Tassun alla - elämää karvaäijien kanssa

Trapsu ja Viiru ovat kovimmat äijät, jotka olen eläissäni tavannut. Olen täysin tassun alla. Tässä otteita heidän ylivallastaan eli elämästäni karvaisten äijien alaisuudessa. Kertojana Trapsu, kommentaattorina Viiru.

(Edit: Useimmat kuvat ovat Viirusta. Se johtuu ainoastaan siitä, että Trapsulla on ADHD ja hän on salamaakin nopeampi liikkeissään. Useinmiten hänestä tallentuu vain harmaa viiva.)

Saavutetuista eduista ei tingitä

Saavutettuja etuja on mm. aamun ensimmäinen ulkoilu viimeistään klo 06, arkena ja pyhänä. Jos ovi ei ole auennut siihen mennessä, seurauksena on meidän molempien hirvittävä huuto, pomppiminen sänkyyn ämmän päälle (nukkuuks täällä muka vielä joku, häh?) sekä meitsin vimmattu ovenkahvan rynkytys pomppimalla sitä vasten ja sen päälle. Sisäovet onnistunkin avaamaan helposti. Toisinaan aukeaa myös ulko-ovi, vaikka siinä on lapsilukko. Meitsi on pomppumestari, oon virolaista katuakrobaattien aatelia! Ryminä tosin on sellainen, että se hirvittää vähän itseänikin, joten ämmän on parempi suosiolla nousta avaamaan ovi ennen kuin se irtoaa saranoiltaan. On ihan sen oma ongelma, jos ei se  saa unta kerran herättyään. Me ollaan kuitenkin terveystietoisia ja himoulkoilijoita, ja se on pääasia. Ulkoilu on ihanaa!

Kaikki kuuluu kissoille

Todellakin, me kissat ollaan valtiaita. Ainakin tässä talossa. Kissoille kuuluu etenkin nojatuoli, joka ollaan valloitettu omaksi tähystyspaikaksemme ja raapimispuuksemme - siitä huolimatta, että meille on asennettu seinään raapimispaneeli ja pääkulkuväylällä on kynsimisteline. Kyllä me niitäkin muistetaan välillä raapia. Kaikkein mukavimmin kynnet uppoaa kuitenkin nojatuolin kankaaseen. Oi sitä nautintoa! Myös tietokone, lavuaari, villamatto ja futonpatja kuuluu itsestäänselvästi meille. Läppäri on ihanan lämmin ja hurisee kivasti mahan alla. Siitä saa hyvät vibat. Sen päällä onkin kiva istua ja makoilla. Sitä paitsi, miks toi ämmä kyttää jotain typerää ruutua eikä kiinnitä huomiotaan 100-prosenttisesti meihin? Sitä me ei voida hyväksyä vaan on tehtävä väliintulo, operaatio läppärinvaltaus. Ja kylppäriin on muuten turha ängetä hammaspesulle, jos me (etenkin Viiru) ollaan asetuttu nokosille lavuaariin. Ai niin, untuvatäkki on meidän suosikki! Kun ämmä palaa töistä kotiin (jonkunhan täällä täytyy leipä tienata), sängyssä on usein pari muuttujaa kaikki ketarat ojossa ja mahdollisimman leveinä. Untuvapeitto rules!

King Viiru valtaistuimellaan eli nojatuolissa

Sänky kuuluu meille!

Viiru osaa käyttää nojatuolia monin eri tavoin!

