että naurat 10 minuuttia joka päivä. Jos se tuntuu liian kovalta suoritukselta, naura ainakin 5 minuuttia. Jo se saa aikaan verenpaineen laskua, stressihormoni kortisolin määrän laskua. Vastaavasti keho alkaa muodostaa onnellisuushormoni endorfiinia. Tällä videolla annan sinulle myös helpon vinkin, miten voit aloittaa nauramisen.





Jos taas haluat nauraa enemmän ja osallistua naurujoogatunnille, mutta et tiedä, mitä tapahtuu - katso silloin tämä video. Selitän videolla naurujoogatunnin kulun ja kerron miten naurujooga on syntynyt. Lisäksi kerron naurujoogan 5 periaatetta: katsekontakti, kunnioitus, leikkimielisyys, nauru ilman syytä sekä hengitys.

Toivoa norsuille, iloa ihmisille

Moikka!

Norsuprojekti on nyt virallisesti käynnistetty. Sen ensimmäiset naurut olivat Funky Elephant festareilla 10. ja 11.4.2015.

Projekti toimii siis näin: minua voi tilata ohjaamaan naurujoogaa kaveriporukoille, työpaikoille, polttariporukoille jne. Yleensä naurujoogatunti maksaa 15 €/ osallistuja. Tämä projekti kuitenkin toimii vapaaehtoisten lahjoitusten periaatteella. Jokainen saa lahjoittaa projektille sen verran kuin kokee itse hyväksi. Naurujoogatunneilla kerään matkakassaa niin, että pääsen loppuvuodesta lähtemään vapaaehtoistyöntekijäksi Thaimaan Elephant Nature Parkiin, missä edistetään norsujen hyvinvointia monin tavoin niin luonnossa kuin työnorsuina.

Allaolevalla videolla kerron lisää norsuprojektista. Ja ei kun nauramaan! :D



Norsuprojektilla on myös julkinen, kaikille avoin Facebook-ryhmä. Tervetuloa liittymään mukaan jäseneksi, niin kuulet norsu-uutisia tuoreeltaan. Ryhmä löytyy täältä.
https://www.facebook.com/groups/1648544225369028/

Kun on tarpeeksi hyvä syy...

Tervehdys!

Pitkän kirjoitustauon jälkeen minulla on taas sanottavaa. Ja innostavaa sanottavaa onkin! Voin paremmin kuin vielä kertaakaan kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastumisen jälkeen.  Vuosia olin niin huonossa kunnossa ja väsynyt, että en oikeastaan elänyt vaan olin ainoastaan olemassa. Mutta nyt todellakin elän! Elän joka solullani. Teen asioita, joita rakastan. Monen vuoden sitkeän työn tuloksena olen saanut terveyteni niin hyväksi, että voin vihdoin kuntoilla tavoitteellisesti. Syy? Start with why. Minulle syy ovat norsut.

Olen siis rakastunut. En mieheen, vaikka ihana mieskin on toki tervetullut elämääni (niin, nyt jopa jaksaisin taas olla parisuhteessa). Olen rakastunut unelmaani.
Olen päättänyt, että tämän vuoden lokakuussa toteutan monivuotisen haaveeni ja lähden vapaaehtoistyöntekijäksi Elephant Nature Parkiin. Puisto sijaitsee Pohjois-Thaimaassa Chiang Main lähettyvillä. Rahat aion saada kasaan ohjaamalla naurujoogaa. Siispä iloa ja hyvinvointia ihmisille ja eläimille. :D 

