Liiku itsesi iloiseksi - mutta choose your battles

Moikka!

Kaikkihan me tiedämme vanhan viisauden "terve sielu terveessä ruumiissa". Ollessani sairaimmillani sain havaita, miten yhtälö toimii toisinkin päin - kun keho on sairas, sielukin sairastuu. Kilpirauhasen vajaatoiminta on hoitamattomana tai väärin hoidettuna karmea sairaus, joka runtelee niin kehon kuin mielen. Ja vastaavasti, kun kilpirauhasen hoito on oikealla mallilla ja keho alkaa tervehtyä, mielikin tervehtyy ja elinvoima lisääntyy.

Ennen sairastumista harrastin aktiivisesti tanssia, joogaa ja uintia. Asuin Töölössä ja pyöräilin tai kävelin kaikkialle (myös töihin Malmille tai Espoon Olariin sekä tätini luokse Vantaan Myyrmäkeen). Mutta sairastumisen jälkeen liikunta jäi. En vain pystynyt siihen enää. Muistan erään kerran, kun olin lähtenyt pyörällä töihin. Matkaa töihin ei enää olllut kuin 6 km suuntaansa, mutta paluumatkalla tunsin voiman häviävän koko kropasta. Lihakset eivät kerta kaikkiaan enää totelleet käskyjä eikä niissä ollut voimaa poljinten pyörittämiseen. Muistan yhä sen kauhun ja epätoivon sekaisen tunteen, kun lyyhistyin tien poskeen. En yleensä itke julkisesti. Mutta siellä tien pientareella itkin lohduttomasti. En päässyt eteen- enkä taaksepäin. Pelkäsin, että en enää koskaan pääse kotiin. No, aikani itkettyä ja kerättyä voimia sain jotenkin kerättyä voimia niin, että pystyin taluttamaan pyörän kotiin.

Tuosta tapahtumasta jäi niin kova pelko ja trauma, että en pyöräillyt vuosiin. Itse asiassa en liikkunut vuosiin. Tein vain pieniä kävelyitä ja lyhyitä joogaharjoituksia hyvin epäsäännöllisesti. Jos kilpparivajaus aiheuttaa paljon muutakin kärsimystä (huimausta, palelemista, mittaamatonta väsymystä, kaikkien nivelien särkyä), oli tuo liikkumattomuus kuitenkin pahinta. Tunsin, miten energia jähmettyi kehossani ja mielessäni. Koko elämäni jähmettyi ja minusta tuli muumioitunut fossiili. Samalla elämästä katosi ilo ja innostus, pyrkimys eteenpäin. Olin hengissä, mutta en elänyt. Olin nainen, jolle ei koskaan tapahdu mitään.

Oman kokemukseni perusteella voin nyt sanoa: älä jätä liikuntaa pois elämästäsi! Olipa olosi kuinka huono tahansa, pidä kiinni jonkinlaisesta liikunnasta. Voi hyvinkin olla, että et jaksa entisiä liikuntaharrastuksiasi, joita sinulla oli ennen sairastumista. Mutta etsi keinoja, joilla voit liikkua nyt ja jotka tuottavat sinulle iloa. Ui, vesijuokse, kävele, käy sauvakävelyllä, pyöräile, tanssi, käy punttiksella, hölkkää. Ihan mitä vain, mutta älä jähmety. Älä lopeta liikkumista. Liikunnan on tutkimuksissa todettu lisäävän iloa. Tähän voi riittää jo 10 minuuttia liikuntaa, jossa hengästyy. Kannattaa siis tehdä vaikka lyhytkin liikuntasuoritus joka päivä. 10 minuuttia jokainen jaksaa - ja tehon ja lajin saa valita itse.