Lavuaaria vallitsee ja hallitsee Viiru

Ruoan tulee olla priimaa

Mitään paskaahan me kuninkaalliset ei syödä. Ja samaa ruokaa toisen kanssa ei voi syödä, yksilöllisyys ja persoonallisuus kunniaan. Itse syön vain kuivanappuloita, Viiru taas märkäruokaa. Mutta KiteKat ei käy, ei myöskään Latz. Eläinkaupan terveysruoka se vasta pahaa olikin, phyi. Täällä mennään Whiskasilla! Mutta ei sitäkään jaksa samaa laatua liian pitkään, kyllästyyhän sitä. Vaihtelua kehiin, ämmä! No, Sheba kelpaa meille aina. Sitä soisi olevan useamminkin kuin vain juhlapyhinä. Ämmä pihtaa kyseistä herkkua aivan suotta. Toisinaan se tuo meille karjalanpaistia tai muita isoja lihapaloja. Kuulemma tarkoitus on, että meidän hampaat puhdistuis ja jouduttais näkemään vähän vaivaa sapuskamme eteen. Viirun mielestä moinen turhanpäiväinen pakkotyöskentely on todella ärsyttävää. Yleensä se jättää lihat syömättä ja paastoaa seuraavaan päivään. Ja sitten se muistaa näyttää ämmälle närkästynyttä naamaa sekä karjua kurkku suorana ruokakupin edessä vaatien parempaa ruokaa. Meitsi sen sijaan hukuttaa mokomat köntit ensin varmuuden vuoksi vesikuppiin. Liotuksen jälkeen ne on ihan syömäkelpoisia. Parasta kuitenkin on silloin, kun ämmä tuo tuoretta kalaa: silakoita tai muikkuja. Niistä me ollaan niin tohkeissaan, että syödään kunnes haljetaan. Ja fisuista me käydään kovaa kilpailua murisemalla toisillemme. Mut fisut on inhottavan liukkaita, niistä on vaikeeta saada pitävää otetta. Ollaankin keksitty hyvä kikka: fisut pitää kiikuttaa pitävälle alustalle, esim. keittiön matolle. Ihan paras pito on ämmän joogamatolla.

Viiru: "Haluan tuoda esiin, että olen ruokavalinnoissani yleisesti ottaen sangen avarakatseinen. Osaan arvostaa kulinaarisia nautintoja. Mutta hei, laadusta ei tingitä! Kurkkuaddikti erottaa kyllä laatukurkun sekundasta. Espanjalainen tuontikurkku ei ole mistään kotoisin. Kuka nyt vapaaehtoisesti myrkyttäisi itseään kaiken maailman torjunta-aineilla sun muilla myrkyillä? Kotimainen kasvihuonekurkku menettelee. Parasta on tietysti luomukurkku. Sitä toi ämmä kyllä pihtaa, raaskii leikata vain pari siivua. On muka olevinaan kallista. Pöh, kuninkaallisille kuuluukin tarjota arvoruokaa! No, silloin kun kurkku on loppu tai huonolaatuista, voin tyytyä myös juustoon. Sekin toki mieluiten luomuna. Minulle kelpaa vain paras! Äärimmäisessä hädässä käy myös paprika. Mutta vain punainen, ei missään nimessä keltainen tai oranssi eikä varsinkaan vihreä. Joskus ämmä on yrittänyt huijata ja tarjota kurkun sijasta kesäkurpitsaa. Huijaushan paljastui tietenkin välittömästi. Ja siitä järkytyin sekä loukkaannuin sydänjuuriani myöten. Opettele ämmä tunnistamaan vihannekset äläkä sekoile!"

Serenadi päivässä piristää päivää

Me ollaan Viirun kans tosi musikaalisia. Kumma homma, että toi ämmä ei yleensä arvosta sitä. Me lauletaan yhdessä ja erikseen. Useimmiten esitetään serenadit oven edessä. Tai jos illalla ulkona on ollut paremmat menot ja ämmä on ehtinyt mennä nukkumaan ennen kuin meitä on huvittanut tulla sisälle, esitämme serenadit kuistilla tai makuuhuoneen ikkunan alla. Eiks ookin romanttista? Toisinaan Viiru esittää pitkän konsertin sisälläkin aamuyöllä, etenkin jos sen tyttöystävänsä odottaa ulkopuolella. Viiru: "Joo, löysin seksuaalisuuteni vasta 5-vuotiaana. Sen jälkeen onkin ollut vilskettä. Viime syksynä seukkasin Aino-neidon kanssa, sitten bänksien tultua lumivalkean pienen kaunottaren kanssa. Nyt on kierrossa tumma nainen, pikimusta. Trapsukin kyllä haistaa tytöt ikkunasta, mutta minä korjaan potin muhkealla norskin kaulurilla ja pöksyilläni sekä pehmeänrunsaalla olemuksellani." 