Miksi Thaimaa ja norsut? Norsu on voimaeläimeni. Älykäs, oppivainen, huolehtivainen uljas eläin, joka on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Ja työnorsuiksi vangittujen norsujen kohtelu on puistattavaa. Mielenkiintoinen yksityiskohta: työnorsut ovat useinmiten naaraita. Siispä naisten alistaminen ja naisiin kohdistuva väkivalta ulottuu myös norsuihin. Mutta Sangduen Chailertin eli Lekin perustama puisto on eräänlainen turvakoti huonosti kohdelluille norsuille, ja siellä on kaikenlaisista vaivoista kärsiviä norsuja. On äiti, joka on masentunut, kun sen poikanen on  otettu siltä pois ja viety työskentelemään sirkukseen (missä poikanen pian kuoli jäätyään vaille emonsa hoivaa ja rakkautta). On norsuja, jotka ovat olleet liian vanhoja tai sairaita raskaaseen fyysiseen työhön, minkä vuoksi niitä on piesty päivittäin. On norsu, jonka silmät on puhkaistu keihäällä, kun se oli pellolla syömässä nälkäänsä, kun sen omistajalla ei ollut varaa ruokkia sitä. Ja joka tapauksessa jokainen työnorsu on käynyt läpi raa'an koulutuksen, jossa sen mieli on murrettu ja se on oppinut tottelemaan ihmistä pelosta välttääkseen hirveän kivun. Tähän Elephant Nature Park haluaa tehdä muutoksen kouluttamalla mahouteja eli norsunajajia siitä, miten norsuja on mahdollista kouluttaa positiivisesti palkitsemalla perinteisten raakojen menetelmien sijaan. Ja kolmanneksi puistossa tehdään äärimmäisen arvokasta työtä sen puolesta, että aasiannorsu säilyy luonnossa eikä kuole sukupuuttoon.

Miksi sitten norsut? Onhan Suomessakin paljon parannettavaa tuotantoeläimien kohtelussa. Se on aivan totta. Mutta minulla on tapana musertua eläinten kärsimyksen edessä. Etenkin, jos en tiedä, miten voin auttaa niitä. Silloin jään vain voimattomana itkemään. Masennun ja näen painajaisia päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia. En tiedä vielä tarpeeksi eläinsuojelutyöstä voidakseni auttaa täällä Suomessa. Mutta Elephant Nature Parkissa voin tutustua siihen, miten eläinsuojelutyötä voi tehdä niin, että kaikki voittavat: ihmiset, eläimet, ympäristö, alkuperäiskansojen kulttuuriperintö. Ja vaikka norsujen tarinat ovat hirveitä ja vammat yhä näkyvissä, puistossa on saatu aikaan valtavasti hyvää. Se luo optimismia ja toivoa, että asioihin on mahdollista vaikuttaa. Sitä toivoa tarvitsen. 

Toisaalta syy lähteä norsujen luokse on puhtaasti tunteellinen. Olen lapsesta lähtien rakastanut norsuja. Esimerkiksi alle kouluikäisenä olin isäni kanssa sirkusnäytöksessä. Isäni lähti ostamaan meille syötävää juuri siihen aikaan, kun esiintymisvuorossa oli eläimiä. Olen rakastanut syntymästäni lähtien kaikkia eläimiä. Niinpä isäni ei edes yrittänyt ottaa minua mukaansa ruokakojulle vaan tiesi voivansa jättää minut paikalleni katsomaan haltioituneena eläimiä... Tai näin oli siihen asti, kunnes kehään tuli norsu. Tirehtööri kysyi, haluaisiko joku tulla ratsastamaan norsulla, ja minä kirmasin lavalle sen minkä pienistä jaloistani pääsin. Muistan, kuinka minut nostettiin valtavan norsun selkään. Tunsin sen selässä oloni turvalliseksi ja suurta kunnioitusta ja rakkautta tuota uljasta eläintä kohtaan. Siinä vaiheessa olimme jo aika lailla yhtä. Olin painanut pienen kehoni norsun selkää vasten ja hengitimme samaan tahtiin. Olin hetken yhtä norsun kanssa. Tuo hetki on painunut ikuisesti mieleeni. Mutta voin vain kuvitella isäni järkytyksen, kun ruokakojulta palatessaan penkkimme ammottivat tyhjinä, ja sitten hän näkee minut lavalla makaamassa norsun selässä. :)