Yksi pahimmista virheistäni sairastumisessa oli tosiaan se, että lopetin liikkumisen. Kuntoni romahti, painoa tuli 25 kiloa enkä enää tuntenut kroppaani. Pahinta oli kuitenkin se, että en tuntenut enää itseäni. Ja kun sitten päätin vihdoin alkaa liikkua tavoitteellisesti ja kohottaa kuntoani, kuntoni oli niin huono, että  järkytyin. Jouduin nöyrtymään ja aloittamaan kuntoprojektin pitkästi pakkasen puolelta.

Ihan aluksi menin fustraan saadakseni korjattua virheasennot ja tutustuakseni taas kehooni. Sen jälkeen olen osallistunut Elisa Mattilan Hyvinvointistarttiin ja Tomi Kokon Lean In Five Weeks Challengeen. Molemmat noista intensiivisistä kehonpainolla tehtävistä korkeainterveallisista treeneistä olivat minulle liian rankkoja. Yritin tsempata treenejä veren maku suussa ja pyörtymisen partaalla - kunnes lisämunuaiseni romahtivat uudestaan. Niinpä jouduinjälleen nielemäään ylpeyteni ja ottamaan takapakkia. Päätin, että periksi en anna, mutta etenen omaa tahtiani.

Mutta sinnikäällä työllä ja pienillä kehitysaskeleilla on vihdoin tultu tähän: aloitan Tomin valmennuksen uudestaan 3.8.2015. Vieläkään en ole siinä kunnossa, että voisin tehdä treenejä täysimittaisesti tai osallistua yhteistreeneihin (porukassa lähden helposti kilpailemaan ja kirittämään unohtaen itseni kuuntelemisen). Mutta olen paljon paremmassa kunnossa kuin edellisen valmennuksen aikaan viime marraskuussa, ja nyt lisämunaiseni kestävät treenin. :) Eilisen testitreeni sujui kaksi kertaa nopeammin kuin vastaava treeni viime marraskuussa! Marraskuussa tein Burner 200 -treenin huohottaen niin, että silmissä meinasi sumentua 20 minuutissa. Eilen tein sen 9:25 minuutissa. Edelleen huohottaen, mutta myös pitäen pieniä hengityksen tasaamistaukoja kierrosten välissä. Kehitys on siis ollut huikeaa! Kannattaakin edetä omaan tahtiinsa ja kuulostella oloaan. Tavoitteita kohti voi edetä myös riittävän rauhallisesti, itselle sopivaan tahtiin.

Olen edellä jo kertonut kamppailusta mieleni ja kilpailuviettini kanssa. Tässä tulee sitten se varsinainen taistelu. Säännöllinen ja tavoitteellinen treeni vaatii itsekuria ja tahdonvoimaa. Vaikka treenin lopuksi on yleensä tosi hyvä olo, treenin aloittaminen ei aina ole kivaa. Itse asiassa aloittaminen ei yleensä koskaan ole kivaa. Oma tahdonvoimani on kuitenkin vahvimillaan aamulla. Niinpä teen treenin yleensä heti herättyäni. Esimerkiksi keväällä kävin hölkkäämässä ennen lähtöä töihin. Heräsin klo 06.00. Olin laittanut juoksukamat valmiiksi keittiön tuolille. Kun sitten kömmin keittiöön ottamaan aamun kilpparilääkkeen, puin juoksukamat saman tien päälle ja lähdin ulos. Ei sen enempää miettimistä. Ei arpomista sen suhteen lähdenkö vai enkö vai teenkö treenin kenties myöhemmin. Hoidin sen heti alta pois, jotta päivään vapautui energiaa eikä takaraivossa ollut koko ajan piinaava ajatus tekemättömästä treenistä.