Viiru jatkaa: "Olen musiikin lisäksi muutenkin hyvin taiteellinen. Toisinaan teen kantaaottavia taideteoksia. Esimerkiksi ämmän suihkukukan voi irrottaa kylpyammeen ripustuskoukusta ja asetella ruokakupin peitoksi. Näin voi luovasti ilmoittaa, että kuppi on tyhjä. Jos taas hiekkalaatikko on siivoton, siitä voi ilmoittaa kantamalla ämmän sukan boksiin. Kyllä se yleensä ymmärtää vihjeen."

Läheisyys on hyväksi, mutta liika on liikaa

Me ollaan tosi seurallisia ja läheisyydenkipeitä. Meitsi haluaa osallistua aktiivisesti kaikkeen: ämmän ruokailuun, vessakäynteihin, netin selailuun, laskujen maksamiseen. Jos ämmä lukee kirjaa, meitsikin yleensä osallistuu siihen käymällä pötköttämään kirjan päälle. Viirun aktiivisuus ja hellyydenpuuskat ajoittuvat yleensä öiseen aikaan. Silloin se menee puskemaan ämmää mahtipontisesti, tamppaa sitä kaikilla neljällä tassulla ja kurnuttaa kuin sepelkyyhky konsanaan. Jostain syystä ämmä ei kauheesti tykkää tosta Viirun tamppaamisesta, vaikka kaverihan vaan ystävällisesti hieroo sitä. Samalla siinä tulee hoidettua akupisteiden neulaus, kun Viiru upottaa kynnet ämmän nahkaan. Olis vaan tyytyväinen! Päiväsaikaan Viiru ei niin läheisyydestä perusta vaan viihtyy enempi omissa oloissan. Viiru: "Joo, ämmä kyllä yrittää usein tulla lepertelemään ja pussailemaan, mikä on aika ärsyttävää. Osoitan sille paikkansa tylysti käpäläefektillä: laitan tassun jäykäksi sen naamaa vasten ja otan tympeän ilmeen kasvoille. Älä ämmä lääpi! Yleensä viesti menee perille. Jos ei mene, vaihdan paikkaa ja menen jatkamaan uniani kaapin perälle. Sinne ei ämmä onneksi yllä!"

Jooga

Me ollaan mestarijoogeja. Venytellään jatkuvasti. Meitsin suosikki on Alaspäin Katsova Kissa, Viirun mielestä Ylöspäin Katsova Kissa on rockimpi. Ja siis hurtathan ei tähän kuulu millään tavalla, me ei tehdä mitään koira-asentoja! Ämmäkin yrittää jotain joogailla, mut se on ihan kankea ja amatööri. Me yritetään opettaa sitä, mutta ei se osaa tehdä edes joulukinkkuasentoa. No, sentään ämmä ymmärtää jotain joogamatoista, niiden suhteen sillä on hyvä maku. Me tykätään joogamatoista kovasti! Viirun mielestä myös kynttilät ja suitsukkeet on ihania. Niin ihania, että välillä sen täytyy tökätä kuono niihin kiinni niin, että vähän polttaa ja pitää aivastella. Tai sit sen täytyy työntää häntänsä tai kylkensä kynttilään. Kauhee haju! Sillain muuten tulee ämmäänkin liikettä. On aika hauskaa katsoa, kun se on jossain venytysasennossa ja Viirun kylkikarvat ottaa kynttilästä tulta. Kyllä muuten tulee ämmään liikettä! Me ollaankin sen personal trainerit. Pysyy ämmällä hoksottimet kunnossa ja liikkuvuus sekä voimat hyvinä, kun se joutuu sekunnin murto-osassa ponnistamaan matolta asennosta X sammuttamaan tulipaloa Viirun turkissa. Meitsi osaa kyllä kiertää lieskat kaukaa, oon sentään syntynyt villinä. 

