Heavenly Bliss

Hyvää, sanoi punaruskeatukkainen nainen, iltaa. :)

Olin eilen Helsingin Astangajoogakoulun Annankadun kellaritilassa uskomattoman kauniissa bhajan-illassa. Bhaktijooga eli antaumus on itselleni kaikkein rakkain joogan muodoista. Kirtan, missä yhdessä lauletaan bhajaneita eli erilaisia mantroja ja pyhiä lauluja, puhdistaa niin kehoa, mieltä, sydäntä kuin sieluakin. Eiliset "jamit" olivat energialtaan sellaiset, että moista en ole ennen kokenut. Kaunis sali oli ihmisiä tulvillaan, kaikki lauantai-iltana selvin päin ja valintansa mukaan osallistujat istuivat, seisoivat, tanssivat, lauloivat tai meditoivat ja ottivat vastaan energiaa. Aivan huikea tapa viettää yhdessä iltaa ja kohottaa kaikkien energioita. Erityiskiitos kuuluu muusikoille: Tea Ihanaiselle (kitara ja laulu), Veli Solalle (kitara), Antti Lipolle (djembe) ja Iiro Kontiolle (bongot ja muut perkussiot).

Kun ensin oli yhdessä musisoitu, laulettu, tanssittu ja ilakoitu itsemme ja toisemme täyteen rakkautta ja iloa, olikin aika rauhoittua kuuntelemaan Cosmic Connectionin (edellä mainitut Veli soittaen tässä kokoonpanossa kitaran lisäksi sitaria, Antti taipuen kurkkulaulantaan ja ksylofonin kilkutteluun ja Iiro vahvistettuna Erno Kettusella, mm. didgeridoo) uskomattoman kauniita improvisoituja biisejä. Ei voi muuta kuin ihailla, miten taitavasti heput kanavoivat inspiraatiota ja soittivat yhteen.  Yllätysvieraana oli Suvituuli Siikander, joka osallistui jameihin sykähdyttävän kauniilla lauluäänellään. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus oli todella harmoninen.

Olen edelleen täynnä energiaa, iloa, rakkautta ja kiitollisuutta. Myös rauhaa ja lempeyttä niin itseäni kuin elämää kohtaan. Tämä on minun polkuni. Tätä haluan lisää.

Kiitos Tea, kiitos Cosmic Connection.

Make you feel my Love

Antaa ihanan Adelen laulaa, mistä elämässä on todella kyse. It's all Love. Make you feel my Love

R.I.P. Davy Jones

Tiedän, että monet pitävät Monkeesia kaupallisuuden ruumiillistumana. Ja on totta, että alun perin Davy Jones, Mickey Dolenz, Mike Nesmith ja Pete Tork pestattiin vain esittämään muusikoita, ja studiomuusikot hoitivat varsinaiset soittopuuhat. The Monkees oli siis ensimmäinen varta vasten markkinoita varten kasattu poikabändi. Mutta tyypit osasivat kuitenkin soittaa ja laulaa itsekin. He olivat kapinallisia, suorastaan vallankumouksellisia, ja alkoivat ottaa itse yhä enemmän valtaa biisien kirjoittamisesta ja jaksojen käsikirjoituksesta. Sarja olikin hurmaavan absurdi, eräänlainen nuoruuden ylistys. Ja aina hyväntahtoinen ja hyväntuulinen. Minulle The Monkees edustaa lapsuuden onnellisia muistoja. No, varhaisnuoruuden. Aloin nimittäin seurata sarjaa Sky Channelilta ollessani 7. luokalla. Samalla englannin kielen taitoni koheni kohisten, sillä saatavilla ei ollut mitään tekstityksiä.

The Monkees on minulle merkityksellinen bändi. Ja sarja. 7. luokan syksyllä koin paljon surua: vanhempani erosivat, äitini muutti Oulusta Espooseen eli hyvin kauaksi ja minua kiusattiin uudessa koulussa ja uudessa luokassa. Lisäksi kissamme Simo, jonka olimme ottaneet ollessani 3,5-vuotias, piti lopettaa. Simo kun oli ollut raikulipoika ja sairastunut kissojen AIDSiin. Menetin siis äitini, ala-asteen aikaiset ystäväni sekä rakkaan kissan. Minulla ei ollut muistoja ajasta ilman Simoa, ja joskus ihmettelin, miten osaisin jatkaa elämääni ilman sitä. Oli myös raskasta nähdä Simon sairastuvan ja kärsivän sekä tajuta sen väistämättömän lopun lähenevän. Mutta näistä surullisista asioista huolimatta minulla on 7. luokan syksystä ja talvesta onnellisia muistoja - The Monkeesin ansiosta. Olipa päiväni ollut millainen tahansa, ohjelma sai minut aina hyvälle tuulelle. Usein myös nauramaan. Ja purkkapopmusiikki oli juuri sopivaa 13-vuotiaalle. Voisin siis sanoa, että The Monkees auttoi minut vaikean elämänvaiheen yli. Kiitos onnellisista lapsuusmuistoista! =D