No, tunneyhteys norsuihin on siis vahva. Ja kun olen Aasian-reissuillani nähnyt työnorsuja, joilla on päässään ja korvissaan verisiä haavoja ja joiden ohjastajat hakkaavat niitä norsukoukuilla, suruni on ollut pohjatonta. Norsut ovat nykyajan orjia, jotka kahlehditaankin samaan tapaan kuin  menneinä aikoina afrikkalaisorjat. Ja kohtelu on aivan yhtä julmaa. Jos ei vielä julmempaa. (Huom! Myös sirkusnorsut ovat työnorsuja, joiden kohtelu ei ole yhtään parempaa. Valitettavasti myös se norsu, jonka lapsena kohtasin, on käynyt läpi raa'an koulutuksen ja fyysisen työn raskauden.)

No mutta. Olen tehnyt päätökseni. Lähden lokakuussa katsomaan näitä norsuja, jotka ovat vapautuneet orjuudesta sekä sitä, millaisia norsut ovat, kun ne saavat elää semi-vapaina. Ennen kaikkea ne ovat vapaita stressistä, kun niiden ei tarvitse pelätä jatkuvaa fyysistä kipua ja nälkää. Tämän vuoksi lähden Elephant Nature Parkiin. 

Ja se muutos. No, olin tosiaan vuosia niin sairas kilpirauhasen vajaatoiminnan ja lisämunuaisten uupumuksen seurauksena, että en voinut harrastaa muuta liikuntaa kuin rauhallista kävelyä, pyöräilyä ja joogaa. Mutta nyt voin! En ole koskaan ollut mikään juoksija, mutta nyt olen alkanut käydä kolme kertaa viikossa lenkillä. Hölkkään vain pieniä pätkiä, mutta päivä päivältä matka pitenee ja 2,5 km lenkki sujuu yhä nopeammin. Kun syyni kuntoilla oli toive pudottaa painoa, en koskaan jaksanut innostua. Nyt painon pudottaminen on sivuseikka. Käyn lenkillä, jotta sitten lokakuussa jaksan työskennellä pellolla ja luoda norsunlantaa. Jokainen lenkki ja jokainen askel vie minua lähemmäs unelmaani, lähemmäs norsuja. Niinpä nykyään ponkaisen aamuisin ylös jo klo 6 ja lähden saman tien lenkille. Se on aivan paras tapa herätä uuteen päivään, kun saa hengitellä yhdessä heräävän luonnon ja nousevan auringon kanssa kullanhohtoisessa maastossa. Olen äärettömän kiitollinen kauniista maisemista ja raittiista ilmasta. Ja niin koko päivästä tulee onnistunut. Alla onkin Brendon Burchardin mainio video innostavien tavoitteiden asettamista.

Siispä: Start with why. And create some D.U.M.B. goals.

Unohda tarinasi, ole lomalla joka päivä!

Mahtavaa alkanutta vuotta 2015!

Olin eilen Jenni Emilia Kauppilan mahtavassa Rakkaus-illassa, joka oli jatkokurssi Rakkaus-kurssin käyneille. Tarkastelimme asioita, jotka tuottavat meille tällä hetkellä eniten tuskaa.

Tajusin, että oma tuskani johtuu siitä, että kannan mukanani vanhoja tarinoita. Olen lopen kyllästynyt niihin! Ne estävät minua elämästä, rakastamasta ja kokemasta. Ympärilläni on suojamuuri, jonka läpi murtautumiseen tarvitaan ninja tai dynamiittia. Toisaalta kun uskaltaudun katsomaan pelkojani rohkeasti silmästä silmään ja olemaan rohkeasti avoin ja läsnä, ei olekaan mitään pelättävää. Ja ne uskomukset, jotka estävät minua nauttimasta elämästä ja ottamasta vastaan rakkautta, ovat vain tarinoita. Ja tarinan voi aina muuttaa.