Oman kokemukseni mukaan harjoittelusta kannattaa tehdä mahdollisimman helppoa ja sen aloittamisesta automaattista niin, ettei siihen tarvitse käyttää tahdonvoimaa - muuten treeni jää helposti väliin. Keväällä kävin siis noin 25 minuutin pituisella lenkillä heti herättyäni. Sen jälkeen palasin kotiin, venyttelin, kävin suihkussa ja söin aamupalan. Sitten olin valmis töihin, ja koko päivä sujui aivan eri tavalla kuin jos olisin vain raahautunut normaalisti bussille. Olin lenkillä saanut aimoannoksen happea, hengitellyt sisään heräävän luonnon kauneutta ja pitänyt huolta itsestäni - ja tämän kaiken myötä syntyneen endorfiiniryöpsyn oikein tunsi!

Toinen hyväksi havaitsemani tapa helpottaa treenin aloittamista liittyy urheiluliiveihin. Jostain syystä itselläni treenivaatteiden vaihtamisen pullonkaula on ollut normirintaliivien riisuminen ja urheiluliivien pukeminen. Hirmu vaivalloista! Hassua, tiedän. Mutta minulle tämä on ollut iso kynnys. Jos en ole ehtinyt tehdä treeniä aamulla (on ollut tavallista aikaisempi aamu), olen kuitenkin pukenut jo valmiiksi työvaatteiden alle urheiluliivit. Kun sitten olen tullut kotiin, olen vaihtanut saman tien muut urheiluvaatteet ja tehnyt treenin pois alta.

Tässä muutamia minun hyväksi kokemiani vinkkejä. Sinun kokemuksesi, pullonkaulasi ja vinkkisi voivat olla toisenlaisia. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän muiden kokemuksia. Jättäkää siis kommentteja! Miten treenisi ovat muuttuneet sairastuttuasi? Mikä on sinun suurin haasteesi treeneissä? Millaisia vinkkejä sinulla on treenien automatisoimiseen ja liikunnan ilon löytämiseen?

Fustra-treenit #8 ja #9 - tästä matka vasta alkaa

Hei!

Jos joku ihmettelee, miksi en ole kirjoittanut pariin viikkoon mitään fustrasta, ei syytä huoleen. En ole luovuttanut, en ole lopettanut fustra-harjoittelua enkä edes kirjoittamista. Harjoittelussa on kuitenkin ollut parin viikon tauko, sillä valmentajani oli kipeänä. Mutta nyt taas mennään!

Eilen oli treeni nro #9. Aloitimme sen kehonkoostumusmittauksella. Se paljasti sekä hyviä, että huonoja uutisia. Kuten tiesinkin, paino ei ole tippunut kuin alle kilon. Tarkemmin sanottuna 800g. Se on toki hieman masentavaa. Toisaalta kilpparivajakin laihdutus ei suju yhtä helposti kuin sellaisen ihmisen, jonka aineenvaihdunta toimii normaalisti. Lisäksi tähän väliin on mahtunut pääsiäinen, vappu ja läksiäisjuhlani nykyisestä työpaikasta sekä yksi shamppanjailta ystävien kanssa, kun juhlimme ystäväni Kristiinan uutta työpaikkaa. Sitä paitsi huomasin mielenkiintoisen piirteen itsessäni: ruokapäivän pitäminen ei sovi minulle. Kalorilaskuri on todella hyvä ohjelma ja vieläpä edullinen. Mutta omalla kohdallani kalorit saavat liian suuren merkityksen. Jos olen liikkunut, ajattelen, että saan syödä niin ja niin paljon yli normin. Jos taas vaikkapa lounaan kaloripitoisuus yllättää, ahdistun ja koko loppupäivä on pilalla. Kun loppupäiväksi on käytettävissä vain pari sataa kaloria, ahdistun. Sen sijaan, että söisin normaalisti pieniä aterioita, ajattelen että aivan sama. Vedän sitten jäätelöä ja suklaata, kun tämä päivä on kuitenkin pilalla. Niinpä olen päättänyt luopua ruokapäiväkirjasta ja opettelen syömään nälkäni mukaan. Siinä tosin riittää haastetta ja opeteltavaa, sillä syön edelleen jättiannoksia ja toisinaan ateriavälit venyvät liian pitkiksi. Kuitenkin kuukauden aikana olen oppinut syömään säännöllisesti ja lisännyt proteiinin saantia huomattavasti.