Meitsi osaa arvostaa joogamattoa - piikkimatosta en niin välitä

Kukkaset

Me tykätään tosi paljon kaikista kukista. Onneksi ämmä ostaakin usein leikkokukkia, niitä on kiva mutustaa. Mun suosikkeja on ruusut, mums mums mums. Kuivuneet lehdet kahisee ihanasti, ja terälehdet on tosi herkullisia! Leikkokukkien lisäksi ollaan syöty mm. orkidea, miniruusupensas, traakkipuu, jalohortensia (oksenneltiin muuten sen jälkeen violetteja kasoja, tais olla jotain sopimatonta meille - sen jälkeen ei ämmä oo uskaltanut hortensioita hankkia), krookus sekä yrtintaimet. Ämmä kyllästyi tähän ja ryhtyi kieroksi: se hankki tympeän idätyslaitteen, missä se nykyään viljelee ituja ja keväisin esikasvattaa taimet. Viiru ei tosin hevillä anna periksi. Keväisin sen tapaakin usein istumasta tai makoilemasta idätyslaitteen kannen päältä. Mut parin kuukauden päästä tulee taas omenapuuhun kukat. Ihanaa,  ne on mun suosikkeja!

Meitsi ihailemassa omenankukkia

Vierailija

Kuivakaapissani on käynyt vierailija - tai todennäköisesti useampikin. Nimittäin hävikki oli melkoista.

Vierailija kamuineen oli pitänyt bileet ja syönyt tyhjiksi 5 kpl 100 g mantelipusseja sekä 500g raw cacao nibs -pussin. Kaikissa oli sievät pyöreät reiät. Mutta tämä vierailja on sangen terveystietoinen: samalla hyllyllä olisi ollut myös riisikakkuja sekä pääsiäisestä jääneitä suklaamunia. Niihin ei oltu koskettu lainkaan!

Kissat ovat kyllä havainneet, että hiiret tulevat vierailulle. Etenkin Trapsu käy välillä kierroksilla ja on todella levoton. Mutta kun hiiret majailevat rakenteissa ja ovat kaapin suojissa, kissat eivät millään pääse niihin käsiksi.

Valitettavasti hiiret on pakko häätää pois. Mantelimenekin vielä kestäisin, mutta huomasin niiden jyrsineen myös sähköjohtoja. Pahoin pelkään, että ne voivat tehdä tuhoja  talon rakenteille. Vaikka ajatus myrkyttämisestä tuntuu kamalalta, se taitaa olla tässä tilanteessa ainoa vaihtoehto. Loukuttaminen ei onnistu, kun ovat rakenteissa. Ja ultraäänilaite taas pitäisi asentaa keittiöön, jolloin sekä kissat että minä altistuisimme 107 desibelin ultraäänille. Surettaa, että hiiret pitää myrkyttää ja laittaa ympäristömyrkkyä, mutta en oikein keksi muutakaan vaihtoehtoa. Taloyhtiön miehet tulevat huomenna arvioimaan tilanteen.

Kissat haettiin jo tänään evakkoon tuttuun ja hyvään hoitopaikkaan. Viiru tässä vielä relaa vahdittuaan pitkään kaappia. Hän on uupunut myös siksi, että mä olen ollut flunssassa ja kuumeessa. Trapsu ja Viiru ovat kovasti mua hoitaneet, käyneet vuoronperään nukkumassa mun jääkalikoiksi muuttuneiden jalkojen päällä.

Pikapäivitys

Tervehdys!

