Meditaatiofiiliksiä

Nyt on takana kolme viikkoa itsenäisiä, päivittäisiä meditaatioharjoituksia. Ensimmäisen kurssijakson aikana meidän meditaatio-opettajakandidaattien tehtävänä on tehdä päivittäin kaksi vähintään 30 min harjoitusta: Pyhän Äidin Kriya Jooga (Devi Kriya Yoga) sekä levollisen läsnäolon sukha/turiya-harjoitus. Yleensä teen Devi Yoga -harjoituksen aamulla ja sukha-turian iltapäivällä tai illalla.

• Minulle dynaaminen, neljästä eri vaiheesta koostuva Devi Kriya Yoga -harjoitus on helpompi. (Palaan tekniikkaan tarkemmin saatuani diplomini ja luvan siirtää opetuksia eteenpäin.) Mieleni on superaktiivinen. Siksi Devi Kriya on ainakin tässä vaiheessa helpompi ja miellyttävämpi, kun mielelle on erilaisia kiinnityskohtia.
• Sukha-turian perusidea on todella simppeli. Sukha tarkoittaa miellyttävää, mukavaa; turia taas 4. tietoisuudentilaa eli meditaatiota. Harjoitus tehdään vain keskittymällä muutaman hengityskierron ajaksi syvään vatsahengitykseen ja sitten vain olemalla. Teoriassa yksinkertaista, käytännössä vaikeaa!
• Vasta nyt olen alkanut löytää istuma-asennon, jossa jalkani eivät puudu. Kikkakolmonen: laitan risti-istunnassa ensin kädet pepun alle hahmottaakseni istuinluiden sijainnin. Kun sitten vedän kädet pois, pakarat ikään kuin leviävät alustalle ja paino asettuu luontevasti istuinkyhmyjen päälle. Näin kehoa ei tarvitse kannatella vatsa- ja selkälihaksilla vaan paino lepää istuinluiden päällä. 
• Bandhat eli lukot ovat todella tärkeitä myös meditaatiossa. Juuri- ja sulkijalukko (mulabandha ja ashwini mudra) luovat vakaan pohjan ja estävät energian karkaamisen. Vartalon eli torson voi mieltää astiaksi, johon kertyy meditaation aikana pranaa eli elämänenergiaa. Jos pohja falskaa, energia valuu pois. Aktivoimalla juuri- ja sulkijalukon energia taas säilyy kehossa harjoituksen ajan. Lisäksi nämä lukot auttavat pitämään selkärangan suorassa.
• Kielilukko ja silmäsinetti ovat puolestaan tärkeitä keskittymisen ja energian ylöspäin virtaamisen kannalta. Jo aikaisemmin joogassa olin oppinut dhristien eli katseenkohdistamisen merkityksen tasapainon, energian virtaamisen ja keskittymisen kannalta. Nyt opettelen sitä, miten tärkeää on pitää katse kohdistettuna otsaan (kolmanteen silmään) suljettujen silmäluomien takana. Energy flows where attention goes ja silmät ohjaavat energiaa. Kun katse (vaikkakin silmät suljettuina) alkaa harhailla, myös mieli harhailee omille poluilleen. Keskittyminen ja paikoillaan pysyminen (keho ja mieli) on yllättävän vaikeaa!
• Toisinaan turhaudun harjoitukseen ja keskeneräisyyteeni aivan totaalisesti. Moitin itseäni siitä, että en ole sitoutunut säännölliseen ja kurinalaiseen meditaatioharjoitukseen jo vuosia sitten. Moitin itseäni vallattomasta mielestäni - ja sen vahvuudesta. Sitten harjoituksesta tulee todella raskas, velvoite muiden joukossa. Ja niin palaan perusteisiin. Meditaatiota ei voi suorittaa. Sille voi vain antautua. Silloin muistan sisäisen hymyn tärkeyden sekä hyväksymisen: tänään olen tässä, juuri tälläisenä kuin olen. En voi pakottaa mieltäni hiljenemään tai loikkia henkisen kehityksen polulla. Kehitys tulee pienin askelin säännöllisen harjoituksen myötä. Hyvä, että olen aloittanut edes nyt. =D
• Kun alan suorittaa tai pakottaa itseäni, ravistelen kehoani ja otan entistä maireamman hymyn kasvoilleni. Jos ei sisäinen hymy riitä, aina voi ottaa fyysisen kehon avuksi. Viimeistään helpottaa siinä vaiheessa, kun on Jokeri-hymy korvasta korvaan. Ei voi ottaa silloin itseään tai harjoitusta liian vakavasti. =D
• Positiivista kehitystäkin on toki tapahtunut:

- nukun huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin
- huomaan lantionpohjan lihasten vahvistumisen vessassa käyntien harvenemisesta: ennen ravasin vessassa kahden, kolmen tunnin välein ja myös yöllä, nyt voin pidättää jopa 7 tuntia!
- olen alkanut tiedostaa kehon asentoani aiempaa paremmin: keskilinjaa ja selkärangan suoruutta.
- istun nykyään paremmassa asennossa myös bussissa ja luennoilla, en enää röhnötä selkärangattomana lapamatona vaan kannattelen itseäni ryhdikkäässä asennossa
- olen alkanut kiinnittää aiempaa enemmän huomiota syömiseeni. Välillä innostun syömään esim. koko aamupalan tietoisesti, suupala kerrallaan ja keskittyen ruokailuun. (Kovin usein silti sorrun tekemään ruokailun yhteydessä kaikkea muuta: selaan nettiä, näpyttelen tekstiviestejä, kuuntelen musiikkia, teen koulutehtäviä jne.)
- olen säästynyt täyspaniikilta, vaikka nyt tammi-helmikuussa koulupäivät ovat jopa 10-tuntisia, kun lääketieteelliset ja kuntoutuksen tunnit ovat Vanhalla Viertotiellä, ja bussinvaihtoineen ja kävelyineen koulumatkaan menee noin 1h 15 min/ suunta. Lisäksi kurssit vaativat paljon itsenäistä opiskelua (mm. neuroanatomia ja -fysiologia, patofysiologia, moniammatillinen kuntoutuskurssi, kehitys- ja sosiaalipsykologia jne.) Ilman meditaatiota paniikki ja ahdistus olisivat ottaneet minusta tässä vaiheessa vallan ja olisin vähintäänkin weired up.
- Yoga Nidrasta eli syvärentoutumisesta saan uusia voimavaroja ja sillä voin ladata akkuni, kun olen todella väsynyt ja hommaa riittää iltamyöhään.
- olen pirteämpi kuin ennen; juon iltapäiväkahvin lähinnä tavan vuoksi ja joukon jatkona. Enää en TARVITSE sitä pysyäkseni hereillä.
- toisinaan meditaatioharjoituskin soljuu eteenpäin itsestään, rennosti ja miellyttävästi. Hiljaiset hetket ilman ajatuksia, jolloin aistin vain valon ja tilan kehoni sisällä, käyvät yhä pidemmiksi. Olen myös alkanut aistia energiakenttää ympärilläni.
- olen tullut myös tietoisemmaksi rajoittavista uskomuksistani ja negatiivisista ajatuksistani sekä muusta tarpeettomasta
- alan uskoa, että sikhinumerologinen tulkintani osuu oikeaan. Sain sen viitisen vuotta sitten, enkä silloin ottanut sitä kovin vakavasti. Tuon tulkinnan mukaan suurin este todelliselle itselleni ja elämäntehtäväni toteutumiselle on vahva egoni ja mieleni. Elän mieleni sisällä. Kun opin hallitsemaan mieleni niin, että se ei enää hallitse minua, pääsen kehityksessäni eteenpäin ja vapautan voimavarani.

Meditaation sietämätön keveys

Aloitin lauantaina 5 kuukauden pituisen HAMSA-meditaatio-ohjaajakoulutuksen Kim Katamin ohjauksessa. Kokoonnumme kerran kuussa viikonlopun ajaksi opiskelemaan teoriaa ja erilaisia meditaatiotekniikoita yhdessä ihanaan Studio Tulijoogaan (kurssilaisia on 8). Kurssitapaamisten välissä meditoimme itsenäisesti vähintään 60 min joka päivä ja raportoimme viikoittain kokemuksistamme, ajatuksistamme ja fiiliksistämme opettajalle. Kim Katami on aivan huippuluokan opettaja, jolla on kokemusta ja tietämystä niin budolajeista, joogasta, zen-meditaatiosta, taolaisuudesta kuin monista muista henkisistä perinteistä. Tämä koulutus sisältää opetuksia noista kaikista, mutta pohjaa vahvasti joogaperinteeseen. Koulutuksen nimi HAMSA tarkoittaa sanskritin kielellä joutsenta, joka edustaa neljättä tietoisuudentilaa eli meditaatiota. Tai siis puhdasta tietoisuutta eli turiaa.