Oli surullista kuulla Davy Jonesin poismenosta. Samalla huomasin oman aikakäsitykseni muuttuneen. Tuntuu siltä, että 66-vuotias on kovin nuori kuolemaan. Oma isäni on vain kaksi vuotta vanhempi. Elämä on hauras. Ei olekaan taattua, että kaikki elävät 80-vuotiaiksi ja yli. Voi myös olla, että olen itsekin elänyt jo yli puolet elämästäni. Kysymys kuuluukin: miten haluan elää toisen puolikkaan.

Eräs hyvä kysymys kuuluu: "If your life was a book and you were the author, how would you want the story to go?"

Saanko esitellä, uusi rakkauteni: MONEYBROTHER

Tiedän, Anders Wendin on tehnyt musiikkia jo pitkään. Ja Moneybrother on käynyt keikalla Helsingissä. Vaan enpä silloin ollut vielä löytänyt tätä helmeä. Tai se ei vielä silloin kolahtanut. Mutta nyt kolahtaa ja kolisee. Suorastaan läikyttää. Oon kuunnellut biisejä YouTubesta lähes nonstoppina yötä päivää. Eikä loppua näy. Tänään keksin biiseille myös hyötykäytön. Näissä on niin hillitön svengi ja tempo about tuhat, että nämä ovat PARASTA TREENIMUSAA IKINÄ! Pyörittelin tänään 1,5 kilon kuntoiluhulavannetta näiden kolmen biisin tahtiin. Ja jessus, hiki tuli. Suorastaan valui. Love, love, love Anders Wendin! <3

Valokuvaushaaste

Onkohan lukijoissa valokuvauksen saloihin perehtyneitä? Ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä. En haaveile urasta luontokuvaajana, mutta olisi kiva ottaa kuvia pihalla ruokailemassa käyvistä linnuista ja oravista. Pulma on kuitenkin se, että en ole mikään konkari valokuvaaja. Vasta opettelen järjestelmäkameran käyttöä ja ylipäätään valokuvaamista. Kaikki vinkit ja niksit ovat siis tervetulleita! Villien luontokappaleiden kuvaamisessa on ainakin kolme haastetta. Ensinnäkin kuvat pitää ottaa ikkunan läpi, jolloin kuvaan tulee helposti heijastus ikkunalasista. Toisekseen, salamaa ei voi käyttää, sillä salamavalo säikäyttää eläimet matkoihinsa. Kun en käyttänyt salamaa, valotusaika piti säätää todella pitkäksi. Sitten pulmaksi tuli se, että kuvista tuli hyvin epätarkkoja, pahimmoillaan vain jokin epämääräinen hahmo vilahtaa kuvassa. Säädin kyllä ISO-lukeman ja kameran aukon mahdollisimman suuriksi, mutta sekään ei riittänyt kompensoimaan valotusaikaa. Tietty kameran voisi laittaa jalustalle, jolloin ei tulisi ainakaan omien käsien aiheuttamaa tärinää. Mutta silti esim. 3 sekunnin valotusajalla tipuset ehtivät lentää kuvasta jo moneen otteeseen.

Amatööripihakuvaaja odottelee siis innolla vinkkejä parempiin kuviin! Täällä olisi niin paljon kuvattavaa: oravia, harakoita, tiaisia (tali-, kuusi-, sini), punatulkkuja, närhiä, oravia...

Virkattu joogamandala

Olen vihdoin selättänyt joogakriisini. Kiitos siitä kuuluu ajalle, itselleni, Jenni Kauppilan Elä, opi ja rakasta -kurssille, toimintaterapiaopinnoille, Joogasali Asanan Meri Mortille (jonka tuntia sijaistin) sekä ihanalle Kathryn Budigille. Kathryn vieraili tällä viikolla Suomessa pitäen joogakoulu Shantissa kaksi upeaa workshopia. Kathrynin vaatteiden iloiset värit antoivat mulle inspiraation virkata mummon neliö niiden pohjalta. Tajusin myös eri värejä yhdistäessäni, että niillä oli syvempi symboliikka. Itse asiassa valmistuneesta neliöstä tuli mandala. Virkkasin sellaisen kiitokseksi Kathrynille ja nyt myös itselleni.