Nopea tilannekatsaus kuluneeseen kuukauteen ja tämänhetkiseen tilanteeseen. Lähden yöllä reiluksi viikoksi Portugaliin. Sisko perheineen, vanhempamme ja minä nautimme auringosta, merestä ja keskikesästä huvilalla Farossa. Jee! Joitakin asioita vielä hoitamatta ennen reissua, siksi nopea päivitys. Palailen maisemiin heinäkuun alussa, sitten mulla onkin aika varattuna kilpirauhaspulmiin ja lisämunuaisen vajaatoimintaan erikoistuneelle Tiina Keldrimalle Porvoossa 3.7. ja 4.7. on syntymäpäiväni. Elämä on yhtä juhlaa! =D

En ole luopunut maidosta vaan korvannut sen paremmalla. Käytän pelkästään vuohenjuustoa. Maitona käytän Bisan tilan raakamaitoa, jota päristelen hakemaan omaan pänikkääni skootterillani. Olen oppinut, että kaseiinia on erilaista. Lehmänmaidon kaseiini on siis gluteenin kaltainen aine, ja voi aiheuttaa ongelmia, mikäli on herkkä gluteenille. Mutta. Gluteenia siis on erilaista. Uuden polven jalostettujen lehmien maidossa on kaseiini-1:stä,  mikä on gluteenin kaltainen. Sen sijaan perinnekarjan-, vuohen- ja lampaanmaidossa on kaseiini-2:sta, joka ei ole niin vaikeasti pilkkoutuvaa. Ja pastörointi on pirusta. Vaikka olen käyttänyt vain luomumaitoa, joka on homogenisoimatonta, on se kuitenkin harmillisesti pastöroitu. Enpä käytä enää. Toistaiseksi en kuitenkaan ole siirtymässä maidottomalle linjalle, mutta pidän yllä laatua. Sitä paitsi, myös ylimmäinen laadun tarkkailija Viiru pitää kovasti Bisan raakamaidosta. =D

Olen noudattanut nyt kolme viikkoa gluteenitonta ruokavaliota. Ja tällä viikolla ero olossa on ollut huomattava. Nukun paremmin, ja energiaa on entistä enemmän. Olen mm. siivonnut hullun lailla, öljynnyt kuistin lankut jne. Ennen kuulumatonta mulle kuluneiden neljän vuoden aikana, jolloin energiataso on ollut nolla. Kun olo on näin hyvä, aion ehdottomasti jatkaa. Ja suosittelen muitakin kilpparivajakkeja kokeilemaan auttaisiko gluteeniton ruokavalio. =D Saa sitten nähdä, onnistunko noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota Portugalissa. Mutta en stressaa siitä.

Ihanaa juhannusta ja mahtavaa aurinkoista kesää! Nähdään taas heinäkuussa! =D

T: Sankarimatkaaja L. Korhonen

Kurkkudilemma

Olen usein viitannut norjalaiseen metsäkissaani Viiruun foodikissana. Se kun tykkää kaikesta superista. Mutta parasta, mitä Viiru tietää, on tuore kurkku. Sitä on saatava päivittäin. Ja voi sitä tuskaa, jos joskus kurkku on päässyt loppumaan! Tänään kuitenkin kurkkua oli reilusti. Leikkasin Viirulle ensin normisiivun, sitten päätin antaa sille myös kurkunjämän. Pieni kissahan meni siitä vallan sekaisin, se oli kahden kurkun loukussa.

Viiru + vaikea valinta. Keittiön lattialla myös Trapsun lankakerä.

Hetken mietittyään se päätti aloittaa isommasta herkkupalasta. Mutta se oli selvästi närkästynyt siitä, että menin häiritsemään sen laatuaikaa kurkun kanssa. Huomaa korvien asento ja närkästynyt ilme! Enpä taida jatkossa viitsiä kuvata Viirua mielipuuhassaan. Mutta pitihän tästä nyt kerran saada kuvia. Tästedes Viiru saa nauttia kurkkunsa rauhassa. =D Harmi vain, että tilanteet tulevat niin nopeasti ja ovat ohi vieläkin nopeammin. Kurkku häviää Viirun suuhun alta aikayksikön. Niinpä en ehtinyt tarkentaa kameran kuvaa... Eli mahdollisesti joku päivä otan vielä kuvat uusiksi, tarkkoina...

Oikeaoppisesti kurkku nautitaan maton päällä: mieluiten joogamaton, mutta myös eteisen matto käy.