No, onneksi kehonkoostumusmittaus paljasti positiivistakin: keskivartalosta on lähtenyt rasvaa, ja tilalle on tullut lihasta. Käsivarsien lihastilanne on pysynyt ennallaan, mutta sieltäkin on lähtenyt rasvaa. Sen sijaan jalkojen tilanne hämmästyttää: sinne on tullut lisää rasvaa! Tätä outoa ilmiötä ei osannut valmentajakaan selittää. Seurailemme tilannetta. Kokonaisterveyden kannalta positiivista on kuitenkin se, että kehon nestepitoisuus on kohonnut prosentilla! Jee! Yksi prosentti kiritty, enää viisi jäljellä! Nestepitoisuuden pitäisi siis olla ainakin 50%, mulla se oli alkumittauksessa 44%. Kun nestettä on enemmän, kaikki kiertää paremmin enkä ole pelkästään ruttuinen rusina. :)

No niin. Se mittauksista. Omat tuntemukset ovat kyllä varovaisen positiivisia. Kehoon on tullut voimaa. Jaksan kannatella itseäni hyvässä ryhdissä. Itse asiassa mieluummin istun ja seison ryhdikkäässä asennossa lapamatomaisen velttoilun sijaan. Polvi kipuilee silloin tällöin hieman, mutta ei ole enää kertaakaan tarvinnut levittää kipusalvaa. Notkoselkä on parantunut siinä määrin, että enää alaselkä ei tule työpäivän aikana kipeäksi. Mahtavaa! Kehonhahmotus ja voimat ovat kohentuneet niin, että nykyään pystyn tekemään  äänettömiä Running Man -hyppyjä kymmenen kappaletta. Ja siis äänettömiä, ei hirveitä tömähdysrysähdyksiä. Laitan tähän alle videolinkin, missä liike näkyy.



Summa summarum: ensimmäisen kuukauden aikana on otettu pieniä kehitysaskelia, ja vähän on tullut takapakkiakin. Mutta tästä se matka vasta alkaa. Pelkkä fustra ei riitä laihduttamaan, ei edes nostamaan kuntoa merkittävästi. Kaksi kertaa viikossa on kuitenkin aika pieni määrä. Niinpä olen ottanut rinnalle työmatkapyöräilyn. Matkani on 6 km suuntaansa. Sinänsä lyhyt matka, mutta se sisältää kolme yllättävän suurta mäkeä eli käy ihan treenistä. Ai niin. Ihan hukkaan kuukauden treeni ei ole mennyt: myös jalkoihin on tullut voimaa. Työmatkan mäet ovat tosiaan sen verran pitkiä ja jyrkkiä (viimeisin mäki 450 metriä tiukkaa nousua kierteellä), että viime keväänä mulla kului 3 VIIKKOA, kunnes jaksoin polkea mäet ylös. Nyt meni 3 päivää. Matka on vasta aluillaan, mutta tästä on hyvä jatkaa. :D

Metamorphosis by Tracy Anderson

Luin keväällä Hello Helene -blogista Tracy Andersonin treenaus-dvd:istä. Tuolloin mieleeni jäi kytemään ajatus, ja nyt palattuani reissusta päätin panostaa itsekin muodonmuutokseen. Niinpä hankin Tracyn Metamorphosis-laihdutusohjelman. Hän lupaa, että ohjelmaa tarkasti noudattamalla paino putoaa 10 kg kolmessa kuukaudessa. Tänä aamuna paketti sitten saapui, ja pääsin tositouhuun. Ajoitus oli täydellinen, sillä tänään loppui lääkärin määräämä kahden viikon treenauskielto reissussa saatujen vammojen ja jalkaterien ylirasitustilan vuoksi.  (Huom! Paketti jäi aluksi tulliin, ja siitä tuli eilen ilmoitus kotiin. Onneksi tullauksen eli tarvittavan veron maksamisen pystyi hoitamaan kotikoneelta. Postin toiminta oli todella nopeaa, sillä tänä aamuna klo 8 paketti toimitettiin mulle kotiovelle!)