Toinen oivallus oli se, että joka päivä voi olla lomalla. Miksi en olisi? Lomalla kaikki on uutta ja tuntematonta - ja mahdollista. Ei ole mitään ennakko-oletuksia, ja siksi on avoin kokeilemaan uusia asioita ja kohtaamaan uusia ihmisiä. Vaikka toki konkreettinen ympäristön vaihtaminen auttaa, on loma ennen kaikkea mielentila. Miksi en voisi olla lomalla joka päivä? Mitä hauskaa voisin tänään tehdä? Mitä uutta ruokaa voisin tänään kokeilla? Minne suuntaisin kahville? Voisinko mennä töihin uutta reittiä?

Lomalla voi olla myös fyysisesti. Ja ihan tässä hetkessä. Kun hengittää syvään rauhallisesti, voi keskittyä aistimaan uloshengityksen jälkeistä hiljaisuutta. Tyhjyyttä. Ja tuossa tyhjyydessä voi levätä. Se on tuntematon. Sen tutkiminen voi tuntua pelottavalta, ja usein meillä on kova kiire hengittää nopeasti sisään. Suurinta rohkeutta on rohkeus kohdata tyhjyys, tuntematon. Itse huomaan, että monesti kiskon ilmaa  sisälleni lähes pakonomaisesti ikään kuin ilma voisi loppua minä hetkenä hyvänsä ja minun on ehdittävä vetää sitä sisälleni niin kauan kuin sitä riittää. Mutta totuus on se, että ei ilma minnekään katoa. Sitä on riittävästi meille jokaiselle. Tässä hetkessä, seuraavassa ja vielä huomennakin. Kun rentoudun ja annan hengitykseni rentoutua, olen lomalla. Kun luotan siihen, että happea on vielä seuraavassa hetkessäkin ja annan hengitykseni rauhoittua, myös mieleni rauhoittuu.

Lopuksi vielä mainio vanha biisi Ismo Alangolta. Tämä tuli eilen mieleeni kohtaamisharjoituksessa. Sain kokea, että ei ole mitään kauniimpaa ja arvokkaampaa kuin hetki, jossa kohtaamme toisen ihmisen täysin avoimena, tuomitsematta, odottamatta mitään. Puhtaana peilinä. Itse prosessoin asioita biisien kautta. Kohtaamisharjoituksen aikana tämä biisi nousi mieleeni, vaikka en ole kuunnellut tätä vuosiin. Tai vuosikymmeniin. Mutta sanat ovat aivan timanttia.

"Olen tyytymätön, koska olen tyytyväinen.
Tyytymättömyys on voimaa, sanotaan.
Vain sekaisin saa olla iloinen.
Vain hullut taikka juopot nauravat ja itkevät, muut ei.
Mun täytyy olla allapäin, on romanttista murjottaa...

Kun murheen syövereissä saa yksin pyöriskellä,
Kellä voisi olla hauskempaa?
Kaunis katala, valheen maja matala.

Valheet yössä uiskentelee, huhuilee kuin kuolemalle,
Pilkkaa tahtois tehdä yksin tein.
Survoutuu jo šakettiin, puristautuu kravattiin.
Mä päätän unohtaa ystävän.
Sukellan tyrskyihin, irrotan kravatin ja hautaan vien...

Kun sähkö kitarasta viedään, silloin vasta
Tuodaan hevosjouhikäyttöinen
Kauniin, katalan valheen majaan matalaan.

Mä liisteröidyn valheisiin. (3x)
Olen tavallinen ihminen, kolmikulmainen.

Mä olen siinä kymmenen, valheita kotiin kuskailen,
Taas koulupäivän kidutukset jää.
Mä olen kahdenkymmenen, roinaa kotiin kuskailen,
Taas joulupäivän kidutukset saa.
Mä olen kolmenkymmenen, aseita ja timantteja vaan.

Kun sähkö kitarasta viedään, silloin vasta
Saadaan lyijy-vapaa -aikakin
Kauniin, katalan valheen majaan matalaan.

Perkele, onnenpekkoja, voi meitä onnenpekkoja.
Oikeita onnenpekkoja, voi meitä onnenpekkoja.
Pulleita onnenpekkoja...
Olen tavallinen ihminen, kolmikulmainen"