Mummon neliöstä on moneksi: Liisan virkattu joogamandala 

* Vaaleanpunainen keskus kuvastaa lämmintä ja vahvasti sykkivää sydäntä sekä lempeää asennetta.

* Vihreä osa kuvastaa energian laajenemista ulospäin sekä luontoa ja ekologisuutta. Sydänchakra voi olla joko vaaleanpunainen tai vihreä, joten tämä kerros kuvaa sydänchakran laajentumista.

* Violetti kerros kuvaa joogapolun 8 eri osaa: yama (ohjeet toisten ihmisten kohteluun), niyama (moraalisäännöt itseä kohtaan), asana (fyysinen harjoitus), pranayama (hengitysharjoitukset), aistiärsykkeistä vetäytyminen, keskittyminen, meditaatio ja autuus.

* Keltainen päättelykierros kuvaa iloa, keveyttä, aurinkoa ja Surya Namaskaraa eli aurinkotervehdyksiä. Kaikki alkaa Surya Namaskarasta, siksi niitä on hyvä olla riittävästi. LOL!

En tiedä, miten hyvin mandala aukeaa muille. Mutta mulle se tuo tosi paljon iloa, saa suorastaan nauramaan. Ja itsellenihän sen teinkin. Se muistuttaa minua joogan eri puolista sekä siitä, että sydämen ja elämän on tarkoitus laajentua, ei supistua. Ja keltainen muistuttaa minua vaalimaan iloa sekä unohtamaan minulle tyypillisen tavan suhtautua asioihin liian vakavasti. Don't worry, be happy! =D

Haastankin teidät lukijat tekemään oman mandalan. Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä? Mitkä tuovat sinulle iloa? Mikä auttaa sinua keskittymään? Millaisista elementeistä sinun henkinen harjoituksesi ja/ tai elämäsi koostuu? Käytä sinulle mieluisia värejä, materiaaleja ja tekniikoita. Tee sellainen mandala, jota on helppo pitää mukana. Minun joogamandalani toimii myös kirjanmerkkinä.

Namaste! Ihanaa päivää!

Adele

Olen myöhäisherännäinen. Tämä upea brittiartisti on mennyt multa jotenkin ohi, vaikka hän on julkaissut jo kolme levyä. No, parempi myöhään kuin milloinkaan. Adelella on todella kaunis alttoääni. Niin kaunis, että olen innostunut taas itsekin laulamaan. Ihana Adele! Ja hän on myös raikas tuulahdus popmaailmassa. Useimmat artistit kun ovat hyvin hoikkia ja pienikokoisia, Adele on rehevän naisellinen. Upea kapha-tyyppi. Ihanaa Adelessa on myös tuo brittiläisyys: punainen tukka ja suorasanaisuus. Kerrassaan raikas tuulahdus. Jotenkin nämä Adelen 60-lukulaiset soulbiisit surumielisyydessään ovat myös sangen tyylikkäitä. Ostan koko paketin, stailausta myöten. Ihana Adele! =D

Mummon neliö

Huom! Tämä neliö on tehty lankaan nähden liian pienellä koukulla, siksi se on vähän "ahdas".

Olemme koulussa perehtyneet erilaisiin toimintoihin, kuten kunnon toimintaterapeuttien kuuluukin. Olemme mm. punoneet pajua, piirtäneet yhdessä ja käyneet ulkoiluttamassa dementoituneita vanhuksia. Huikeimman vaikutuksen teki virkkauspaja, jossa opettelimme virkkaamaan mummon neliöitä. Olen virkannut edellisen kerran ehkä noin 25 vuotta sitten. Olen kyllä joskus katsellut virkkausohjeita, mutta en saanut niistä tolkkua, kun en muistanut, mikä on kiinteä silmukka pylväästä nyt puhumattakaan. Virkkauspajassa oli ihanaa se, että vetovastuussa olevat opiskelutoverit ohjasivat meitä ihan kädestä pitäen ja näyttivät, miten erilaiset silmukat tehdään. Niinpä moni meistä koki varsinaisen virkkausherätyksen, ja nykyään yhdellä jos toisella on luennoilla mukana lankakeriä ja virkkuukoukku. Itse en ole vielä virkannut tunneilla, iltaisin sen sijaan olen virkannut neliöitä intopiukkana. Näihin jää suorastaan koukkuun! Virkkaaminen on yllättävän hauskaa ja meditatiivista, siinä pääsee usein nopeasti kokemaan flow-kokemuksen. Tässä pari vinkkiä, joiden olen itse huomannut auttavan.