Actionpäivä, kodin energiat kiertoon

Tänään on ollut melkoinen tohinapäivä. Olen siivonnut kotiani oikein urakalla. Entisen työkaverin kanssa sovimme, että ostin häneltä remontin alta sohvan sekä nojatuolin raheineen hyvin edullisesti. Tänään sitten oli aika toimittaa uudet kalusteeni ja viedä vanha, loppuun kulutettu sohva pois. Valmistauduin uusien huonekalujen saapumiseen siivoamalla hullun lailla. Olen imuroinut, luutunnut lattiat kontaten sekä öljynnyt ne peruuttaen. Mut puhdasta ja siistiä tuli, kodissa on ihan uusi tuntu. Ja mulla hyvä mieli! =D

Vanha sohva. Väri on upea, siksi sen aikoinaan ostinkin. Mutta se oli käytössä huono istua. Tai kyllä siinä pystyi istumaan, mutta ei makoilemaan rennosti telkkua katsellen. Lisäksi se imaisi kissankarvat kuin magneetti. Vuodemekanismin päänkorotus oli liiankin mahtipontinen, niskat jäivät hankalasti juntturaan. Mutta kissat rakastivat sohvaa, kuten kuvasta näkyy. Ne ovat teroittaneet kynsiään raapimispuuhun ja sohvaan about 50/60.

Trapsu ja Viiru tarkastivat uuden nojatuolin raheineen äärimmäisen huolellisesti. Se haisteltiin läpi milli milliltä. Eijalla on koira, ja kai kissat ihmettelivät, että minne se hurtta on kätketty. Kuvassa näkyy myös uusi maanmainio pomppulaitteeni. Minitrampoliini rulaa! Pomp pomp! =D

Ja tässä se on, the uusi sohva. Sekin piti tietysti tarkastaa huolellisesti. Myös tyynyjen välistä. On muuten style! Ja syntisen upottavan pehmeä. Me like! Nyt voi kutsua ihmisiä kylään, kun on jotain, mihin he voivat istua. ;) Kaikki kun eivät tykkää istua lattialla niin kuin minä.

Välillä piti tehdä energiadrinksu Omega Juicerilla. Sillä tulee maailman parasta mehua suit sait sukkelaan! Jännästi juoman väri vaihtui pinkiksi, kun otti kuvan salamalla. Tähän piristysenergiamehuun tuli:

• pala punakaalia
• 2 luumua (toinen jopa kivineen päivineen, heh)
• viinirypäleitä

Skål!

Uupuneet ylitarkastajat ja sininen uni. Kuinka monta tassua näet kuvassa?

Nyt on koti siivottu ja saatu uutta virtaa. Energiasiivous on rankkaa, mutta siitä tulee tosi hyvä olo. Jotenkin tuntuu, että energia kiertää taas niin täällä kotona, kehossa ja elämässäni. Olinkin suvannossa monta vuotta, ja energia ei liikkunut mihinkään. Nyt on jotenkin kevyt ja hyvä olo. Edellä mainitun lisäksi siis siivoilin, roudasin, pesin pyykkiä ja järjestelin koko päivän. Energiasiivouksen voisi vielä viimeistellä polttamalla valkoista salviaa (intiaanien puhdistuskeino). Taidan siis käydä ensi viikolla pitkästä aikaa Kirjakauppa Aatmassa ostoksilla. Joka tapauksessa oti on uudistunut ja puhdistunut - ja minä valmis sänkyyn.  Nyt on ilo kutsua tänne kavereita ja asiakkaita. =D

Karvakorvat

Esittelen tässä kissani. Ruskearaidallinen on Viiru, 1/4 norjalainen metsäkissa. Harmaa-valkoinen on ADHD-kissa Trapsu, Virosta tullut villikissan pentu.

Pojilla on ollut nyt hyvin raskasta. Pihalla omenasadon kimpussa on käynyt niin rusakoita, oravia, sammakoita kuin lintujakin. Kissat ovat kovasti vahtineet pihaa ja leuat ovat väpättäneet ikkunan takana. En siis päästä niitä ulos muuta kuin valjaissa, ja yritän katsoa, ettei siellä olisi samaan aikaan muita eläimiä. Nimittäin Trapsu on mestarisaalistaja, se on valjaissa ollessaankin saanut pihalta paljon saalista. Nyt sitten ovat joutuneet vahtimaan pihaansa ikkunan takaa. Hyvin uuvuttavaa pienille kissoille!