Metamorphosis on kokonaisvaltainen laihdutuspaketti, jossa on tarkka ruokavalio sekä erilaisille vartalotyypeille (vatsakas, reitevä, peffava tai yleispyöreä) räätälöity kuntoiluohjelma. Kuntoiluosuus tehdään 6 x vko, eli viikossa on yksi lepopäivä. Kuntoiluohjelma sisältää neljä DVD:tä:  samana pysyvä 30 min pituinen sykettävä nostattava, erilaisiin hyppyihin perustuva tanssillinen ohjelma sekä useita erilaisia 30 min lihaskuntoharjoituksia. Tracyn mukaan on tärkeää haastaa lihaksia vaihtelemalla ohjelmaa, jolloin lihakset eivät ehdi tottua harjoitukseen. Lisäksi Metamorphosis-paketin mukana tuli mittanauha, seurantataulukko kiinteytymiselle sekä harjoitusohjelma, josta voi ruksia tehdyt harjoitukset. Kolmen kuukauden ohjelmaan kuuluu myös pääsy Metamorphosis-nettiyhteisöön, jossa voi jakaa kokemuksia. 

Sekä Dance Cardio Workout eli tanssillinen osuus hyppyineen ja suunnanvaihdoksineen että lihaskunto-osuus tuntuivat melko haastavilta. En ole erityisen lahjakas liikunnallisesti, mulla menee aina jonkin aikaa hiffata liikkeet. Tracy ei juuri selittele liikkeitä, mutta luulen sen olevan osa hänen metodiaan. Nyt mulla onkin tarkoituksena laihtumisen lisäksi opetella käyttämään kehoani uudella, entistä kokonaisvaltaisemmalla tavalla. Balilla nimittäin tajusin, että mulla on monia rajoittavia uskomuksia itsestäni. Yksi suurimmista on "en kuitenkaan pysty siihen, miksi edes yrittää". Erityisesti tämä on pätenyt liikkumisen suhteen. Olen aika kömpelö, ja se on hävettänyt mua lapsesta asti tosi paljon. Jotta en olisi paljastanut kömpelyyttäni, en ole useinmiten viitsinyt edes yrittää jotain uutta juttua. Ja niin, olen uskonut, että kaiken pitäisi sujua heti ensimmäisellä yrityksellä - jos ei suju, on armoton tunari eikä kannata edes yrittää toista kertaa. Aika reilu peli itseä kohtaan. No, Balilla huomasin, että vaikka en ensiyrittämällä jotakin osannutkaan, myöhemmin se sujui kyllä. Tein jopa aika haastavia juttuja, kuten Downward Facing Pyramidin.

Downward Facing Dog Pyramid. Minä ylimpänä.

Nyt olen päättänyt opetella käyttämään kehoani uudella tavalla. Olen päättänyt tutustua sen toimintaan. Opettelen rakastamaan sitä ja viihtymään sen sisällä. Ei ole mitään väliä sillä, kuinka nopeasti tai hitaasti opin jotakin. Oikeastaan väliä ei ole edes sillä, miten nopesti laihdutan 15 kiloa. Joogaopettajakoulutuksessa painoa tippui jonkin verran, nyt on vielä 15 kiloa matkaa hyvänolonpainooni eli siihen, missä voin hyvin ennen sairastumista kilpirauhasen vajaatoimintaan.  Kuitenkin painoa olennaisempaa on se, miltä musta TUNTUU kehossani. Haluan nähdä, mihin kaikkeen pystyn, ja miten sulavasti opin liikkumaan.  Siksi opettelen kuuntelemaan kehoani, käyttämään sitä uudella tavalla ja opettelen hyödyntämään pieniä lihaksia synergiassa toisiinsa (oon aina ennen treenannut isoja lihaksia). Ennen kaikkea: LUON KEHOONI UUDEN, HYVÄKSYVÄN SUHTEEN JA PIDÄN HAUSKAA! =)