• Alkuun kannattaa tehdä vaikka jokainen kierros eri värillä, niin systeemi hahmottuu helpommin. Itse ainakin koin todellisen ahaa-elämyksen, kun neliön muodostuminen hahmottui kerros kerrokselta ja nurkka nurkalta.  
• Netistä löytyy erilaisia ohjeita. Me teimme koulussa mallia, jossa kulmiin tehtiin 2 x 3 pylvästä ja väleihin 3 pylvään ryhmä. Omalla käsialallani neliöstä tulee kuitenkin säännöllisempi eivätkä reiät jää liian suuriksi, kun noudattaa koko ajan periaatetta 4 pylvästä, 2 ketjusilmukkaa. Toisin sanoen kulmiin 4 pylvästä, 2 ketjusilmukkaa, 4 pylvästä. Väliin 2 ketjusilmukkaa, sitten koloseen 4 pylvästä. Taas väliin 2 ketjusilmukkaa ja kulmaan 4 pylvästä, 2 ketjusilmukkaa, 4 pylvästä.
• Värinvaihdon yhteydessä langanpää kannattaa päätellä eli virkata pylväiden alle niitä virkatessa, niin ei tarvitse myöhemmin enää erikseen päätellä lankaa vaan sen voi leikata saman tien. 
• Kokeile eri paksuisia lankoja ja koukkuja. Mulla on ollut käytössä vain 3.0 mm virkkuukoukku. Joihinkin lankoihin se on liian iso (hyvin ohuet langat), toisiin taas liian pieni. Esim. paksua villalankaa virkatessa osa langan kuiduista meinaa jäädä matkasta. Samoin työstä tulee hieman ahtaan oloinen. Mutta harjoittelu tekee mestarin, ja kokeilemalla eri vaihtoehtoja oppii hahmottamaan sopivan koukku + lanka -yhdistelmän. 

Mummon neliön ohje:

• 0. kierros eli aloitus: Tee aloitussilmukka. Luo sen jälkeen 8 ketjusilmukkaa.
• Yhdistä renkaaksi piilosilmukalla: pujota koukku ensimmäisen silmukan läpi, ota lanka koukulle ja vedä molempien silmukoiden läpi.

• 1. kierros: virkkaa 3 ketjusilmukkaa (=1. pylväs), sen jälkeen 3 pylvästä. Väliin 2 ketjusilmukkaa. Sitten 4 pylvästä, 2 ketjusilmukkaa, 4 pylvästä, 2 ketjusilmukkaa, 4 pylvästä. Yhdistä piilosilmukalla. Nyt sinulla pitäisi olla renkaassa 4 x 4 pylvään sarja, ja kunkin pylväsryhmän välissä kaksi ketjusilmukkaa. Pylväsryhmät muodostavat ristin alkuperäisen ketjun ympärille.
• Pylväs virkataan näin: ota lanka koukulle, pujota koukku renkaan läpi (ei siis minkään yksittäisen silmukan läpi), ota vielä uudestaan lanka koukulle ja vedä se renkaan läpi. Nyt sinulla on koukulla kolme silmukkaa (2 kunnollista silmukkaa, välissä "langankierto"). Ota taas lanka koukulle ja vedä se kahden ensimmäisen silmukan läpi. Ota uudestaan lanka koukulle ja vedä kahden viimeisen silnukan läpi. Nyt sinulla on valmiina yksi pylväs.

• 2. kierros: Vaihda väri. Virkkaa uudella langalla yksi kiinteä silmukka (pujota koukku silmukkaan, ota lanka koukulle ja vedä silmukan läpi) "kulmaan" eli ketjusilmukoiden muodostamaan väliin (pylväsryhmä kummallakin puolella). Virkkaa tähän väliin 4 pylvästä, 2 ketjusilmukkaa, 4 pylvästä. Sitten 2 ketjusilmukkaa ja taas seuraavaan kulmaan 4 pylvästä, 2 ketjusilmukkaa, 4 pylvästä. Jatka kierros loppuun tekemällä 2 ketjusilmukkaa, yhdistä piilosilmukalla. 
• HUOM! Jos jatkat samalla värillä, kuljeta lanka seuraavaan kulmaan virkkaamalla piilosilmukoita välisilmukoihin. 