Huolenpitoa. Raskaan urakan jälkeen on tärkeää pestä kaveri.

Uupuneet pihavahdit

Herkkupallerot ja luksuskahvihetki

Herkkupalleroita, suolakynttilä ja pakurilatte. Me like! <3

Alkuperäinen herkkupalleroiden ohje löytyy Maijan Perhosjahti-blogista. Pähkinät eivät sovi mulle ainakaan nyt, kun tarkoituksena on pudottaa painoa. Niinpä taas tuunasin ohjetta. Lisäksi olen saanut ihania sähköposteja lukijoilta ja hyviä vinkkejä kilpirauhasen tasapainottamiseen. Kiitos niistä! =) Otin tähän ohjeeseen mukaan kilpirauhasta aktivoivia raaka-aineita: kylmäpuristettua Tropicai-kookosöljyä, luomutaateleita (sisältävät rautaa ja sinkkiä), cacaonibsejä (raakakaakako sisältää mm. mangaania) ja hunajaa. Taidan tehdä lähiaikoina jutun kilpirauhasesta....

Kilpparivajakin herkkuboostpallerot:
80 g manteleita (jauha hienoksi jauheeksi tehosekoittimessa)
5-6 luomutaatelia (jauha nämäkin hienoksi)
1/2 pussi kookoshiutaleita (taas hienoksi)
pari kourallista cacaonibsejä (CocoVi)
raakakaakaojauhetta
pari ruokalusikallista hunajaa
noin 3 rkl Tropicai-kookosöljyä sulatettuna
kanelia
pala vaniljatankoa
hyppysellinen Celtic Sea Salt -suolaa (tuo makeuden esiin ja sisältää 80 eri mineraalia)

Pallerot lähikuvassa

Jauha seos tasaiseksi tehosekoittimessa. Kaavi välillä massaa reunoilta ja pohjalta ylös. Muovaa kostein käsin pieniä palleroita ja pyörittele ne kookoshiutaleissa. Nosta jähmettymään jääkaappiin tai pakastimeen.

Tuli muuten aivan järkyttävän hyviä! Nämä katoavat suuhun alta aikayksikön. Jopa Foodi-kissani Viiru kähvelsi itselleen yhden palleron. Kilpirauhasen hoitaminen ei ole ollut koskaan näin hauskaa! =)

Foodikissani Viiru

Minulla on syntymästäni lähtien ollut aina kissakaveri. Nykyiset katit ovat järjestyksessä 7. ja 8., eli jonkin verran kissoista on kertynyt kokemusta. Viiru on näistä kaikista kirkkaasti persoonallisin tapaus. Hän mm. tykkää nukkua kylpyhuoneen lavuaarissa.

                         Viirulainen päiväunilla lempipaikassaan lavuaarissa

Minulla on tällä hetkellä kaksi kissaa: 3-vuotias Trapsu on villiä syntyperää oleva superatleetti ADHD-katti, jolla on hyvin konservatiivinen näkemys kissalle sopivasta ruoasta. 2,5-vuotias Viiru taas on verkkaisempi tapaus, mutta hän on todellakin superfoodkissa. Erikoisinta Viirussa ovatkin hänen kuninkaalliset ruokamieltymyksensä. En tiedä, onko sillä merkitystä, että Viirun isoäiti on norjalainen metsäkissa eli Viiru on 1/4 norjalainen metsäkissa. Joka tapauksessa Viiru tekee sangen viisaita, joskin ehkä kissoille melko epätavallisia valintoja ruoan suhteen ja on asian tiimoilta sangen avaramielinen. Tässä poimintoja Viirun food-mieltymyksistä.