Tracyn muodonmuutosmetodi tuntuu siis oikein sopivalta juuri tähän väliin. Se on aika kovaa treeniä, mutta huomasin juuri sellaisen tuovan nopeasti tuloksia Balilla. Huomasin, että kilpirauhasen vajaatoiminnasta huolimatta ON MAHDOLLISTA laihtua, joskin se vaatii enemmän työtä.  Nyt olennaista on se, että olen itse oma guruni ja saan luoda harjoitukselle hyväksyvän ja kannustavan ilmapiirin. On myös hauskaa nähdä, miten keho ja liikkuminen tulevat muuttumaan sen myötä, miten harjoitus etenee. =) Olennaisessa osassa omassa prosessissani ovatkin päivittäinen meditaatio (mieluiten sekä aamulla että illalla) ja päiväkirjan pitäminen. Aion siis todellakin kuulostella itseäni, tutustua syvimpiin tuntoihini, rajoittaviin uskomuksiin, omaan ajattelumalleihini - mutta myös kirjata näkyviin edistymiseni ja oivallukseni matkan varrella.

Liikuntaohjelmasta aion pitää kiinni, mahdollisesti teen enemmänkin. Aluksi teen ehkä vain Tracyn ohjelmaa, mutta jossain vaiheessa otan mukaan taas oman joogasarjani.  On jännää huomata, että kun on liikkumatta, ei jaksa liikkua vähääkään. Mutta kun on tehnyt aamusta yhden treenin, tekee koko päivän ajan mieli liikkua lisää ja niin sitä liikkuukin luonnostaan. Balilla joogaopettajakoulutuksessa totuin tekemään 3 x 60-120 min harjoitusta päivittäin. Niinpä oli suorastaan tuskallista olla kahden viikon treenauskiellossa nilkka- ja varvasvamman takia. Mutta nyt saa siis onneksi taas treenata täysillä! =)

Ruokaosiota en aio noudattaa aivan Tracyn laatimassa muodossa. Hän nimittäin käskee jättämään pois mm. suolan, mausteet ja kaiken rasvan. Ymmärrän, että esim. natriumglutamaatti ja tavallinen pöytäsuola tai maustekastikkeet ovat varsin tuhoisia terveyden kannalta. En ole niitä käyttänyt enää vuosiin. Sen sijaan lisämunuaisen uupumustilasta kärsivät tarvitsevat ruokavalioonsa merisuolaa auttamaan munuaisten huuhtelemisessa. Samoin aion käyttää pieniä määriä kookosöljyä, sillä se edistää kilpirauhasen toimintaa. En muutenkaan usko täysin rasvattomaan ruokavalioon. En myöskään aio lähteä näännyttämään kehoani nälkäkuurille ja saada sitä sekoamaan entistä pahemmin. Syön terveellisesti ja kevyesti, oloani kuunnellen. En myöskään ymmärrä, miksi tuoreet yrtit ja inkivääri, musta- ja cayannepippuri, valkosipuli, kurkuma jne. olisivat pahasta. Näillä mausteillahan on päinvastoin monia terveyttä edistäviä vaikutuksia! Teen siis ruokavaliosta oman sovellukseni. 

Raportoin edistymistäni ja ajatuksiani täällä kuukausittain. Matka kohti uutta, iloista, energistä ja kehossaan viihtyvää minää on alkanut. I'm going to be FFF:  Fit, Fabulous & having lots of Fun. Tai itse asiassa, OLEN sitä jo nyt. Ja päivä päivältä yhä enemmän. Tervetuloa mukaan matkalle! =)

Ja nyt venyttelemään, että jaksan tehdä harjoituksen taas huomisaamuna.