• 3. ja 4. kierros: Virkkaa nyt kulmiin 4 pylvästä, 2 ketjusilmukkaa, 4 pylvästä. Sitten 2 ketjusilmukkaa ja välirakoseen 4 pylvästä. Taas väliin 2 ketjusilmukkaa ja kulmaan 4 pylvästä + 2 ketjusilmukkaa + 4 pylvästä. Idea on siis: kulmiin 2 x 4 pylvään rypäs, väleihin 1 x 4 pylvään rypäs. Jokaisen pylväsryppään eli 4 x pylväs jälkeen aina 2 ketjusilmukkaa. Jatka kierros loppuun ja yhdistä piilosilmukalla. 

• 5. kierros eli päättelykierros: Vaihda väri ja päättele virkkaamalla jokaiseen edellisen kierroksen silmukkaan kiinteä silmukka. 

Huom! Kuvia valmistuneista neliöistä tulee pian! Mulla oli valmiina kaunis neliö, missä värit sopivat toisiinsa tosi sievästi. Se vain oli myös kissojen mieleen, ja nyt ne ovat jemmanneet sen jonnekin todella hyvään talteen. =D

Katso täältä millaisen vauvanpeiton toteutin mummon neliöillä.

Back to Black

R.I.P. Amy Winehouse. Rauha upealle artistille ja omaperäiselle musiikintekijälle.

KIITOS! (Isänrakkaus)

Tämä on suosikkibiisini Tori Amosilta. Omistan sen isälleni Pekka Korhoselle. Samalla haluan kiittää isää kaikesta avusta matkan suhteen. Ilman isääni alkava Journey of a Lifetime ei olisi ollut mahdollinen. Isä  nimittäin maksoi koulutuksen, mistä olen hänelle todella kiitollinen. On helpompaa etsiä omaa tietään, kun siihen saa tukea. Isä on tukenut matkaani myös tuomalla mulle digijärjestelmäkameran, jotta voin ottaa reissussa upeita kuvia.

Kiitos, teen parhaani. Lupaan, että reissu on hieno. Opettelen myös rakastamaan itseäni päivä päivältä yhä enemmän. Isänrakkaus on upea asia. <3 Ja Kopu on ihana isä! Kiitos!

Advanced Yoga ... and Beyond!

Varsinainen superjooga alkaa kohdasta 1:02.

Ihanaa Naistenpäivää

Kuva täältä

Kaikille ihanille naisille parasta Naistenpäivää! Olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. <3 Iloitse naiseudestasi, tanssi, rakasta, naura, ole lempeä ja luo jotain uutta. Naiseus on parasta! =)

Cherry on Top Award

Sain upeaa Kuvia matkalta -blogia pitävältä Annelta Cherry on Top -palkinnon. Olen erittäin otettu palkinnostani! Kaunis kiitos ja kumarrus! <3 Mikä kaunis ja ihana kannustin! Kiva tietää, että jutuistani on iloa muillekin, ei vain itselleni. Laitan nyt hyvän kiertämään.

Palkinnon ohjeet ovat seuraavat:

1. Jaa palkinto eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle
2. Kerro kolme asiaa, joita rakastat
3. Näytä jokin kuva, jota rakastat ja kerro siitä

Mielenkiintoisia ja ihania blogeja alkaa olla jo useita. Mutta jotta tämä ei menisi ihan piiri pieni pyörii -touhuksi, yritän hieman laajentaa näkymiä.

Inspiroivia blogeja:

1. On a Hippie Trail Matti Rajakylän rehellisiä, innostavia, syvällisiä ja upeita oivalluksia vuoden reissulta. Matti, You're The Man! <3
2. Leija Turunen Tämä ei ole oikeastaan blogi (Leijalla on kyllä sellainenkin) vaan YouTube-kanava. Leijan videot ovat täynnä valoa, rakkautta, positiivisuutta, rohkeutta ja viisautta. Ja miten kaunis Leija onkaan! Todellinen Valon Soturitar. Go, Girl! <3
3. Kuvia matkalta Annen kuvablogissa on aivan mielettömän upeita Illustratorilla tehtyjä kuvia. Osaisinpa tehä itekin - tai edes käyttää Illua. No, onnekseni olen saanut lainata Annen tekemää kuvaa oman blogini Joogakouluun. Vrksasana on ihan mieletön! <3
4. Englannin kielinen Viidakkomies Suomenkielisessä blogissa Olli usein herättelee ihmisiä provosoimalla. Tämä englanninkielinen versio on sen sijaan sävyltään positiviinen, inspiroiva ja kannustava sisältäen todellisia helmiä. Kiitos, Olli! <3
5. Rupiset Riimit Empula Vempulan hyvän olon blogi. Me like! <3

Kolme asiaa, mistä pidän:

<3 Musiikki, jooga ja tanssi: mulle ne on saman asian eri puolia. Go with the flow!