Viirun Top 10:

1. Tuore kurkku on parasta, mitä Viiru tietää. Hän himoitsee kurkkua ja saadessaan tilaisuuden syö sellaisen vaikka kokonaan. Jäljelle jää kirjaimellisesti vain märät jäljet ja ehkä muovikääre. Hän on myös oppinut, että kun espressopannu porisee, leikkaan pian leivän päälle kurkkua. Herranjumala, mikä huuto siitä syntyy, jos jonain aamuna ei olekaan kurkkua! Viiru on myös oppinut löytämään pettämättömällä vainulla kurkun ostoskasseista. Kurkku on parasta! Mutta kurkun pitää ehdottomasti olla puhdasta, siihen ei saa olla sekoittuneena esim. valkosipulin makua veitsestä, ällöttävästä öljystä tai muusta salaatinkastikkeesta puhumattakaan. Kurkun täytyy myös ehdottomasti olla kotimaista (ulkomainen jää syömättä ja närkästys heikosta laadusta on suuri) ja mielellään luomua. Ykkösherkkunsa suhteen Viiru on melkoinen puritaani. :)
2. Mantelit. Joulunaika on Viirulle juhlaa, sillä silloin manteleita on tarjolla kulhoissa, ja niistä voi kissa viedä oman osuutensa. Joulunaikaan Viiru muistuttaakin erehdyttävästi jättiläiskokoista oravaa, kun hän varastaa manteleita ja kipittää pakoon manteli hampaiden välissä.
3. Vehnän/kauranoras. Sitä pureskellaan päivittäin ulkona. Trapsulla ja Viirulla on pihalla oma "peltotupsu".
4. Kalaöljykapselit. Jos otan kapselin itse, toinen on annettava Viirulle. Hän ei vähällä anna periksi. Kalaöljykapselilla voi myös näppärästi hoitaa turkkia, sillä kapselin päällä on ihanaa kieriskellä!
5. D-vitamiinikapselit. Sama homma kuin kalaöljykapseleissa. 
6. Reishikapselit ovat Viirun mielestä ihania! Siitakekapseleista hän ei välitä. Myös  kuivatut reishipalaset ovat Viirun mielestä kivoja. Lari (Laurikkala) toi Foodi-iltaan sellaisiakin herkkuja. Viiru hieroi yhteen palaan innoissaan ikeniään, mutta ei suostunut kuitenkaan syömään vieraan kädestä. Nyt yksi palanen löytyi mutusteltuna Viirun kupista. Omassa rauhassa siis kelpasi. 
7. Lähdevesi. Kissoilla on oma juoma-automaatti, joka kierrättää ja hapettaa vettä. Viime viikolla Foodi-illan yhteydessä haettiin lähdevettä, ja päätin tehdä testin: laitoin juoma-automaatin viereen toiseen kippoon lähdevettä. Trapsu ei ole kiinnostunut lähdevedestä vaan juo edelleen automaatista. Viiru sen sijaan on juonut vain lähdevesikiposta. Nyt vain on kamala tilanne, kun lähdevesi on loppu!
8. Uusin innostus on Ruohonjuuresta saatavat Meditarrenean Chipsit. Pussi sisältää yrttimaustettuja peruna-, punajuuri-, bataatti- yms. lastuja. Niitä Viiru vetää silmät kiiluen kiikuttaen arvosaaliinsa kiiresti turvaan, mieluiten joogamatolle.
9. Kaikenlaiset kukkaset ja muut kasvit. Tähän mennessä Viiru on syönyt yksin ja yhdessä Trapsun kanssa orkidean, miniruusupensaan, jalohortensian, traakkipuun, krookukset, basilikantaimet, auringokukanversot, tomaatintaimet... Ehkä hän kuvittelee olevansa kasvissyöjä?
10. Ruoho. Ruohoa pitää aina olla, ja onneksi sitä on omalla pihalla. Toivottavasti lumi ei tule vielä, niin on tuoretta ruohoa saatavilla. 

Tälläinen persoonallinen tapaus on Foodikissani Viiru. Onkos muilla kokemuksia eläinten viisaista ruokavalinnoista?