Ensimmäinen viikko on ollut toisaalta ihana, toisaalta turhauttava. Perusasiahan on se, että meditaatio on helppoa. Meditaation kuuluu olla helppoa. Mutta huomaan kasanneeni puhtaan meditaatiokokemuksen tielle esteitä. Ensinnäkin olen harjoitellut joogaa väärin. Noloa myöntää näin joogaopettajana, mutta niin se vaan on. Ei ole olemassa kaikille sopivaa joogaa, vaan jokaisen tulee löytää itselleen sopiva harjoitus. Joogaharjoituksen tarkoitus on tehdä kehosta niin vahva ja joustava, että se mahdollistaa istumisen meditaatioasennossa pitkiä aikoja. Olen tiennyt tämän totuuden, mutta en ole toiminut sen mukaisesti. Viikonloppuna istuminen 7 tuntia/ päivä meditaatiotyynyllä oli tuskallista. Kehoni on kyllä vahva, selkä- ja vatsalihakset jaksoivat kannatella minua hyvin. Mutta ne lonkat... AUTS! Huomasin lihaskireyksiä niin etu- kuin takareisissä, pakaroissa kuin myös reisien lähentäjissä ja loitontajissa. Seuraus: lantiokori ei meinannut millään asettua hyvään ja tukevaan asentoon. Samoin jalat alkoivat puutua jo 10 minuutin jälkeen. Voi tätä turhautumisen määrää!



En ollut aiemmin tajunnut olevani näin irrallani ja erilläni kehostani. Miten olenkin laiminlyönyt sitä näin pitkään? Ei ihme, että olen sairastunut. Kehoni keskilinja tuntuu olevan ns. all over the place. Siis perusasiat istuminen lonkkien päällä ja selkäranka suorana ovat tähän asti vaikeimpia asioita! Etsin yhä edelleen kehoni keskilinjaa. Tuntuu, että se muistuttaa pikemminkin siksakia kuin suoraa linjaa ja energialinja katkeaa monta kertaa. Eipä ihme, että ala- ja ylächakrani eivät oikein kommunikoi keskenään! On hyvin vaikeaa, no  oikeastaan mahdotonta, löytää sisäinen rauha ja hiljaisuus, kun kehossa on kaikenlaisia jännityksiä ja energialinja katkeaa tuon tuostakin.

Mutta ei hätää! Muutin joogaharjoitustani niin, että keskityn nyt lonkkien aukaisuun joka suunnalta. Lisäksi opettelen löytämään kehoni keskilinjan. Opettelen myös päästämään irti suorittamisesta sekä turhautumisesta. Meditaatiota,  niin kuin joogaakaan, ei voi suorittaa. Ne ovat. Kun keho tyyntyy ja rentoutuu, mieli hiljenee ja rauhoittuu automaattisesti. Vaikka meditaationi katkeaakin (tarkemmin sanottuna tietoisuuteni palaa takaisin normaaliin päivätajuntaan) vielä usein mieleen pulpahtavien ajatuksien ja jalkojen puutumisen myötä, hetkittäin saavutan sisäisen syvän rauhan, tyyneyden ja tyytyväisyyden tilan. Ja nämä hetket ovat päivä päivältä pidempiä. Ja juuri se kannustaa jatkamaan. Samoin kuin se, että tiedän vielä löytäväni kehoni keskilinjan ja rennon istuma-asennon. Silloin myös chakrapilarini on suorassa ja yhtenäinen ja energia pääsee virtaamaan vapaasti. Kenties silloin kehoni paranee myös sairauksista. En ollut tajunnut, että meditaatio on näin kaikenkattavaa ja yhdistää fyysisyyden ja henkisyyden. Mutta totta kai, se on täysin luonnollista. Olemme henkisiä olentoja fyysisessä kehossa. Vasta nyt alan ymmärtää, mitä se todella tarkoittaa.

Lopuksi helpoin osuus: OM-mantran resitoiminen. Tätä Babajin parantavaa Om-healingia teimme koulutuksessa kumpanakin päivänä. Fiiliksiin pääsee kotonakin vain istuutumalla ja kuuntelemalla. Kaunista, eheyttävää, parantavaa. OM!