<3 Luonto ja eläimet

<3 Kuvat ja värit (mitä voimakkaampia ja kirkkaampia, sen parempi)

Kuva, josta pidän:

Pidän monista kuvista, kuvat ja värit ovat mulle tärkeitä. Suosikkitaiteilijani on kuitenkin Alphonse Mucha, ja hänen töistään The Dance ihan huikea... Kuvassa yhdistyy Muchan upea tyyli toiseen rakastamaani asiaan eli tanssiin. Ja mikä viehkeys ja naisellisuus tuossa tanssijassa ilmentyykään! Pidän Muchasta osittain juuri siksi, että hänen naisensa ovat niin kerrassaan upeita, Runottaria. Mutta tässä siis minun kuvahelmeni, The Dance.

Kuva lainattu täältä: http://www.flickr.com/photos/ljpizzo/100266508/in/faves-53848823@N07/

Under Pressure

Hola!

Itse miellän naurujoogaksi kaiken, mikä saa hymyn tai naurun kasvoille ja mielen hyväksi. Niinpä tämä esitys on myöskin naurujoogaa - ja huikeaa talenttia!


I

Why can't we give Love a chance?

Pienen kissan elämää

Pienen kissan sielunelämää
kovin vaikea on ymmärtää.
Kas, paikallaan olis kaaputus soma,
jos laatikko olisi oma.
Vaan sekaisin tahtoo mennä
kaveri, laatikko, sukka ja ruokakuppi.
Liekö pienellä kissalla sekaisin päänuppi?

Pienen kissan sielunelämää
kovin vaikea on ymmärtää.
Miksi mattojen oikea asento ei olekaan suorassa
vaan parhaiten ne toimivat mutkalla?
Harva myöskään tietää,
miksi suljettuja ovia ei hän voi sietää.
Selitystä en tiedä edes sille
miksi vesikupille
se keksii käyttöä jos jonkinmoista
mut mieluummin joisi vaikka soista!




Kuva täältä: http://www.flickr.com/photos/lakesider/1334076142/

Minä olen päättänyt, että minulla on myös oikeus onneen

Huumori piristää aina. Mutta tässä pätkässä on myös vissi perä. Tasapaino ja kohtuus kunniaan. :)

Hippeilyn voimaa

Tässäpä ihanainen paljasjalkainen Joss Stone laulaa korkkareissaan sipsuttavat poppipimut suohon. Joss on ihana hippi. Ja hesus, mikä voima tuossa äänessä! Epäilen, että korkkareissa ei olisi saanut lauluun ja esitykseen samanlaista potkua. Josshan on tunnettu siitä, että hän esiintyy paljain jaloin. Eikä ihme. Rock on, baby! Jälleen osoitus musiikin voimasta ja vaikutuksesta terveyteen.

Elämää kissojen kanssa

Tämmöstä tää elämä on kyllä viime päivinä ollut. Kissat ovat parhaita naurujoogaopettajia. On ollut pakko oppia nauramaan. ;) Toisaalta ne ovat myös hyvin pitkälle edistyneitä joogeja. En pääse lähellekään niiden suorituksia.

Shamanistinen hoito

Wau!

Tälläiseen hoitoon mäkin haluaisin päästä! Mieletön tuo "tötterö"! Kyllä varmasti chakrat ja nadit puhdistuu tuolla. Tuollaisen session jälkeen on varmasti olo kuin uudesti syntyneellä, kaikki lika ja tukkeumat poistuneet. Mahtavaa!



That was amazing! I can just imagine how clean one must feel after all the chakras and nadis have been cleaned and the blockages have been cleared out. I just wonder what that "big tube" is called. I have never seen an instrument like that.

Christian the Lion

Ja kuka sanoi, ettei eläimillä ole tunteita? Rakkaus parantaa, ja hyvyyden muistaa aina.